- Geranium sanguineum L. – verikurjenpolvi
- Geranium L. – kurjenpolvet
- Geraniaceae – kurjenpolvikasvit
Verikurjenpolvi, Geranium sanguineum, on monivuotinen, yleensä monivartinen, pysty tai koheneva ja harittavahaarainen ruoho, joka on tavallisesti noin 20-50 cm korkea. Juurakko on vankka, ruskeasuomuinen ja vaakatasossa levittäytyvä synnyttäen laajojakin kasvustoja. Varret ovat vihreäsävyiset tai punertavat, liereähköt tai tylppäsärmäiset ja siirottavasti pitkän hapsikarvaiset. Lisäksi varsissa on varrettomia tai hyvin lyhytvartisia nystykarvoja. Niiden havaitseminen vaatii voimakasta suurennusta.
Lehdet ovat korvakkeelliset. Korvakkeet ovat suomumaiset, ruskeat, tiheästi hapsikarvaiset ja kapean kolmiomaiset sekä noin 4-7 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 3-4 mm leveät. Varren tyvellä olevien aluslehtien ruoti on varsien tavoin karvainen ja useimmiten noin 5-10 cm pitkä. Varsilehdet ovat alaosassa kierteisesti tai usein vastakkain ja ylempänä vastakkain sijoittuen varren haaroittumiskohtiin. Niiden ruoti on useimmiten noin 0,5-5 cm pitkä lyheten latvaa kohti. Aluslehdet ovat kukintavaiheessa yleensä jo kuihtuneet. Alus- ja varsilehtien lapa on ulkokehältään pyöreähkö, kourasuoninen ja 5-7-liuskaisesti syvään sormijakoinen sekä tavallisesti noin 3-7 cm läpimitaltaan. Liuskat ovat tyveä kohti kapenevat ja kärkiosastaan toistamiseen 3-liuskaiset, harvemmin 2-liuskaiset ja harvoin liuskattomat. Kärkiliuskat ovat lähes tasasoukat, ehytlaitaiset ja terävä- tai pyöreäkärkiset. Lapa on päältä vihreä, kiiltävähkö ja pinnanmyötäisesti karvainen sekä alta yläpuolta vaaleamman vihreä ja erityisesti suonistaan karvainen. Varsinkin aurinkoisimmilla kasvupaikoilla vanhenevat lehdet usein punertuvat.
Kukinto on varren ja haarojen latvassa harsun viuhkomaisesti. Kukat ovat lähes aina Kukinto on varren ja haarojen latvassa harsun viuhkomaisesti. Kukat ovat lähes aina yksittäin ja hyvin harvoin kaksittain. Kukintoperä on nuppuvaiheessa kärkiosastaan nuokkuva ja kukintavaiheessa pysty sekä varsien tavoin karvainen ja tavallisesti noin 5-10 cm pitkä. Sen puolivälin maissa ovat malliltaan lehtien korvakkeita muistuttavat esilehdet, jotka ovat ruskeat, hapsikarvaiset, kapean kolmiomaiset tai kapeat ja pitkäsuippuisen teräväkärkiset sekä noin 2-4 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa 1-1,5 mm leveät. Verhiö on erilehtinen, ja verholehtiä on 5. Ne ovat siirottavat, suikean- tai soikeanpuikeat, otakärkiset ja kalvoreunaiset sekä yleensä vihreät ja pitkän hapsikarvaiset. Pituutta niillä on tavallisesti noin 10-13 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 3-4 mm. Odan osuus pituudesta on 1,5-3 mm.
Kukat ovat kaksineuvoisia. Teriö on säteittäinen, punainen tai hyvin harvoin valkoinen ja tavallisesti noin 30-40 mm leveä. Terälehtien tyvi on valkoinen ja tiheästi karvareunuksinen. Erillisiä terälehtiä on 5. Ne ovat leveän vastapuikeat, yleensä hieman lomittaiset, jyrkästi kapeaksi ja lyhyeksi tyviosaksi eli kynneksi suippenevat sekä lanttokärkiset. Terälehdet ovat tavallisesti noin 15-20 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 10-15 mm leveät.
