- Geranium pratense L. – kyläkurjenpolvi
- Geranium L. – kurjenpolvet
- Geraniaceae – kurjenpolvikasvit
Kyläkurjenpolvi, Geranium pratense, on monivuotinen, yleensä monivartinen ja pysty ruoho, joka on noin 30-70(-100) cm korkea. Juurakko on vankka, ruskeasuomuinen ja runsaahkosti sivujuurinen. Varret ovat pystyhaaraiset, vihreä- tai punasävyiset, tiheäkarvaiset ja tyviosasta lähes liereät sekä ylempää tylppäsärmäiset. Karvat ovat alaspäisiä tai lähes siirottavia hapsikarvoja ja varren yläosassa sekä haaroissa myös siirottavia nystykarvoja.
Lehdet ovat korvakkeelliset. Korvakkeet ovat kalvomaiset, ruskeat, kapeat ja pitkäsuippuisen teräväkärkiset sekä noin 6-20 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-4 mm leveät. Varren tyvellä olevien aluslehtien ruoti on varren tavoin karvainen ja useimmiten noin 20-50 cm pitkä. Varsilehdet sijoittuvat varren haaroittumiskohtiin ja ovat yleensä vastakkain. Alempien varsilehtien ruoti on yleensä noin 1-15 cm pitkä, ja ylemmät varsilehdet ovat lähes tai aivan ruodittomat. Aluslehtien lapa on ulkokehältään pyöreähkö, kourasuoninen ja syvään 5-7-liuskaisesti sormiosainen sekä tavallisesti noin 10-18 cm läpimitaltaan. Pääliuskat ovat kapeamman tai leveämmän vastapuikeat, kapenevatyviset ja kokonaismitastaan tyveä kohti noin 50-70 prosentin matkalta toistamiseen liuskaiset ja isohampaiset. Varsilehtien lapa on aluslehtien kaltainen mutta pienenee latvaa kohti. Ylimpien lehtien lapa on 3-5-sorminen. Kaikki lehdet ovat päältä vihreät ja pinnanmyötäisesti lyhytkarvaiset sekä alta yläpuolta vaaleamman vihreät ja erityisesti suonistaan tiheästi lyhyehkökarvaiset.
Kukinto on varren ja haarojen latvassa viuhkomaisesti. Kukat ovat useimmiten pareittain. Kukkaperän tyvellä ovat malliltaan lehtien korvakkeita muistuttavat tukilehdet, jotka ovat kapeat, pitkäsuippuisen teräväkärkiset ja vihreät, punertavat tai ruskehtavat. Ne ovat hapsi- ja nystykarvaiset sekä noin 5-12 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa 1-2 mm leveät. Kukkaperä on reilusti nuokkuva nuppuvaiheessa ja kukinnan jälkeen, mutta oikenee hieman kukinnan aikana ja jälleen hedelmien kypsyessä. Se on yleensä noin 10-25 mm pitkä ja hyvin tiheästi siirottavan nystykarvainen. Verhiö on erilehtinen, ja verholehtiä on 5. Ne ovat siirottavat, suikean- tai soikeanpuikeat, otakärkiset ja kalvoreunaiset sekä vihreät ja tiheästi nystykarvaiset. Pituutta niillä on tavallisesti noin 12-16 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 3-5 mm. Odan osuus pituudesta on 3-4 mm.
Kukat ovat kaksineuvoisia. Teriö on säteittäinen ja sininen, sinivoittoisen sinipunainen tai harvemmin valkoinen sekä tavallisesti noin 30-40 mm leveä. Erillisiä terälehtiä on 5. Ne ovat lähinnä soikean tai pyöreämuotoisen vastapuikeat, jyrkästi kapeaksi, lyhyeksi ja karvareunuksiseksi tyviosaksi eli kynneksi suippenevat sekä pyöreähkö- tai tylpähköpäiset. Terälehdet ovat tavallisesti noin 15-20 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 13-18 mm leveät.
