• Euphrasia stricta J. P. Wolff ex J. F. Lehm. – ketosilmäruoho
• var. brevipila (Burnat & Gremli) Hartl – isoketosilmäruoho
• aikaisemmin Suomessa käytetty nimi var. stricta
• var. tenuis (Brenner) Jalas – hentoketosilmäruoho
• Euphrasia L. – silmäruohot
• Orobanchaceae – näivekasvit (aikaisemmin Scrophulariaceae – naamakukkaiskasvit)

Ketosilmäruohosta, Euphrasia stricta, esiintyy Suomessa kaksi muunnosta, eteläisempään Suomeen painottuva isoketosilmäruoho, var. brevipila ja pohjoisempaan Suomeen painottuva hentoketosilmäruoho, var. tenuis. Ketosilmäruoho on yksivuotinen, pysty ja tavallisesti noin 5-20 cm korkea ruoho ja puoliloinen. Pääjuuri on pieni. Sivujuuriin kasvaa toisia kasvia loisivia imujuuria. Varsi on isoketosilmäruoholla usein runsashaarainen ja hentoketosilmäruoholla haaraton tai niukkahaarainen. Muuten varsi on liereä, tiheydeltään vaihtelevasti hapsikarvainen ja toisinaan myös lyhyesti nystykarvainen sekä vihertäväsävyinen tai punaruskea.

Lehdet ovat lähes tai aivan ruodittomat ja pääosin varrella vastakkain sekä ristikkäisesti allekkain. Ylemmät lehdet voivat olla osaksi myös kierteisesti. Ne ovat soikeahkot tai toisinaan puikeahkot, terävähampaiset ja vihreät sekä molemmin puolin lyhytkarvaiset. Lisäksi lehdissä, erityisesti alapinnalla, on tavallisesti lyhyitä 1-soluisia tai joskus 2-soluisia ja hyvin harvoin 3-soluisia nystykarvoja. Poikkeuksellisesti nystykarvat voivat myös puuttua kokonaan. Lapa on tavallisesti noin 5-15 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 3-9 mm leveä.

Kukinto on varsissa ja haaroissa tähkämäisesti. Kukat ovat yksittäin tukilehtensä hangassa. Isoketosilmäruoholla alimmat kukat ovat varren 5. nivelessä tai ylempänä. Hentoketosilmäruoholla alimmat kukat ovat varren 3.-6. nivelessä. Kukkien tukilehdet ovat varsilehtien kaltaiset muuten, mutta ne ovat soikean tai pyöreän puikeahkot ja etenkin ylempänä otapäisen terävähampaiset. Isoketosilmäruoholla tukilehtien tyvi on lyhyesti leveän kiilamainen tai lähes suora ja hentoketosilmäruoholla suora tai lähes herttamainen. Pituutta tukilehdillä on tavallisesti noin 5-10 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 4-10 mm. Kukkaperä on enintään 1 mm pitkä. Verhiö on kapean kellomainen, tavallisesti noin 5-7 mm pitkä, kärjestään 4-liuskainen ja vihreäsävyinen sekä lyhytkarvainen ja lyhyesti nystykarvainen. Toisinaan nystykarvat voivat puuttua kokonaan. Kärkiliuskat ovat kapean kolmiomaiset ja pitkäsuippuisen teräväkärkiset. Niiden osuus verhiön pituudesta on yleensä noin 1,5-3,5 mm.

Teriö on tavallisesti vaalean sinipunainen, tumman sinipunajuovainen, yhdislehtinen ja lyhyttorvinen sekä päästään 2-huulinen ja karvainen. Toisinaan alahuuli voi olla myös vaaleampi tai pohjaväriltään lähes valkoinen. Teriö on takasivultaan, torven tyvestä ylähuulen kärkeen mitaten, 7-10 mm pitkä. Ylähuuli on nielun ylle kaartuva, kärjestään lyhyesti 2-liuskainen ja torvesta alkaen noin 3,5-5 mm pitkä. Alahuuli on alaviistoon suuntautunut, ylähuulta pitempi ja torvesta alkaen noin 4,5-7 mm pitkä sekä kärjestään 3-liuskainen. Liuskat ovat lähes tasalevyiset ja noin 1,5-4 mm pitkät. Keskiliuskan tyviosassa ja huulen tyvellä, nielun suulla, ovat keltaiset, vaihtelevan kokoiset ja muotoiset täplät. Ylä- ja alahuulen kärkiliuskat ovat lanttokärkiset. Isoketosilmäruohon teriömitat ovat keskimäärin lähempänä em. mitta-asteikkojen yläpäätä ja hentoketosilmäruoholla lähempänä alapäätä.

