- Fragaria virginiana Mill. – virginianmansikka
- Fragaria L. – mansikat
- Rosaceae – ruusukasvit
Virginianmansikka, Fragaria virginiana, on monivuotinen, yksi- tai kaksikotinen, ruusukelehtinen ja yleisimmin yksivartinen, pysty ruoho, joka on tavallisesti noin 15-25 cm korkea. Juurakko on paksu, vino ja yläosastaan ruskeiden suomujen peittämä. Juurakosta nousee kukkavarsien ja lehtien lisäksi vihreäsävyisiä pintarönsyjä, joiden lehtiruusukkeet juurehtivat. Rönsyjen avulla yksilöt levittäytyvät kasvustoiksi. Varret ovat latvan kukinto-osastaan haarovat, vihreät tai kellanvihreät ja liereät sekä yläviistoon siirottavasti karvaiset tai lähes myötäkarvaiset. Karvat ovat vaaleat ja yleensä noin 1-1,5 mm pitkät.
Ruusukelehdet ovat pitkäruotiset ja korvakkeelliset. Lehtiruoti on useimmiten noin 7-20 cm pitkä ja sivulle tai yläviistoon siirottaen karvainen. Maarajassa olevat korvakkeet ovat lähinnä puikeat, teräväkärkiset, ehytlaitaiset ja vihreät mutta aika nopeasti ruskeaksi lakastuvat sekä erityisesti keskisuonestaan pitkä- ja myötäkarvaiset. Ne ovat noin 10-20 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 5-8 mm leveät. Lehtilapa on 3-lehdykkäinen ja yleensä noin 3,5-9 cm pitkä sekä noin 5-11 cm leveä. Lehdykät ovat lyhytruotiset ruodin ollessa enintään noin 5 mm pitkä. Kärkilehdykkä on lähinnä soikea, leveänsoikea tai vastapuikea ja kiilatyvinen sekä lyhyen suippo- tai pyöreähkökärkinen. Se on tavallisesti noin 3-7 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 2-4,5 cm leveä. Sivulehdykät ovat noin kärkilehdykän kokoluokkaa ja malliltaan samankaltaiset mutta tyveltään epäsymmetriset. Lehdyköiden laita on otakärkisen iso- ja terävähampainen. Lehdykät ovat päältä vihreät ja lähes tai aivan kaljut sekä alta vaaleammat ja erityisesti suonistaan ja hampaiden laidoista karvaiset.
Kukinto on varren kärjessä sarjamaisena viuhkona, jossa on yleensä 5-15 kukkaa. Sen alimman haaromiskohdan tyvellä on 1-3-lehdykkäinen tukilehti, joka on ruusukelehtien lehdyköiden kaltainen mutta pienempi. Ylempien haarojen tyvellä on suikea tai muutamahampainen, vähän leveämpi, ruodillinen tukilehti, jonka lapa on useimmiten noin 10-20 mm pitkä. Kukkaperä on tavallisesti noin 10-30 mm pitkä ja yläviistoon tai myötäisesti karvainen. Sen tyvellä on tukilehti, joka on lähinnä suikea, teräväkärkinen ja noin 5-10 mm pitkä. Kukat ovat ulkoverhiöllisiä. Varsinaisia verholehtiä on useimmiten 5. Ne ovat kapeanpuikeat, pitkäsuippuisen teräväkärkiset ja tavallisesti noin 8-10 mm pitkät sekä leveimmältä kohtaa noin 2,5-3 mm leveät. Myös ulkoverhiön lehtiä on enimmäkseen 5. Ne ovat suikeat, yleensä noin 7-9 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-2 mm leveät. Sekä varsinaisen verhiön että ulkoverhiön lehdet ovat vihreät ja molemmin puolin myötäkarvaiset. Ne ovat usein kukinnan jälkeen supussa hetiön ja emiön päällä, mutta hedelmävaiheessa voivat myös siirottaa sivulle tai ulospäin.
Teriö on valkoinen ja yleensä noin 15-30 mm leveä. Pelkkien emikukkien teriö on pienempi kuin yksikotisten kukkien tai pelkkien hedekukkien teriö. Terälehtiä on useimmiten 5. Ne ovat lähinnä pyöreähköt tai leveän vastapuikeat, pyöreähkö- ja ehytpäiset sekä jyrkästi kapeaksi tyveksi suippenevat. Terälehdet ovat erilliset, toisiaan koskettavat tai hieman lomittaiset. Pituutta niillä on useimmiten noin 7-14 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 6-12 mm. Heteitä on yleensä noin 15-20. Palhot ovat valkoiset tai kellanvalkoiset ja noin 2-4 mm pitkät. Ponnet ovat keltaiset, noin 1 mm pitkät ja kuihtuvat siitepölyn luovuttamisen jälkeen ruskeiksi. Pelkissä emikukissa heteet jäävät lyhyiksi, eikä ponsiin kehity kunnollista siitepölyä. Emejä on paljon, ja niiden vartalot ovat keltaiset sekä luotit lyhyet ja hieman vartaloa leveämmät. Vartalo luotteineen on noin 1 mm pitkä. Pelkissä hedekukissa emiö jää heikosti kehittyneeksi. Onnistuneen pölytyksen jälkeen kukkapohjus paisuu kypsänä meheväksi, makeaksi, punaiseksi ja marjamaiseksi pohjushedelmäksi, joka on tavallisesti noin 10-20 mm pitkä ja suunnilleen pituutensa levyinen. Pitkulaiset, noin 1-1,5 mm pitkät, kellertävät pähkylät jakautuvat tiheän tasaisesti ”marjan” eli pohjushedelmän pinnalla oleviin, kuoppamaisiin syvennyksiin. Tyviosasta pähkylät kuitenkin puuttuvat. Pinnan syvät kuopat tekevät ”marjan” ulkonäöstä muhkuraisen. Normaali kukinta-aika on kesä-heinäkuu.
Virginianmansikka on tieteellisen ja suomalaisen nimensä mukaisesti kotoisin itäisestä Pohjois-Amerikasta, josta se on aikanaan tuotu Eurooppaan marjakasviksi. Laji ei ole kuitenkaan saavuttanut laajaa käyttöä puutarhamansikan, F. ananassa, ylivallan vuoksi. Virginianmansikkaa on Kasviatlaksen mukaan löydetty villiytymänä tai jäänteenä vain muutamasta paikasta Uudenmaan ja Etelä-Savon eliömaakunnissa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä kallioniityn laide, entisen peltoalueen reuna, vanhan maalaistalon ympäristö ja hiekkapohjainen männikön laita. Muissa Pohjoismaissa villiytymiä kasvaa Ruotsissa ja Tanskassa.
Suomessa kasvaa luontaisesti kaksi mansikkalajia, Etelä- ja Keski-Suomessa yleinen ahomansikka, F. vesca ja hyvin harvinaisena Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen ja Uudenmaan eliömaakunnissa kasvava karvamansikka, F. viridis. Ne ovat teriöiltään ja ”marjoiltaan” keskimäärin pienempiä. Ahomansikan teriö on tavallisesti noin 12-18 mm leveä ja karvamansikan teriö noin 15-23 mm leveä. Molempien ”marjat” ovat yleensä noin 5-12 mm pitkiä.
Suomessa tavataan virginianmansikan lisäksi sitä selvästi yleisempinä villiytyminä kahta muutakin mansikkaa, aikaisemmin mainittua puutarhamansikkaa ja ukkomansikkaa, F. moschata. Puutarhamansikka on aina yksikotinen ja runsaasti marjova. Sen lehtilavan sivulehdykät ovat yleensä kiilatyvisiä ja tasamukaisia. ”Marja” on yli 20 mm pitkä. Ukkomansikka on aina kaksikotinen ja heikosti marjova, koska villiytymät edustavat usein vain toista sukupuolta. Sen ruusukelehtien sivulehdykät ovat virginianmansikan tavoin tyveltään epämukaiset eli epäsymmetriset, mutta lehdykät ovat keskimäärin suuremmat, noin 4-10 cm pitkät. Jos ”marjoja” kehittyy, ne eivät ole pähkyläkuoppien vuoksi muhkuraisen näköisiä. Ukkomansikan lehdet ovat lisäksi yläpinnaltaankin karvaiset ja varsien sekä lehtiruotien karvat sivulle tai alaviistoon siirottavia.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle virginianmansikan esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Fragaria virginiana – virginianmansikka on monivuotinen, yksi- tai kaksikotinen, ruusukelehtinen ja yleisimmin yksivartinen, pysty ruoho, joka on tavallisesti noin 15-25 cm korkea. U, Vantaa, Viinikkala, Kehä III:n ja Voutilan välissä oleva Tuupakanmäki Hommaksentien itäpuolella, mäen tyven ja niittyalueen raja, 7.6.2015. Koko kuvasarja on samalta kasvupaikalta. Copyright Hannu Kämäräinen.
Fragaria virginiana – virginianmansikan kukinto on varren kärjessä sarjamaisena viuhkona, jossa on yleensä 5-15 kukkaa. Kukintovarsissa on alimman haaromiskohdan tyvellä ruusukelehtien lehdyköiden kaltainen mutta pienempi tukilehti, jossa on yhdestä kolmeen lehdykkää. Ylempien haarojen tyvellä on suikea tai muutamahampainen, vähän leveämpi, ruodillinen tukilehti, jonka lapa on useimmiten noin 10-20 mm pitkä. 7.6.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Fragaria virginiana – virginianmansikan teriö on valkoinen ja yleensä noin 15-30 mm leveä. Lajilla esiintyy sekä yksi- että kaksikotisuutta. Emikukkien teriö on pienempi kuin yksikotisten kukkien tai hedekukkien teriö, ja niissä heteet jäävät kehittymättömiksi. Hedekukissa puolestaan emiö jää vajavaiseksi ja hedelmättömäksi. Kuvassa olevat kukat ovat yksikotisia, ja niin heteet kuin emitkin ovat normaalisti kehittyneitä. 7.6.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Fragaria virginiana – virginianmansikan kukassa on useimmiten viisi terälehteä. Joskus niitä voi olla kuusikin, kuten kuvan kukkaryhmän oikean laidan teriössä. Terälehdet ovat lähinnä pyöreähköt tai leveän vastapuikeat, pyöreähkö- ja ehytpäiset sekä jyrkästi kapeaksi tyveksi suippenevat. Terälehdet ovat erilliset, toisiaan koskettavat tai hieman lomittaiset. Pituutta niillä on useimmiten noin 7-14 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 6-12 mm. 7.6.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Fragaria virginiana – virginianmansikan yksikotisessa kukassa on yleensä noin 15-20 hedettä. Palhot ovat valkoiset tai kellanvalkoiset ja noin 2-4 mm pitkät. Ponnet ovat keltaiset ja noin 1 mm pitkät. Emejä on paljon, ja niiden vartalot ovat keltaiset sekä luotit lyhyet ja hieman vartaloa leveämmät. Vartalo luotteineen on noin 1 mm pitkä. 7.6.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Fragaria virginiana – virginianmansikan, kuten muidenkin viljelylajien villiytymien ”marjat” vähitellen pienenevät kohti luontaista kokoaan, kun niiden jalostusvaikutus heikkenee. 25.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Fragaria virginiana – virginianmansikan hedelmöitynyt kukkapohjus paisuu kypsänä meheväksi, makeaksi, punaiseksi ja marjamaiseksi pohjushedelmäksi, joka on tavallisesti noin 10-20 mm pitkä ja suunnilleen pituutensa levyinen. Pähkylät jakautuvat tiheän tasaisesti ”marjan” pinnalle, mutta tyviosasta ne kuitenkin puuttuvat. Pähkylöiden kärjessä säilyy jonkin aikaa kuivunut emin vartalo ja luotti. Verholehdet ovat usein kukinnan jälkeen supussa hetiön ja emiön päällä (kuvassa ruskeaksi kuivunut, hedelmäksi kehittymätön kukka), mutta hedelmävaiheessa voivat myös siirottaa sivulle tai ulospäin. 25.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Fragaria virginiana – virginianmansikan pitkulaiset, noin 1-1,5 mm pitkät, kellertävät pähkylät ovat pohjushedelmän pinnalla olevissa, kuoppamaisissa syvennyksissä. Pinnan syvät pähkyläkuopat tekevät ”marjan” ulkonäöstä muhkuraisen. 25.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Fragaria virginiana – virginianmansikan ruusukelehdet ovat noin kukkavarren pituiset. Lehtilapa on kolmilehdykkäinen ja yleensä noin 3,5-9 cm pitkä sekä noin 5-11 cm leveä. Lehtiruoti on useimmiten noin 7-20 cm pitkä. 7.6.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Fragaria virginiana – virginianmansikan lehtilavan kärkilehdykkä on lähinnä soikea, leveänsoikea tai vastapuikea ja kiilatyvinen sekä lyhyen suippo- tai pyöreähkökärkinen. Se on tavallisesti noin 3-7 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 2-4,5 cm leveä. Sivulehdykät ovat noin kärkilehdykän kokoluokkaa ja malliltaan samankaltaiset mutta tyveltään epäsymmetriset. 7.6.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 