- Geranium robertianum L. – haisukurjenpolvi
- Geranium L. – kurjenpolvet
- Geraniaceae – kurjenpolvikasvit
Haisukurjenpolvi, Geranium robertianum, on yksi- tai useimmiten kaksivuotinen, yksi- tai monivartinen ja pysty, koheneva tai rento ruoho, joka on tavallisesti noin 15-40 cm korkea tai pitkä. Se on yleisväriltään vihreä tai aurinkoisilla paikoilla punertuva ja lähes kauttaaltaan nystykarvainen. Nystykarvoista erittyy suomalaisen nimen mukainen tympeä haju. Yksivuotisten yksilöiden pääjuuri on hento ja monihaarainen, ja kaksivuotisilla yksilöillä on hyvin lyhyt, monijuurinen juurakko. Varret ovat monihaaraiset, liereät ja hauraat sekä haaroineen nystykarvojen lisäksi siirottavasti tai alaspäisesti pitkän hapsikarvaiset.
Lehdet ovat korvakkeelliset. Korvakkeet ovat lähes kalvomaiset, ruskehtavat tai punertavat, karvareunaiset ja kapean kolmiomaiset sekä noin 2-4 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-2 mm leveät. Varren tyvellä olevien aluslehtien ruoti on varsien tavoin karvainen ja useimmiten noin 3-8 cm pitkä. Varsilehdet ovat vastakkain sijoittuen varren haaroittumiskohtiin. Niiden ruoti on useimmiten noin 0,5-5 cm pitkä lyheten latvaa kohti. Ylimmät lehdet ovat usein lähes tai aivan ruodittomat. Aluslehdet ovat kukintavaiheessa yleensä jo kuihtuneet. Alus- ja varsilehtien lapa on ulkokehältään enemmän tai vähemmän kolmiomainen ja useimmiten 3-lehdykkäinen sekä tavallisesti noin 1,5-8 cm pitkä ja leveä. Keskilehdykkä on pitkäruotinen ja sivulehdykät ovat ruodittomat tai hyvin lyhytruotiset. Päälehdykät ovat 1-2 kertaa syvään lehdykkäiset tai liuskaiset. Uloimmat liuskat ovat usein isohampaiset. Liuskat ja hampaat ovat lyhyesti otakärkiset. Lehtilapa on päältä pinnanmyötäisesti lyhytkarvainen, alta erityisesti suonistaan pitemmästi hapsikarvainen sekä reunoistaan vaihtelevasti nystykarvainen.
Kukinto on varren ja haarojen latvassa harsun viuhkomaisesti. Kukat ovat pareittain. Kukkaperän tyvellä ovat malliltaan lehtien korvakkeita muistuttavat tukilehdet, jotka ovat kapean kolmiomaiset, karvareunaiset, noin 1 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa 0,5 mm leveät. Kukkaperä on yleensä noin 4-10 mm pitkä ja tiheästi nystykarvainen ja harvakseen tai satunnaisesti hapsikarvainen. Verhiö on erilehtinen, ja verholehtiä on 5. Ne ovat pystyt, suikean- tai soikeanpuikeat, otakärkiset ja kalvoreunaiset sekä pitkän hapsikarvaiset ja niukemmin nystykarvaiset. Pituutta niillä on tavallisesti noin 6-8 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 2-3 mm. Odan osuus pituudesta on 1-2 mm.
Kukat ovat kaksineuvoisia. Teriö on säteittäinen, vaaleanpunainen ja valkojuovainen sekä tavallisesti noin 10-15 mm leveä. Erillisiä terälehtiä on 5. Ne ovat lähinnä kapean vastapuikeat, pitkäksi tyviosaksi eli kynneksi suippenevat ja pyöreä- tai tylpähköpäiset sekä tyviosastaankin kaljut. Terälehdet ovat tavallisesti noin 9-13 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-3 mm leveät. Terälehden kapea tyviosa on noin pystyn verhiön mittainen otien pituutta lukuun ottamatta, ja vain sen noin 5-7 mm pitkä kärkiosa kääntyy sivulle.
