- Geranium palustre L. – ojakurjenpolvi
- Geranium L. – kurjenpolvet
- Geraniaceae – kurjenpolvikasvit
Ojakurjenpolvi, Geranium palustre, on monivuotinen, yleensä monivartinen, rento ja harittavahaarainen sekä nystykarvaton ruoho, joka on tavallisesti noin 30-60 cm pitkä. Juurakko on vankka, lyhyt, ruskeasuomuinen ja runsaahkosti sivujuurinen. Varret ovat yleensä vihreäsävyiset, särmikkäät ja siirottavasti tai usein alaspäisesti pitkän hapsikarvaiset.
Lehdet ovat korvakkeelliset. Korvakkeet ovat lähes kalvomaiset, ruskistuvat, kapeat ja pitkäsuippuisen teräväkärkiset sekä noin 5-10 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-3 mm leveät. Varren tyvellä olevien aluslehtien ruoti on siirottavasti tai alaspäisesti pitkän hapsikarvainen ja useimmiten noin 15-30 cm pitkä. Varsilehdet sijoittuvat varren haaroittumiskohtiin ja ovat etenkin ylempänä vastakkain. Alempien varsilehtien ruoti on yleensä noin 1-5 cm pitkä, ja ylemmät varsilehdet ovat lähes tai aivan ruodittomat. Aluslehtien lapa on ulkokehältään pyöreähkö, kourasuoninen ja 5-7-liuskaisesti sormijakoinen sekä tavallisesti noin 7-15 cm läpimitaltaan. Liuskat ovat kapeamman tai leveämmän vastapuikeat, kiilatyviset ja kokonaismitastaan tyveä kohti noin 80-85 prosentin matkalta toistamiseen liuskaiset ja/tai isohampaiset. Varsilehtien lapa on aluslehtien kaltainen mutta pienenee latvaa kohti ja typistyy lopulta useimmiten vain 3-sormiseksi. Kaikkien lehtien lapa on päältä vihreä ja pinnanmyötäisesti karheahkon lyhytkarvainen sekä alta yläpuolta vaaleamman vihreä ja erityisesti suonistaan pitkäkarvainen.
Kukinto on varren ja haarojen latvassa hyvin harsun viuhkomaisesti. Kukat ovat pareittain. Kukkaperän tyvellä ovat malliltaan lehtien korvakkeita muistuttavat tukilehdet, jotka ovat kapeat, pitkäsuippuisen teräväkärkiset, noin 5-10 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa 0,5-1 mm leveät. Kukkaperä on nuppuvaiheessa useimmiten nuokkuva ja kukintavaiheessa pysty tai eri suuntiin siirottava. Se on yleensä noin 25-50 mm pitkä ja hyvin tiheästi sekä pinnanmyötäisesti alaspäin hapsikarvainen. Verhiö on erilehtinen, ja verholehtiä on 5. Ne ovat siirottavat, suikean- tai soikeanpuikeat, otakärkiset ja kalvoreunaiset sekä vihreät ja suonistaan hapsikarvaiset. Pituutta niillä on tavallisesti noin 10-12 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 3-4 mm. Odan osuus pituudesta on 2-3 mm.
Kukat ovat kaksineuvoisia. Teriö on säteittäinen ja lähes punainen tai sinipunainen sekä tavallisesti noin 25-30 mm leveä. Terälehtien tyvi on valkoinen ja tiheästi karvareunuksinen. Erillisiä terälehtiä on 5. Ne ovat lähinnä soikean vastapuikeat, jyrkästi kapeaksi, lyhyeksi tyviosaksi eli kynneksi suippenevat ja pyöreähkö- tai tylpähköpäiset. Terälehdet ovat tavallisesti noin 13-16 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 7-10 mm leveät.
Heteitä on 10, ja ne ovat lopulta noin 8-10 mm pitkät. Palhot ovat punaiset tai sinipunaiset ja ponnet aluksi siniset. Palhojen levenevät tyvet peittävät kehänpäällistä ja karvaista sikiäintä. Sen kärjessä oleva emin vartalo luotteineen on ennen luottien avautumista noin 4-6 mm pitkä. Luotteja on 5, ja ne ovat punaiset sekä aktivoituessaan kääntyvät säteittäisesti sivulle. Sikiäimestä kasvaa pysty, 5-osainen, lyhytkarvainen ja kypsänä ruskea lohkohedelmä, jossa on pitkä, nokkamainen ja siemenetön kärkiosa, jonka huipussa on kuivunut vartalo luotteineen. Kokonaisuus on yleensä noin 25-30 mm pitkä. Hedelmäperät ovat lopulta usein alaspäin taipuneen kaarevat tai koukkumaiset. Lohkohedelmän 5 kellan- tai vaaleanruskehtavaa, pitkänpyöreähköä, karvaista ja sileää hedelmystä sijoittuvat säteittäisesti hedelmärangan tyven ulkopuolelle. Hedelmykset ovat 1-siemenisiä, noin 3,5-4 mm pitkiä ja 2,5 mm paksuja lokeroita. Ennen kypsymistään ne ovat verholehtien suojassa. Siemen on soikeahko, ruskea, verkkopintainen ja noin 2,5 mm pitkä. Normaali kukinta-aika on kesäkuun loppupuolelta elokuulle.
Ojakurjenpolvi on harvinainen tai hyvin harvinainen, alkuperäinen laji Suomessa Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen, Uudenmaan, Etelä-Karjalan, Etelä-Hämeen ja Etelä-Savon eliömaakunnissa. Esiintymisalueeseen on kuulunut myös Pohjois-Karjalan eliömaakunta, mutta sieltä ei ole Kasviatlaksessa yhtään tuoreempaa havaintoa 1950-luvun jälkeen, joten laji on ilmeisesti hävinnyt. Muutamia uustulokas- tai viljelykarkulaishavaintoja on joistakin muistakin eliömaakunnista, pohjoisimpana Perä-Pohjanmaan Kemistä. Kasvupaikkoina ovat lähinnä kosteat niityt, ojat ja pensaikot sekä tulokas- tai karkulaiskasvustoissa asutuksen lähiseudut, teollisuusalueet ja satamat. Muissa Pohjoismaissa laji kasvaa Ruotsissa ja Tanskassa.
Kurjenpolvien kukat ovat suosittuja hyönteisten keskuudessa. Pääpölyttäjinä toimivat pistiäiset, kukkakärpäset ja päiväperhoset. Hedelmän siemenineen kypsyessä ja kuivuessa lohkojen ulkoseinämiin kertyy voimistuvaa jännitettä. Lopulta hedelmä itsekseen tai ulkopuolisen ärsykkeen, kuten tuulen tai kosketuksen vaikutuksesta hajoaa viiteen osaan. Tällöin nokkaosan lohkot kaareutuvat tai kiertyvät nopeasti ylöspäin ja parhaimmassa tapauksessa sinkoavat niiden tyveen kiinnittyneen hedelmyksen jonkin matkan päähän emokasvista. Usein lohkot kuitenkin jäävät kärjestään kiinni eikä hedelmys siemenineen heti vapaudu. Kippuraiset ja karvaiset lohkot kuitenkin tarttuvat helposti ohi kulkevien eläinten turkkiin ja ihmisten vaatetukseen ja näin kulkeutuvat etäämmälle.
Suomessa kasvaa alkuperäisenä tai muinaistulokkaana yhdeksän kurjenpolvilajia. Lisäksi useita lajeja esiintyy enemmän tai vähemmän vakiintuneina tulokkaina ja koristekasvikarkulaisina. Kurjenpolvista kolme muistuttaa ainakin jossain määrin ojakurjenpolvea. Metsäkurjenpolvi, Geranium sylvaticum, on alkuperäinen, Suomen ylivoimaisesti yleisin ja laaja-alaisin kurjenpolvi, jota tavataan kaikissa eliömaakunnissa. Se on pystyhaarainen, liereävartinen ja yläosastaan nystykarvainen. Kukkaperät ovat pystyt ja tiheästi siirottavan nystykarvaiset. Teriö on sinipunainen – valkoinen. Verikurjenpolvi, G. sanguineum, kasvaa yleisempänä, alkuperäisenä lajina Ahvenanmaan ja Varsinais-Suomen eliömaakunnissa sekä harvinaisena muinaistulokkaana Uudenmaan eliömaakunnassa. Sen varret, haarat, lehtiruodit ja kukintoperät ovat siirottavan ja pitkän hapsikarvaiset sekä lähes tai aivan varrettoman nystykarvaiset. Nystyjen havaitseminen vaatii voimakasta suurennusta. Lehdet ovat ulkokehältään kapea- ja ehytliuskaiset sekä kiiltävähköt. Kukat ovat haaroissaan lähes aina yksittäin, ja niiden teriöt ovat punaiset. Kyläkurjenpolvi, G. pratense, on harvinainen tulokas ja koristekasvikarkulainen suuressa osassa Suomea. Sen varret ovat tylppäsärmäiset, hapsikarvaiset ja yläosastaan, haaroistaan sekä kukkaperistään myös nystykarvaiset. Lehdet ovat sormiosaiset, ja teriö on sininen, sinivoittoisen sinipunainen tai harvemmin valkoinen. Ojakurjenpolvesta voi tiivistetysti todeta, että se on rento ja harittavahaarainen. Varret ovat särmikkäät ja lehtiruotien kanssa yleensä alaspäisesti pitkän hapsikarvaiset sekä nystykarvattomat. Kukkaperien karvat ovat pinnanmyötäisesti alaspäin.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle ojakurjenpolven esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Geranium palustre – ojakurjenpolvi on monivuotinen, yleensä monivartinen ja rento ruoho, jonka kukinto on varren ja haarojen latvassa hyvin harsun viuhkomaisesti. EH, Hämeenlinna, Hauho, Hyömäki, Venehtiantien laide ja laitaoja Tyrnin tilan lähistöllä, 7.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Geranium palustre – ojakurjenpolvi on harittavahaarainen ja tavallisesti noin 30-60 cm pitkä. Kukat ovat haaroissa pareittain. V, Turku, Peltolan ja Huhkolan välinen alue, Skanssinkadun eteläpää, tien laitaoja, 25.6.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Geranium palustre – ojakurjenpolven kasvustot näyttävät vähäkukkaisilta. Kukkapareistakin usein toinen on jo tiputtanut terälehtensä alas niin, ettei sitä yleisestä vihreydestä juuri erota. EH, Hämeenlinna, Hauho, Hyömäki, Venehtiantien laide ja laitaoja Tyrnin tilan lähistöllä, 7.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Geranium palustre – ojakurjenpolven teriö on viisiterälehtinen ja tavallisesti noin 25-30 mm leveä. Terälehdet ovat lähinnä soikean vastapuikeat, jyrkästi kapeaksi, lyhyeksi tyviosaksi eli kynneksi suippenevat ja pyöreähkö- tai tylpähköpäiset. Heteitä on kymmenen, ja ne ovat lopulta noin 8-10 mm pitkät. Palhot ovat punaiset tai sinipunaiset ja ponnet aluksi siniset. EH, Hämeenlinna, Hauho, Hyömäki, Venehtiantien laide ja laitaoja Tyrnin tilan lähistöllä, 7.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Geranium palustre – ojakurjenpolven terälehdet ovat tavallisesti noin 13-16 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 7-10 mm leveät. Niiden suonet ovat pohjaväriä tummemmat, ja tyvi on valkoinen sekä tiheästi karvareunuksinen. Sikiäimen kärjessä oleva emin vartalo luotteineen on ennen luottien avautumista noin 4-6 mm pitkä. Luotteja on viisi, ja ne ovat punaiset sekä aktivoituessaan kääntyvät säteittäisesti sivulle. V, Turku, Peltolan ja Huhkolan välinen alue, Skanssinkadun eteläpää, tien laitaoja, 25.6.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Geranium palustre – ojakurjenpolven sikiäimestä kasvaa pysty, viisiosainen, lyhytkarvainen ja kypsänä ruskea lohkohedelmä, jossa on pitkä, nokkamainen ja siemenetön kärkiosa, jonka huipussa on kuivunut vartalo luotteineen. Hedelmäperät ovat lopulta usein alaspäin taipuneen kaarevat tai koukkumaiset. Lohkohedelmä on kokonaisuudessaan yleensä noin 25-30 mm pitkä. Sen viisi pitkänpyöreähköä ja noin 3,5-4 mm pitkää hedelmystä sijoittuvat säteittäisesti hedelmärangan tyven ulkopuolelle. Ennen kypsymistään ne ovat, kuten kuvassa, verholehtien suojassa. EH, Hämeenlinna, Hauho, Hyömäki, Venehtiantien laide ja laitaoja Tyrnin tilan lähistöllä, 2.8.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Geranium palustre – ojakurjenpolven varren tyvellä olevien aluslehtien ruoti on useimmiten noin 15-30 cm pitkä. Lapa on ulkokehältään pyöreähkö, kourasuoninen ja 5-7-liuskaisesti sormijakoinen sekä tavallisesti noin 7-15 cm läpimitaltaan. V, Turku, Peltolan ja Huhkolan välinen alue, Skanssinkadun eteläpää, tien laitaoja, 25.6.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Geranium palustre – ojakurjenpolven lehtilapa on alta yläpuolta vaaleamman vihreä ja erityisesti suonistaan pitkäkarvainen. V, Turku, Peltolan ja Huhkolan välinen alue, Skanssinkadun eteläpää, tien laitaoja, 25.6.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Geranium palustre – ojakurjenpolven alempien varsilehtien ruoti on yleensä noin 1-5 cm pitkä, ja ylemmät varsilehdet ovat lähes tai aivan ruodittomat. Lapa on aluslehtien kaltainen mutta pienenee latvaa kohti ja typistyy lopulta useimmiten vain kolmisormiseksi. Lehdet ovat korvakkeelliset. Korvakkeet ovat lähes kalvomaiset, ruskistuvat, kapeat ja pitkäsuippuisen teräväkärkiset sekä noin 5-10 mm pitkät. Varret ja lehtiruodit ovat siirottavasti tai usein, kuten kuvassa, alaspäisesti pitkän hapsikarvaiset. EH, Hämeenlinna, Hauho, Hyömäki, Venehtiantien laide ja laitaoja Tyrnin tilan lähistöllä, 7.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Geranium palustre – ojakurjenpolvi on harvinainen tai hyvin harvinainen, alkuperäinen laji Suomessa Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen, Uudenmaan, Etelä-Karjalan, Etelä-Hämeen ja Etelä-Savon eliömaakunnissa. Muutamia uustulokas- tai viljelykarkulaishavaintoja on joistakin muistakin eliömaakunnista. Kasvupaikkoina ovat lähinnä kosteat niityt, ojat ja pensaikot sekä tulokas- tai karkulaiskasvustoissa asutuksen lähiseudut, teollisuusalueet ja satamat. Kuvassa ovat seuralaisina mm. etelännokkonen, Urtica dioica subsp. dioica ja muita lajeja tieltään työntävä jättipalsami, Impatiens glandulifera. EH, Hämeenlinna, Hauho, Hyömäki, Venehtiantien laide ja laitaoja Tyrnin tilan lähistöllä, 7.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 