Heteitä on 10, ja ne ovat lopulta noin 10-13 mm pitkät. Palhot ovat sinipunaiset tai valkoteriöisissä kukissa valkoiset ja ponnet tumman tai mustansiniset sekä valkoisissa kukissa keltaiset. Palhojen levenevät tyvet peittävät kehänpäällistä ja karvaista sikiäintä. Sen kärjessä oleva emin vartalo luotteineen on ennen luottien avautumista noin 8-12 mm pitkä. Luotteja on 5, ja ne ovat punaiset sekä aktivoituessaan kääntyvät säteittäisesti sivulle. Sikiäimestä kasvaa 5-osainen, nystykarvainen ja kypsänä ruskea lohkohedelmä, jossa on pitkä, nokkamainen ja siemenetön kärkiosa, jonka huipussa on kuivunut vartalo luotteineen. Kokonaisuus on yleensä noin 30-35 mm pitkä. Sen 5 ruskeaa, pitkänpyöreähköä, karvaista ja sileää hedelmystä sijoittuvat säteittäisesti hedelmärangan tyven ulkopuolelle. Hedelmykset ovat 1-siemenisiä, noin 3,5-4 mm pitkiä ja 2-2,5 mm paksuja lokeroita. Ennen kypsymistään ne ovat verholehtien suojassa. Siemen on soikea, ruskea, verkkopintainen ja noin 3-3,5 mm pitkä. Normaali kukinta-aika on kesäkuun loppupuolelta elokuulle.
Kyläkurjenpolvi on Suomessa jo vanha ja monin paikoin vakiintunut viljelykarkulainen tai tulokas, josta on havaintoja etelästä päin Kittilän ja Sompion Lapin eliömaakuntiin saakka. Havaintoja on Etelä-Suomessa enemmän ja pohjoisempana vähemmän. Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntien pohjoispuolella havainnot ovat yksittäisiä. Suomalaisen lajinimen mukaisesti kasvupaikat sijoittuvat asutuksen lähialueille, niityille, metsäreunoihin, pientareille, joutomaille, tien- ja radanvarsille, pihojen ja puistojen laiteille sekä teollisuus-, varasto- ja satama-alueille. Muissa Pohjoismaissa laji kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa sekä satunnaisena Islannissa.
Kyläkurjenpolvesta on jalostettu erivärisiä ja myös kerrottukukkaisia lajikkeita, mutta villiytymät ja tulokaskasvustot ovat alkuperäisen lajin näköisiä ja tuntomerkeiltään edellä kuvatun kaltaisia. Nykyisin koristekasvikäyttö lienee aika vähäistä, ja kyläkurjenpolvi löytyneekin kukkapenkkejä useammin muualta asutuksen liepeiltä. Kurjenpolvien kukat ovat suosittuja hyönteisten keskuudessa. Pääpölyttäjinä toimivat pistiäiset, kukkakärpäset ja päiväperhoset. Hedelmän siemenineen kypsyessä ja kuivuessa lohkojen ulkoseinämiin kertyy voimistuvaa jännitettä. Lopulta hedelmä itsekseen tai ulkopuolisen ärsykkeen, kuten tuulen tai kosketuksen vaikutuksesta hajoaa viiteen osaan. Tällöin nokkaosan lohkot kaareutuvat tai kiertyvät nopeasti ylöspäin ja parhaimmassa tapauksessa sinkoavat niiden tyveen kiinnittyneen hedelmyksen jonkin matkan päähän emokasvista. Kyläkurjenpolvella lohkot kuitenkin useimmiten jäävät kärjestään kiinni keskirankaan eikä hedelmys siemenineen heti vapaudu. Kippuraiset ja karvaiset lohkot kuitenkin tarttuvat helposti ohi kulkevien eläinten turkkiin ja ihmisten vaatetukseen ja näin kulkeutuvat etäämmälle. Kyläkurjenpolven syysväri on punavoittoinen.
