• Euphrasia wettsteinii G. L. Gusarova – pohjansilmäruoho
• aikaisemmin Suomessa käytetty nimi Euphrasia frigida auct.
• var. wettsteinii – turjansilmäruoho
• aikaisemmin Suomessa käytetty nimi Euphrasia frigida var. frigida auct.
• var. botniensium Brenner – pohjanlahdensilmäruoho
• var. palustris (Jørg.) Karlsson – lapinsilmäruoho
• Euphrasia L. – silmäruohot
• Orobanchaceae – näivekasvit (aikaisemmin Scrophulariaceae – naamakukkaiskasvit)

Pohjansilmäruohosta, Euphrasia wettsteinii, esiintyy Suomessa kolme muunnosta, nimimuunnos, turjansilmäruoho, var. wettsteinii, pohjanlahdensilmäruoho, var. botniensium ja lapinsilmäruoho, var. palustris. Pohjansilmäruoho on yksivuotinen, pysty, nystykarvaton ja tavallisesti noin 5-20 cm korkea ruoho ja puoliloinen. Pääjuuri on pieni. Sivujuuriin kasvaa toisia kasvia loisivia imujuuria. Varsi on haaraton tai niukkahaarainen, liereä, tiheydeltään vaihtelevasti hapsikarvainen ja vihertäväsävyinen tai punaruskea. Lapinsilmäruoho on lähes aina haaraton, turjansilmäruoholla lyhyitä haaroja on harvoin ja pohjanlahdensilmäruoholla ehkä vähän useammin.

Lehdet ovat lähes tai aivan ruodittomat ja pääosin varrella vastakkain sekä ristikkäisesti allekkain. Ylemmät lehdet voivat olla osaksi myös kierteisesti. Lapinsilmäruoholla lehtivälit eli varren nivelvälit ovat hyvin pitkät, ja turjansilmäruoholla sekä pohjanlahdensilmäruoholla ne ovat lyhyemmät eli lehtiä on tiheämmässä. Lehdet ovat soikeahkot, tylpähköhampaiset ja molemmin puolin lyhytkarvaiset. Turjansilmäruoholla lehdet ovat yleensä pyöreähkötyviset ja molemmin puolin vihreät tai päältä punaruskealaikkuiset. Pohjanlahdensilmäruoholla lehdet ovat lähes aina vihreät ja kiilatyviset. Lapinsilmäruohon lehdet ovat yleensä kiilatyviset, usein molemmin puolin punaruskeat ja muita muunnoksia niukemmin karvaiset. Lehtilapa on tavallisesti noin 4-10 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-5 mm leveä.

Kukinto on varsissa ja mahdollisissa haaroissa lyhyen tähkämäisesti. Kukat ovat yksittäin tukilehtensä hangassa. Alimmat kukat ovat varren 1.-3. nivelessä. Kukkien tukilehdet ovat varsilehtien kaltaiset muuten, mutta ne ovat lähinnä soikean puikeahkot, tavallisesti noin 3-8 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-5 mm leveät. Kukka on perätön tai kukkaperä on enintään 1 mm pitkä. Verhiö on kapean kellomainen, tavallisesti noin 4-5 mm pitkä, kärjestään 4-liuskainen ja vihreäsävyinen tai punaruskealaikkuinen tai -viiruinen sekä lyhytkarvainen. Kärkiliuskat ovat kapean kolmiomaiset ja teräväkärkiset. Niiden osuus verhiön pituudesta on yleensä noin 1,5-2 mm.

Teriö on yhdislehtinen, lyhyttorvinen, päästään 2-huulinen ja karvainen sekä pohjaväriltään valkoinen tai ylähuulen osalta vaalean sinipunainen ja huulistaan sinipunajuovainen. Se on takasivultaan, torven tyvestä ylähuulen kärkeen mitaten, 5-7 mm pitkä. Ylähuuli on nielun ylle kaartuva, kärjestään lyhyesti 2-liuskainen ja torvesta alkaen noin 3-3,5 mm pitkä. Alahuuli on alaviistoon suuntautunut, ylähuulta pitempi ja torvesta alkaen noin 4-4,5 mm pitkä sekä kärjestään 3-liuskainen. Liuskat ovat lähes tasalevyiset ja noin 1-2 mm pitkät. Keskiliuskan tyviosassa ja huulen tyvellä, nielun suulla, ovat keltaiset, vaihtelevan kokoiset ja muotoiset täplät. Ylä- ja alahuulen kärkiliuskat ovat lanttokärkiset.

