(Tunturi)lapinvuokko, Dryas octopetala, ei ole suomalaisesta nimestään huolimatta sukua vuokoille, jotka kuuluvat leinikkikasvien heimoon Ranunculaceae. Tiettyä ulkonäöllistä yhtäläisyyttä kukissa toki on. Tunturilapinvuokko on monihaarainen ja mattomaisia kasvustoja muodostava puolivarpu, joka kukkiessaan on tavallisesti noin 5-10 cm korkea. Juurakko on vahva ja puutunut. Myös juurakosta nousevat, ruskeat varret puutuvat ikääntyessään ja suikertavat juurehtien sekä haaroen pitkin maanpintaa eri suuntiin jopa 50 cm:n mittaisina. Näin yksilöt voivat vuosien kuluessa kasvaa suotuisilla paikoilla hyvinkin neliömetrin kokoisiksi. Yksilöt ovat myös pitkäikäisiä ja voivat elää yli satakin vuotta.
Lehdet ovat ruusukkeisesti verson kärkiosassa. Ne ovat nahkeat ja talvehtivat. Lehtiruoti on noin 10-15 mm pitkä, tyveltään leveä ja korvakkeinen. Korvakkeet ovat kapean kolmiomaiset, pitkäsuippuisen teräväkärkiset, karvaiset ja vihreät tai ruskeat sekä noin 5 mm pitkät. Lehtiruoti on valkoisen kähäräkarvainen tai vanukkeinen ja seassa on myös noin 1 mm:n mittaisia, ruskeavartisia ja sivuhaaraisia karvoja. Lehtilapa on soikeahko ja yleensä poikkityvinen sekä tavallisesti noin 7-20 mm pitkä ja noin 3-8 mm leveä. Se on päältä tummahkonvihreä, kiiltävä ja kaljuhko tai vähäkarvainen sekä alta valkohuopainen. Lehden laita on iso- ja yleensä pyöreähköhampainen tai nyhäinen sekä kapeasti taakäänteinen.
Kukat ovat yksittäin versohaarojen kärjessä. Kukkaperä tai vana on yleensä 2-10 cm pitkä ja pitenee hedelmävaiheessa. Se on pysty ja kellanvihreä – punaruskea sekä karvainen ja nystykarvainen. Perässä on toisinaan hyvin kapea tai lähes rihmamainen ja noin 2-5 mm pitkä kukintolehti. Verhiö on 8-liuskainen ja tiheähkösti karvainen ja nystykarvainen. Liuskat ovat soikeahkot ja vihreät – enemmän tai vähemmän punaruskeat sekä tavallisesti noin 6-7 mm pitkät ja noin 2-2,5 mm leveät leveimmältä kohtaa.
Teriö on säteittäinen, valkoinen ja noin 20-40 mm leveä. Terälehtiä on tavallisimmin 8, mutta vaihteluväli on ainakin 7-16. Niiden muoto vaihtelee pitkänpyöreästä soikeaan kärjen ollessa pyöreä ja tyven kapeneva. Pituutta on tavallisesti 8-17 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 5-10 mm. Heteitä on paljon ja ne ovat keltaisia sekä noin 5-7 mm pitkiä. Emiö on erilehtinen ja myös emilehtiä on paljon. Sikiäin ja vartalo ovat pitkäkarvaiset. Vartalot pitenevät hedelmävaiheessa ensin kierteiseksi ja myöhemmin levittäytyväksi sekä noin 20-35 mm pitkäksi, harmahtavaksi ja siirottavakarvaiseksi lenninhaiveneksi. Hedelmä on haivenessa kiinni oleva, kapea ja noin 4 mm pitkä pähkylä. Normaali kukinta-aika on kesä-heinäkuu.
(Tunturi)lapinvuokko on alkuperäinen laji Suomessa ja sitä esiintyy yleisempänä Enontekiön Lapin ja Inarin Lapin eliömaakunnissa ja harvinaisena Kittilän Lapin, Sompion Lapin ja Koillismaan eliömaakunnissa. Se on kalkinsuosija ja kasvaa runsaampana ravinteisilla tunturikankailla, niukempana karummilla tunturikankailla, kalliopengermillä, rapautuvilla rinteillä ja harvoin myös metsävyöhykkeessä. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa se on todettu silmälläpidettäväksi (NT). Luokitukseen on vaikuttanut yksilöiden määrän merkittävä vähentyminen. Tulevaisuuden uhkatekijänä nähdään ilmastonmuutos. Muissa Pohjoismaissa lajia esiintyy Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa sekä Norjan Huippuvuorilla ja Tanskan Färsaarilla.