Heteitä on 10, ja ne kasvavat ja aktivoituvat kahdessa erässä ollen lopulta noin 7-8 mm pitkät. Palhot ovat valkoiset ja ponnet lähes punaiset tai punaruskeat. Palhojen levenevät tyvet peittävät kehänpäällistä ja kaljua sikiäintä. Sen kärjessä oleva emin vartalo luotteineen on ennen luottien avautumista noin 3-4 mm pitkä. Luotteja on 5, ja ne ovat vaaleanpunaiset sekä aktivoituessaan kääntyvät säteittäisesti sivulle. Sikiäimestä kasvaa pysty, 5-osainen, lyhytkarvaista kärkiosaa lukuun ottamatta kaljuhko ja kypsänä ruskea lohkohedelmä, jossa on pitkä, nokkamainen ja siemenetön runko-osa, jonka huipussa on kuivunut vartalo luotteineen. Kokonaisuus on yleensä noin 20-22 mm pitkä. Hedelmäperät ovat pystyt tai yläviistot. Lohkohedelmän 5 ruskeaa, pitkänpyöreähköä, kaljuhkoa ja kurttuisen verkkoharjuista hedelmystä sijoittuvat säteittäisesti hedelmärangan tyven ulkopuolelle. Hedelmykset ovat 1-siemenisiä, noin 2,5-3 mm pitkiä ja 1-1,3 mm paksuja lokeroita. Ennen kypsymistään ne ovat verholehtien suojassa. Siemen on soikeahko, ruskea, sileäpintainen ja noin 2 mm pitkä. Normaali kukinta-aika on toukokuun loppupuolelta syyskuulle.
Haisukurjenpolvi on alkuperäinen Suomessa ja yleinen Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen ja Uudenmaan eliömaakunnissa, yleisehkö Etelä-Karjalan, Satakunnan ja Etelä-Hämeen eliömaakunnissa sekä harvinainen tai harvinaisehko Etelä-Savon, Etelä-Pohjanmaan, Pohjois-Hämeen ja Pohjois-Savon eliömaakunnissa. Tulokkaana siitä on muutamia havaintoja joistakin pohjoisemmistakin eliömaakunnista. Kasvupaikkoina ovat lähinnä kallioalueet, rantasomerikot, rantalehdot, sammaleiset lehtokivikot ja lohkareikot. Muissa Pohjoismaissa laji kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa sekä satunnaisena Islannissa.
Haisukurjenpolvi on tunnistettavissa jo ominaishajunsa perusteella, mikä toimii tehokkaana suojakeinona myös ruohoa syöviä eläimiä vastaan. Hyönteisiä haju ei haittaa, ja kukat vetävät muiden kurjenpolvien tavoin puoleensa mm. pistiäisiä, kukkakärpäsiä ja päiväperhosia. Kurjenpolvien hedelmän siemenineen kypsyessä ja kuivuessa lohkojen ulkoseinämiin kertyy voimistuvaa jännitettä. Lopulta hedelmä itsekseen tai ulkopuolisen ärsykkeen, kuten tuulen tai kosketuksen vaikutuksesta hajoaa viiteen osaan. Tällöin nokkaosan lohkot kaareutuvat tai kiertyvät nopeasti ylöspäin ja parhaimmassa tapauksessa sinkoavat niiden tyveen kiinnittyneen hedelmyksen siemenineen jonkin matkan päähän emokasvista. Haisukurjenpolven leviämistaktiikka on hieman toisenlainen. Sen siemenlohkoissa on kaksi päästään monihaaraista, kihartuvaa ja tarttuvaa karvaa, joiden avulla lohkot takertuvat helposti ohi kulkevien eläinten turkkiin ja ihmisten vaatetukseen ja näin kulkeutuvat etäämmälle.
Haisukurjenpolvi on vanha rohdoskasvi, jota käytettiin verenvuodon tyrehdyttämiseen ja haavojen hoitoon. Valmistetta myytiin aikanaan apteekissakin. Haisukurjenpolvella häädettiin kodeista myös lutikoita ja muita syöpäläisiä hieromalla tai levittämällä murskattua kasvia tai sen keitettä mm. seiniin ja huonekaluihin.
Suomessa kasvaa alkuperäisenä tai muinaistulokkaana yhdeksän kurjenpolvilajia. Lisäksi useita lajeja esiintyy enemmän tai vähemmän vakiintuneina tulokkaina ja koristekasvikarkulaisina. Haisukurjenpolvi poikkeaa kuitenkin suvun valtavirtauksesta verhiö- ja teriörakenteeltaan. Useimmilla lajeilla verholehdet ovat sivulle siirottavat ja terälehdet hyvin lyhytkyntiset. Haisukurjenpolven verholehdet ovat pystyt ja terälehdet hyvin pitkäkyntiset. Terälehden kapeneva ja verholehtien sisään jäävä tyviosa on jopa sivulle taittuvaa kärkiosaa pitempi. Suomen luontaisista lajeista vain kiiltokurjenpolvella, G. lucidum, on samanlainen verhiö- ja teriörakenne. Laji on alkuperäinen vain Ahvenanmaan ja Varsinais-Suomen eliömaakunnissa. Kiiltokurjenpolvi on hajuton, kaljuhko ja lehtimalliltaan munuaismainen. Verholehdet ovat, toisin kuin haisukurjenpolvella, särmikkäät ja kurttuiset.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle haisukurjenpolven esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Geranium robertianum – haisukurjenpolvi on yksi- tai useimmiten kaksivuotinen, yksi- tai monivartinen ja pysty, koheneva tai rento ruoho, joka on tavallisesti noin 15-40 cm korkea tai pitkä ja varsiltaan monihaarainen. Se on yleisväriltään vihreä tai aurinkoisilla paikoilla punertuva ja lähes kauttaaltaan nystykarvainen. Nystykarvoista erittyy suomalaisen nimen mukainen tympeä haju. A, Maarianhamina, Länsisatama, Svibyvikenin itäranta, Badhusbergetin tyvi, Sjöpromenaden-rantatien ja merenrannan välinen, kivikkoinen rantapenger, 12.6.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.
Geranium robertianum – haisukurjenpolvi on varjoisilla kasvupaikoilla kukintoja lukuun ottamatta vihreäsävyinen. Kukinto on varren ja haarojen latvassa harsun viuhkomaisesti. U, Hanko, keskusta, kallioalueen laide Ratakadun kaakkoispuolella, lähellä Vuorikadun risteystä, 15.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Geranium robertianum – haisukurjenpolven terälehdet ovat tavallisesti noin 9-13 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-3 mm leveät. Kuvassa teriön nielun keskellä näkyvä emiö luotteineen alkaa aktivoitua vasta, kun toinenkin hede-erä on lakastumassa pois. A, Maarianhamina, Länsisatama, Svibyvikenin itäranta, Badhusbergetin tyvi, Sjöpromenaden-rantatien ja merenrannan välinen, kivikkoinen rantapenger, 12.6.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.
Geranium robertianum – haisukurjenpolven kehänpäällisen sikiäimen kärjessä oleva emin vartalo luotteineen on ennen luottien avautumista noin 3-4 mm pitkä. Luotteja on viisi, ja ne ovat vaaleanpunaiset sekä aktivoituessaan kääntyvät säteittäisesti sivulle. Tässä vaiheessa heteet ovat jo kuihtuneet teriön nielun sisään. Heteiden ja emin vuorottelu estää tehokkaasti itsepölytystä. V, Parainen, Norrby, Kummelbergin korkeakallioinen niemi, länsilaidan jyrkästi mereen laskeva rantakallio, 13.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Geranium robertianum – haisukurjenpolven varret ovat liereät ja hauraat. Varret, haarat ja lehtiruodit ovat siirottavasti tai alaspäisesti pitkän hapsikarvaiset ja nystykarvaiset. Varren tyvellä olevien aluslehtien ruoti on useimmiten noin 3-8 cm pitkä. Aluslehdet ovat kukintavaiheessa yleensä jo kuihtuneet. V, Salo, Särkisalo, Förby, kalkkilouhosalueen pohjoispuoli, avokalliopaljastuma, 14.5.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Geranium robertianum – haisukurjenpolven varsilehdet ovat vastakkain sijoittuen varren haaroittumiskohtiin. Niiden ruoti on useimmiten noin 0,5-5 cm pitkä lyheten latvaa kohti. Ylimmät lehdet ovat usein lähes tai aivan ruodittomat. Alus- ja varsilehtien lapa on ulkokehältään enemmän tai vähemmän kolmiomainen ja useimmiten kolmilehdykkäinen. U, Sipoo, Kalkkiranta, Kalkkirannantien päässä oleva satama-alue, sataman itäpuolinen, laakea rantakallioalue, 21.5.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.
Geranium robertianum – haisukurjenpolven lehtilavan keskilehdykkä on pitkäruotinen ja sivulehdykät ovat ruodittomat tai hyvin lyhytruotiset. Päälehdykät ovat yhdestä kahteen kertaa syvään lehdykkäiset tai liuskaiset. Uloimmat liuskat ovat usein isohampaiset. Liuskat ja hampaat ovat lyhyesti otakärkiset. Lehtilapa on päältä pinnanmyötäisesti lyhytkarvainen ja reunoistaan vaihtelevasti nystykarvainen. V, Parainen, Norrby, Kummelbergin korkeakallioinen niemi, länsilaidan jyrkästi mereen laskeva rantakallio, 13.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Geranium robertianum – haisukurjenpolven siemenistä suuri osa varisee emokasvin lähituntumaan ja synnyttää sopivilla paikoilla tiheitä ja laajojakin kasvustoja. Laji on alkuperäinen Suomessa ja yleinen Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen ja Uudenmaan eliömaakunnissa, yleisehkö Etelä-Karjalan, Satakunnan ja Etelä-Hämeen eliömaakunnissa sekä harvinainen tai harvinaisehko Etelä-Savon, Etelä-Pohjanmaan, Pohjois-Hämeen ja Pohjois-Savon eliömaakunnissa. Tulokkaana siitä on joitakin havaintoja muualtakin. Kasvupaikkoina ovat lähinnä kallioalueet, rantasomerikot, rantalehdot, sammaleiset lehtokivikot ja lohkareikot. V, Parainen, Norrby, Kummelbergin korkeakallioinen niemi, länsilaidan jyrkästi mereen laskeva rantakallio, 13.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 