Heteitä on 4, ja ne ovat kahtena eripituisena parina. Palhot ovat kiinnittyneet nielun alapuolelle torveen. Ponnet ovat tumman sinipunaiset tai tummanruskeat, hieman karvaiset, tyveltään terävät ja otapäiset. Ne ovat kärjestään vähän taaksepäin kaartuvan ylähuulen kuvun suojassa mutta näkyvillä. Emiö on 2-lehtinen, kehänpäällinen ja 1-vartaloinen. Vartalo ja sen kärjessä oleva nuppimainen luotti pilkistävät näkyviin ylähuulen alta. Hedelmä on pitkulainen, laidastaan karvainen ja kypsänä ruskea kota, joka on yleensä noin 5-7 mm pitkä ja noin 2-2,5 mm leveä. Kypsä kota on selvästi verhiötä pitempi, paitsi pohjanlahdensilmäruoholla se on enintään vain hieman verhiötä pitempi. Kota avautuu sivusaumoja myöten. Siemenet ovat soikeahkot, pitkittäisharjuiset, kellertävät ja 2-2,5 mm pitkät. Normaali kukinta-aika on heinä-elokuu.

Pohjansilmäruoho muunnoksineen on Suomessa alkuperäinen. Lajin esiintymisalue yltää pohjoisesta päin Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntiin saakka sekä Pohjanlahden rannikkoa myöten Ahvenanmaan ja Varsinais-Suomen eliömaakuntiin ja edelleen Suomenlahden rannikkoa myöten Etelä-Karjalan eliömaakuntaan saakka. Laji on Pohjois-Suomessa yleinen tai yleisehkö. Nimimuunnoksen, turjansilmäruohon esiintymisalue kattaa koko Pohjois-Suomen ja ilmeisesti ainakin osan rannikkoseudusta. Kasvupaikkoina ovat lähinnä tunturipaljakan niityt, soraikot, purojen ja norojen laiteet, metsävyöhykkeen niityt, pientareet, ranta-alueet ja lähdesuot sekä tienvarret, asutuksen lähialueet ja pihat. Lapinsilmäruohon esiintymisalue rajautuu Kittilän Lapin ja Enontekiön Lapin eliömaakuntiin. Kasvupaikkoina ovat lähinnä tupasluikkaa, Trichophorum cespitosum, kasvavat rinnesuot ja -soistumat. Pohjanlahdensilmäruoho kasvaa harvinaisena siellä täällä rannikkoseuduilla, itäisimpänä Etelä-Karjalan eliömaakunnassa. Muunnos on kotoperäinen Pohjanlahden rannikolla ja Suomen osalta myös Suomenlahden rannikolla. Kasvupaikkoina ovat rantaniityt ja -hietikot sekä saarten ja luotojen kalliopainanteet. Muissa Pohjoismaissa pohjansilmäruoho kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa sekä Tanskan Färsaarilla.

Silmäruohot yhteyttävät normaalisti. Riittävän kasvun ja siementuotannon turvaamiseksi niillä on lisäksi kyky loisia imujuurillaan vahvempien naapurikasvien juuristoa veden ja lisäravinteiden saamiseksi. Kukkien pääpölyttäjinä toimivat kimalaiset ja kukkakärpäset. Itsepölytys kuitenkin lopulta varmistaa, että lähes kaikista kukista kehittyy siemenkota. Suvun suomalainen nimi juontaa kauas keskiajalle, jolloin lääkinnässä valtavirraksi nousi merkkioppi. Kasveista etsittiin näkyviä yhtäläisyyksiä eri elimiin ja uskottiin, että tämä yhtäläisyys on merkki kasvin soveltuvuudesta juuri tämän elimen sairauksien hoitoon. Silmäruohojen teriössä nähtiin mesiviittaviiruineen ja täplineen yhtäläisyyttä silmän kanssa. Tämä yhtäläisyys nosti pienet kasvit suureen arvoon ihmisten ja kotieläinten silmäsairauksien hoidossa. Silmäruohoja käytettiin ulkoisesti huuhteina ja hauteina sekä sisäisesti jauheena. Ilmeisesti silmäruohorohdoilla oli ainakin jossain määrin desinfioivaa vaikutusta, mikä auttoi ainakin joihinkin bakteerien aiheuttamiin tulehduksiin.