Suomessa kasvaa alkuperäisenä tai muinaistulokkaana yhdeksän kurjenpolvilajia. Lisäksi useita lajeja esiintyy enemmän tai vähemmän vakiintuneina tulokkaina ja koristekasvikarkulaisina. Kurjenpolvista kolme muistuttaa ainakin jossain määrin kyläkurjenpolvea. Metsäkurjenpolvi, Geranium sylvaticum, on alkuperäinen, Suomen ylivoimaisesti yleisin ja laaja-alaisin kurjenpolvi, jota tavataan kaikissa eliömaakunnissa. Se on pystyhaarainen, liereävartinen ja yläosastaan nystykarvainen. Kukkaperät ovat pystyt ja tiheästi siirottavan nystykarvaiset. Teriö on sinipunainen – valkoinen. Lehdet ovat kyläkurjenpolvea matalammin liuskaiset eli sormijakoiset. Pääliuskat ovat kokonaismitastaan tyveä kohti noin 80-95 prosentin matkalta toistamiseen liuskaiset ja/tai isohampaiset, kun kyläkurjenpolvella vastaava luku on noin 50-70 prosenttia. Verikurjenpolvi, G. sanguineum, kasvaa yleisempänä, alkuperäisenä lajina Ahvenanmaan ja Varsinais-Suomen eliömaakunnissa sekä harvinaisena muinaistulokkaana Uudenmaan eliömaakunnassa. Sen varret, haarat, lehtiruodit ja kukintoperät ovat siirottavan ja pitkän hapsikarvaiset sekä lähes tai aivan varrettoman nystykarvaiset. Nystyjen havaitseminen vaatii voimakasta suurennusta. Lehdet ovat ulkokehältään kapea- ja ehytliuskaiset sekä kiiltävähköt. Kukat ovat haaroissaan lähes aina yksittäin, ja niiden teriöt ovat punaiset. Ojakurjenpolvi, G. palustre, kasvaa harvinaisena alkuperäislajina eteläisessä Suomessa ja vielä harvinaisempana uustulokkaana vähän laajemminkin. Se on rento ja harittavahaarainen. Varret ovat särmikkäät ja yleensä lehtiruotien kanssa alaspäisesti pitkän hapsikarvaiset sekä nystykarvattomat. Kukkaperien karvat ovat pinnanmyötäisesti alaspäin. Kyläkurjenpolvesta voi tiivistetysti todeta, että se on harvinainen tulokas ja koristekasvikarkulainen suuressa osassa Suomea. Sen varret ovat tylppäsärmäiset, hapsikarvaiset ja yläosastaan, haaroistaan sekä kukkaperistään myös nystykarvaiset. Lehdet ovat syvään liuskaiset eli sormiosaiset, ja teriö on sininen, sinivoittoisen sinipunainen tai harvemmin valkoinen.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle kyläkurjenpolven esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Geranium pratense – kyläkurjenpolven kukinto on varren ja haarojen latvassa viuhkomaisesti. Uloimmat kukat ovat useimmiten pareittain. ES, Lappeenranta, Kesämäen kaupunginosan itäpuoli, vanhan, käyttämättömän radan penger Ratakadun sillan pohjoispuolella, 11.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Geranium pratense – kyläkurjenpolven kukkaperä on reilusti nuokkuva nuppuvaiheessa ja kukinnan jälkeen, mutta oikenee hieman kukinnan aikana. Teriö on säteittäinen ja tavallisesti noin 30-40 mm leveä. Väri on toisinaan aivan sininen. Vain terälehtien suonissa näkyy sinipunaista sävyä. EK, Kotka, Halla, saaren eteläosan puuvarastoalue, ajouran laide, 27.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Geranium pratense – kyläkurjenpolven teriö on viisilehtinen. Terälehdet ovat lähinnä soikean tai pyöreämuotoisen vastapuikeat, jyrkästi kapeaksi ja lyhyeksi tyviosaksi eli kynneksi suippenevat sekä pyöreähkö- tai tylpähköpäiset. Terälehdet ovat tavallisesti noin 15-20 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 13-18 mm leveät. Heteitä on kymmenen, ja ne ovat lopulta noin 10-13 mm pitkät. EK, Kotka, Halla, saaren eteläosan puuvarastoalue, ajouran laide, 27.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Geranium pratense – kyläkurjenpolven heteiden palhojen tyvet peittävät kehänpäällistä sikiäintä. Sen kärjessä oleva emin vartalo luotteineen on ennen luottien avautumista noin 8-12 mm pitkä. Luotteja on viisi, ja ne ovat punaiset sekä aktivoituessaan kääntyvät säteittäisesti sivulle. Kuten kuvasta on nähtävissä, kukat ovat ensin hedevaiheiset. Emiö on aktiivisimmillaan vasta, kun heteet ovat luovuttaneet siitepölynsä tai jo karisseet. Tämä järjestys ehkäisee itsepölytystä. ES, Lappeenranta, Kesämäen kaupunginosan itäpuoli, vanhan, käyttämättömän radan penger Ratakadun sillan pohjoispuolella, 11.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Geranium pratense – kyläkurjenpolven sikiäimestä kasvaa viisiosainen, nystykarvainen ja kypsänä ruskea lohkohedelmä, jossa on pitkä, nokkamainen ja siemenetön kärkiosa, jonka huipussa on kuivunut vartalo luotteineen. Lohkohedelmä on kokonaisuudessaan yleensä noin 30-35 mm pitkä. Sen viisi pitkänpyöreähköä hedelmystä sijoittuvat säteittäisesti hedelmärangan tyven ulkopuolelle. Ennen kypsymistään ne ovat verholehtien suojassa. ES, Lappeenranta, Kesämäen kaupunginosan itäpuoli, vanhan, käyttämättömän radan penger Ratakadun sillan pohjoispuolella, 11.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Geranium pratense – kyläkurjenpolven aluslehtien lapa on ulkokehältään pyöreähkö, kourasuoninen ja syvään 5-7-liuskaisesti sormiosainen sekä tavallisesti noin 10-18 cm läpimitaltaan. Pääliuskat ovat kapeamman tai leveämmän vastapuikeat, kapenevatyviset ja kokonaismitastaan tyveä kohti noin 50-70 prosentin matkalta toistamiseen liuskaiset ja isohampaiset. Hyvin yleisellä metsäkurjenpolvella, G. sylvaticum, vastaava luku on 80-95 prosenttia. ES, Lappeenranta, Kesämäen kaupunginosan itäpuoli, vanhan, käyttämättömän radan penger Ratakadun sillan pohjoispuolella, 11.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Geranium pratense – kyläkurjenpolven aluslehtien ruoti on useimmiten noin 20-50 cm pitkä. Alempien varsilehtien ruoti on yleensä noin 1-15 cm pitkä, ja ylemmät varsilehdet ovat lähes tai aivan ruodittomat. Varsilehtien lapa on aluslehtien kaltainen mutta pienenee latvaa kohti. EK, Kotka, Halla, saaren eteläosan puuvarastoalue, ajouran laide, 27.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Geranium pratense – kyläkurjenpolven lehdet ovat päältä vihreät ja pinnanmyötäisesti lyhytkarvaiset sekä alta yläpuolta vaaleamman vihreät ja erityisesti suonistaan tiheästi lyhyehkökarvaiset. ES, Lappeenranta, Kesämäen kaupunginosan itäpuoli, vanhan, käyttämättömän radan penger Ratakadun sillan pohjoispuolella, 11.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Geranium pratense – kyläkurjenpolvi on vakiintunut viljelykarkulainen tai tulokas, josta on havaintoja etelästä päin Kittilän ja Sompion Lapin eliömaakuntiin saakka. Havaintoja on Etelä-Suomessa enemmän ja pohjoisempana vähemmän. Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntien pohjoispuolella havainnot ovat yksittäisiä. Suomalaisen lajinimen mukaisesti kasvupaikat sijoittuvat asutuksen lähialueille, niityille, metsäreunoihin, pientareille, joutomaille, tien- ja radanvarsille, pihojen ja puistojen laiteille sekä teollisuus-, varasto- ja satama-alueille. ES, Lappeenranta, Kesämäen kaupunginosan itäpuoli, vanhan, käyttämättömän radan penger Ratakadun sillan pohjoispuolella, 11.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 