Heteitä on 4, ja ne ovat kahtena eripituisena parina. Palhot ovat kiinnittyneet nielun alapuolelle torveen. Ponnet ovat tumman sinipunaiset tai tummanruskeat, hieman karvaiset, tyveltään terävät ja otapäiset. Ne ovat kärjestään vähän taaksepäin kaartuvan ylähuulen kuvun suojassa mutta näkyvillä. Emiö on 2-lehtinen, kehänpäällinen ja 1-vartaloinen. Vartalo ja sen kärjessä oleva nuppimainen luotti pilkistävät näkyviin ylähuulen alta. Hedelmä on pitkulainen, laidastaan karvainen ja kypsänä ruskea kota, joka on yleensä noin 5-7 mm pitkä ja noin 2-2,5 mm leveä. Kota yltää noin verhiön kärjen tasalle. Se avautuu sivusaumoja myöten. Siemenet ovat soikeahkot, pitkittäisharjuiset, kellertävät ja 1,5-2 mm pitkät. Normaali kukinta-aika on heinä-elokuu. Samoilla esiintymisalueilla hentoketosilmäruohon kukinta-aika on aikaisempi ja isoketosilmäruohon myöhäisempi.

Ketosilmäruoho on Suomessa muinaistulokas eli se on saapunut maahan ihmisen toiminnan avustamana ennen 1600-luvun puoltaväliä. Lajin esiintymisalue kattaa kaikki eliömaakunnat, ja se on yleinen lähes koko maassa ollen vain Enontekiön ja Inarin Lapin eliömaakunnissa harvinainen. Isoketosilmäruohon vakinainen esiintymisalue yltää etelästä päin Kittilän ja Sompion Lapin eliömaakuntiin saakka, ja se on lähes kaikkialla yleinen. Hentoketosilmäruohoa tavataan kaikissa eliömaakunnissa, mutta Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntien eteläpuolella se on harvinainen ja edelleen harvinaistunut. Lajin kasvupaikkoina ovat lähinnä niityt, kalliokedot, laitumet, pientareet, tienvarret, pihat ja joutomaat sekä rannat. Muissa Pohjoismaissa laji kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Silmäruohot yhteyttävät normaalisti. Riittävän kasvun ja siementuotannon turvaamiseksi niillä on lisäksi kyky loisia imujuurillaan vahvempien naapurikasvien juuristoa veden ja lisäravinteiden saamiseksi. Kukkien pääpölyttäjinä toimivat kimalaiset ja kukkakärpäset. Itsepölytys kuitenkin lopulta varmistaa, että lähes kaikista kukista kehittyy siemenkota. Suvun suomalainen nimi juontaa kauas keskiajalle, jolloin lääkinnässä valtavirraksi nousi merkkioppi. Kasveista etsittiin näkyviä yhtäläisyyksiä eri elimiin ja uskottiin, että tämä yhtäläisyys on merkki kasvin soveltuvuudesta juuri tämän elimen sairauksien hoitoon. Silmäruohojen teriössä nähtiin mesiviittaviiruineen ja täplineen yhtäläisyyttä silmän kanssa. Tämä yhtäläisyys nosti pienet kasvit suureen arvoon ihmisten ja kotieläinten silmäsairauksien hoidossa. Silmäruohoja käytettiin ulkoisesti huuhteina ja hauteina sekä sisäisesti jauheena. Ilmeisesti silmäruohorohdoilla oli ainakin jossain määrin desinfioivaa vaikutusta, mikä auttoi ainakin joihinkin bakteerien aiheuttamiin tulehduksiin.

Silmäruohot muodostavat lajitasolla haastavan kokonaisuuden. Alun perin Carl von Linné katsoi kaikkien silmäruohojen kuuluvan samaan lajiin ja antoi sille 1753 nimeksi E. officinalis. A. J. Melan ja A. K. Cajanderin Suomen kasviossa 1906 kaikki Suomen silmäruohot sisällytettiin vielä tähän yhteen lajiin nimellä yleinen silmäruoho. Useammalla sivulla kuitenkin esitettiin lajiin kuuluvia alalajeja, muunnoksia ja muotoja. Ilmari Hiitosen Suomen kasviossa 1933 yhdistelmälaji oli pilkottu jo kahdeksaksi eri lajiksi. Nykykäsityksen mukaan Suomessa esiintyy seitsemän silmäruoholajia, joista yksi laji jakautuu kahteen alalajiin ja kaksi lajia kahteen muunnokseen. Maailmanlaajuisesti lajeja on noin 400. Suomen silmäruohojen lajilleen tunnistaminen vaatii tarkempaa perehtymistä tuntomerkkeihin ja niiden maastossa havaitseminen usein myös suurentavia välineitä.

Keskeiset lajien tuntomerkit ovat seuraavat:

• Nystysilmäruoho, E. officinalis, entiseltä nimeltään ahosilmäruoho, E. rostkoviana, on Etelä- ja Keski-Suomeen painottunut, voimakkaasti harvinaistunut ja erittäin uhanalainen (EN) laji, jonka selvin muista lajeista poikkeava tuntomerkki löytyy karvoituksesta. Lajin verhiöissä, kukkien tukilehtien alapinnalla ja usein varsissakin on pitkiä, monisoluisia nystykarvoja. Verso on haaraton tai niukkahaarainen. Teriö on valkoinen ja takasivultaan 7-10 mm pitkä. Kota on enintään verhiön pituinen.
• Ketosilmäruoho, E. stricta, kasvaa kaikissa eliömaakunnissa ja on pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta yleinen. Verso on runsashaarainen – haaraton. Sen varsissa on enimmäkseen hapsikarvoja, mutta verhiöissä ja tukilehdissä on lyhyitä 1-soluisia tai joskus 2-soluisia nystykarvoja. Toisinaan nystykarvat puuttuvat kokonaan. Teriö on vaalean sinipunainen ja takasivultaan 7-10 mm pitkä. Kota on noin verhiön pituinen.
• Tanakkasilmäruoho, E. nemorosa, kasvaa vakinaisena ja enemmän tai vähemmän yleisenä etelästä päin Perä-Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntiin saakka. Pohjoisempana se on harvinainen uustulokas. Verso on usein runsashaarainen ja tanakka. Verhiöt, lehdet ja varret ovat pelkästään hapsikarvaisia. Erityisesti varsissa karvoitus on runsasta ja näkyvää. Karvoitus tuo kasviin harmaanvihreän sävyn. Alimmat kukat ovat varren 5. nivelessä tai ylempänä. Teriö on valkoinen ja takasivultaan 5-7 mm pitkä. Kota on verhiön pituinen tai hieman lyhyempi.
• Pohjansilmäruoho, E. wettsteinii, entiseltä nimeltään, E. frigida, kasvaa yleisenä Pohjois-Suomessa ja harvinaisempana tai harvinaisena länsi- ja etelärannikolla. Laji on niukkahaarainen tai haaraton, hapsikarvainen ja nystykarvaton. Alimmat kukat ovat varren 1.-3. nivelessä. Teriö on lähes valkoinen ja takasivultaan 5-7 mm pitkä. Kota on tavallisesti verhiötä pitempi.
• Nummisilmäruoho, E. micrantha, on lounaisimpaan Suomeen rajoittuva, voimakkaasti harvinaistunut ja erittäin uhanalainen (EN) laji. Se on hoikka ja haaraton tai hentohaarainen. Lehdet ovat pienet, kaljut ja kiiltävät. Myös verhiöt ovat kaljut. Teriö on valkoinen ja takasivultaan 5-6 mm pitkä. Kota on tavallisesti verhiötä lyhyempi.
• Perämerensilmäruoho, E. bottnica, on kotoperäinen laji Perämeren rantaniityillä. Verso on hento ja haaraton tai niukkahaarainen sekä niukkakarvainen. Laji on helpointa tunnistaa hyvin pienestä ja kellanvalkoisesta teriöstään, jonka takasivu on vain 2,5-3,5 mm pitkä. Kota on noin verhiön pituinen.
• Otasilmäruoho, E. salisburgensis, kasvaa Suomessa harvinaisena vain Enontekiön Lapin kahdella tunturilla, Saanalla ja Pikku-Mallalla. Laji on haaraton tai niukkahaarainen ja punaruskean vihreä. Lehdet ovat soikeahkot, kiilatyviset ja kaljut. Suippoja hammaspareja on vain 1-3. Ylemmissä kukkien tukilehdissä ainakin osa hampaista on pitkäsuippuisen teräväkärkisiä ja otapäisiä. Teriö on valkoinen ja takasivultaan 6-7 mm pitkä. Kota on noin verhiön pituinen tai hieman pitempi. Sen laita on karvaton, kun se muilla Suomen silmäruoholajeilla on karvainen.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle ketosilmäruohon esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle isoketosilmäruohon esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle hentoketosilmäruohon esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Euphrasia stricta – ketosilmäruoho on yksivuotinen, pysty ja tavallisesti noin 5-20 cm korkea ruoho. Varsi on toisella Suomessa esiintyvällä muunnoksella, isoketosilmäruoholla, var. brevipila, usein runsashaarainen. Toisella muunnoksella, hentoketosilmäruoholla, var tenuis, varsi on haaraton tai niukkahaarainen. PeP, Pello, Mämmilä, Tornionjoki, Korpikoski Torniontien (tie E8/21) varressa, rantapenkka levähdysalueen kohdalla, 20.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Euphrasia stricta – ketosilmäruohon pienemmän ja haarattoman tai vähähaaraisen muunnoksen, hentoketosilmäruohon (kuvassa), versot ovat useimmiten noin 5-13 cm pitkät, kun ne isoketosilmäruoholla ovat tavallisesti noin 15-20 cm pitkät ja harvoin jopa 30 cm pitkät. Hentoketosilmäruohon alimmat kukat ovat varren kolmannesta nivelestä kuudenteen niveleen. Isoketosilmäruoholla alimmat kukat ovat varren viidennessä nivelessä tai ylempänä. Ks, Salla, Varpuselkä, Varpuselän tielenkin pohjoispäästä, ohi Tarsiolehdon (talo) lähtevä pikkutie, joka 2,0 km:n päässä ylittää pienen Kivihaaranjoen, tienlaitaruohikko sillan länsipuolella, 14.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.

