• Euphrasia nemorosa (Pers.) Wallr. – tanakkasilmäruoho
• Euphrasia L. – silmäruohot
• Orobanchaceae – näivekasvit (aikaisemmin Scrophulariaceae – naamakukkaiskasvit)

Tanakkasilmäruoho, Euphrasia nemorosa, on yksivuotinen, pysty ja tavallisesti noin 7-20 cm korkea, nystykarvaton ruoho ja puoliloinen. Pääjuuri on pieni. Sivujuuriin kasvaa toisia kasvia loisivia imujuuria. Varsi on tanakka, usein runsashaarainen, liereä ja tiheästi harmaan hapsikarvainen sekä vihertäväsävyinen tai punaruskea.

Lehdet ovat lähes tai aivan ruodittomat ja pääosin varrella vastakkain sekä ristikkäisesti allekkain. Ylemmät lehdet voivat olla osaksi myös kierteisesti. Ne ovat soikeahkot, terävähampaiset ja vihreät tai harmaanvihreät sekä molemmin puolin lyhytkarvaiset. Lapa on tavallisesti noin 5-10 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 3-6 mm leveä.

Kukinto on varsissa ja haaroissa tähkämäisesti. Kukat ovat yksittäin tukilehtensä hangassa. Alimmat kukat ovat varren 5. nivelessä tai ylempänä. Kukkien tukilehdet ovat varsilehtien kaltaiset muuten, mutta ne ovat pyöreän puikeahkot, otapäisen terävähampaiset, lähes suora- tai herttatyviset ja yleensä noin 5-8 mm pitkät sekä leveimmältä kohtaa noin 4-8 mm leveät. Kukkaperä on enintään 1 mm pitkä. Verhiö on kapean kellomainen, tavallisesti noin 4-5 mm pitkä, kärjestään 4-liuskainen ja lyhytkarvainen sekä vihreäsävyinen. Kärkiliuskat ovat kapean kolmiomaiset ja pitkäsuippuisen teräväkärkiset. Niiden osuus verhiön pituudesta on yleensä noin 1,5-2,5 mm.

Teriö on valkoinen, tumman sinipunajuovainen, yhdislehtinen ja lyhyttorvinen sekä päästään 2-huulinen ja karvainen. Se on takasivultaan, torven tyvestä ylähuulen kärkeen mitaten, 5-7 mm pitkä. Ylähuuli on nielun ylle kaartuva, kärjestään lyhyesti 2-liuskainen ja torvesta alkaen noin 2,5-3,5 mm pitkä. Alahuuli on alaviistoon suuntautunut, ylähuulta pitempi ja torvesta alkaen noin 3,5-4,5 mm pitkä sekä kärjestään 3-liuskainen. Liuskat ovat lähes tasalevyiset ja noin 1-2 mm pitkät. Keskiliuskan tyviosassa on poikittainen keltainen täplä. Ylä- ja alahuulen kärkiliuskat ovat lanttokärkiset.

Heteitä on 4, ja ne ovat kahtena eripituisena parina. Palhot ovat kiinnittyneet nielun alapuolelle torveen. Ponnet ovat tumman sinipunaiset tai tummanruskeat, hieman karvaiset, tyveltään terävät ja otapäiset. Ne ovat kärjestään vähän taaksepäin kaartuvan ylähuulen kuvun suojassa mutta näkyvillä. Emiö on 2-lehtinen, kehänpäällinen ja 1-vartaloinen. Vartalo ja sen kärjessä oleva nuppimainen luotti pilkistävät näkyviin ylähuulen alta. Hedelmä on pitkulainen, laidastaan karvainen ja kypsänä ruskea kota, joka on yleensä noin 5 mm pitkä ja noin 2 mm leveä. Kota yltää noin verhiön kärjen tasalle tai on hieman sitä lyhyempi. Se avautuu sivusaumoja myöten. Siemenet ovat soikeahkot, pitkittäisharjuiset, kellertävät ja 1,6-1,8 mm pitkät. Normaali kukinta-aika on heinä-syyskuu.

Tanakkasilmäruoho on Suomessa muinaistulokas eli se on saapunut maahan ihmisen toiminnan avustamana ennen 1600-luvun puoltaväliä. Muinaistulokkaana sen esiintymisalue yltää etelästä päin Perä-Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntiin saakka. Enemmän tai vähemmän yleinen se on lähes koko esiintymisalueellaan. Lisäksi muutamia uustulokashavaintoja on myös pohjoisemmista eliömaakunnista. Kasvupaikkoina ovat lähinnä niityt, kalliokedot, laitumet, pientareet, tienvarret, pihat ja joutomaat. Muissa Pohjoismaissa laji kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Silmäruohot yhteyttävät normaalisti. Riittävän kasvun ja siementuotannon turvaamiseksi niillä on lisäksi kyky loisia imujuurillaan vahvempien naapurikasvien juuristoa veden ja lisäravinteiden saamiseksi. Kukkien pääpölyttäjinä toimivat kimalaiset ja kukkakärpäset. Itsepölytys kuitenkin lopulta varmistaa, että lähes kaikista kukista kehittyy siemenkota. Suvun suomalainen nimi juontaa kauas keskiajalle, jolloin lääkinnässä valtavirraksi nousi merkkioppi. Kasveista etsittiin näkyviä yhtäläisyyksiä eri elimiin ja uskottiin, että tämä yhtäläisyys on merkki kasvin soveltuvuudesta juuri tämän elimen sairauksien hoitoon. Silmäruohojen teriössä nähtiin mesiviittaviiruineen ja täplineen yhtäläisyyttä silmän kanssa. Tämä yhtäläisyys nosti pienet kasvit suureen arvoon ihmisten ja kotieläinten silmäsairauksien hoidossa. Silmäruohoja käytettiin ulkoisesti huuhteina ja hauteina sekä sisäisesti jauheena. Ilmeisesti silmäruohorohdoilla oli ainakin jossain määrin desinfioivaa vaikutusta, mikä auttoi ainakin joihinkin bakteerien aiheuttamiin tulehduksiin.

Silmäruohot muodostavat lajitasolla haastavan kokonaisuuden. Alun perin Carl von Linné katsoi kaikkien silmäruohojen kuuluvan samaan lajiin ja antoi sille 1753 nimeksi E. officinalis. A. J. Melan ja A. K. Cajanderin Suomen kasviossa 1906 kaikki Suomen silmäruohot sisällytettiin vielä tähän yhteen lajiin nimellä yleinen silmäruoho. Useammalla sivulla kuitenkin esitettiin lajiin kuuluvia alalajeja, muunnoksia ja muotoja. Ilmari Hiitosen Suomen kasviossa 1933 yhdistelmälaji oli pilkottu jo kahdeksaksi eri lajiksi. Nykykäsityksen mukaan Suomessa esiintyy seitsemän silmäruoholajia, joista yksi laji jakautuu kahteen alalajiin ja kaksi lajia kahteen muunnokseen. Maailmanlaajuisesti lajeja on noin 400. Suomen silmäruohojen lajilleen tunnistaminen vaatii tarkempaa perehtymistä tuntomerkkeihin ja niiden maastossa havaitseminen usein myös suurentavia välineitä.

Keskeiset lajien tuntomerkit ovat seuraavat:

• Nystysilmäruoho, E. officinalis, entiseltä nimeltään ahosilmäruoho, E. rostkoviana, on Etelä- ja Keski-Suomeen painottunut, voimakkaasti harvinaistunut ja erittäin uhanalainen (EN) laji, jonka selvin muista lajeista poikkeava tuntomerkki löytyy karvoituksesta. Lajin verhiöissä, kukkien tukilehtien alapinnalla ja usein varsissakin on pitkiä, monisoluisia nystykarvoja. Verso on haaraton tai niukkahaarainen. Teriö on valkoinen ja takasivultaan 7-10 mm pitkä. Kota on enintään verhiön pituinen.
• Ketosilmäruoho, E. stricta, kasvaa kaikissa eliömaakunnissa ja on pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta yleinen. Verso on runsashaarainen – haaraton. Sen varsissa on enimmäkseen hapsikarvoja, mutta verhiöissä ja tukilehdissä on lyhyitä 1-soluisia tai joskus 2-soluisia nystykarvoja. Toisinaan nystykarvat puuttuvat kokonaan. Teriö on vaalean sinipunainen ja takasivultaan 7-10 mm pitkä. Kota on noin verhiön pituinen.
• Tanakkasilmäruoho, E. nemorosa, kasvaa vakinaisena ja enemmän tai vähemmän yleisenä etelästä päin Perä-Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntiin saakka. Pohjoisempana se on harvinainen uustulokas. Verso on usein runsashaarainen ja tanakka. Verhiöt, lehdet ja varret ovat pelkästään hapsikarvaisia. Erityisesti varsissa karvoitus on runsasta ja näkyvää. Karvoitus tuo kasviin harmaanvihreän sävyn. Alimmat kukat ovat varren 5. nivelessä tai ylempänä. Teriö on valkoinen ja takasivultaan 5-7 mm pitkä. Kota on verhiön pituinen tai hieman lyhyempi.
• Pohjansilmäruoho, E. wettsteinii, entiseltä nimeltään, E. frigida, kasvaa yleisenä Pohjois-Suomessa ja harvinaisempana tai harvinaisena länsi- ja etelärannikolla. Laji on niukkahaarainen tai haaraton, hapsikarvainen ja nystykarvaton. Alimmat kukat ovat varren 1.-3. nivelessä. Teriö on lähes valkoinen ja takasivultaan 5-7 mm pitkä. Kota on tavallisesti verhiötä pitempi.
• Nummisilmäruoho, E. micrantha, on lounaisimpaan Suomeen rajoittuva, voimakkaasti harvinaistunut ja erittäin uhanalainen (EN) laji. Se on hoikka ja haaraton tai hentohaarainen. Lehdet ovat pienet, kaljut ja kiiltävät. Myös verhiöt ovat kaljut. Teriö on valkoinen ja takasivultaan 5-6 mm pitkä. Kota on tavallisesti verhiötä lyhyempi.
• Perämerensilmäruoho, E. bottnica, on kotoperäinen laji Perämeren rantaniityillä. Verso on hento ja haaraton tai niukkahaarainen sekä niukkakarvainen. Laji on helpointa tunnistaa hyvin pienestä ja kellanvalkoisesta teriöstään, jonka takasivu on vain 2,5-3,5 mm pitkä. Kota on noin verhiön pituinen.
• Otasilmäruoho, E. salisburgensis, kasvaa Suomessa harvinaisena vain Enontekiön Lapin kahdella tunturilla, Saanalla ja Pikku-Mallalla. Laji on haaraton tai niukkahaarainen ja punaruskean vihreä. Lehdet ovat soikeahkot, kiilatyviset ja kaljut. Suippoja hammaspareja on vain 1-3. Ylemmissä kukkien tukilehdissä ainakin osa hampaista on pitkäsuippuisen teräväkärkisiä ja otapäisiä. Teriö on valkoinen ja takasivultaan 6-7 mm pitkä. Kota on noin verhiön pituinen tai hieman pitempi. Sen laita on karvaton, kun se muilla Suomen silmäruoholajeilla on karvainen.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle tanakkasilmäruohon esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Euphrasia nemorosa – tanakkasilmäruoho on runsaskukkainen ja sukunsa näyttävimpiin kuuluva laji. Se on muiden silmäruohojen tavoin puoliloinen, joka yhteyttää normaalisti, mutta kukinnan ja siementuotannon varmistamiseksi loisii ympäröiviltä kasveilta itselleen lisäravinteita. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Sampo, Louhoksentieltä kaakkoon lähtevän peltotieuran laide, 4.9.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.

Euphrasia nemorosa – tanakkasilmäruohon teriö on yleisväriltään valkoinen, yhdislehtinen ja lyhyttorvinen sekä päästään kaksihuulinen. Se on takasivultaan, torven tyvestä ylähuulen kärkeen mitaten, 5-7 mm pitkä. Lähilajilla ketosilmäruoholla, E. stricta, teriön yleisväri on vaalean sinipunainen ja sen takasivu on 7-10 mm pitkä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Sampo, Louhoksentieltä kaakkoon lähtevän peltotieuran laide, 4.9.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.

Euphrasia nemorosa – tanakkasilmäruohon teriön ylähuuli on nielun ylle kaartuva, kärjestään lyhyesti kaksiliuskainen ja torvesta alkaen noin 2,5-3,5 mm pitkä. Alahuuli on alaviistoon suuntautunut, ylähuulta pitempi ja torvesta alkaen noin 3,5-4,5 mm pitkä sekä kärjestään kolmiliuskainen. Kukassa on neljä hedettä, jotka ovat kahtena eripituisena parina. Palhot ovat kiinnittyneet nielun alapuolelle torveen. Ponnet ovat tumman sinipunaiset tai tummanruskeat, hieman karvaiset tyveltään otapäiset. Ne ovat kärjestään hieman taaksepäin kaartuvan ylähuulen kuvun suojassa mutta näkyvillä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Sampo, Louhoksentieltä kaakkoon lähtevän peltotieuran laide, 4.9.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.

Euphrasia nemorosa – tanakkasilmäruohon teriön alahuulen liuskat ovat lähes tasalevyiset ja noin 1-2 mm pitkät. Keskiliuskan tyviosassa on poikittainen keltainen täplä. Ylä- ja alahuulen kärkiliuskat ovat lanttokärkiset. Emin vartalo ja sen kärjessä oleva nuppimainen luotti pilkistävät näkyviin ylähuulen alta. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Sampo, Sammonsuontien koillispuolella oleva kesantopeltoalue, entisellä pellolla kulkevan polun laitaruohikko, 19.8.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Euphrasia nemorosa – tanakkasilmäruoho on Suomessa muinaistulokas, jonka esiintymisalue yltää etelästä päin Perä-Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntiin saakka. Enemmän tai vähemmän yleinen se on lähes koko esiintymisalueellaan. Lisäksi muutamia uustulokashavaintoja on myös pohjoisemmista eliömaakunnista. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Sampo, Louhoksentieltä kaakkoon lähtevän peltotieuran laide, 4.9.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.

Euphrasia nemorosa – tanakkasilmäruoho muodostaa aika usein hyvin tiheitä ja laajojakin kasvustolaikkuja. Kasvupaikkoina ovat lähinnä niityt, kalliokedot, laitumet, pientareet, tienvarret, pihat ja joutomaat. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Sampo, Sammonsuontien koillispuolella oleva kesantopeltoalue, entisellä pellolla kulkevan polun laitaruohikko, 19.8.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto