- Filipendula ulmaria (L.) Maxim. – (niitty)mesiangervo
- Filipendula Mill. – tuoksuangervot
- Rosaceae – ruusukasvit
(Niitty)mesiangervo, Filipendula ulmaria, on monivuotinen, pysty ja tavallisesti noin 50-150 cm korkea ruoho, jonka juurakko on paksu ja vaakasuoraan levittäytyvä synnyttäen tiheitä, monivartisia kasvustoja. Varret ovat tanakat, tylppäsärmäiset ja kaljut tai yläosasta lyhytkarvaiset sekä vihreät, vihreänruskeat tai punaruskeat. Ne ovat haarattomat, tai ylempien lehtien hangoissa on pitkiä kukintohaaroja.
Lehdet ovat päätöpariset, ruodilliset ja varrella kierteisesti. Aluslehdet ja varren tyviosan lehdet ovat pitkäruotiset ruodin ollessa yleensä noin 5-15 cm pitkä. Varsilehdet ovat korvakkeelliset ja lyhytruotiset. Ruoti on useimmiten noin 0,5-1,5 cm pitkä. Ruodin ja lavan keskirangan väri vaihtelee kellertävästä sinipunaiseen. Korvakkeet ovat puikeat, siipimäiset tai lähes puolipyöreät ja hammaslaitaiset sekä noin 5-15 mm pitkät ja noin 3-10 mm leveät. Ne ovat muilta ominaisuuksiltaan lehtilavan lehdyköiden kaltaiset. Parilehdykkäinen lehtilapa on tavallisesti noin 5-25 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 3-15 cm leveä. Päätölehdykkä on muita isompi, yleensä 3- ja harvemmin 5-jakoinen. Toisinaan tyvellä on kookkaita, liuskamaisia hampaita. Päätölehdykän lisäksi lähes tai aivan ruodittomia lehdykkäpareja on 1-5. Lehdykät ovat kapeanpuikeat, pitkäsuippuisen teräväkärkiset tai soikeahkot ja lyhytsuippuiset sekä toistamiseen sahalaitaiset. Ne ovat päältä vihreät tai tummahkonvihreät ja kaljut sekä alta tiheästi harmaan tai harmaanvihreän huopakarvaiset. Pituutta lehdyköillä on tavallisesti noin 2-9 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1-3 cm. Lehden keskirangassa on varsinaisten lehdykkäparien välissä vaihteleva määrä pieniä, yleensä vain noin 1-10 mm pitkiä, hammasreunaisia välilehdyköitä.
Kukinto on varren ja haarojen kärjessä oleva laaja, hyvin runsaskukkainen ja tuoksuva kerrannaishuiskilo, joka on pituuttaan kapeampi, yleensä noin 5-25 cm pitkä ja noin 4-20 cm leveä. Kukintohaarat ovat lyhytkarvaiset. Kukkaperän pituus kukinnossa vaihtelee ollen noin 1-7 mm pitkä. Verholehtiä on 5. Ne ovat kolmiomaiset, aluksi vihertävät, kukintavaiheessa taakäänteiset ja kellanvalkoiset sekä tavallisesti noin 1-1,5 mm pitkät ja tyveltään noin 1 mm leveät.
Teriö on säteittäinen, valkoinen tai kermanvalkoinen ja yleensä noin 6-7 mm leveä. Terälehtiä on useimmiten 5 ja harvoin 6. Ne ovat kärkiosastaan lähinnä leveänsoikeat tai pitkänpyöreät ja tyviosastaan jyrkästi kynneksi kapenevat. Pituutta niillä on tyviosan kanssa tavallisesti noin 2,5-3 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1,5-2 mm. Heteitä on 20-40. Niiden palhot ovat valkoiset ja noin 3-4 mm pitkät, ja keltaiset ponnet ovat pyöreähköt sekä noin 0,4-0,5 mm pitkät. Emejä on kiehkuramaisesti 6-12, ja niiden vartalo on vihreä sekä noin 0,5-0,7 mm pitkä. Luotti on pyöreän nuppimainen ja noin 0,3-0,5 mm läpimitaltaan. Hedelmä on käyrä, kierteinen ja kärkeä kohti suippeneva pähkylä, joka on aluksi kellanvihreä ja lopulta ruskea. Se on tavallisesti noin 2-3 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1 mm paksu. Pähkylät ovat tiiviinä, toisiinsa enemmän tai vähemmän kietoutuneina ryhminä. Normaali kukinta-aika on kesä-elokuu.
(Niitty)mesiangervo on alkuperäinen Suomessa. Se on yleinen tai hyvin yleinen kaikissa eliömaakunnissa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä niityt, entiset peltoalueet, kaikenlaiset pientareet, metsänreunat, ojat, rantaniityt ja -pensaikot, lehdot ja muut kosteat metsät, lehtokorvet sekä letot ja lähteiköt. Mesiangervo on Pohjanmaan maakuntakukka. Muissa Pohjoismaissa laji kasvaa Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa sekä Tanskan Färsaarilla.
(Niitty)mesiangervo on kesän näyttävimpiä kukkijoita. Sen hieman imelä tuoksu houkuttelee puoleensa hyönteisiä. Nimestään huolimatta kukat eivät tuota mettä, vaan tarjoavat pölyttäjille vain siitepölyä ravinnoksi. Lehtiä ja kukkia on käytetty kuivattamalla tai fermentoimalla teeaineksena. Aromaattisen tuoksunsa vuoksi niitä on käytetty myös viinin ja oluen maustamiseen. Kasvi sisältää mm. salisylaatteja, flavonoideja, eteerisiä öljyjä ja sitruunahappoa mutta myös myrkyllistä glykosidia. Mesiangervosta on valmistettu rohtojakin erilaisiin vaivoihin. Salisylaatit, joita myös pajut sisältävät, osoittautuivat 1800-luvulla varsin tehokkaiksi särkylääkkeiksi. Mesiangervoa sisältävän teen käytössä tai muussa kasvin ravintokäytössä kannattaa kuitenkin olla varovainen, sillä enempi glykosidin saanti voi aiheuttaa mm. pääkipua. Menneinä aikoina mesiangervon kukintoja käytettiin myös sisäilman raikastajina tai oikeammin ikävien hajujen peittäjänä. Laji on Pohjanmaan maakuntakasvi.
Suomessa kasvaa muinaistulokkaana Lounais-Suomeen painottuen sikoangervo, F. vulgaris. Se on tavallisesti noin 30-50 cm korkea. Lehtilavassa on noin 15-30 paria lehdyköitä, eikä päätölehdykkä ole muita kookkaampi.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle (niitty)mesiangervon esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Filipendula ulmaria – (niitty)mesiangervon kukinto on varren ja haarojen kärjessä oleva laaja, hyvin runsaskukkainen ja tuoksuva kerrannaishuiskilo, joka on pituuttaan kapeampi, yleensä noin 5-25 cm pitkä ja noin 4-20 cm leveä. OP, Oulu, Oulunsalo, Pajuniemi, Riuttu, Hailuodon lauttarantaan vievän tien lounaispuolinen, Riutunkainalo-merenlahden ranta-alue, 17.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Filipendula ulmaria – (niitty)mesiangervon teriö on säteittäinen, valkoinen tai kermanvalkoinen ja yleensä noin 6-7 mm leveä. Terälehtiä on useimmiten viisi ja harvoin kuusi. Ne ovat kärkiosastaan lähinnä leveänsoikeat tai pitkänpyöreät ja tyviosastaan jyrkästi kynneksi kapenevat. Pituutta niillä on tyviosan kanssa tavallisesti noin 2,5-3 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1,5-2 mm. EH, Hämeenlinna, Majalahti, Hirsimäki, Näsiäntien ja maakaasulinjan välinen, rehevä metsäalue, 22.7.2009. Copyright Hannu Kämäräinen.
Filipendula ulmaria – (niitty)mesiangervon kukassa on 20-40 hedettä. Niiden palhot ovat valkoiset ja noin 3-4 mm pitkät. Emejä on kiehkuramaisesti 6-12, ja niiden vartalo on noin 0,5-0,7 mm pitkä. Verhiö on helpointa erottaa nuppuvaiheisesta kukasta (kuvan vasen ylälaita). Verholehtiä on viisi. Ne ovat kolmiomaiset, kukintavaiheessa taakäänteiset ja noin 1-1,5 mm pitkät ja tyveltään noin 1 mm leveät. Kukkaperän pituus kukinnossa vaihtelee ollen noin 1-7 mm pitkä. EH, Hämeenlinna, Majalahti, Hirsimäki, Näsiäntien ja maakaasulinjan välinen, rehevä metsäalue, 22.7.2009. Copyright Hannu Kämäräinen.
Filipendula ulmaria – (niitty)mesiangervosta nousevat keväällä ensin esiin aluslehdet, jotka ovat aluksi vaaleanvihreät. Alus- ja varsilehtien lapa on parilehdykkäinen. Lehden keskirangassa on varsinaisten lehdykkäparien välissä vaihteleva määrä pieniä, yleensä vain noin 1-10 mm pitkiä, hammasreunaisia välilehdyköitä. EH, Hämeenlinna, Ojoinen, Paroinen, Pikku-Parolantien laitaoja lähellä jätevedenpuhdistamoa, 17.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Filipendula ulmaria – (niitty)mesiangervon varsilehdet ovat kierteisesti. Parilehdykkäinen lehtilapa on tavallisesti noin 5-25 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 3-15 cm leveä. Päätölehdykän lisäksi ruodittomia lehdykkäpareja on yhdestä viiteen. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Metsälammentieltä lähtevän ja metsäkaistaa kulkevan kevyenliikenteenväylän laitaruohikko ja -metsikkö, 16.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Filipendula ulmaria – (niitty)mesiangervon lehtilavan kärkilehdykkä on muita isompi ja yleensä kolmijakoinen. Lehdykät ovat useimmiten kapeanpuikeat ja pitkäsuippuisen teräväkärkiset sekä toistamiseen sahalaitaiset. Ne ovat päältä vihreät tai tummahkonvihreät ja kaljut. Pituutta lehdyköillä on tavallisesti noin 2-9 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1-3 cm. EH, Hämeenlinna, Majalahti, Hirsimäki, Näsiäntien ja maakaasulinjan välinen, rehevä metsäalue, 22.7.2009. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 