- Draba verna L. – kevätkynsimö
- aikaisemmin Suomessa käytetty nimi Erophila verna (L.) Chevall.
- Draba L. – kynsimöt
- Brassicaceae – ristikukkaiskasvit
Kevätkynsimö, Draba verna, on yksivuotinen, ylitalvinen ja hento sekä lehtiruusukkeellinen vanakasvi, joka on tavallisesti noin 3-13 cm korkea. Se on monimuotoinen kevätkasvi, joka kuihtuu jo varhain. Juuri on ohut ja lyhyehkö. Vanat nousevat ruusukkeesta yksittäin tai muutaman vanan ryhmänä. Ne ovat lehdettömät, vihreät tai sinipunaiset ja yleensä alaosastaan tiheästi tähtikarvaiset sekä ylempää kaljuhkot.
Lehtiruusuke on maanmyötäinen, vihreä tai etenkin paahteisemmilla paikoilla sinipunainen ja useimmiten noin 0,5-3 cm halkaisijaltaan. Ruusukelehdet ovat vastapuikeat tai suikeahkot, kapeatyviset ja pyöreähkö- tai suippokärkiset sekä tavallisesti noin 3-18 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-5 mm leveät. Ne ovat yleensä ehytlaitaiset mutta toisinaan laidoiltaan matalasti nirhaiset tai pienihampaiset. Lehtien yläpinta on tiheästi tähtikarvainen ja alapinta kaljuhko.
Kukinto on vanan yläosassa oleva terttu, joka harsuuntuu ja pitenee kukinnan edetessä jopa 6 cm pitkäksi. Samaan aikaan, kun tertun kärkiosa kukkii, alemmat osat ovat jo hedelmävaiheessa. Kukat ovat tukilehdettömät. Kukkaperä on tavallisesti noin 1-3 mm pitkä. Verholehtiä on 4. Ne ovat puikeat tai lähes soikeat, kuperat, kalvolaitaiset ja pitkäkarvaiset sekä vihreät, kellanvihreät tai sinipunaiset. Pituutta niillä on yleensä noin 1,5-1,8 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 0,8-1 mm. Teriö on valkoinen ja tavallisesti noin 4-6 mm leveä. Terälehtiä on ristikkäisesti 4. Ne ovat vastapuikeat, kärjestään syvään 2-liuskaiset ja yleensä noin 2-4 mm pitkät. Liuskat ovat pyöreäpäiset ja useimmiten noin 1-1,5 mm pitkät sekä noin 0,5-0,8 mm leveät.
Heteitä on 6, joista 4 on pitempää ja 2 hieman lyhyempää. Palhot ovat vaaleat ja hiukan alaspäin levenevät. Ponnet ovat keltaiset, ja ponnenpuoliskot ovat tiiviisti yhdessä. Sikiäin on kehänpäällinen, 2-lokeroinen ja lähinnä pullean soikea tai pitkänpyöreä. Sen kärjessä on enintään 0,1 mm pitkä vartalo. Luotti on pyöreän nappimainen ja kellertävä. Hedelmäperä on epäsäännöllisesti siirottava, kalju ja yleensä noin 10-25 mm pitkä. Hedelmä on soikean suikea, litteähkö ja kalju litu, joka on vihreä, kellanvihreä tai punaruskea ja tavallisesti noin 4-8 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 2-2,5 mm leveä. Lidun kärjessä on kuivuneen emin vartalon ja luotin muodostama, enintään 0,2 mm pitkä ota. Välikalvo erottaa lidun kahteen monisiemeniseen osaan. Siemenet ovat soikeat, litteähköt ja ruskeat sekä noin 0,5 mm pitkät. Normaali kukinta-aika on huhtikuun lopulta toukokuun loppuun.
Kevätkynsimö on Suomessa muinaistulokas eli se on saapunut maahan ihmisen toiminnan avustamana ennen 1600-luvun puoltaväliä. Se on yleinen Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen, Uudenmaan, Satakunnan ja Etelä-Hämeen eliömaakunnissa sekä harvinainen Etelä-Karjalan, Etelä-Savon ja Etelä-Pohjanmaan eliömaakunnissa. Lisäksi Kasviatlaksessa on yksittäisiä uustulokashavaintoja etelästä päin Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntiin saakka. Kasvupaikkoina ovat lähinnä kedot, polut, urat, pihat ja muut tallatut alueet, kalliot, kiviaidat, kuivat laitumet ja merenrantahietikoiden laiteet sekä lintusaaret ja -luodot. Muissa Pohjoismaissa kevätkynsimö kasvaa Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa.
Carl von Linné kuvasi kevätkynsimön alun perin Draba-sukuun 1753. Ranskalainen François Chevallier siirsi lajin Erophila-sukuun 1836. Suomessakin 2020-luvun kynnykselle käytössä olleen Erophila verna -tieteellisen nimen molemmat osat tarkoittavat keväällä kukkivaa. Nykyisten DNA-pohjaisten fylogeneettisten analyysien perusteella kevätkynsimö on siirretty takaisin alkuperäiseen sukuunsa.
Kevätkynsimö on monimuotoinen laji, jota on aikanaan pilkottu useampiin lajeihin tai alalajeihin. Monimuotoisuuteen vaikuttaa merkittävästi itsepölytys. Kun siemenistä kehittyvät jälkeläiset ovat suoraan emokasviensa kopioita, syntyneet poikkeamat mm. kukkien ja litujen mittasuhteissa tai lehtimuodoissa ja karvaisuudessa siirtyvät eteenpäin paikallisessa populaatiossa. Normaalisti ristipölytyksen muista yksilöistä tuoma geenivirta laimentaa ja lopulta poistaa tällaiset lajin yleisistä tuntomerkkilinjoista poikkeavat piirteet. Kevätkynsimön elämänkierto on hyvin nopea. Vanan latvatertussa on avoimena varsinaisessa kukintavaiheessa kerrallaan vain muutama kukka. Itsepölytyksen ansiosta sikiäin alkaa hyvin pian paisua liduksi, vaikka terälehdet ovat vielä paikallaan. Tällöin kukan muotokin muuttuu radikaalisti. Litukehityksen aikana myös sen perä pitenee moninkertaiseksi. Kevätkosteuden haihtuessa muuten kuivilta kasvupaikoilta myös kevätkynsimöiden elinvoima haihtuu, ja kasvit tuleentuvat keltaisiksi. Litupuoliskot avautuvat, ja uusi siemensato kylväytyy maahan. Osa siemenistä itää jo syyskosteuden aikana ja on heti lumen sulamisen ja ilman lämpenemisen myötä valmiina aloittamaan keväisen kasvunsa ennen siemenistä aloittavia yksilöitä.
Suomessa kasvaa kymmenen luontaista kynsimölajia. Kevätkynsimön lisäksi vain kahta niistä tavataan eteläisessä Suomessa. Yhtä etelässä kasvavaa lajia tavataan myös pohjoisessa, ja loput ovat Lapin ja/tai Koillismaan lajeja. Muilla kynsimöillä ei ole selvästi kaksiliuskaisia terälehtiä. Eteläisen Suomen muut kynsimöt, harmaakynsimö, D. incana ja keltakynsimö, D. nemorosa, eivät ole vanakasveja, vaan niillä ovat lehtiset varret. Harmaakynsimö on tanakkavartinen, tiheälehtinen ja noin 10-30 cm korkea. Keltakynsimö on hoikka ja noin 10-30 cm korkea, ja sen kukat ovat nimensä mukaisesti keltaiset. Varsilehdet ovat puikeat tai pitkulaiset ja leveätyviset. Ahvenanmaalla ja Varsinais-Suomen lounaisosissa kasvaa lisäksi yksi laji, joka on Suomessa vuoteen 2020 asti sisällytetty kynsimöihin nimellä vallikynsimö, D. muralis. Molekyyligeneettisin perustein se siirrettiin nykyisin yksilajiseen sukuun Drabella nimellä vallikynsikkö, D. muralis. Se muistuttaa paljon keltakynsimöä ja on samalla tavoin hoikka ja noin 10-30 cm korkea. Se on kuitenkin valkokukkainen, ja varsilehdet ovat leveän herttamaiset ja sepivät. Nykykynsimöistä poiketen sen kukassa on vain neljä hedettä.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle kevätkynsimön esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemist
Draba verna – kevätkynsimön lehdettömät kukintovanat nousevat lehtiruusukkeesta yksittäin tai muutaman vanan ryhmänä. Kukintoterttu harsuuntuu ja pitenee kukinnan edetessä jopa 6 cm pitkäksi. EH, Janakkala, Harviala, Alikartanontien vanhan tieuran varressa olevan, puuvartisten taimitarhan kuiva laide, 28.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Draba verna – kevätkynsimön teriöt ovat yleensä auki vain valoisimman ajan ja menevät suppuun iltapäivällä. Sen, kuten muidenkin kynsimöiden, kukassa on kuusi hedettä, joista kaksi ovat hieman muita lyhyempiä. Palhot ovat vaaleat ja ponnet keltaiset. Sikiäin on kehänpäällinen ja lähinnä pullean soikea tai pitkänpyöreä. Sen kärjessä on enintään 0,1 mm pitkä vartalo. Luotti on pyöreän nappimainen ja kellertävä. EH, Janakkala, Harviala, Alikartanontien vanhan tieuran varressa olevan, puuvartisten taimitarhan kuiva laide, 28.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Draba verna – kevätkynsimön kukassa on neljä verholehteä. Ne ovat puikeat tai lähes soikeat, kuperat, kalvolaitaiset ja pitkäkarvaiset sekä vihreät, kellanvihreät tai sinipunaiset. Pituutta niillä on yleensä noin 1,5-1,8 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 0,8-1 mm. U, Hanko, Lappohja, Satamatien varren uimaranta-alue sataman länsipuolella, 30.5.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Draba verna – kevätkynsimön kukkien kehitysmatka liduiksi on lyhyt, mutta lituperä on puolestaan pitkä. Se on epäsäännöllisesti siirottava, kalju ja pituudeltaan yleensä noin 10-25 mm. EH, Janakkala, Harviala, Alikartanontien vanhan tieuran varressa olevan, puuvartisten taimitarhan kuiva laide, 28.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Draba verna – kevätkynsimön litu on soikean suikea, litteähkö ja kalju. Se on tavallisesti noin 4-8 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 2-2,5 mm leveä. Lidun kärjessä on kuivuneen emin vartalon ja luotin muodostama, enintään 0,2 mm pitkä ota. EH, Janakkala, Harviala, Alikartanontien vanhan tieuran varressa olevan, puuvartisten taimitarhan kuiva laide, 11.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Draba verna – kevätkynsimön lehtiruusuke on maanmyötäinen, vihreä tai etenkin paahteisemmilla paikoilla sinipunainen ja useimmiten noin 0,5-3 cm halkaisijaltaan. Ruusukkeet ovat usein ryhminä kasvaen toistensa lomassa osittain päällekkäinkin. EH, Hämeenlinna, Aulanko, Katajisto, päärakennuksen pohjoispuolinen nurmialue, jossa vanhalla uralla lähes yhtenäinen, tiheä kasvustoalue, 14.5.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Draba verna – kevätkynsimön ruusukelehdet ovat vastapuikeat tai suikeahkot, kapeatyviset ja pyöreähkö- tai suippokärkiset sekä tavallisesti noin 3-18 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-5 mm leveät. Ne ovat yleensä ehytlaitaiset mutta toisinaan laidoiltaan matalasti nirhaiset tai pienihampaiset. Lehtien yläpinta on tiheästi tähtikarvainen. Tähtikarvoitus ympäröi useimmiten myös vanojen alaosaa. EH, Janakkala, Harviala, Alikartanontien vanhan tieuran varressa olevan, puuvartisten taimitarhan kuiva laide, 28.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Draba verna – kevätkynsimön ruusukelehtien alapinta on kaljuhko. EH, Hämeenlinna, Aulanko, Katajisto, päärakennuksen pohjoispuolinen nurmialue, jossa vanhalla uralla lähes yhtenäinen, tiheä kasvustoalue, 14.5.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Draba verna – kevätkynsimön tiheimmissä kasvustoissa voi neliömetrillä olla jopa tuhansia yksilöitä. EH, Hämeenlinna, Aulanko, Katajisto, päärakennuksen pohjoispuolinen nurmialue, jossa vanhalla uralla lähes yhtenäinen, tiheä kasvustoalue, 14.5.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Draba verna – kevätkynsimön kasvupaikkoina ovat lähinnä kedot, polut, urat, pihat ja muut tallatut alueet, kalliot, kiviaidat, kuivat laitumet ja merenrantahietikoiden laiteet sekä lintusaaret ja -luodot. EH, Hattula, Retula, Retulansaari, katajikkoinen laidun- ja ketoalue Ali- ja Yli-Kartanoon tulevan tien pohjoispuolella, 20.5.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 