Euphrasia stricta – ketosilmäruohon kukinto on varsissa ja haaroissa tähkämäisesti. Teriö on tavallisesti vaalean sinipunainen. PeP, Pello, Mämmilä, Tornionjoki, Korpikoski Torniontien (tie E8/21) varressa, rantapenkka levähdysalueen kohdalla, 20.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Euphrasia stricta – ketosilmäruohon teriö on yhdislehtinen, lyhyttorvinen ja tumman sinipunajuovainen. Se on takasivultaan, torven tyvestä ylähuulen kärkeen mitaten, 7-10 mm pitkä. PeP, Pello, Mämmilä, Tornionjoki, Korpikoski Torniontien (tie E8/21) varressa, rantapenkka levähdysalueen kohdalla, 20.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Euphrasia stricta – ketosilmäruohon teriön ylähuuli on nielun ylle kaartuva, kärjestään lyhyesti kaksiliuskainen ja torvesta alkaen noin 3,5-5 mm pitkä. Alahuuli on alaviistoon suuntautunut, ylähuulta pitempi ja torvesta alkaen noin 4,5-7 mm pitkä sekä kärjestään kolmiliuskainen. Liuskat ovat lähes tasalevyiset ja noin 1,5-4 mm pitkät. Ylä- ja alahuulen kärkiliuskat ovat lanttokärkiset. PeP, Pello, Mämmilä, Tornionjoki, Korpikoski Torniontien (tie E8/21) varressa, rantapenkka levähdysalueen kohdalla, 20.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Euphrasia stricta – ketosilmäruohon teriössä ovat alahuulen keskiliuskan tyviosassa ja huulen tyvellä, nielun suulla, keltaiset, vaihtelevan kokoiset ja muotoiset täplät. Kukassa on neljä hedettä, ja ne ovat kahtena eripituisena parina. Palhot ovat kiinnittyneet nielun alapuolelle torveen. Ponnet ovat tumman sinipunaiset tai tummanruskeat, hieman karvaiset ja tyveltään otapäiset. Ne ovat kärjestään hieman taaksepäin kaartuvan ylähuulen kuvun suojassa mutta näkyvillä. Ks, Salla, Varpuselkä, Varpuselän tielenkin pohjoispäästä, ohi Tarsiolehdon (talo) lähtevä pikkutie, joka 2,0 km:n päässä ylittää pienen Kivihaaranjoen, tienlaitaruohikko sillan länsipuolella, 14.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.

Euphrasia stricta – ketosilmäruohon emin vartalo ja sen kärjessä oleva nuppimainen luotti pilkistävät näkyviin teriön ylähuulen alta. Tumman sinipunaiset viirut ja keltatäplät toimivat hyönteisille mesiviittoina nielun suulle. Silmäruohojen pääpölyttäjinä toimivat kimalaiset ja kukkakärpäset. Itsepölytys kuitenkin lopulta varmistaa, että lähes kaikista kukista kehittyy hedelmä. PeP, Pello, Mämmilä, Tornionjoki, Korpikoski Torniontien (tie E8/21) varressa, rantapenkka levähdysalueen kohdalla, 20.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Euphrasia stricta – ketosilmäruohon kukkaperä on enintään 1 mm pitkä. Verhiö on kapean kellomainen, tavallisesti noin 5-7 mm pitkä, kärjestään neliliuskainen ja lyhytkarvainen ja lyhyesti nystykarvainen. Toisinaan nystykarvat voivat puuttua kokonaan. Kärkiliuskat ovat kapean kolmiomaiset ja pitkäsuippuisen teräväkärkiset. Niiden osuus verhiön pituudesta on yleensä noin 1,5-3,5 mm. Nystykarvojen määrä vaihtelee eri kasvustoissa. Kuvassa olevan hentoketosilmäruohon varressa on aivan poikkeuksellisen tiheä nystykarvoitus. Ks, Salla, Onkamo, Hossoaavantien ja Onkamontien risteys, ojaluiska, 14.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.

Euphrasia stricta – ketosilmäruohon hedelmä on pitkulainen, laidastaan karvainen ja kypsänä ruskea kota, joka on yleensä noin 5-7 mm pitkä ja noin 2-2,5 mm leveä. Kota yltää noin verhiön kärjen tasalle. Kuvassa näkyy myös tukilehtien alapinnan nystykarvoitus. PeP, Pello, Mämmilä, Tornionjoki, Korpikoski Torniontien (tie E8/21) varressa, rantapenkka levähdysalueen kohdalla, 20.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Euphrasia stricta – ketosilmäruohon varret ovat vihertäväsävyiset tai punaruskeat. Lehdet ovat lähes tai aivan ruodittomat ja pääosin varrella vastakkain sekä ristikkäisesti allekkain. Ne ovat soikeahkot tai toisinaan puikeahkot, terävähampaiset ja vihreät sekä tavallisesti noin 5-15 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 3-9 mm leveät. PeP, Pello, Mämmilä, Tornionjoki, Korpikoski Torniontien (tie E8/21) varressa, rantapenkka levähdysalueen kohdalla, 20.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Euphrasia stricta – ketosilmäruohon muunnoksella, isoketosilmäruoholla, tukilehtien tyvi on lyhyesti leveän kiilamainen tai lähes suora ja kuvassa olevalla hentoketosilmäruoholla suora tai lähes herttamainen. Kuvan yksilöllä nystykarvoja on vain niukasti. Ks, Salla, Varpuselkä, Varpuselän tielenkin pohjoispäästä, ohi Tarsiolehdon (talo) lähtevä pikkutie, joka 2,0 km:n päässä ylittää pienen Kivihaaranjoen, tienlaitaruohikko sillan länsipuolella, 14.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.

Euphrasia stricta – ketosilmäruoho on Suomessa muinaistulokas. Lajin esiintymisalue kattaa kaikki eliömaakunnat, ja se on yleinen lähes koko maassa ollen vain Enontekiön ja Inarin Lapin eliömaakunnissa harvinainen. Isoketosilmäruohon vakinainen esiintymisalue yltää etelästä päin Kittilän ja Sompion Lapin eliömaakuntiin saakka, ja se on lähes kaikkialla yleinen. Hentoketosilmäruohoa tavataan kaikissa eliömaakunnissa, mutta Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntien eteläpuolella se on harvinainen ja edelleen harvinaistunut. Lajin kasvupaikkoina ovat lähinnä niityt, kalliokedot, laitumet, pientareet, tienvarret, pihat ja joutomaat sekä rannat. PeP, Pello, Mämmilä, Tornionjoki, Korpikoski Torniontien (tie E8/21) varressa, rantapenkka levähdysalueen kohdalla, 20.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto