- Fragaria viridis Weston – karvamansikka
- Fragaria L. – mansikat
- Rosaceae – ruusukasvit
Karvamansikka, Fragaria viridis, on monivuotinen, ruusukelehtinen, yksi- tai monivartinen ja pysty ruoho, joka on tavallisesti noin 5-20 cm korkea. Juurakko on paksuhko, vino ja yläosastaan kapeiden ruskeiden suomujen peittämä. Juurakosta nousee kukkavarsien ja lehtien lisäksi puna- tai vihreäsävyisiä pintarönsyjä, joiden lehtiruusukkeet juurehtivat. Rönsyjen avulla yksilöt levittäytyvät laajoiksikin kasvustoiksi. Varret ovat latvan kukinto-osastaan haarovat, vihreät tai ruskea- ja punasävyiset sekä liereät ja yleensä sivulle siirottaen karvaiset. Yksilöt ovat valtaosin yksikotisia, mutta toisinaan esiintyy myös kaksikotisuutta eli heteet ja emit ovat eri yksilöissä.
Ruusukelehdet ovat pitkäruotiset ja korvakkeelliset. Lehtiruoti on yleensä noin 4-15 cm pitkä, varsien värinen ja useimmiten sivulle siirottavasti karvainen sekä vaalean lyhytnystyinen. Maarajassa olevat korvakkeet ovat lähinnä suikeahkot, ehytlaitaiset, ruodin väriset ja karvaiset sekä noin 10-20 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-3 mm leveät. Lehtilapa on 3-lehdykkäinen ja useimmiten noin 2-7 cm pitkä sekä noin 2,5-8 cm leveä. Lehdykät ovat ruodittomat tai ruoti on enintään noin 3 mm pitkä. Kärkilehdykkä on lähinnä soikea, vastapuikea tai vinoneliömäinen ja kiilatyvinen sekä pyöreähkö- tai lyhyen suippokärkinen. Se on tavallisesti noin 1,5-5 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1-4 cm leveä. Sivulehdykät ovat noin kärkilehdykän kokoluokkaa tai hieman pienemmät ja malliltaan samankaltaiset, mutta usein enemmän tai vähemmän epäsymmetriset. Lehdyköiden laita on iso- ja otakärkisen terävähampainen. Kärkihammas on selvästi muita pienempi. Lehdykät ovat päältä vihreät ja alta vaaleammat sekä yleensä molemmin puolin pinnanmyötäisesti karvaiset ja vaalean lyhytnystyiset. Haarovissa kukintovarsissa alimman haaromiskohdan tyvellä oleva tukilehti on usein pieni, suikea ja ehytlaitainen sekä toisinaan ruusukelehtien yksittäisen lehdykän kaltainen mutta selvästi pienempi.
Varret ovat yksikukkaiset tai kukinto on yleensä enintään 10-kukkainen sarjamainen viuhko. Kukkaperä on useimmiten noin 10-25 mm pitkä ja siirottava- tai myötäkarvainen. Sen tyvellä on tukilehti tai tukilehtipari, joka on lähinnä suikea ja noin 3-10 mm pitkä. Kukat ovat ulkoverhiöllisiä. Varsinaisia verholehtiä on 5. Ne ovat puikeat, pitkäsuippuisen teräväkärkiset ja tavallisesti noin 5-7,5 mm pitkät sekä leveimmältä kohtaa noin 2-4 mm leveät. Myös ulkoverhiön lehtiä on 5. Ne ovat suikeat, useimmiten varsinaisia verholehtiä lyhyemmät, noin 3-5 mm pitkät ja noin 1-1,5 mm leveät. Sekä varsinaisen verhiön että ulkoverhiön lehdet ovat vihreät tai vihreänruskehtavat ja molemmin puolin myötäkarvaiset. Ne kääntyvät kukinnan jälkeen suppuun peittämään heteitä, emejä ja kehittyvää hedelmää.
Teriö on valkoinen ja yleensä noin 15-23 mm leveä. Terälehtiä on useimmiten 5 ja joskus 6 tai enemmänkin. Ne ovat lähinnä leveän vastapuikeat, pyöreähköpäiset ja jyrkästi kapeaksi tyveksi suippenevat. Kärkiosa on ehytlaitainen. Terälehdet 5-terälehtisessä kukassa ovat rinnakkaiset koskettamatta toisiaan tai voivat olla hieman limittäisetkin. Pituutta niillä on useimmiten noin 8-10 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 6,5-8,5 mm. Heteitä on yleensä noin 15-20, ja palhot ovat valkoiset sekä noin 2-3 mm pitkät. Ponnet ovat keltaiset, noin 1 mm pitkät ja kuihtuvat siitepölyn luovuttamisen jälkeen ruskeiksi. Emejä on paljon, ja niiden vartalot ovat keltaiset sekä luotit lyhyet ja hieman vartaloa leveämmät. Vartalo luotteineen on noin 1 mm pitkä. Onnistuneen kukinnan jälkeen kukkapohjus paisuu kypsänä meheväksi, punaiseksi ja marjamaiseksi sekä karvaiseksi pohjushedelmäksi, joka on tavallisesti noin 5-12 mm pitkä ja noin 5-10 mm leveä eikä helposti irtoa kannastaan. Verholehdet ovat tiiviisti ”marjan” sivuilla. Pitkulaiset, noin 1-1,5 mm pitkät, punaiset pähkylät jakautuvat tiheästi ”marjan” eli pohjushedelmän pinnalla oleviin syvennyksiin, joista ne eivät yleensä kohoa pintaa korkeammalle. Tyviosasta pähkylät kuitenkin puuttuvat. Normaali kukinta-aika on touko-kesäkuu.
Karvamansikka on Suomessa muinaistulokas eli se on saapunut maahan ihmisen toiminnan avustamana ennen 1600-luvun puoltaväliä. Se on hyvin harvinainen Ahvenanmaan ja erittäin harvinainen Varsinais-Suomen sekä Uudenmaan eliömaakunnissa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä kedot, laidun- ja rinneniityt sekä pientareet. Laji on kalkinsuosija. Se on rauhoitettu Ahvenanmaalla. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa karvamansikka on todettu vaarantuneeksi (VU). Luokitukseen on vaikuttanut yksilöiden määrän merkittävä väheneminen. Uhkatekijöinä ovat avoimien alueiden sulkeutuminen, risteytyminen ja kemialliset haittavaikutukset. Muissa Pohjoismaissa karvamansikka kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Karvamansikan arvellaan saapuneen Suomeen muinaisen merenkulun vapaamatkustajana. Sillä ei ole kaikkiaankaan kovin monta nykyistä kasvupaikkaa Suomessa. Osa niistä on pienialaisia ja jopa yhdestä yksilöstä rönsyämällä syntyneitä. Ilmeisesti juuri puuttuvan tai heikon ristipölytyksen vuoksi esiintymät ovat usein ”marjattomia” tai hedelmäkehitys on muuten puutteellista. ”Marjat” ovat makeita, mutta niissä ei ole ahomansikan, F. vesca, veroista aromaattisuutta. Kasvupaikkojen umpeutumisen ohella karvamansikan tulevaisuutta uhkaa lähes esteetön risteytyminen kasvualueilla monin verroin yleisemmän ahomansikan kanssa. Joillakin tunnetuilla kasvupaikoilla ei ole enää löydetty ollenkaan puhdasta karvamansikkaa. Risteymä on usein vaikeasti tunnistettava erityisesti kukinta- ja hedelmöintikauden ulkopuolella. Se on marto eli hedelmätön. Karvamansikkaa uhkaavat myös typpipitoiset sateet, jotka rehevöittävät kasvupaikkoja tuodessaan kilpailuetua kookkaammille lajeille.
Suomessa kasvava toinen luontainen ja suurimmassa osassa maata myös yleinen mansikkalaji, ahomansikka, muistuttaa suuresti karvamansikkaa. Helpoiten havaittavina eroina sen lehdyköiden kärkihammas on lähes muiden kokoinen, ja kukinnan jälkeen verholehdet ovat sivulle tai ulospäin siirottavat. Hedelmävaiheessa ne ovat helposti irtoavasta ”marjasta” pois päin siirottavat tai kokonaan taakäänteiset. Myös teriö on keskimäärin pienempi, tavallisesti noin 12-18 mm leveä. Suomessa tavataan villiytyminä kolmea mansikkaa, jotka ovat teriöltään kookkaampia ja/tai lehdiltään isompia. Niistä yleisin on vanha marjakasvi, ukkomansikka, F. moschata, monin paikoin villiytynyt, nykyinen viljelykasvi, puutarhamansikka, F. ananassa ja vain muutamana villiytymänä esiintyvä virginianmansikka, F. virginiana.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle karvamansikan esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Fragaria viridis – karvamansikka on monivuotinen, ruusukelehtinen ruoho, jonka kasvupaikkoina ovat lähinnä kedot, laidun- ja rinneniityt sekä pientareet. Laji on kalkinsuosija ja rauhoitettu Ahvenanmaalla. Kuvassa ovat seuralaisina mm. heinäratamo, Plantago lanceolata ja nurmitädyke, Veronica chamaedrys. A, Lemland, Nåtö, biologisen aseman (Norrgård) päärakennuksen pihaketo- ja niittyalue, luonnonsuojelualue ja sen länsipuoli, 11.6.2014. Ellei toisin mainita, kuvat ovat tältä samalta kasvupaikalta. Copyright Hannu Kämäräinen.
Fragaria viridis – karvamansikan terälehdet ovat lähinnä leveän vastapuikeat, pyöreähköpäiset ja jyrkästi kapeaksi tyveksi suippenevat. Kärkiosa on ehytlaitainen. Terälehdet viisiterälehtisessä kukassa ovat rinnakkaiset koskettamatta toisiaan tai voivat olla hieman limittäisetkin. Pituutta niillä on useimmiten noin 8-10 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 6,5-8,5 mm. Kuvassa oikealla olevassa teriössä on kuudeskin, muita huomattavasti pienempi ja sisäkkäinen terälehti. 11.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Fragaria viridis – karvamansikan teriö voi toisinaan ”villiintyä” ja tuottaa huomattavastikin viittä suuremman määrän terälehtiä jopa kolmessa kerroksessa. Oikealla olevassa kukassa on peräti 13 terälehteä. 11.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Fragaria viridis – karvamansikan kukassa on yleensä noin 15-20 hedettä (kuvan kukassa niitä on 19). Palhot ovat valkoiset ja noin 2-3 mm pitkät. Ponnet ovat keltaiset, noin 1 mm pitkät ja kuihtuvat siitepölyn luovuttamisen jälkeen ruskeiksi. Emejä on paljon, ja niiden vartalot ovat keltaiset sekä luotit lyhyet ja hieman vartaloa leveämmät. Vartalo luotteineen on noin 1 mm pitkä. 11.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Fragaria viridis – karvamansikan kukat ovat ulkoverhiöllisiä. Varsinaisia verholehtiä on viisi. Ne ovat puikeat, pitkäsuippuisen teräväkärkiset ja tavallisesti noin 5-7,5 mm pitkät sekä leveimmältä kohtaa noin 2-4 mm leveät. Myös ulkoverhiön lehtiä on viisi. Ne ovat suikeat, useimmiten varsinaisia verholehtiä lyhyemmät, noin 3-5 mm pitkät ja noin 1-1,5 mm leveät. Kaikki verholehdet ovat vihreät tai vihreänruskehtavat ja molemmin puolin myötäkarvaiset. 11.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Fragaria viridis – karvamansikan kukinta-aika on touko-kesäkuu. Kuvassa olevalla kasvupaikalla vielä heinäkuun puolivälin lähestyessäkään ”marjat” eivät pilkistäneet supussa olevien verholehtien alta. Hedelmien kehittymättömyys on yleistä suomalaisissa kasvustoissa. Osa niistä on pienialaisia ja jopa yhdestä yksilöstä rönsyämällä syntyneitä. Ilmeisesti juuri puuttuvan tai heikon ristipölytyksen vuoksi hedelmiä ei kehity tai ne jäävät muuten puutteellisiksi. A, Lemland, Nåtö, biologisen aseman (Norrgård) päärakennuksen pohjoispuoli, avokallion laiteet lehdesniityllä, luonnonsuojelualue, 11.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Fragaria viridis – karvamansikan ruusukelehtien ruoti on yleensä noin 4-15 cm pitkä. Lehtilapa on kolmilehdykkäinen ja tavallisesti noin 2-7 cm pitkä sekä noin 2,5-8 cm leveä. 11.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Fragaria viridis – karvamansikan ruusukelehden kärkilehdykkä on lähinnä soikea, vastapuikea tai vinoneliömäinen ja kiilatyvinen sekä pyöreähkö- tai lyhyen suippokärkinen. Se on tavallisesti noin 1,5-5 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1-4 cm leveä. Sivulehdykät ovat noin kärkilehdykän kokoluokkaa tai hieman pienemmät ja malliltaan samankaltaiset mutta usein enemmän tai vähemmän epäsymmetriset. Lehdyköiden laita on otakärkisen iso- ja terävähampainen. Kärkihammas on selvästi muita pienempi, kun se ahomansikalla on lähes muiden kokoinen. 11.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Fragaria viridis – karvamansikan ruusukelehden lehdykät ovat ruodittomat tai ruoti on enintään noin 3 mm pitkä. Lehdykät ovat päältä vihreät ja alta vaaleammat sekä yleensä molemmin puolin pinnanmyötäisesti karvaiset. Lehtiruoti on useimmiten sivulle siirottavasti karvainen. 11.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Fragaria viridis – karvamansikan arvellaan saapuneen Suomeen muinaisen merenkulun vapaamatkustajana. Sillä ei ole kaikkiaankaan kovin monta nykyistä kasvupaikkaa Suomessa. Ne sijaitsevat Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen ja Uudenmaan eliömaakunnissa. Laji on todettu vaarantuneeksi (VU). Luokitukseen on vaikuttanut yksilöiden määrän merkittävä väheneminen. Uhkatekijöinä ovat avoimien alueiden sulkeutuminen, risteytyminen ahomansikan kanssa ja kemialliset haittavaikutukset, jotka aiheuttavat kasvupaikkojen rehevöitymistä. 11.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 