Silmäruohot muodostavat lajitasolla haastavan kokonaisuuden. Alun perin Carl von Linné katsoi kaikkien silmäruohojen kuuluvan samaan lajiin ja antoi sille 1753 nimeksi E. officinalis. A. J. Melan ja A. K. Cajanderin Suomen kasviossa 1906 kaikki Suomen silmäruohot sisällytettiin vielä tähän yhteen lajiin nimellä yleinen silmäruoho. Useammalla sivulla kuitenkin esitettiin lajiin kuuluvia alalajeja, muunnoksia ja muotoja. Ilmari Hiitosen Suomen kasviossa 1933 yhdistelmälaji oli pilkottu jo kahdeksaksi eri lajiksi. Nykykäsityksen mukaan Suomessa esiintyy seitsemän silmäruoholajia, joista yksi laji jakautuu kahteen alalajiin ja kaksi lajia kahteen muunnokseen. Maailmanlaajuisesti lajeja on noin 400. Suomen silmäruohojen lajilleen tunnistaminen vaatii tarkempaa perehtymistä tuntomerkkeihin ja niiden maastossa havaitseminen usein myös suurentavia välineitä.

Keskeiset lajien tuntomerkit ovat seuraavat:

• Nystysilmäruoho, E. officinalis, entiseltä nimeltään ahosilmäruoho, E. rostkoviana, on Etelä- ja Keski-Suomeen painottunut, voimakkaasti harvinaistunut ja erittäin uhanalainen (EN) laji, jonka selvin muista lajeista poikkeava tuntomerkki löytyy karvoituksesta. Lajin verhiöissä, kukkien tukilehtien alapinnalla ja usein varsissakin on pitkiä, monisoluisia nystykarvoja. Verso on haaraton tai niukkahaarainen. Teriö on valkoinen ja takasivultaan 7-10 mm pitkä. Kota on enintään verhiön pituinen.
• Ketosilmäruoho, E. stricta, kasvaa kaikissa eliömaakunnissa ja on pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta yleinen. Verso on runsashaarainen – haaraton. Sen varsissa on enimmäkseen hapsikarvoja, mutta verhiöissä ja tukilehdissä on lyhyitä 1-soluisia tai joskus 2-soluisia nystykarvoja. Toisinaan nystykarvat puuttuvat kokonaan. Teriö on vaalean sinipunainen ja takasivultaan 7-10 mm pitkä. Kota on noin verhiön pituinen.
• Tanakkasilmäruoho, E. nemorosa, kasvaa vakinaisena ja enemmän tai vähemmän yleisenä etelästä päin Perä-Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntiin saakka. Pohjoisempana se on harvinainen uustulokas. Verso on usein runsashaarainen ja tanakka. Verhiöt, lehdet ja varret ovat pelkästään hapsikarvaisia. Erityisesti varsissa karvoitus on runsasta ja näkyvää. Karvoitus tuo kasviin harmaanvihreän sävyn. Alimmat kukat ovat varren 5. nivelessä tai ylempänä. Teriö on valkoinen ja takasivultaan 5-7 mm pitkä. Kota on verhiön pituinen tai hieman lyhyempi.
• Pohjansilmäruoho, E. wettsteinii, entiseltä nimeltään, E. frigida, kasvaa yleisenä Pohjois-Suomessa ja harvinaisempana tai harvinaisena länsi- ja etelärannikolla. Laji on niukkahaarainen tai haaraton, hapsikarvainen ja nystykarvaton. Alimmat kukat ovat varren 1.-3. nivelessä. Teriö on lähes valkoinen ja takasivultaan 5-7 mm pitkä. Kota on tavallisesti verhiötä pitempi.
• Nummisilmäruoho, E. micrantha, on lounaisimpaan Suomeen rajoittuva, voimakkaasti harvinaistunut ja erittäin uhanalainen (EN) laji. Se on hoikka ja haaraton tai hentohaarainen. Lehdet ovat pienet, kaljut ja kiiltävät. Myös verhiöt ovat kaljut. Teriö on valkoinen ja takasivultaan 5-6 mm pitkä. Kota on tavallisesti verhiötä lyhyempi.
• Perämerensilmäruoho, E. bottnica, on kotoperäinen laji Perämeren rantaniityillä. Verso on hento ja haaraton tai niukkahaarainen sekä niukkakarvainen. Laji on helpointa tunnistaa hyvin pienestä ja kellanvalkoisesta teriöstään, jonka takasivu on vain 2,5-3,5 mm pitkä. Kota on noin verhiön pituinen.
• Otasilmäruoho, E. salisburgensis, kasvaa Suomessa harvinaisena vain Enontekiön Lapin kahdella tunturilla, Saanalla ja Pikku-Mallalla. Laji on haaraton tai niukkahaarainen ja punaruskean vihreä. Lehdet ovat soikeahkot, kiilatyviset ja kaljut. Suippoja hammaspareja on vain 1-3. Ylemmissä kukkien tukilehdissä ainakin osa hampaista on pitkäsuippuisen teräväkärkisiä ja otapäisiä. Teriö on valkoinen ja takasivultaan 6-7 mm pitkä. Kota on noin verhiön pituinen tai hieman pitempi. Sen laita on karvaton, kun se muilla Suomen silmäruoholajeilla on karvainen.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle pohjansilmäruohon esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase). Jostain syystä Pohjoismaat Islantia lukuun ottamatta puuttuvat kartalta.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Euphrasia wettsteinii – pohjansilmäruohon teriön ylähuuli on nielun ylle kaartuva, kärjestään lyhyesti kaksiliuskainen ja torvesta alkaen noin 3-3,5 mm pitkä. Alahuuli on alaviistoon suuntautunut, ylähuulta pitempi ja torvesta alkaen noin 4-4,5 mm pitkä sekä kärjestään kolmiliuskainen. Liuskat ovat lähes tasalevyiset ja noin 1-2 mm pitkät. Emin vartalo ja sen kärjessä oleva nuppimainen luotti pilkistävät näkyviin ylähuulen alta. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Mallan luonnonpuisto, Iso-Mallan eteläinen alarinne, Kitsijoen Kitsiputouksen tyvirotko, uoman viereinen kallio, 645 m mpy, 9.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Euphrasia wettsteinii – pohjansilmäruohon kota on pitkulainen, kypsänä ruskea, yleensä noin 5-7 mm pitkä ja noin 2-2,5 mm leveä sekä selvästi verhiötä pitempi. Rannikkomuunnoksella, pohjanlahdensilmäruoholla, se on muista muunnoksista poiketen kuitenkin enintään vain hieman verhiötä pitempi. Kuvauksessa käytettyä vaaleata kartonkia vasten kodan laitakarvat eivät erotu näkyviin. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Mallan luonnonpuisto, Kalottireitin varsi kookkaimman Mallalammen itäpuolella, tunturikangas, 600 m mpy, 19.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Euphrasia wettsteinii – pohjansilmäruohon lehdet ovat lähes tai aivan ruodittomat, soikeahkot, tylpähköhampaiset ja molemmin puolin lyhytkarvaiset. Nystykarvoja ei ole. Kuvassa olevan turjansilmäruohon lehdet ovat lapinsilmäruohoa runsaskarvaisemmat. Lehtilapa on tavallisesti noin 4-10 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-5 mm leveä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Mallan luonnonpuisto, Iso-Mallan eteläinen alarinne, Kitsijoen Kitsiputouksen tyvirotko, uoman viereinen kallio, 645 m mpy, 9.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Euphrasia wettsteinii – pohjansilmäruoho muunnoksineen on Suomessa alkuperäinen. Lajin esiintymisalue yltää pohjoisesta päin Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntiin saakka sekä Pohjanlahden rannikkoa myöten Ahvenanmaan ja Varsinais-Suomen eliömaakuntiin ja edelleen Suomenlahden rannikkoa myöten Etelä-Karjalan eliömaakuntaan saakka. Laji on Pohjois-Suomessa yleinen tai yleisehkö. Kasvupaikkoina ovat lähinnä tunturipaljakan niityt, soraikot, purojen ja norojen laiteet, rinnesuot ja -soistumat sekä metsävyöhykkeen niityt, pientareet, merenrannat ja muut ranta-alueet, lähdesuot, tienvarret, asutuksen lähialueet ja pihat. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Mallan luonnonpuisto, Iso-Mallan eteläinen alarinne, Kitsijoen Kitsiputouksen tyvirotko, uoman viereinen kallio, 645 m mpy, 9.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto