- Geranium pusillum L. – pihakurjenpolvi
- Geranium L. – kurjenpolvet
- Geraniaceae – kurjenpolvikasvit
Pihakurjenpolvi, Geranium pusillum, on yksivuotinen tai ylitalvinen, yleensä monivartinen ja pysty, koheneva tai rento ruoho, joka on tavallisesti noin 5-30(-40) cm korkea tai pitkä riippuen kasvutavasta. Pääjuuri on hennohko ja sivujuurinen sekä ylitalvisissa yksilöissä selvästi vankempi. Varret ovat lähes tyveltä alkaen haarovat, vihreä- tai punertavasävyiset, liereät ja lyhyesti hapsikarvaiset sekä ylempää myös lyhyen nystykarvaiset.
Lehdet ovat korvakkeelliset. Korvakkeet ovat vihreät, punasävyiset tai ruskehtavat, kapean kolmiomaiset tai suikeat ja karvareunaiset sekä noin 1,5-3 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-1 mm leveät. Varren tyvilehtien ruoti on hyvin lyhyesti hapsi- ja nystykarvainen sekä useimmiten noin 5-15 cm pitkä. Varsilehdet ovat kierteisesti tai varren haaroittumiskohdissa vastakkain. Alimpien varsilehtien ruoti on enimmillään noin 10 cm pitkä ja lyhenee latvaa kohti. Ylimmät varsilehdet ovat lähes ruodittomat. Tyvilehtien lapa on ulkokehältään pyöreämuotoinen, tyviloveltaan kapea, kourasuoninen ja 5-7-liuskaisesti sormijakoinen sekä tavallisesti noin 1,5-5 cm läpimitaltaan. Pääliuskat ovat kapeamman tai leveämmän vastapuikeat, kiilatyviset ja kärkiosastaan lyhyehkösti kapealiuskaiset ja toisinaan myös halkoiset. Kärkiliuskoja on (2-)3(-5), ja ne ovat useimmiten noin 2-7 mm pitkät ja pyöreäkärkiset. Varsilehtien lapa on aluslehtien kaltainen mutta pienenee ja yksinkertaistuu latvaa kohti. Myös tyvilovi levenee. Ylimmät kukintohaarojen hankalehdet ovat usein ehytsormiset ja vain noin 0,5-1 cm läpimitaltaan. Kaikkien lehtien lapa on päältä vihreä ja alta harmaanvihreä sekä molemmin puolin ja laidoiltaan pehmeän hapsikarvainen.
Kukintohaarat ovat verson ja sen haarojen kärjessä sekä yläosan lehtihangoissa. Ne ovat yleensä 2-kukkaisia. Kukkaperän tyvellä ovat kapean kolmiomaiset tai suikeat, kalvomaiset ja karvareunaiset tukilehdet, jotka ovat vaaleat, punertavat tai ruskehtavat ja noin 1-2 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa enintään 0,5 mm leveät. Kukkaperä on nuppuvaiheessa nuokkuva ja kukintavaiheessa pysty tai yläviisto. Se on yleensä noin 5-10 mm pitkä ja tiheästi lyhyen hapsi- ja nystykarvainen. Verhiö on erilehtinen, ja verholehtiä on 5. Ne ovat yläviistoon siirottavat, soikeanpuikeat, terävä- tai nipukkakärkiset ja kapean kalvoreunaiset. Verholehdet ovat useimmiten vihreät, lyhyen nystykarvaiset ja kauttaaltaan tai ainakin laidoistaan pitkän hapsikarvaiset. Pituutta niillä on tavallisesti noin 2,5-3,5 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1,2-1,6 mm.
Kukat ovat kaksineuvoisia. Teriö on säteittäinen, vaalean sinipunainen ja tavallisesti noin 4-6 mm läpimitaltaan. Erillisiä terälehtiä on 5. Ne ovat lähinnä soikean vastapuikeat, kapeaksi tyviosaksi eli kynneksi suippenevat ja lanttopäiset. Terälehdet ovat yleensä noin 3-4 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-2 mm leveät. Heteitä on 10, ja ne ovat noin 2-2,5 mm pitkät. Palhot ovat valkoiset ja ponnet aluksi lähes sinimustat. Heteistä 3-5 on ponnettomia joutoheteitä. Palhojen levenevät tyvet peittävät kehänpäällistä ja karvaista sikiäintä. Sen kärjessä oleva emin vartalo luotteineen on ennen luottien avautumista noin 1-1,2 mm pitkä. Luotteja on 5, ja ne ovat lähes valkoiset tai punertavat sekä aktivoituessaan kääntyvät säteittäisesti sivulle.
Sikiäimestä kasvaa pysty, 5-osainen, hyvin lyhytkarvainen ja kypsänä ruskea lohkohedelmä, jossa on pitkä, nokkamainen ja siemenetön kärkiosa, jonka huipussa on kuivunut emin vartalo luotteineen. Kokonaisuus on yleensä noin 7-12 mm pitkä. Hedelmäperät ovat yleensä noin 10-17 mm pitkät ja lopulta usein alaspäin taipuneen kaarevat tai koukkumaiset. Lohkohedelmän 5 ruskeaa, pitkulaista, sileäpintaista ja myötäkarvaista hedelmystä sijoittuvat säteittäisesti hedelmärangan tyven ulkopuolelle. Hedelmykset ovat 1-siemenisiä, noin 2-2,2 mm pitkiä ja 1-1,2 mm paksuja lokeroita. Ennen kypsymistään ne ovat verholehtien suojassa. Siemen on soikeahko, ruskea, sileä ja noin 1,8-2 mm pitkä. Normaali kukinta-aika on toukokuun loppupuolelta syyskuulle.
Pihakurjenpolvi on Suomessa muinaistulokas, joka on yleinen tai yleisehkö Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen ja Uudenmaan eliömaakunnissa sekä harvinaisehko Etelä-Hämeen eliömaakunnassa. Lisäksi lajia tavataan satunnaisempana uustulokkaana etelästä päin Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntiin saakka. Kasvupaikkoina ovat lähinnä kalliot ja niiden reunuskedot, kuivat rinneniityt, kylvönurmikot, piha-alueet ja puutarhat, vanhat kirkkotarhat, lastauspaikat sekä maan- ja lumenkäsittelyalueet. Muissa Pohjoismaissa pihakurjenpolvi kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa sekä satunnaisena Islannissa.
Kurjenpolvien hedelmän siemenineen kypsyessä ja kuivuessa lohkojen ulkoseinämiin kertyy voimistuvaa jännitettä. Lopulta hedelmä itsekseen tai ulkopuolisen ärsykkeen, kuten tuulen tai kosketuksen vaikutuksesta hajoaa viiteen osaan. Tällöin nokkaosan lohkot kaareutuvat tai kiertyvät nopeasti ylöspäin ja parhaimmassa tapauksessa sinkoavat niiden tyveen kiinnittyneen hedelmyksen jonkin matkan päähän emokasvista. Usein lohkot kuitenkin jäävät kärjestään kiinni keskirankaan eikä hedelmys siemenineen heti vapaudu. Kippuraiset lohkot kuitenkin tarttuvat helposti ohi kulkevien eläinten turkkiin ja ihmisten vaatetukseen ja näin kulkeutuvat etäämmälle.
Suomessa kasvaa alkuperäisenä tai muinaistulokkaana yhdeksän kurjenpolvilajia. Lisäksi useita lajeja esiintyy enemmän tai vähemmän vakiintuneina tulokkaina ja koristekasvikarkulaisina. Pihakurjenpolven lähilaji on sitä suppea-alaisempi pehmytkurjenpolvi, G. molle, joka voi kasvaa jopa sekakasvustona pihakurjenpolven kanssa. Lähemmällä tarkastelulla löytyy kyllä selviä erottavia tuntomerkkejä. Ehkä helpoin maastossa havaittava ero on karvoituksessa. Pehmytkurjenpolvella varret, haarat ja lehtiruodit ovat siirottavasti pitkän hapsikarvaiset, mutta kyläkurjenpolvella ne ovat vain hyvin lyhytkarvaiset. Lisäksi pehmytkurjenpolven terälehdet ovat huomattavasti verholehtiä pitemmät, kun ne pihakurjenpolvella ovat noin verholehtien mittaiset tai vain hieman niitä pitemmät. Hedelmävaiheisesta kasvustosta on luupilla tai muulla suurennoksella nähtävissä, että pehmytkurjenpolven siemenlokerot ovat kaljut ja poikittaisesti kurttupintaiset, mutta kyläkurjenpolvella ne ovat myötäkarvaiset ja sileät.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle pihakurjenpolven esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Geranium pusillum – pihakurjenpolvi on yksivuotinen tai ylitalvinen, yleensä monivartinen ja pysty, koheneva tai rento ruoho, joka on tavallisesti noin 5-30(-40) cm korkea tai pitkä riippuen kasvutavasta. Varret ovat lähes tyveltä alkaen haarovat ja vihreä- tai punertavasävyiset. EH, Hämeenlinna, Renko, keskusta, Rengonraitin varsi kirkkotarhan laitamuurin juurella, 23.6.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.
Geranium pusillum – pihakurjenpolvi aloittaa kukintansa usein jo toukokuun loppupuolella ja voi jatkaa sitä syyskuulle saakka. Varsilehdet ovat kierteisesti tai varren haaroittumiskohdissa vastakkain. Alimpien varsilehtien ruoti on enimmillään noin 10 cm pitkä ja lyhenee latvaa kohti. Ylimmät varsilehdet ovat lähes ruodittomat. A, Hammarland, Kattby, kirkkotarha, kirkon eteläsivu, tukimuurilla pengerretyn nurmialueen reuna, 22.5.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Geranium pusillum – pihakurjenpolven varret ja haarat pitenevät kasvun ja kukinnan jatkuessa. Kukintohaarat ovat verson ja sen haarojen kärjessä sekä yläosan lehtihangoissa. Ne ovat yleensä kaksikukkaisia. Latvan kukkiessa kukinnon alemmat osat ovat jo hedelmävaiheessa. EH, Hämeenlinna, Renko, keskusta, Rengonraitin varsi kirkkotarhan laitamuurin juurella, 23.6.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.
Geranium pusillum – pihakurjenpolven kukkien teriö on vaalean sinipunainen, kun se lähilajilla, pehmytkurjenpolvella, G. molle, on vaaleanpunainen. Lehtikorvakkeet ovat vihreät, ruskehtavat tai kuvan tavoin punasävyiset, kapean kolmiomaiset tai suikeat ja karvareunaiset sekä noin 1,5-3 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-1 mm leveät. A, Hammarland, Kattby, kirkkotarha, kirkon eteläsivu, tukimuurilla pengerretyn nurmialueen reuna, 22.5.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Geranium pusillum – pihakurjenpolven kukkaperä on nuppuvaiheessa nuokkuva ja kukintavaiheessa pysty tai yläviisto. Se on yleensä noin 5-10 mm pitkä ja tiheästi lyhyen hapsi- ja nystykarvainen. Kukkaperän tyvellä ovat kapean kolmiomaiset tai suikeat, kalvomaiset ja karvareunaiset tukilehdet, jotka ovat vaaleat, punertavat tai ruskehtavat ja noin 1-2 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa enintään 0,5 mm leveät. Sikiäimen kärjessä olevassa emin vartalossa on viisi luottia, jotka ovat lähes valkoiset tai punertavat sekä aktivoituessaan kääntyvät säteittäisesti sivulle. A, Hammarland, Kattby, kirkkotarha, kirkon eteläsivu, tukimuurilla pengerretyn nurmialueen reuna, 22.5.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Geranium pusillum – pihakurjenpolven teriö on säteittäinen ja tavallisesti noin 4-6 mm läpimitaltaan. Erillisiä terälehtiä on viisi. Ne ovat lähinnä soikean vastapuikeat, kapeaksi tyviosaksi eli kynneksi suippenevat ja lanttopäiset. Terälehdet ovat yleensä noin 3-4 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-2 mm leveät. A, Hammarland, Kattby, kirkkotarha, kirkon eteläsivu, tukimuurilla pengerretyn nurmialueen reuna, 22.5.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Geranium pusillum – pihakurjenpolvi kasvattaa ensimmäiseksi runsaan aluslehtiruusukkeen, jonka yhteyttämistoiminnan tuoman energian avulla kukkavarret kasvavat hieman myöhemmin. Kuvassa olevalla yksilöllä ruusuke näyttää olevan jopa kaksisarjainen. Tyvilehtien ruoti on useimmiten noin 5-15 cm pitkä. Ruodin pituusvaihtelun avulla jokainen lehtilapa saa oman, esteettömän annoksensa aurinkoa. Varsien kasvaessa pituutta varsilehdet ottavat yhteyttämisvastuun, ja varjoon jäävät tyvilehdet kuihtuvat vähitellen pois. A, Hammarland, Kattby, kirkkotarha, kirkon eteläsivu, soramaa pengerretyn nurmialueen tukimuurin tyvellä, 22.5.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Geranium pusillum – pihakurjenpolven tyvilehtien lapa on ulkokehältään pyöreämuotoinen, tyviloveltaan kapea, kourasuoninen ja 5-7-liuskaisesti sormijakoinen sekä tavallisesti noin 1,5-5 cm läpimitaltaan. Pääliuskat ovat kapeamman tai leveämmän vastapuikeat, kiilatyviset ja kärkiosastaan lyhyehkösti kapealiuskaiset ja toisinaan myös halkoiset. Kärkiliuskoja on yleisimmin kolme, mutta määrä vaihtelee kuitenkin kahdesta viiteen, ja ne ovat useimmiten noin 2-7 mm pitkät sekä pyöreäkärkiset. A, Hammarland, Kattby, kirkkotarha, kirkon eteläsivu, soramaa pengerretyn nurmialueen tukimuurin tyvellä, 22.5.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Geranium pusillum – pihakurjenpolven kaikkien lehtien lapa on päältä vihreä ja alta harmaanvihreä sekä molemmin puolin ja laidoiltaan pehmeän hapsikarvainen. Ruoti on hyvin lyhyesti hapsi- ja nystykarvainen. A, Hammarland, Kattby, kirkkotarha, kirkon eteläsivu, soramaa pengerretyn nurmialueen tukimuurin tyvellä, 22.5.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Geranium pusillum – pihakurjenpolvi on Suomessa muinaistulokas, joka on yleinen tai yleisehkö Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen ja Uudenmaan eliömaakunnissa sekä harvinaisehko Etelä-Hämeen eliömaakunnassa. Lisäksi lajia tavataan satunnaisempana uustulokkaana etelästä päin Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntiin saakka. Kasvupaikkoina ovat lähinnä kalliot ja niiden reunuskedot, kuivat rinneniityt, kylvönurmikot, piha-alueet ja puutarhat, vanhat kirkkotarhat, lastauspaikat sekä maan- ja lumenkäsittelyalueet. EH, Hämeenlinna, Renko, keskusta, Rengonraitin varsi kirkkotarhan laitamuurin juurella, 23.6.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 