• Frangula alnus Mill. – korpipaatsama
• aikaisemmin Suomessa käytetty nimi Rhamnus frangula L.
• Frangula Mill. – haprapaatsamat
• Rhamnaceae – paatsamakasvit

Korpipaatsama, Frangula alnus, on yleensä noin 2-6 m korkea, harittava- ja harvahkohaarainen pensas tai pieni, ohutrunkoinen puu. Runko ja päähaarat ovat harmaat tai ruskehtavanharmaat ja muuten sileähköt mutta tiheästi vaaleiden korkkihuokostäplien kirjavoimat. Haarat ovat varrella ja oksissa kierteisesti. Nuoret oksat ja edellisen vuoden vuosikasvaimet ovat harmaan- tai punaruskeat ja vaaleapilkkuiset. Kuluvan vuoden vuosikasvaimet ovat aluksi vihertävät, pian punertuvat ja lopulta punaruskeat sekä tiheän lyhytkarvaiset. Karvaisuus säilyy seuraavaan vuoteen ja vähenee loppukesää kohti. Oksat ovat piikittömät ja niistä puuttuvat lyhytversot.

Silmut ovat lähinnä kapeanpuikeat, suippokärkiset, lyhytkarvaiset ja noin 3-5 mm pitkät. Suojaavat silmusuomut puuttuvat. Lehdet ovat ruodilliset, korvakkeelliset ja oksissa kierteisesti tai toisinaan, etenkin oksan kärkiosassa, lähes vastakkain. Lehtiruoti on yleensä noin 10-20 mm pitkä ja tiheästi lyhytkarvainen. Lehtien korvakkeet ovat kapeat, teräväksi kärjeksi suippenevat, pian ruskistuvat ja myöhemmin karisevat. Ne ovat noin 3-6 mm pitkät ja noin 1-1,5 mm leveät. Lehtilapa on sulkasuoninen (suonipareja on yleensä 7-9), ehyt, lähinnä soikea tai vastapuikea ja lyhyen suippokärkinen sekä leveän kiila- tai pyöreähkötyvinen. Lehtilaita on ehyt ja litteä. Lapa on yläpuolelta vihreä ja useimmiten kalju sekä alapuolelta vaaleamman- tai sinertävänvihreä, hieman korkosuoninen ja kalju tai suonia myöten niukkakarvainen. Se on täysikasvuisena tavallisesti noin 4-7 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 2-4 cm leveä.

Kukat ovat kaksineuvoiset. Ne ovat lehtihankaisesti noin 2-6-kukkaisina viuhkoina. Kun lehdet ovat hyvin lähekkäin, kukinto vaikuttaa näennäisesti monikukkaisemmalta viuhkolta. Kukkaperä on liereä, useimmiten kalju ja yleensä noin 3-10 mm pitkä. Kukkapohjus on puolipyöreän maljamainen, vihreä, kalju ja noin 2 mm pitkä ja leveä. Kukan näkyvimmän osan muodostavat 5 verholehtiä, joiden kaartuessa säteittäin ulospäin kukka on tavallisesti noin 4-5 mm läpimitaltaan. Verholehdet ovat yleensä valkoiset tai tyveltään vihertävät, kapean kolmiomaiset ja kaljut tai laidoiltaan lyhytkarvaiset sekä noin 2 mm pitkät ja tyveltään noin 1-1,3 mm leveät.

Terälehtiä on 5, ja ne sijaitsevat pystyssä verholehtien välissä ollen niitä pienempiä. Terälehdet ovat valkoiset, vastapuikeat, suippokärkiset ja kapenevatyviset sekä noin 1 mm pitkät ja kärkiosastaan noin 0,5-0,6 mm leveät. Heteitä on 5, ja ne ovat tiiviisti terälehtien kohdalla. Niiden palhot ovat lyhyet ja kiinnittyneet kukkapohjuksen reunoihin. Soikeat ja lähes mustat ponnet jäävät usein terälehtien huppumaisesti kaareutuvan leveämmän kärkiosan alle. Emiö on maljamaisen kukkapohjuksen pohjalla. Sikiäin on pallomainen, ja sen kärjessä on noin 1 mm pitkä vartalo, jonka päässä on nuppimainen luotti. Hedelmä on sikiäimestä paisuva, 2-siemeninen luumarja, joka on lähes tai aivan pallomainen, aluksi vihreä, kypsyessään ensin punainen ja lopulta kiiltävän musta sekä tavallisesti noin 6-8 mm läpimitaltaan. Siemenet ovat soikeahkot, noin 3,5-5 mm pitkät ja noin 1,5-2,5 mm leveät. Normaali kukinta-aika on kesä-heinäkuu.

Korpipaatsama on Suomessa alkuperäinen ja esiintyy yleisenä tai yleisehkönä etelästä päin Kainuun, Oulun Pohjanmaan ja Perä-Pohjanmaan eliömaakuntiin saakka. Lisäksi se kasvaa harvinaisena Koillismaan, Kittilän Lapin ja Sompion Lapin eliömaakunnissa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä kosteat metsät, korvet, rehevien soitten laitamat, rannat, puronvarret, pellonreunat, metsittyvät ja pensoittuvat niityt sekä entiset pellot ja tienlaitapensaikot. Korpipaatsama kasvaa muissa Pohjoismaissa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Korpipaatsama on nykyään aika tuntematon ja huomaamaton monelle luonnossa liikkujallekin, vaikka se kasvaa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta koko maassa. Se on kasvupaikoillaan kuitenkin aika yksittäinen ja pienialainen sekä useimmiten harvavartinen ja -oksainen pensas. Moni saattaa kiinnittää siihen huomiota vain marjovana ja arvioida sen heikkolaatuiseksi lehtotuomeksi, Prunus padus. Puumaisen yksilönkään runko on harvoin 10 cm paksumpi. Aikaisemmin laji tunnettiin paremmin hyötykäyttönsä vuoksi. Pahanhajuinen kuori ja marjat ovat myrkyllisiä. Haisevan ja hyödylliseksi havaitun kuorensa vuoksi lajia kutsuttiin Lounais-Suomessa koirankusipuuksi. Muutaman vuoden ikäisten oksien oranssia nilakerrosta ja marjoja opittiin myrkyllisyydestä huolimatta käyttämään ulostuslääkkeenä, ja ne ovat edelleen lääkeluettelossa. Paatsama on myös vanha värikasvi, jonka kuoresta saadaan keltaista, lehdistä keltaista ja ruskeaa sekä marjoista vihreää väriä. Puuaineksella oli myös merkittävä hyötykäyttö. Sanottiin, että siitä saatiin parasta hiiltä ruudin valmistukseen. Puuaineksen rakenne on haurasta, mihin viittaa myös suvun suomalainen nimi, haprapaatsamat ja tieteellinen nimi Frangula, joka on johdettu verbistä murtaa.

Maailmanlaajuisesti suvun lajeja on Catalogue of Lifen (2026) mukaan viitisenkymmentä. Euroopassa niitä on Euro+Med Plantbasen (2026) mukaan varmuudella vain kolme, joista yksi on endeeminen laji kaukaisella Azorien saariryhmällä. Suomessa ja edellä mainituissa muissa Pohjoismaissa kasvaa vain yksi muu paatsamakasvien heimon laji, orapaatsama, Rhamnus cathartica. Sen luontainen kasvualue rajoittuu Suomessa vain Ahvenanmaan ja Varsinais-Suomen eliömaakuntiin. Sen haarat ovat varrella ja oksissa usein lähes tai aivan vastakkaisesti ja tavallisesti piikkikärkiset. Myös lehdet ovat vastakkain, ja ne ovat sahalaitaiset. Kukat ovat yksineuvoisia, kellanvihreitä ja verhiöltään sekä teriöltään 4-lehtisiä.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle korpipaatsaman esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Frangula alnus – korpipaatsama on yleensä noin 2-6 m korkea, harittava- ja harvahkohaarainen pensas tai pieni, ohutrunkoinen puu. U, Hyvinkää, lounaiskulma, Kalkkivuorentien päässä, sen itäpuolella olevan Kalkkivuoren eteläpuolinen metsä, luonnonsuojelualue, 8.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Frangula alnus – korpipaatsaman haarat ovat varrella ja oksissa kierteisesti. Oksat ovat piikittömät ja niistä puuttuvat lyhytversot. U, Hyvinkää, lounaiskulma, Kalkkivuorentien päässä, sen itäpuolella olevan Kalkkivuoren eteläpuolinen metsä, luonnonsuojelualue, 8.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Frangula alnus – korpipaatsaman kukat ovat pienet ja vaatimattomat. Ne ovat lehtihankaisesti noin kahdesta kuuteen kukan viuhkoina. Kun lehdet ovat hyvin lähekkäin, kuten kuvassa, kukinto vaikuttaa näennäisesti monikukkaisemmalta viuhkolta. Nuoret oksat ja edellisen vuoden vuosikasvaimet ovat harmaan- tai punaruskeat ja vaaleapilkkuiset. Kuluvan vuoden vuosikasvaimet ovat aluksi vihertävät, pian punertuvat ja lopulta punaruskeat. Korpipaatsaman lehtiä ja kukintoja vaivaa usein paatsaman-heinänruoste, Puccinia coronata. Sieni synnyttää oranssinkeltaisia, pyöreitä kasvustoja. U, Hyvinkää, lounaiskulma, Kalkkivuorentien päässä, sen itäpuolella olevan Kalkkivuoren eteläpuolinen metsä, luonnonsuojelualue, 8.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Frangula alnus – korpipaatsaman normaali kukinta-aika on kesä-heinäkuussa. Kukat ovat kaksineuvoiset ja hyönteispölytteiset. Kukkapohjus on puolipyöreän maljamainen, vihreä, kalju ja noin 2 mm pitkä ja leveä. Kuten kuvasta on nähtävissä, paatsamia ja heiniä vaivaava paatsaman-heinänruoste ottaa usein kukinnoistakin oman osansa. U, Hyvinkää, lounaiskulma, Kalkkivuorentien päässä, sen itäpuolella olevan Kalkkivuoren eteläpuolinen metsä, luonnonsuojelualue, 8.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Frangula alnus – korpipaatsaman kukkien näkyvin osa on viidellä, säteittäisellä verholehdellä. Ne ovat yleensä valkoiset tai tyveltään vihertävät, kapean kolmiomaiset ja kaljut tai laidoiltaan lyhytkarvaiset sekä noin 2 mm pitkät ja tyveltään noin 1-1,3 mm leveät. Myös terälehtiä on viisi, ja ne sijaitsevat pystyssä verholehtien välissä ollen niitä pienempiä. Terälehdet ovat valkoiset, vastapuikeat, suippokärkiset ja kapenevatyviset sekä noin 1 mm pitkät ja kärkiosastaan noin 0,5-0,6 mm leveät. Heteitäkin on viisi, ja ne ovat tiiviisti terälehtien kohdalla. Niiden palhot ovat lyhyet, ja soikeat ponnet ovat lähes mustat. U, Hyvinkää, lounaiskulma, Kalkkivuorentien päässä, sen itäpuolella olevan Kalkkivuoren eteläpuolinen metsä, luonnonsuojelualue, 8.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Frangula alnus – korpipaatsaman marjat muuttuvat kypsymisprosessissa ensin näyttävän punaisiksi ja tummuvat kypsinä kiiltävän mustiksi. Marjat ja varsien sekä oksien kuori ovat myrkyllisiä mutta kansanlääkinnässä aikanaan hyödynnettyjä. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, Kuralasta, Vähä-Tertin tilan ohi kulkevan pelto- ja metsätien varsi Perä-Tertin tilan ja Leteenkallion eteläpuolella, 21.8.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.

Frangula alnus – korpipaatsaman hedelmä on, kaksisiemeninen luumarja, joka on lähes tai aivan pallomainen ja tavallisesti noin 6-8 mm läpimitaltaan. Punaruskeaksi tummuneen ja vaaleapilkullisen vuosikasvaimen kärjessä näkyy kuvassa seuraavan vuoden silmu, joka on lähinnä kapeanpuikea, suippokärkinen ja noin 3-5 mm pitkä. Silmulla ei ole suojaavaa suomua. EH, Hämeenlinna, Luolaja, Hattelmalanjärven lounaispuolinen rantakorpi ja -neva lintutornin kohdalla, luonnonsuojelualue, 31.8.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.

Frangula alnus – korpipaatsaman lehdet ovat ruodilliset ja oksissa kierteisesti tai toisinaan lähes vastakkain, kuten kuvan oksan kärkiosassa. Lehtiruoti on yleensä noin 10-20 mm pitkä. Lehtilapa on ehyt, yläpuolelta vihreä ja useimmiten kalju sekä täysikasvuisena tavallisesti noin 4-7 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 2-4 cm leveä. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Viisari, Kahtoilammen itäpuoli, Tiiriönmäki, kangasmaaston rehevämpi laide, 2.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.

Frangula alnus – korpipaatsaman lehtilapa on sulkasuoninen. Suonipareja on yleensä 7-9. Lapa on lähinnä soikea tai vastapuikea ja lyhyen suippokärkinen sekä leveän kiila- tai pyöreähkötyvinen. Se on alapuolelta vaaleamman- tai sinertävänvihreä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Alajärvi, Tervaniemen kärjen lehtoinen ja paikoin kosteapohjainen rantametsä, 26.8.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Frangula alnus – korpipaatsaman lehtilaita on ehyt ja litteä. Lapa on alta hieman korkosuoninen ja kalju tai suonia myöten niukkakarvainen. Lehdet ovat korvakkeelliset. Korvakkeet ovat kapeat, teräväksi kärjeksi suippenevat, pian ruskistuvat ja myöhemmin karisevat. Ne ovat noin 3-6 mm pitkät ja noin 1-1,5 mm leveät. U, Hyvinkää, lounaiskulma, Kalkkivuorentien päässä, sen itäpuolella olevan Kalkkivuoren eteläpuolinen metsä, luonnonsuojelualue, 8.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Frangula alnus – korpipaatsama on Suomessa alkuperäinen ja esiintyy yleisenä tai yleisehkönä etelästä päin Kainuun, Oulun Pohjanmaan ja Perä-Pohjanmaan eliömaakuntiin saakka. Lisäksi se kasvaa harvinaisena Koillismaan, Kittilän Lapin ja Sompion Lapin eliömaakunnissa. U, Hanko, Lappohja, Anckars, Kofverhagin Kartanontien varressa olevan pumppaamoalueen alapuolinen puronvarren luonnonsuojelualue, 15.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Frangula alnus – korpipaatsaman kasvupaikkoina ovat lähinnä kosteat metsät, korvet, rehevien soitten laitamat, rannat, puronvarret, pellonreunat, metsittyvät ja pensoittuvat niityt sekä entiset pellot ja tienlaitapensaikot. EH, Hämeenlinna, Luolaja, Hattelmalanjärven lounaispuolinen rantakorpi ja -neva lintutornin kohdalla, luonnonsuojelualue, 31.8.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto