• Euphrasia bottnica Kihlm. – perämerensilmäruoho
• Euphrasia L. – silmäruohot
• Orobanchaceae – näivekasvit (aikaisemmin Scrophulariaceae – naamakukkaiskasvit)

Perämerensilmäruoho, Euphrasia bottnica, on yksivuotinen, pysty ja tavallisesti noin 3-15 cm korkea, nystykarvaton ruoho ja puoliloinen. Pääjuuri on pieni. Sivujuuriin kasvaa toisia kasvia loisivia imujuuria. Varsi on hento, haaraton tai niukkahaarainen, liereä ja hapsikarvainen sekä vihertäväsävyinen tai punaruskea.

Lehdet ovat pääosin varrella vastakkain ja ristikkäisesti allekkain. Ylemmät lehdet voivat olla osaksi myös kierteisesti. Lehtiruoti on enintään 1 mm pitkä. Lapa on soikean tai puikean pyöreähkö, tylppähampainen ja vihreä tai punaruskeasävyinen sekä molemmin puolin kaljuhko. Myös lavan tyvi on yleensä pyöreähkö. Lehtilaita on hieman alaspäin kiertynyt. Pituutta lehtilavalla on tavallisesti noin 2-7 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1,5-5 mm.

Kukinto on varsissa ja mahdollisissa haaroissa tähkämäisesti. Kukat ovat yksittäin tukilehtensä hangassa. Alimmat kukat ovat yleensä varren 5. nivelessä tai ylempänä. Kukkien tukilehdet ovat hyvin varsilehtien kaltaiset, mutta pituuteensa nähden suhteessa jonkin verran varsilehtiä leveämmät. Lisäksi varsinkin ylempien tukilehtien tyvi on suorahko tai herttamainen. Kukkaperä on enintään 0,5 mm pitkä. Verhiö on kapean kellomainen, tavallisesti noin 3-4 mm pitkä, kärjestään 4-liuskainen ja kaljuhko sekä vihreä- tai punaruskeasävyinen. Kärkiliuskat ovat kolmiomaiset, ja niiden osuus verhiön pituudesta on noin 1-1,5 mm.

Teriö on valkoinen tai kellanvalkoinen, yhdislehtinen, lyhyttorvinen ja päästään 2-huulinen. Se on huulistaan sinipunajuovainen ja takasivultaan, torven tyvestä ylähuulen kärkeen mitaten, 2,5-3,5 mm pitkä. Ylähuuli on nielun ylle kaartuva, kärjestään hyvin lyhyesti 2-liuskainen ja torvesta alkaen 1,5-1,8 mm pitkä. Alahuuli on alaviistoon suuntautunut, torvesta alkaen 1,7-2 mm pitkä ja kärjestään 3-liuskainen. Liuskat ovat lähes tasalevyiset ja enintään 1 mm pitkät. Keskiliuskan tyviosassa ja huulen tyvellä, nielun suulla, ovat keltaiset, vaihtelevan kokoiset ja muotoiset täplät. Ylä- ja alahuulen kärkiliuskat ovat lanttokärkiset.

Heteitä on 4, ja ne ovat kahtena eripituisena parina. Palhot ovat kiinnittyneet nielun alapuolelle torveen. Ponnet ovat tumman sinipunaiset tai tummanruskeat. Ne ovat kärjestään hieman taaksepäin kaartuvan ylähuulen kuvun suojassa mutta näkyvillä. Emiö on 2-lehtinen, kehänpäällinen ja 1-vartaloinen. Vartalo ja sen kärjessä oleva nuppimainen luotti pilkistävät hieman näkyviin ylähuulen alta. Hedelmä on pitkulainen, laidastaan karvainen ja kypsänä ruskea kota, joka on yleensä noin 3-4 mm pitkä ja noin 1,5 mm leveä. Kota yltää noin verhiön kärjen tasalle. Se avautuu sivusaumoja myöten. Siemenet ovat soikeahkot, pitkittäisharjuiset, kellertävät ja noin 1,5 mm pitkät. Normaali kukinta-aika on heinä-elokuu.

Perämerensilmäruoho on Suomessa alkuperäinen, ja sen yhtenäinen esiintymisalue on Keski-Pohjanmaan, Oulun Pohjanmaan ja Perä-Pohjanmaan eliömaakuntien rannikolla. Se on esiintymisalueellaan harvinaisehko. Yksittäinen näyte on myös Etelä-Pohjanmaan eliömaakunnasta. Kasvupaikkana ovat Perämeren rantaniityt. Laji kasvaa myös Ruotsissa Perämeren rantaniityillä. Se on kotoperäinen Perämeren rannoilla.

Silmäruohot yhteyttävät normaalisti. Riittävän kasvun ja siementuotannon turvaamiseksi niillä on lisäksi kyky loisia imujuurillaan vahvempien naapurikasvien juuristoa veden ja lisäravinteiden saamiseksi. Kukkien pääpölyttäjinä toimivat kimalaiset ja kukkakärpäset. Itsepölytys kuitenkin lopulta varmistaa, että lähes kaikista kukista kehittyy siemenkota. Suvun suomalainen nimi juontaa kauas keskiajalle, jolloin lääkinnässä valtavirraksi nousi merkkioppi. Kasveista etsittiin näkyviä yhtäläisyyksiä eri elimiin ja uskottiin, että tämä yhtäläisyys on merkki kasvin soveltuvuudesta juuri tämän elimen sairauksien hoitoon. Silmäruohojen teriössä nähtiin mesiviittaviiruineen ja täplineen yhtäläisyyttä silmän kanssa. Tämä yhtäläisyys nosti pienet kasvit suureen arvoon ihmisten ja kotieläinten silmäsairauksien hoidossa. Silmäruohoja käytettiin ulkoisesti huuhteina ja hauteina sekä sisäisesti jauheena. Ilmeisesti silmäruohorohdoilla oli ainakin jossain määrin desinfioivaa vaikutusta, mikä auttoi ainakin joihinkin bakteerien aiheuttamiin tulehduksiin.

Silmäruohot muodostavat lajitasolla haastavan kokonaisuuden. Alun perin Carl von Linné katsoi kaikkien silmäruohojen kuuluvan samaan lajiin ja antoi sille 1753 nimeksi E. officinalis. A. J. Melan ja A. K. Cajanderin Suomen kasviossa 1906 kaikki Suomen silmäruohot sisällytettiin vielä tähän yhteen lajiin nimellä yleinen silmäruoho. Useammalla sivulla kuitenkin esitettiin lajiin kuuluvia alalajeja, muunnoksia ja muotoja. Ilmari Hiitosen Suomen kasviossa 1933 yhdistelmälaji oli pilkottu jo kahdeksaksi eri lajiksi. Nykykäsityksen mukaan Suomessa esiintyy seitsemän silmäruoholajia, joista yksi laji jakautuu kahteen alalajiin ja kaksi lajia kahteen muunnokseen. Maailmanlaajuisesti lajeja on noin 400. Suomen silmäruohojen lajilleen tunnistaminen vaatii tarkempaa perehtymistä tuntomerkkeihin ja niiden maastossa havaitseminen usein myös suurentavia välineitä.

Keskeiset lajien tuntomerkit ovat seuraavat:

• Nystysilmäruoho, E. officinalis, entiseltä nimeltään ahosilmäruoho, E. rostkoviana, on Etelä- ja Keski-Suomeen painottunut, voimakkaasti harvinaistunut ja erittäin uhanalainen (EN) laji, jonka selvin muista lajeista poikkeava tuntomerkki löytyy karvoituksesta. Lajin verhiöissä, kukkien tukilehtien alapinnalla ja usein varsissakin on pitkiä, monisoluisia nystykarvoja. Verso on haaraton tai niukkahaarainen. Teriö on valkoinen ja takasivultaan 7-10 mm pitkä. Kota on enintään verhiön pituinen.
• Ketosilmäruoho, E. stricta, kasvaa kaikissa eliömaakunnissa ja on pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta yleinen. Verso on runsashaarainen – haaraton. Sen varsissa on enimmäkseen hapsikarvoja, mutta verhiöissä ja tukilehdissä on lyhyitä 1-soluisia tai joskus 2-soluisia nystykarvoja. Toisinaan nystykarvat puuttuvat kokonaan. Teriö on vaalean sinipunainen ja takasivultaan 7-10 mm pitkä. Kota on noin verhiön pituinen.
• Tanakkasilmäruoho, E. nemorosa, kasvaa vakinaisena ja enemmän tai vähemmän yleisenä etelästä päin Perä-Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntiin saakka. Pohjoisempana se on harvinainen uustulokas. Verso on usein runsashaarainen ja tanakka. Verhiöt, lehdet ja varret ovat pelkästään hapsikarvaisia. Erityisesti varsissa karvoitus on runsasta ja näkyvää. Karvoitus tuo kasviin harmaanvihreän sävyn. Alimmat kukat ovat varren 5. nivelessä tai ylempänä. Teriö on valkoinen ja takasivultaan 5-7 mm pitkä. Kota on verhiön pituinen tai hieman lyhyempi.
• Pohjansilmäruoho, E. wettsteinii, entiseltä nimeltään, E. frigida, kasvaa yleisenä Pohjois-Suomessa ja harvinaisempana tai harvinaisena länsi- ja etelärannikolla. Laji on niukkahaarainen tai haaraton, hapsikarvainen ja nystykarvaton. Alimmat kukat ovat varren 1.-3. nivelessä. Teriö on lähes valkoinen ja takasivultaan 5-7 mm pitkä. Kota on tavallisesti verhiötä pitempi.
• Nummisilmäruoho, E. micrantha, on lounaisimpaan Suomeen rajoittuva, voimakkaasti harvinaistunut ja erittäin uhanalainen (EN) laji. Se on hoikka ja haaraton tai hentohaarainen. Lehdet ovat pienet, kaljut ja kiiltävät. Myös verhiöt ovat kaljut. Teriö on valkoinen ja takasivultaan 5-6 mm pitkä. Kota on tavallisesti verhiötä lyhyempi.
• Perämerensilmäruoho, E. bottnica, on kotoperäinen laji Perämeren rantaniityillä. Verso on hento ja haaraton tai niukkahaarainen sekä niukkakarvainen. Laji on helpointa tunnistaa hyvin pienestä ja kellanvalkoisesta teriöstään, jonka takasivu on vain 2,5-3,5 mm pitkä. Kota on noin verhiön pituinen.
• Otasilmäruoho, E. salisburgensis, kasvaa Suomessa harvinaisena vain Enontekiön Lapin kahdella tunturilla, Saanalla ja Pikku-Mallalla. Laji on haaraton tai niukkahaarainen ja punaruskean vihreä. Lehdet ovat soikeahkot, kiilatyviset ja kaljut. Suippoja hammaspareja on vain 1-3. Ylemmissä kukkien tukilehdissä ainakin osa hampaista on pitkäsuippuisen teräväkärkisiä ja otapäisiä. Teriö on valkoinen ja takasivultaan 6-7 mm pitkä. Kota on noin verhiön pituinen tai hieman pitempi. Sen laita on karvaton, kun se muilla Suomen silmäruoholajeilla on karvainen.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle perämerensilmäruohon esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Euphrasia bottnica – perämerensilmäruoho on yksivuotinen, pysty ja tavallisesti noin 3-15 cm korkea ruoho ja puoliloinen. KP, Siikajoki, Tauvo, Tauvonniemi, itäranta, Merikylänlahden rantaniitty ja laidunalue Ulkonokanhietikon eteläpuolella, luonnonsuojelualue, 17.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.

Euphrasia bottnica – perämerensilmäruohon teriö on valkoinen tai kellanvalkoinen, yhdislehtinen, lyhyttorvinen ja päästään kaksihuulinen. Se on takasivultaan, torven tyvestä ylähuulen kärkeen mitaten, vain 2,5-3,5 mm pitkä. KP, Siikajoki, Tauvo, Tauvonniemi, itäranta, Merikylänlahden rantaniitty ja laidunalue Ulkonokanhietikon eteläpuolella, luonnonsuojelualue, 17.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.

Euphrasia bottnica – perämerensilmäruohon teriön ylähuuli on torvesta alkaen 1,5-1,8 mm pitkä. Alahuuli on alaviistoon suuntautunut, torvesta alkaen 1,7-2 mm pitkä ja kärjestään kolmiliuskainen. Liuskat ovat lähes tasalevyiset ja enintään 1 mm pitkät. Keskiliuskan tyviosassa ja huulen tyvellä, nielun suulla, ovat keltaiset, vaihtelevan kokoiset ja muotoiset täplät. KP, Siikajoki, Tauvo, Tauvonniemi, itäranta, Merikylänlahden rantaniitty ja laidunalue Ulkonokanhietikon eteläpuolella, luonnonsuojelualue, 17.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto