- Erodium cicutarium (L.) L’Hér. – peltokurjennokka
- Erodium L’Hér. – kurjennokat
- Geraniaceae – kurjenpolvikasvit
Peltokurjennokka, Erodium cicutarium, on yksi- tai kaksivuotinen, monimuotoinen, aluksi pysty ja kasvun myötä rento sekä yleensä monivartinen ruoho, joka on tavallisesti noin 5-50 cm pitkä ja hieman tympeänhajuinen. Pääjuuri on yleensä pitkä ja kaksivuotisilla yksilöillä vankempi. Varret ovat lopulta monihaaraiset, haaroineen vihreä- tai punaruskeasävyiset ja tylppäsärmäiset tai liereähköt. Ne ovat siirottavan ja/tai kähärän hapsikarvaiset sekä nystykarvaiset.
Lehdet ovat korvakkeelliset. Korvakkeet ovat kalvomaiset, kapean kolmiomaiset, teräväkärkiset ja laidoiltaan nystyiset sekä noin 3-7 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-3 mm leveät. Tyvi- ja varsilehtien ruoti on varren tavoin karvainen ja useimmiten noin 1-10 cm pitkä lyheten latvaa kohti. Ylimmät varsilehdet ovat lähes tai aivan ruodittomat. Varsilehdet ovat kierteisesti tai pareittain vastakkain sijoittuen haaroittumiskohtiin. Tyvi- ja varsilehtien lapa on sulkasuoninen, parilehdykkäinen ja ulkokehältään lähinnä soikeahko sekä tavallisesti noin 3-15 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-5 cm leveä. Ylimmät lehdet ovat em. mittoja pienemmät. Sivulehdykät ovat ruodittomat, kapeanpuikeat ja parijakoisesti – pariosaisesti kertaalleen tai tyviosassa toistamiseen kapean suippoliuskaiset ja/tai suipon isohampaiset. Lehdykät ovat molemmin puolin vihreät ja vaihtelevan lyhytkarvaiset. Pisintä karvoitus on alapinnan keskisuonessa. Lavan keskiranka on lehtiruodin tavoin karvainen.
Kukinnot ovat varren tyveltä alkaen pitkin vartta kärkiosaan saakka lehtihangoissa. Kukintoperä on haaraton, lehdetön ja tavallisesti noin 4-15 cm pitkä. Kukat ovat kukintoperän kärjessä noin 5-10 kukan sarjoina. Kukkaperät ovat yleensä noin 10-20 mm pitkiä. Niiden tyvellä on joukko alaosastaan yhdiskasvuisia, kalvomaisia tukilehtiä, jotka ovat kolmiomaiset tai puikeat, teräväkärkiset ja ripsilaitaiset sekä noin 2-3 mm pitkät. Kukinto- ja kukkaperät ovat monipituisen nystykarvaiset. Verhiö on erilehtinen, ja verholehtiä on 5. Ne ovat siirottavat, suikean- tai soikeanpuikeat, otakärkiset ja kalvoreunaiset sekä vihreät tai punertavat, monipituisen nystykarvaiset ja pitkän hapsikarvaiset. Pituutta niillä on tavallisesti noin 5-7 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1,5-2,5 mm. Odan osuus pituudesta on 0,5-1 mm.
Teriö on säteittäinen, vaaleanpunainen tai vaalean sinipunainen ja noin 10-15 mm leveä. Erillisiä terälehtiä on 5. Ne ovat lähinnä soikean vastapuikeat, kapeaksi, lyhyeksi ja karvareunaiseksi tyviosaksi eli kynneksi suippenevat sekä pyöreäpäiset. Aika usein kahden tai kolmen terälehden tyviosassa on tumma, pystysuuntaisesti soikea ja noin 1-2 mm pitkä täplä. Terälehdet ovat keskenään hieman eripituiset, tavallisesti noin 5-9 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-3 mm leveät.
Heteitä on 10, mutta niistä vain 5 on ponnellista hedettä, joiden tyvellä on pallomainen mesiäinen. Loput 5 ovat suomumaisia joutoheteitä. Ponnelliset heteet ovat lopulta noin 3-4 mm pitkät. Palhot ovat lähes valkoiset – sinipunertavat ja ponnet aluksi lähes siniset tai sinipunaiset. Palhojen levenevät tyvet ja joutoheteet peittävät kehänpäällistä ja karvaista sikiäintä. Sen kärjessä oleva emin vartalo luotteineen on ennen luottien avautumista noin 1,5-2 mm pitkä. Luotteja on 5, ja ne ovat aivan vaaleat tai vaaleanpunertavat sekä aktivoituessaan kääntyvät säteittäisesti sivulle. Sikiäimestä kasvaa pysty, 5-osainen, hyvin lyhytkarvainen mutta nystykarvaton ja kypsänä ruskea lohkohedelmä, jossa on pitkä, nokkamainen ja siemenetön kärkiosa. Sen huipussa säilyy jonkin aikaa kuivunut vartalo luotteineen. Kokonaisuus on yleensä noin 25-45 mm pitkä. Hedelmäperät ovat lopulta alaspäin taipuneen kaarevat tai koukkumaiset. Lohkohedelmän 5 ruskeaa, liereähköä, tiheän ja pitkän myötäkarvaista hedelmystä sijoittuvat säteittäisesti hedelmärangan tyven ulkopuolelle. Hedelmykset ovat 1-siemenisiä, noin 5-7 mm pitkiä ja 1-1,3 mm paksuja lokeroita. Ennen kypsymistään ne ovat verholehtien suojassa. Siemen on liereähkö, ruskea, sileäpintainen ja noin 4-5 mm pitkä. Normaali kukinta-aika on kesä-syyskuu.
Peltokurjennokka on Suomessa pääosin harvinaisehko muinaistulokas, jonka pohjoisraja kulkee Etelä-Pohjanmaan, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan eliömaakunnissa. Tosin Pohjois-Hämeessä se on vakiintunut uustulokas ja Etelä-Pohjanmaalla vain satunnainen. Lisäksi satunnaisempia uustulokashavaintoja on myös Pohjois-Suomesta, pohjoisimpana Inarin Lapin eliömaakunnasta. Kasvupaikkoina ovat lähinnä pellot, puutarhat, pihat, tienlaidat, viherrakentamisen istutusalueet ja joutomaat, kunhan niissä on vain riittävästi umpeutumatonta kasvutilaa. Laji suosii erityisesti hiekkapitoisia maita. Muissa Pohjoismaissa peltokurjennokka kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa sekä satunnaisena Islannissa.
Peltokurjennokan hedelmän siemenineen kypsyessä ja kuivuessa lohkojen ulkoseinämiin kertyy voimistuvaa jännitettä. Lopulta hedelmä itsekseen tai ulkopuolisen ärsykkeen, kuten tuulen tai kosketuksen vaikutuksesta hajoaa viiteen osaan. Tällöin nokkaosan lohkot kiertyvät ruuvimaisesti ja kaareutuvat tuoden niiden tyveen kiinnittyneen hedelmyksen erilleen hedelmärungosta. Samalla lohkon kiertyminen nostaa sen sisäpinnalla olevat, pitkät sukaskarvat harittaen esiin. Kierteiset ja sukasikkaat lohkot tarttuvat helposti ohi kulkevien eläinten turkkiin ja ihmisten vaatetukseen ja näin kulkeutuvat etäämmälle.
Suomessa on Uudenmaan eliömaakunnassa tavattu lähinnä satunnaisena joitakin kertoja myskikurjennokkaa, E. moschatum, joka muistuttaa suuresti peltokurjennokkaa. Sen lehtien sivulehdykät ovat kuitenkin ehyemmät, vain isohampaiset tai lyhytliuskaiset. Luupilla tai muulla suurennuslaitteella tarkasteltaessa voi lisäksi havaita, että kukkien tukilehdet ovat, toisin kuin peltokurjennokalla, tylpät, laidoiltaan lyhytripsiset ja toisistaan erilliset. Myös hedelmyksen nokan kärki on nystykarvainen.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle peltokurjennokan esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Erodium cicutarium – peltokurjennokka on yksi- tai kaksivuotinen, monimuotoinen ja aluksi pysty ruoho. Ensimmäiset kukinnot ovat varren tyvellä lehtihangoissa. Kukintoperä on haaraton, lehdetön ja tavallisesti noin 4-15 cm pitkä. EH, Hämeenlinna, Luolaja, Aleksis Kiven kadun laita Kreetankujan kulmauksessa, jossa uusi, nurmettamaton putkilinja, 9.7.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.
Erodium cicutarium – peltokurjennokan kasvun alussa lehdet keskittyvät tyviosaan. Tyvilehtien ruoti on yleensä noin 5-10 cm pitkä. Peltokurjennokka on Suomessa pääosin harvinaisehko muinaistulokas, jonka pohjoisraja kulkee Etelä-Pohjanmaan, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan eliömaakunnissa. Lisäksi satunnaisempia uustulokashavaintoja on myös pohjoisemmasta Suomesta. EH, Hämeenlinna, Luolaja, Aleksis Kiven kadun laita Kreetankujan kulmauksessa, jossa uusi, nurmettamaton putkilinja, 9.7.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.
Erodium cicutarium – peltokurjennokka kehittyy kasvun myötä monivartiseksi ja haarovaksi, jolloin varret usein lamoavat rentoina säteittäisesti joka suuntaan tavallisesti noin 5-50 cm pitkinä. Kukinnot kasvavat lehtihankoihin tyveltä kärkiosaan saakka. Lajin kasvupaikkoina ovat lähinnä pellot, puutarhat, pihat, tienlaidat, viherrakentamisen istutusalueet ja joutomaat, kunhan niissä on vain riittävästi umpeutumatonta kasvutilaa. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Tiiriö, Katsastusmiehentien varrella olevan polttoaineen jakeluaseman ja pesuhallin tontin kapea istutuskaista, 7.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Erodium cicutarium – peltokurjennokan kukintoperän yläosa ja kukkaperät ovat usein punaruskeat. Kukkaperät ovat tavallisesti noin 10-20 mm pitkiä. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Tiiriö, Katsastusmiehentien varrella olevan polttoaineen jakeluaseman ja pesuhallin tontin kapea istutuskaista, 7.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Erodium cicutarium – peltokurjennokan teriö on säteittäinen, vaaleanpunainen tai vaalean sinipunainen ja noin 10-15 mm leveä. Erillisiä terälehtiä on viisi. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Tiiriö, Katsastusmiehentien varrella olevan polttoaineen jakeluaseman ja pesuhallin tontin kapea istutuskaista, 7.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Erodium cicutarium – peltokurjennokan terälehdet ovat tavallisesti noin 5-9 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-3 mm leveät. Aika usein kahden tai kolmen terälehden tyviosassa on tumma, pystysuuntaisesti soikea ja noin 1-2 mm pitkä täplä. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Tiiriö, Katsastusmiehentien varrella olevan polttoaineen jakeluaseman ja pesuhallin tontin kapea istutuskaista, 7.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Erodium cicutarium – peltokurjennokan tyvi- ja varsilehtien lapa on sulkasuoninen, parilehdykkäinen ja ulkokehältään lähinnä soikeahko sekä tavallisesti noin 3-15 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-5 cm leveä. Ylimmät lehdet ovat em. mittoja pienemmät. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Tiiriö, Katsastusmiehentien varrella olevan polttoaineen jakeluaseman ja pesuhallin tontin kapea istutuskaista, 7.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Erodium cicutarium – peltokurjennokan lehtilavan sivulehdykät ovat ruodittomat, kapeanpuikeat ja parijakoisesti – pariosaisesti kertaalleen tai tyviosassa toistamiseen kapean suippoliuskaiset ja/tai suipon isohampaiset. Lehdykät ovat päältä pinnanmyötäisesti ja laidoistaan siirottavasti lyhytkarvaiset. Lavan keskiranka on lehtiruodin tavoin karvainen. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Tiiriö, Katsastusmiehentien varrella olevan polttoaineen jakeluaseman ja pesuhallin tontin kapea istutuskaista, 7.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 