- Fragaria vesca L. – ahomansikka
- Fragaria L. – mansikat
- Rosaceae – ruusukasvit
Ahomansikka, Fragaria vesca, on monivuotinen, ruusukelehtinen, yksi- tai monivartinen ja pysty ruoho, joka on tavallisesti noin 5-20(-30) cm korkea. Juurakko on paksu, pysty tai vino ja yläosastaan ruskeiden suomujen peittämä. Juurakosta nousee kukkavarsien ja lehtien lisäksi puna- tai vihreäsävyisiä pintarönsyjä, joiden lehtiruusukkeet juurehtivat. Rönsyt voivat olla jopa parimetrisiä, ja niiden avulla yksilöt levittäytyvät laajoiksikin kasvustoiksi. Varret ovat latvan kukinto-osastaan haarovat, vihreät, kellanvihreät tai punertavat ja liereät sekä yläviistoon tai sivulle siirottaen karvaiset.
Ruusukelehdet ovat pitkäruotiset ja korvakkeelliset. Lehtiruoti on yleensä noin 4-15(-25) cm pitkä, varsien värinen ja yläviistoon tai sivulle siirottavasti karvainen sekä vaalean lyhytnystyinen. Maarajassa olevat korvakkeet ovat lähinnä puikeat, ehytlaitaiset, ruodin väriset ja karvaiset sekä noin 10-20 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 3-5 mm leveät. Lehtilapa on 3-lehdykkäinen ja yleensä noin 2-8 cm pitkä sekä noin 2,5-9 cm leveä. Lehdykät ovat ruodittomat tai ruoti on enintään noin 3 mm pitkä. Kärkilehdykkä on lähinnä soikea, vastapuikea tai vinoneliömäinen ja kiilatyvinen sekä pyöreähkö- tai lyhyen suippokärkinen. Se on tavallisesti noin 1,5-6 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1-4,5 cm leveä. Sivulehdykät ovat noin kärkilehdykän kokoluokkaa tai hieman pienemmät ja malliltaan samankaltaiset, mutta usein enemmän tai vähemmän epäsymmetriset. Lehdyköiden laita on otakärkisen iso- ja terävähampainen. Kärkihammas on lähes muiden kokoinen. Lehdykät ovat päältä vihreät ja alta vaaleammat sekä molemmin puolin pinnanmyötäisesti harvakarvaiset ja vaalean lyhytnystyiset. Haarovissa kukintovarsissa on alimman haaromiskohdan tyvellä tukilehti, joka on 1-3-lehdykkäinen, ruusukelehtien ja niiden lehdyköiden kaltainen mutta pienempi.
Varret ovat yksikukkaiset tai kukinto on yleensä enintään 10-kukkainen sarjamainen viuhko. Kukkaperä on useimmiten noin 10-20 mm pitkä ja myötäkarvainen. Sen tyvellä on tukilehti tai tukilehtipari, joka on lähinnä suikea ja noin 3-10 mm pitkä. Kukat ovat ulkoverhiöllisiä. Varsinaisia verholehtiä on 5. Ne ovat puikeat, pitkäsuippuisen teräväkärkiset ja tavallisesti noin 3-5 mm pitkät sekä leveimmältä kohtaa noin 2-3 mm leveät. Myös ulkoverhiön lehtiä on 5. Ne ovat suikeat, suunnilleen varsinaisten verholehtien mittaiset ja yleensä noin 1-1,5 mm leveät. Sekä varsinaisen verhiön että ulkoverhiön lehdet ovat vihreät tai vihreänruskehtavat ja molemmin puolin myötäkarvaiset. Ne siirottavat myös kukinnan jälkeen sivulle tai ulospäin.
Teriö on valkoinen ja yleensä noin 12-18 mm leveä. Terälehtiä on useimmiten 5 ja harvoin 6. Ne ovat lähinnä pyöreähköt tai leveän vastapuikeat, pyöreähköpäiset ja jyrkästi kapeaksi tyveksi suippenevat. Kärkiosa on ehyt tai pyöreämuotoisen hammaslaitainen. Terälehdet ovat tavallisesti hieman lomittaiset tai ainakin koskettavat toisiaan. Pituutta niillä on useimmiten noin 4-7,5 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 4-7 mm. Heteitä on yleensä noin 15-20, ja palhot ovat valkoiset sekä noin 1-2 mm pitkät. Ponnet ovat keltaiset, noin 0,8-1 mm pitkät ja kuihtuvat siitepölyn luovuttamisen jälkeen ruskeiksi. Emejä on paljon, ja niiden vartalot ovat keltaiset sekä luotit lyhyet ja hieman vartaloa leveämmät. Vartalo luotteineen on noin 1 mm pitkä. Onnistuneen kukinnan jälkeen kukkapohjus paisuu kypsänä meheväksi, aromaattiseksi, punaiseksi ja marjamaiseksi sekä kaljuksi pohjushedelmäksi, joka on tavallisesti noin 5-12 mm pitkä ja noin 5-10 mm leveä sekä helposti kannastaan irtoava. Pitkulaiset, noin 1-1,5 mm pitkät, punaiset pähkylät jakautuvat tiheän tasaisesti ”marjan” eli pohjushedelmän pinnalla oleviin, mataliin syvennyksiin, josta ne hieman ulkonevat pintaa korkeammalle. Normaali kukinta-aika on toukokuun lopulta elokuulle.
Ahomansikka on alkuperäinen laji Suomessa. Kasviatlaksen havaintojen mukaan se on yleinen tai hyvin yleinen etelästä päin Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntiin saakka sekä harvinainen Kittilän Lapin ja Sompion Lapin eliömaakuntiin saakka. Lisäksi on muutama yksittäinen tulokashavainto Enontekiön Lapin ja Inarin Lapin eliömaakunnista. Kasvupaikkoina ovat lähinnä ahot, niityt, kaikenlaiset pientareet ja tienvarret, kalliokedot ja kallioiden liepeet, lehto- ja harjumetsät sekä kevyesti hoidetut puutarhat ja pihapiirit. Muissa Pohjoismaissa ahomansikka kasvaa Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa.
Ahomansikan ”marjoja” syövät linnut ja nisäkkäät levittävät lajia uusille kasvupaikoille. Paikallisesti tehokkain leviäminen tapahtuu kuitenkin rönsyämällä. Ahomansikka oli entisinä aikoina tärkeä ja arvostettu hyötymarja, joka runsastui huomattavasti kaskikulttuurin ja metsälaidunnuksen seurauksena. Sen tunnusomainen, aromaattinen maku oli oiva lisä niukkaan ja yksipuoliseen ruokapöytään. Myös lapset poimivat marjoja mielellään, ja ainakin vielä 1950-luvulla syntyneille mansikkamaito oli makumuistoon pysyvästi jäänyt nautinto. Jopa säilyvyyden ja käytettävyyden kannalta selvästi monipuolisempi mustikka jäi mansikoiden varjoon myös kuvaannollisesti. Todetaanhan jo sananlaskussakin: ”Oma maa mansikka, muu maa mustikka”. Punaisia marjoja hehkuvat ahot ovat jo aikaa sitten jääneet historiaan, ja ahomansikkaa, kuten monia muitakin lajeja, niukentaa jatkuva kasvupaikkojen umpeenkasvu. ”Marja” kypsyy ensimmäisenä luonnonmarjoista, ja paras satokausi on heinäkuussa. Parhaita käyttötapoja on edelleen syönti tuoreena. Satoa voi myös pakastaa ja kuivata tai käyttää ainesosana tuoreseoksissa ja kiisseleissä. Ahomansikka kestää huonosti kuumentamista, joka saa makuaineet kitkeröitymään. Lehdet, kukat ja ”marjat” soveltuvat kuivattuina myös teeaineiksi. Ahomansikka aiheuttaa osalle ihmisistä allergisen reaktion, joka ilmenee ihottumana tai kuumeena. Tämän vuoksi käyttö on aloitettava varovasti erityisesti pienillä lapsilla.
Suomessa kasvaa luontaisesti toinenkin mansikkalaji, karvamansikka, F. viridis. Se muistuttaa suuresti ahomansikkaa, mutta kasvaa harvinaisena muinaistulokkaana vain Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen ja Uudenmaan eliömaakunnissa. Helpoiten havaittavina eroina sen lehdyköiden kärkihammas on selvästi muita pienempi, ja kukinnan jälkeen verholehdet kääntyvät suppuun peittämään heteitä, emejä ja kehittyvää hedelmää. Hedelmävaiheessa ne ovat huonosti irtoavan ”marjan” sivuilla tiiviisti. Myös teriö on keskimäärin suurempi, noin 15-23 mm leveä. Suomessa tavataan villiytyminä kolmea mansikkaa, jotka ovat teriöltään kookkaampia ja/tai lehdiltään isompia. Niistä yleisin on vanha marjakasvi, ukkomansikka, F. moschata, monin paikoin villiytynyt, nykyinen viljelykasvi, puutarhamansikka, F. ananassa ja vain muutamana villiytymänä esiintyvä virginianmansikka, F. virginiana.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle ahomansikan esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Fragaria vesca – ahomansikka on monivuotinen, ruusukelehtinen ruoho, jonka kasvupaikkoina ovat lähinnä ahot, niityt, kaikenlaiset pientareet ja tienvarret, kalliokedot ja kallioiden liepeet, lehto- ja harjumetsät sekä kevyesti hoidetut puutarhat ja pihapiirit. U, Hanko, Tvärminne, Tvärminneöhön vievän J. A. Palménintien laitakallio Byviken-lahden pohjukan länsipuolella, 30.5.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Fragaria vesca – ahomansikka on yksi- tai monivartinen ja pysty sekä tavallisesti noin 5-20(-30) cm korkea. Juurakosta nousee kukkavarsien ja lehtien lisäksi puna- tai vihreäsävyisiä pintarönsyjä, joiden lehtiruusukkeet juurehtivat. Rönsyt voivat olla jopa parimetrisiä. Varret ovat latvan kukinto-osastaan usein haarovat ja vihreät, kellanvihreät tai punertavat. Haarovissa kukintovarsissa on alimman haaromiskohdan tyvellä tukilehti, jossa on yhdestä kolmeen lehdykkää, Ne ovat ruusukelehtien lehdyköiden kaltaiset mutta pienemmät. Kukkaperä on useimmiten noin 10-20 mm pitkä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, omakotialue, Näsiäntien varren ketomainen pihamaakaista, 4.6.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Fragaria vesca – ahomansikan teriössä voi olla toisinaan kuusikin terälehteä. Terälehdet ovat lähinnä pyöreähköt tai leveän vastapuikeat, pyöreähköpäiset ja jyrkästi kapeaksi tyveksi suippenevat. Kärkiosa voi olla aivan ehytlaitainen. Terälehdet ovat tavallisesti hieman lomittaiset tai ainakin koskettavat toisiaan. Pituutta niillä on useimmiten noin 4-7,5 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 4-7 mm. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, omakotialue, Näsiäntien varren ketomainen pihamaakaista, 4.6.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Fragaria vesca – ahomansikan terälehtien kärki voi olla myös pyöreämuotoisen hammaslaitainen. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, omakotialue, Näsiäntien varren ketomainen pihamaakaista, 4.6.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Fragaria vesca – ahomansikan kukassa on yleensä noin 15-20 hedettä. Niiden palhot ovat valkoiset ja noin 1-2 mm pitkät. Ponnet ovat keltaiset, noin 0,8-1 mm pitkät ja kuihtuvat siitepölyn luovuttamisen jälkeen ruskeiksi. Emejä on paljon, ja niiden vartalot ovat keltaiset sekä luotit lyhyet ja hieman vartaloa leveämmät. Vartalo luotteineen on noin 1 mm pitkä. U, Hanko, Tvärminne, Tvärminneöhön vievän J. A. Palménintien laitakallio Byviken-lahden pohjukan länsipuolella, 30.5.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Fragaria vesca – ahomansikan kukat ovat ulkoverhiöllisiä. Varsinaisia verholehtiä on viisi. Ne ovat puikeat, pitkäsuippuisen teräväkärkiset ja tavallisesti noin 3-5 mm pitkät sekä leveimmältä kohtaa noin 2-3 mm leveät. Myös ulkoverhiön lehtiä on viisi. Ne ovat suikeat, suunnilleen varsinaisten verholehtien mittaiset ja yleensä noin 1-1,5 mm leveät. Kaikki verholehdet ovat molemmin puolin myötäkarvaiset. U, Hanko, Tvärminne, Tvärminneöhön vievän J. A. Palménintien laitakallio Byviken-lahden pohjukan länsipuolella, 30.5.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Fragaria vesca – ahomansikka on nimensä mukaisesti avoimien ahojen ja ketojen kasvi. Punaisia marjoja hehkuvat ahot ovat jo aikaa sitten jääneet historiaan, ja ahomansikkaa, kuten monia muitakin lajeja, niukentaa jatkuva kasvupaikkojen umpeenkasvu. Kaikenlaiset piennaralueet tarjoavat jonkinlaista korviketta. Paras satokausi on heinäkuussa. ES, Kouvola, Utti, valtatie 6:n laide Utin lentoaseman tasalla, 11.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Fragaria vesca – ahomansikan pitkulaiset, noin 1-1,5 mm pitkät, punaiset pähkylät jakautuvat tiheän tasaisesti pohjushedelmän pinnalla oleviin, mataliin syvennyksiin, josta ne hieman ulkonevat pintaa korkeammalle. ”Marja” irtoaa kannastaan helposti. Kukka- ja hedelmäperä on myötäkarvainen. EH, Hämeenlinna, Loimalahden ja Majalahden kaupunginosien rajaseutu, Hirsimäki, Näsiäntien ja maakaasulinjan välinen sekametsä, 13.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
- Fragaria vesca – ahomansikan ruusukelehdet ovat kolmilehdykkäiset. Lehtiruoti on yleensä noin 4-15 cm pitkä, mutta toisinaan pituutta voi kertyä jopa 25 cm. Ruodit ja kukkavarret ovat yläviistoon tai kuvan tavoin sivulle siirottaen karvaiset. U, Hanko, Tvärminne, Tvärminneöhön vievän J. A. Palménintien laitakallio Byviken-lahden pohjukan länsipuolella, 30.5.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Fragaria vesca – ahomansikan lehtilapa on yleensä noin 2-8 cm pitkä ja noin 2,5-9 cm leveä. Lehdykät ovat ruodittomat tai ruoti on enintään noin 3 mm pitkä. Kärkilehdykkä on lähinnä soikea, vastapuikea tai vinoneliömäinen ja kiilatyvinen sekä pyöreähkö- tai lyhyen suippokärkinen. Se on tavallisesti noin 1,5-6 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1-4,5 cm leveä. Sivulehdykät ovat noin kärkilehdykän kokoluokkaa tai hieman pienemmät ja malliltaan samankaltaiset, mutta usein enemmän tai vähemmän epäsymmetriset. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, omakotialue, Näsiäntien varren omakotitalon pihamaa, 30.5.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Fragaria vesca – ahomansikan ruusukelehtien lehdyköiden laita on otakärkisen iso- ja terävähampainen. Kärkihammas on lähes muiden kokoinen toisin kuin karvamansikalla, jolla se on selvästi muita pienempi. Lehdykät ovat päältä vihreät ja alta vaaleammat sekä molemmin puolin pinnanmyötäisesti harvakarvaiset. U, Hanko, Tvärminne, Tvärminneöhön vievän J. A. Palménintien laitakallio Byviken-lahden pohjukan länsipuolella, 30.5.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Fragaria vesca – ahomansikka on alkuperäinen laji Suomessa. Se on yleinen tai hyvin yleinen etelästä päin Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntiin saakka sekä harvinainen Kittilän Lapin ja Sompion Lapin eliömaakuntiin saakka. Ahomansikan ”marjoja” syövät linnut ja nisäkkäät levittävät lajia uusille kasvupaikoille. Paikallisesti tehokkain leviäminen tapahtuu kuitenkin rönsyämällä. Niinpä koko kasvustolaikku voikin olla perimältään samaa yksilöä. EH, Hämeenlinna, Renko, Renkajoen koillispuoli lähellä koulun urheilukenttää, metsäisen ulkoilureitin laita, 12.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 