- Fritillaria meleagris L. – kirjopikarililja
- Fritillaria Tourn. ex L. – pikarililjat
- Liliaceae – liljakasvit
Kirjopikarililja, Fritillaria meleagris, on monivuotinen, pysty ruoho ja sipulikasvi, jonka maanpäällinen osa on kukintavaiheessa tavallisesti noin 15-30 cm korkea, mutta pitenee hedelmävaiheessa. Sipuli on noin 5 cm:n syvyydessä maan alla. Se on yksittäinen, kellanruskea ja maltoisten suomujen ympäröimä sekä läpimitaltaan noin 10-15 mm. Sipulista nouseva varsi on haaraton, lähes liereä ja kalju sekä maanpäällisiltä osiltaan vaalean- tai harmaanvihreä ja kukinnon alapuolelta usein ruskehtavan vihreä. Kasvi on myrkyllinen ja kukintavaiheessa siinä on hieman epämiellyttävä ja samantyyppinen haju kuin kissan virtsassa.
Varsilehtiä on yleensä 4-6. Ne ovat ruodittomia ja varrella kierteisesti harvakseen. Lapa on lähes tai aivan tasasoukka ja suippokärkinen sekä tavallisesti noin 6-13 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-0,8 cm leveä. Se on lähinnä harmaanvihreä, ehytlaitainen ja silposuoninen sekä hieman kouruinen ja kalju.
Kukat ovat yksittäin varren kärjessä. Kukkaperä on suoraan varren jatkeena ja se on varren kaltainen sekä noin 25-40 mm pitkä. Kukka on nuokkuva ja kukkiessaan noin 30-40 mm leveä. Kehä on leveän kellomainen eikä se ole erilaistunut teriöksi ja verhiöksi. Kehälehtiä on 6 ja ne ovat kahtena sisäkkäisenä kiehkurana. Ne ovat yleisimmin ruututäpläisesti vaaleanpunaisen ja punaruskean kirjavat sekä harvemmin pääväriltään valkoiset tai kermanvalkoiset. Kehälehdet ovat lähinnä soikeat, kuperat ja leveän suippo- mutta tylppäkärkiset sekä tavallisesti noin 30-45 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 10-18 mm leveät.
Heteitä on 6. Ne ovat ponsineen noin 16-20 mm pitkät. Palhot ovat vaaleat ja tyveä kohti levenevät. Ponnet ovat keltaiset, tasasoukat ja niiden osuus pituudesta on noin 6 mm. Sikiäin on kehänpäällinen, pitkänpyöreähkö ja vihertävä sekä kukintavaiheessa noin 8 mm pitkä. Sen jatkeena oleva emi on 1-vartaloinen ja noin 10-13 mm pitkä. Kärki on 3-luottinen. Kehän tyvellä on mesiäinen. Hedelmä on sikiäimestä paisuva ja pystyyn kääntyvä kota, joka on pitkänpyöreähkö mutta tasalakinen ja hyvin tylpästi 6-kulmainen. Se on vihreä tai kellanvihreä ja tavallisesti noin 12-15 mm pitkä ja noin 9-12 mm leveä sekä avautuu pitkittäissaumoistaan. Siemenet ovat kodassa kuutena tiiviinä pötkönä. Ne ovat kokoonsa nähden hyvin litteät ja malliltaan lähes puolipyöreät sekä noin 4-5 mm pitkät. Normaali kukinta-aika on touko-kesäkuu.
Kirjopikarililja on Suomessa harvinainen uustulokas ja viljelykarkulainen. Tulokkaaksi sen voi luokitella vain Ahvenanmaalla, jossa sen luonnonkasvupaikat ovat lähinnä reheviä, tervaleppävaltaisia ja jaloja lehtipuita kasvavia rantalehtoja ja -niittyjä. Laji löydettiin ensimmäisen kerran Getasta 1887. Vanhoja ja edelleen voimissaan olevia, luontaisia esiintymiä on myös Finströmissä ja Lemlandissa. Ahvenanmaallakin aika iso osa tavatuista yksilöistä lienee istutusperäisiä tai puutarhakarkulaisia. Muutamia karkulaishavaintoja on myös eteläisestä Manner-Suomesta ja Keski-Pohjanmaan eliömaakunnasta. Karkulaiskasvupaikat ovat yleensä lähellä asutusta. Maan siirtelyn myötä sipuleita voi kulkeutua myös hieman etäämmälle ja mm. tienvarsiin sekä maankäsittelyalueille. Laji säilyy pitkään kasvupaikallaan, joten ympäristön muuttuessa osa kasvupaikoista voi todellisuudessa olla entisen asutuksen viljelyjäänteitä. Ahvenanmaalla kirjopikarililja on rauhoitettu. Muissa Pohjoismaissa lajia esiintyy ainakin viljelykarkulaisena Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Kirjopikarililja lisääntyy ja levittäytyy kasvusijaansa laajemmalle siementen avulla. Erityisesti merenrantaniityillä kelluntakykyiset siemenet voivat vedenkorkeuden vaihtelun myötä matkata kauemmaksikin. On mahdollista, että laji on saapunut Ahvenanmaallekin vettä myöten Ruotsista, jonne kirjopikarililja tuotiin puutarhakasviksi jo 1600-luvulla.
Suomessa viljellään koristekasvina toistakin suvun lajia, kesisarinpikarililjaa, F. imperialis. Siitä on vain aivan muutamia karkulaishavaintoja eteläisemmästä Suomesta. Lajeja ei voi sotkea toisiinsa, sillä keisarinpikarililja on tanakka ja noin 50-100 cm korkea. Sen kukat ovat tavallisesti 3-5 kukan kiehkuroina latvassa, ja myös lehdet ovat säteittäisesti noin 4-8 lehden kiehkuroina.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle kirjopikarililjan esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Fritillaria meleagris – kirjopikarililjan lehdet ovat ruodittomia. Lapa on lähes tai aivan tasasoukka ja suippokärkinen sekä tavallisesti noin 6-13 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-0,8 cm leveä. 25.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 