Nummikellokanerva, Erica tetralix, on monihaarainen, alaosistaan koheneva varpu, joka nostaa yleensä pystyt, kukintoon päättyvät kärkihaaransa tavallisesti noin 10-25 cm:n korkeuteen. Varret ovat puutuneet, alaosastaan harmahtavan ruskeat ja pinnaltaan hilseilevät. Nuoret, ylemmät haarat ovat puna- tai kellanruskeat ja tiheästi lyhytkarvaiset sekä harvahkosti pitkä- ja nystykarvaiset. Lehdet ovat versossa nelittäin kiehkuroina. Kiehkurat ovat harvemmassa kukinnon alapuolella ja tiheimmillään kukattomissa haaroissa. Lehdet ovat yläviistot tai sivulle siirottavat. Ne ovat talvehtivat, lyhytruotiset ja vihreät tai harmaanvihreät. Lehtiruoti on tiiviisti varrenmyötäinen ja noin 0,5-1 mm pitkä. Sen tyvellä on ulkoneva, punaruskea nystermä. Lehtilapa on neulasmainen, lähes tasasoukka tai kapeansuikea ja tavallisesti noin 3-6 mm pitkä sekä leveimmältä kohtaa noin 1 mm leveä. Se on päältä hyvin lyhyesti nukkakarvainen ja reunoiltaan pitkä- ja nystykarvainen. Lehden laita on alaspäin kiertynyt lähes ympäri asti.
Kukinto on tavallisesti noin 5-15-kukkainen, tiheä ja toispuolinen latvasarja. Kukkaperä on puna- tai kellanruskea, villakarvainen ja yleensä noin 2-5 mm pitkä. Sen kärkiosassa on 2-3 varsilehtien kaltaista esilehteä. Verholehtiä on 4. Ne ovat vihreät tai punertavat, villakarvaiset ja reunoiltaan varsilehtien tavoin pitkä- ja nystykarvaiset. Pituutta niillä on noin 2,5-3,5 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 0,5-1 mm.
Teriö on vaaleanpunainen ja harvoin hyvin vaalea tai lähes valkoinen sekä ruukkumaisesti yhdislehtinen ja nuokkuva sekä tuoksuva. Se on tavallisesti noin 5-9 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 3-4 mm leveä. Teriön kärki on suippeneva ja 4-liuskainen. Liuskat ovat lyhyet, leveän kolmiomaiset ja sivulle siirottavat tai jossain määrin taakäänteiset. Heteitä on 8. Niiden punaruskeat ponnet eivät yllä aivan teriön kärkiaukon tasalle. Ponnen molemmissa puoliskoissa on karvamaisen kapea, vaalea kannus. Sikiäin on pitkänpyöreä, vihreä ja karvainen. Emiö on yhdislehtinen, 1-vartaloinen ja -luottinen. Luotti on pyöreä ja litteän pallomainen. Emin vartalo luotteineen yltää teriön suun tasalle tai hieman sitä ulommaksi. Hedelmä on pitkulainen ja karvainen kota, joka on yleensä noin 4-7 mm pitkä ja noin 3-5 mm paksu. Se jää kuihtuneen teriön sisään. Kodan päässä pysyy pitkään emin kuivunut vartalo ja luotti. Ne pysyvät yleensä mukana kärjestään avautuneessa kodassa vielä talvenkin yli. Normaali kukinta-aika on heinäkuun lopulta elokuulle.
Nummikellokanerva on alkuperäinen laji Suomessa. Sillä on vain yksi tunnettu ja hyvin suppea kasvualue Kainuun eliömaakunnan Kuhmossa, jossa se kasvaa rantarämeen ja -nevan rajalla sekä kuivahtaneella lettonevarämeellä. Lisäksi laji on kasvanut Satakunnan eliömaakunnassa, Hämeenkyrön Mahnalassa, lähteisellä harjunalusniityllä. Tämä kasvupaikka kuitenkin raivattiin pelloksi 1930-luvulla. Kasviatlaksen kartalla on vanha maininta myös Ahvenanmaalta, Maarianhaminan lähistöltä, mutta tieto on todennäköisesti virheellinen. Nummikellokanerva on rauhoitettu. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa se on todettu äärimmäisen uhanalaiseksi (CR). Luokitukseen ovat vaikuttaneet lähinnä suppea esiintymisalue ja taantuminen. Uhkatekijöinä ovat ojitus ja turpeenotto sekä rakentaminen. Uhkatekijöiden toteutuminen on kuitenkin varsin epätodennäköistä, koska kasvualueet on rauhoitettu. Muissa Pohjoismaissa lajia esiintyy Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Nummikellokanerva on länsieurooppalainen mereisen ilmaston kasvi, joka päälevinneisyysalueellaan nimensä mukaisesti viihtyy parhaiten kosteilla nummilla. Idässä sen yhtenäinen esiintymisalue yltää Saksaan ja Puolaan, mutta hajanaisia esiintymiä on Liettuaan ja Latviaan asti. Virosta laji on hävinnyt. Kuhmon esiintymä on hyvin erillinen ja lajin itäisin. Matkaa lähimpiin muihin kasvupaikkoihin kertyy noin 700 km. Kuhmosta nummikellokanerva löydettiin 1964. Siitepölytutkimusten mukaan se on kasvanut paikalla jääkauden jälkeiseltä lämpökaudelta saakka. Laji on hyönteispölytteinen, mutta itsepölytyskin hyvin umpinaisessa teriöruukussa on mahdollista. Kuhmossakin siemeniä kehittyy, mutta vallitseva lisääntymistapa on kasvullinen leviäminen.
Erica tetralix – nummikellokanervalla on Suomessa vain yksi kasvualue Kuhmossa. Siellä se kasvaa rantarämeen ja kapean rantanevakaistan rajassa (kuvassa) sekä kuivahkolla lettonevarämeellä. Kn, Kuhmo, 10.8.2022. Koko kuvasarja on samalta kasvualueelta. Copyright Hannu Kämäräinen.Erica tetralix – nummikellokanerva tuottaa Suomessakin siemeniä, mutta yleisin lisääntymistapa on kasvullinen leviäminen. Puutunut juuristo suikertaa ja haaroo sekä nostaa varsia laajenevassa kehässä. Kuvassa oleva kasvustokin on hyvin suurella todennäköisyydellä samaa yksilöä. 10.8.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.Erica tetralix – nummikellokanervan siitepölytutkimuksilla on voitu osoittaa, että laji on saapunut tälle kasvupaikalle jo jääkauden jälkeisenä lämpökautena. Kasvualue on koko lajin itäisin ja lähimpiin lajikumppaneihin on matkaa noin 700 km. Kuvassa seuralaisina ovat mm. suokukka, Andromeda polifolia, (kangas)kanerva, Calluna vulgaris ja isokarpalo, Vaccinium oxycoccos. 10.8.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.Erica tetralix – nummikellokanervan varsien ja haarojen yläosat ovat yleensä pystyt ja kohottavat kukinnot tavallisesti noin 10-25 cm:n korkeuteen. Lajin kukinta-ajankohta Suomessa on pitkään ajoittunut elokuulle. Ilmastonmuutos aikaistaa nummikellokanervan, kuten monien muidenkin lajien, kukinta-aikaa. Alkukesän säistäkin riippuen kukinta alkaa nykyisin usein jo heinäkuun puolella. Kuvanottoajankohtana, elokuun alkupuolella, osa kukinnoista oli jo kokonaan ohi. Kuvan oikeassa yläkulmassa näkyy myös aivan alkuvaiheessa olevia kukintoja. 10.8.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.Erica tetralix – nummikellokanervan lehdet ovat versossa nelittäin kiehkuroina. Kiehkurat ovat harvemmassa kukinnon alapuolella ja tiheimmillään kukattomissa haaroissa. Lehdet ovat yläviistot tai sivulle siirottavat. 10.8.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.Erica tetralix – nummikellokanervan kukinto on toispuolinen, tiheäkukkainen ja nuokkuva latvasarja. Kukat ovat useimmiten vaaleanpunaiset. Näyttää kuin niiden tyvellä olisi leveä ja tiheä karvareunus. Vaikutelma syntyy verholehtien pitkästä laitakarvoituksesta. 10.8.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.Erica tetralix – nummikellokanervan kukinto on tavallisesti noin 5-15-kukkainen. Teriö on ruukkumaisesti yhdislehtinen ja tuoksuva. Se on tavallisesti noin 5-9 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 3-4 mm leveä. Teriön kärki on suippeneva ja avauduttuaan neliliuskainen. Liuskat ovat lyhyet, leveän kolmiomaiset ja sivulle siirottavat tai jossain määrin taakäänteiset. 10.8.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.Erica tetralix – nummikellokanervan kukinnan edistyessä ensimmäisinä ruskistuvat teriön kärkiliuskat. Emi on yksivartaloinen ja -luottinen. Luotti on pyöreä ja litteän pallomainen. Emin vartalo luotteineen yltää teriön suun tasalle tai hieman sitä ulommaksi. 10.8.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.Erica tetralix – nummikellokanervan teriö voi harvoin olla myös hyvin vaalea tai lähes valkoinen. Heteitä on kahdeksan. Niiden punaruskeat ponnet eivät yllä aivan teriön kärkiaukon tasalle. Muurahaisen tai muun hyönteisen siististi ympäri asti purema teriö avaa näkymän myös sen muuten suljetulle sisäpuolelle. Keskellä näkyy jo hieman paisunut, pitkänpyöreä sikiäin, joka on aloittanut kehittymisen kohti kotavaihetta. Vaikka suurin osa heteiden ponsista on syöty pois, oikeassa reunassa on vielä nähtävillä kahden ponnen molemmissa puoliskoissa olevat, vaaleat kannukset. 10.8.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.Erica tetralix – nummikellokanervan kukkaperät ovat puna- tai kellanruskeat, villakarvaiset ja yleensä noin 2-5 mm pitkät. Niiden kärkiosassa on 2-3 varsilehtien kaltaista esilehteä. Verholehtiä on neljä. Ne ovat vihreät tai punertavat, villakarvaiset ja reunoiltaan pitkä- ja nystykarvaiset. Pituutta niillä on noin 2,5-3,5 mm. 10.8.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.Erica tetralix – nummikellokanervan teriöt alkavat lakastua yksitellen samassa tahdissa kuin ovat aikanaan avautuneetkin. Voi olla, että myös kukkien pölyttyminen laukaisee rapistumisen. 10.8.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.Erica tetralix – nummikellokanervan kukinnan ohittaneet teriöt muuttuvat kuihtuessaan ruskeiksi ja kukinto nousee yleensä pystyyn. Teriön rypistyessä emin vartalo ja luotti tulevat selvemmin näkyviin. Kota kehittyy loppuun saakka teriön suojissa. 10.8.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.Erica tetralix – nummikellokanervan kuivuneet kukintovarret ja sitkeiden teriöiden suojassa kehittyneet ja kärjestään avautuneet kodat voivat säilyä seuraavaan kesään saakka. Myös emin vartalo ja luotti sinnittelevät mukana edelleen. Näkymättömiin jäävä kota on pitkulainen ja karvainen sekä yleensä noin 4-7 mm pitkä. 10.8.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.Erica tetralix – nummikellokanervan ylemmät varret ja haarat ovat puna- tai kellanruskeat ja tiheästi lyhytkarvaiset sekä harvahkosti pitkä- ja nystykarvaiset. Lehdet ovat talvehtivat, lyhytruotiset ja vihreät tai harmaanvihreät. Lehtiruoti on tiiviisti varrenmyötäinen ja noin 0,5-1 mm pitkä. Sen tyvellä on ulkoneva, punaruskea nystermä. Lehtilapa on neulasmainen, lähes tasasoukka tai kapeansuikea ja tavallisesti noin 3-6 mm pitkä sekä leveimmältä kohtaa noin 1 mm leveä. Se on päältä hyvin lyhyesti nukkakarvainen ja reunoiltaan pitkä- ja nystykarvainen. Lehden laita on alaspäin kiertynyt lähes ympäri asti. 10.8.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pohjolan kasvien pauloissa 