Dryas octopetala – (tunturi)lapinvuokko on kalkinsuosija ja kasvaa Kilpisjärven seudun tuntureilla ravinteisilla tunturikankailla usein valtalajinakin. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saana, luoteisrinne lähellä lounaista pahtaseinämää, 745 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Dryas octopetala – (tunturi)lapinvuokko muodostaa mattomaisia kasvustoja. Se on puolivarpu, jonka varret puutuvat ikääntyessään ja suikertavat haaroen eri suuntiin jopa 50 cm:n mittaisina. Näin yksilöt voivat vuosien kuluessa kasvaa laajoiksikin. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saana, lounaisrinne, ensimmäisen, matalan pahtaseinämän yläpuolinen, jyrkkä avokallioalue tunturikoivikkorinteessä, retkeilykeskuksen kohdalla, 630 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Dryas octopetala – (tunturi)lapinvuokon kukat ovat yksittäin versohaarojen kärjessä. Ne muistuttavat ulkonäöltään aika paljon valkovuokon, Anemone nemorosa, kukkia. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saana, luoteisrinne lähellä lounaista pahtaseinämää, 745 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Dryas octopetala – (tunturi)lapinvuokon kukat kiinnostavat ainakin tunturin kärpäsiä, jotka voivat samalla hoitaa pölytystä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saana, luoteisrinne lähellä lounaista pahtaseinämää, 745 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Dryas octopetala – (tunturi)lapinvuokolla on kukassaan yleensä kahdeksan terälehteä. Malliltaan ne ovat kuvan tavoin pyöreähköt tai seuraavan kuvan mukaisesti soikeat. Ks, Kuusamo, Oulankajoki, Kiutaköngäs, eteläpuolen rantakallio, YKJ 14.6.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.Dryas octopetala – (tunturi)lapinvuokon kukkaperä on yleensä 2-10 cm pitkä ja pitenee vielä hedelmävaiheessa. Se on pysty ja väriltään kellanvihreästä punaruskeaan. Vaikka terälehtien määrä onkin enimmäkseen kahdeksan, se vaihtelee ainakin välillä 7-16. Kuvan vasemmanpuoleisessa kukassa on osin kolmessa kerroksessa yhteensä 16 terälehteä. Oikeanpuoleisessa kukassa niitä on 14. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saana, jyrkkä lounaisrinne ensimmäisen, matalan pahtaseinämän yläpuolella, retkeilykeskuksen kohdalla, luonnonsuojelualue, 665 m mpy, 17.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Dryas octopetala – (tunturi)lapinvuokon heteitä on paljon ja ne ovat keltaisia sekä noin 5-7 mm pitkiä. Myös emilehtiä on paljon. Ne näkyvät kukan keskellä tiiviinä kimppuna. Edellisen kasvukauden kukkaperät ja osia verhiöistäkin ovat säilyneet kuivuneena talven yli. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saana, lounaisrinne, ensimmäisen, matalan pahtaseinämän yläpuolinen, jyrkkä avokallioalue tunturikoivikkorinteessä, retkeilykeskuksen kohdalla, 630 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Dryas octopetala – (tunturi)lapinvuokon valkoisen teriön leveys vaihtelee noin välillä 20-40 mm. Terälehdillä on pituutta tavallisesti 8-17 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 5-10 mm. Kuvan keskimmäisessä kukassa on yhdeksän normaalisti kehittynyttä terälehteä ja niiden päällä kolme vajaaksi jäänyttä lehteä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saana, luoteisrinne lähellä lounaista pahtaseinämää, 745 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Dryas octopetala – (tunturi)lapinvuokon verhiössä on kahdeksan soikeahkoa ja tavallisesti noin 6-7 mm pitkää liuskaa. Verhiö ja kukkaperä ovat tiheähkösti karvaisia ja nystykarvaisia. Kukkaperässä on kuvan tavoin toisinaan hyvin kapea tai lähes rihmamainen ja noin 2-5 mm pitkä kukintolehti. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saana, luoteisrinne lähellä lounaista pahtaseinämää, 745 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Dryas octopetala – (tunturi)lapinvuokon karvaiset emin vartalot pitenevät pähkylöiden kypsyessä ensin kierteiseksi kimpuksi. Kimpun kärjessä näkyvät kuivuneet luotit. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounaisrinne, rikkonainen, osin valuvetinen, jyrkkä kalliorinne retkeilykeskuksen kohdalla, luonnonsuojelualue, 595 m mpy, 16.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Dryas octopetala – (tunturi)lapinvuokon kukkaperät pitenevät hedelmävaiheessa ja nostavat lenninhaivenilliset pähkyläryhmät paremmin tuulen vietäviksi. Lenninhaiven on noin 20-35 mm pitkä, harmahtava ja siirottavakarvainen. Ks, Kuusamo, Oulankajoki, Kiutaköngäs, eteläpuolen rantakallio, 9.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.Dryas octopetala – (tunturi)lapinvuokon lehdet ovat talvehtivat ja sijaitsevat ruusukkeisesti verson kärkiosassa. Lehtilapa on soikeahko ja yleensä poikkityvinen sekä tavallisesti noin 7-20 mm pitkä ja noin 3-8 mm leveä. Se on päältä tummahkonvihreä, kiiltävä ja kaljuhko tai vähäkarvainen. Lehden laita on yleensä pyöreähköhampainen tai nyhäinen. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saana, luoteisrinne lähellä lounaista pahtaseinämää, 745 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Dryas octopetala – (tunturi)lapinvuokon lehtilavan alapinta on valkohuopainen ja laita kapeasti alaskiertyvä. Karvainen lehtiruoti on noin 10-15 mm pitkä, tyveltään leveä ja korvakkeinen. Korvakkeet ovat kapean kolmiomaiset, teräväkärkiset ja karvaiset sekä noin 5 mm pitkät. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saana, luoteisrinne lähellä lounaista pahtaseinämää, 745 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pohjolan kasvien pauloissa 