Heteitä on 10, ja ne ovat lopulta noin 8-9 mm pitkät. Palhot ovat punertavat ja ponnet aluksi siniset. Palhojen levenevät tyvet peittävät kehänpäällistä ja karvaista sikiäintä. Sen kärjessä oleva emin vartalo luotteineen on ennen luottien avautumista noin 5-6 mm pitkä. Luotteja on 5, ja ne ovat punaiset sekä aktivoituessaan kääntyvät säteittäisesti sivulle. Sikiäimestä kasvaa pysty, 5-osainen, lyhytkarvainen ja kypsänä ruskea lohkohedelmä, jossa on pitkä, nokkamainen ja siemenetön kärkiosa, jonka huipussa on kuivunut vartalo luotteineen. Hedelmäperät ovat lopulta usein alaspäin taipuneen kaarevat tai koukkumaiset. Lohkohedelmä on kokonaisuudessaan yleensä noin 35-45 mm pitkä. Sen 5 ruskeaa, pitkänpyöreähköä, pieninystyistä ja sileää hedelmystä sijoittuvat säteittäisesti hedelmärangan tyven ulkopuolelle. Hedelmykset ovat 1-siemenisiä, noin 4-5 mm pitkiä ja 2,5-3 mm paksuja lokeroita. Ennen kypsymistään ne ovat verholehtien suojassa. Siemen on soikea, tummanruskea ja noin 3,5-4 mm pitkä. Normaali kukinta-aika on toukokuun loppupuolelta heinäkuulle.
Verikurjenpolvi on alkuperäinen Suomessa Ahvenanmaan ja Varsinais-Suomen eliömaakunnissa sekä muinaistulokas Uudenmaan eliömaakunnassa. Ahvenanmaalla se on yleinen, Varsinais-Suomessa yleisehkö ja harvinaisempi Uudellamaalla. Lisäksi yksittäisiä viljelykarkulais- tai tulokashavaintoja on muistakin Etelä- ja Keski-Suomen eliömaakunnista, pohjoisimpana Keski-Pohjanmaalta. Laji on kalkinsuosija. Luonnon kasvupaikkoina ovat lähinnä paahteiset kalliokedot, rantakallioalueiden laiteet, kivikkoiset rinteet, kuivat lehdesniityt ja metsänreunat. Muissa Pohjoismaissa verikurjenpolvi kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Kurjenpolvien kukat ovat suosittuja hyönteisten keskuudessa. Pääpölyttäjinä toimivat pistiäiset, kukkakärpäset ja päiväperhoset. Hedelmän siemenineen kypsyessä ja kuivuessa lohkojen ulkoseinämiin kertyy voimistuvaa jännitettä. Lopulta hedelmä itsekseen tai ulkopuolisen ärsykkeen, kuten tuulen tai kosketuksen vaikutuksesta hajoaa viiteen osaan. Tällöin nokkaosan lohkot kaareutuvat tai kiertyvät nopeasti ylöspäin ja parhaimmassa tapauksessa sinkoavat niiden tyveen kiinnittyneen hedelmyksen jonkin matkan päähän emokasvista. Usein lohkot kuitenkin jäävät kärjestään kiinni keskirankaan eikä hedelmys siemenineen heti vapaudu. Kippuraiset ja karvaiset lohkot kuitenkin tarttuvat helposti ohi kulkevien eläinten turkkiin ja ihmisten vaatetukseen ja näin kulkeutuvat etäämmälle. Verikurjenpolven syysväri on punainen, mistä ilmeisesti juontuu sen tieteellinen ja suomalainen lajinimi. Verikurjenpolvea ja muutamia muitakin suvun jäseniä on aikoinaan käytetty rohdoksena verenvuodon tyrehdyttämiseen ja haavojen hoitoon.
Suomessa kasvaa alkuperäisenä tai muinaistulokkaana yhdeksän kurjenpolvilajia. Lisäksi useita lajeja esiintyy enemmän tai vähemmän vakiintuneina tulokkaina ja koristekasvikarkulaisina. Kurjenpolvista kolme muistuttaa ainakin jossain määrin verikurjenpolvea. Metsäkurjenpolvi, Geranium sylvaticum, on alkuperäinen, Suomen ylivoimaisesti yleisin ja laaja-alaisin kurjenpolvi, jota tavataan kaikissa eliömaakunnissa. Se on pystyhaarainen, liereävartinen ja yläosastaan nystykarvainen. Kukkaperät ovat pystyt ja tiheästi siirottavan nystykarvaiset. Teriö on sinipunainen – valkoinen. Ojakurjenpolvi, G. palustre, on rento ja harittavahaarainen. Varret ovat särmikkäät ja lehtiruotien kanssa yleensä alaspäisesti pitkän hapsikarvaiset sekä nystykarvattomat. Kukkaperien karvat ovat pinnanmyötäisesti alaspäin. Kyläkurjenpolvi, G. pratense, on harvinainen tulokas ja koristekasvikarkulainen suuressa osassa Suomea. Sen varret ovat tylppäsärmäiset, hapsikarvaiset ja yläosastaan, haaroistaan sekä kukkaperistään myös nystykarvaiset. Lehdet ovat sormiosaiset, ja teriö on sininen, sinivoittoisen sinipunainen tai harvemmin valkoinen. Verikurjenpolvesta voi tiivistetysti todeta, että sen varret, haarat, lehtiruodit ja kukintoperät ovat siirottavan ja pitkän hapsikarvaiset sekä lähes tai aivan varrettoman nystykarvaiset. Nystyjen havaitseminen vaatii voimakasta suurennusta. Lehdet ovat ulkokehältään kapea- ja ehytliuskaiset sekä kiiltävähköt. Kukat ovat haaroissaan lähes aina yksittäin, ja niiden teriöt ovat punaiset.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle verikurjenpolven esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Geranium sanguineum – verikurjenpolvi on monivuotinen, yleensä monivartinen ja pysty tai koheneva ruoho, jonka juurakko on vankka ja vaakatasossa levittäytyvä synnyttäen laajojakin kasvustoja. Kuvassa kasvuston vasemmassa reunassa on seuralaisena kalliokäärmeenpistonyrtti, Vincetoxicum hirundinaria. A, Lemland, eteläpää, Björkö, Herröskatanin luonnonsuojelualue, niemen kallioketo- ja merenrantakallioalue, 8.6.2014. Ellei toisin mainita, kuvat ovat tältä samalta kasvualueelta. Copyright Hannu Kämäräinen.
Geranium sanguineum – verikurjenpolvi on tavallisesti noin 20-50 cm korkea, ja sen varret ovat vihreäsävyiset tai punertavat. Kukinto on varren ja haarojen latvassa harsun viuhkomaisesti. 8.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Geranium sanguineum – verikurjenpolven kukat ovat lähes aina yksittäin ja hyvin harvoin kaksittain. Kukintoperä on nuppuvaiheessa kärkiosastaan nuokkuva ja kukintavaiheessa pysty sekä tavallisesti noin 5-10 cm pitkä. 10.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Geranium sanguineum – verikurjenpolven teriö on säteittäinen, punainen tai hyvin harvoin valkoinen ja tavallisesti noin 30-40 mm leveä. Erillisiä terälehtiä on viisi. Ne ovat leveän vastapuikeat, yleensä hieman lomittaiset, jyrkästi kapeaksi ja lyhyeksi tyviosaksi eli kynneksi suippenevat sekä lanttokärkiset. Heteitä on kymmenen, ja ne ovat lopulta noin 8-9 mm pitkät. Palhot ovat punertavat ja ponnet aluksi siniset. Palhojen tyvet peittävät kehänpäällisen sikiäimen. 8.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Geranium sanguineum – verikurjenpolven terälehdet eivät kuitenkaan aina peitä laidoista toisiaan. Kukat ovat ensin hedevaiheiset. Sikiäimen kärjessä oleva emin vartalo luotteineen on punainen ja ennen luottien avautumista noin 5-6 mm pitkä. 8.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Geranium sanguineum – verikurjenpolven terälehdet ovat tavallisesti noin 15-20 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 10-15 mm leveät. Niiden tyvi on valkoinen ja tiheästi karvareunuksinen. Emin vartalon kärjessä on viisi luottia, jotka aktivoituessaan kääntyvät säteittäisesti sivulle. 19.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Geranium sanguineum – verikurjenpolven aluslehtien ruoti on tiheästi pitkän hapsikarvainen ja useimmiten noin 5-10 cm pitkä. Lehtilapa on ulkokehältään pyöreähkö, kourasuoninen ja 5-7-liuskaisesti syvään sormijakoinen. Aluslehdet ovat kukintavaiheessa yleensä jo kuihtuneet. A, Lemland, eteläpää, Björkö, Herröskatanin pohjoispuolinen Grillskärin niemi, ketoalue, 31.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Geranium sanguineum – verikurjenpolven varsilehdet ovat alaosassa kierteisesti tai usein vastakkain ja ylempänä vastakkain sijoittuen varren haaroittumiskohtiin. Niiden ruoti on yleensä noin 0,5-5 cm pitkä lyheten latvaa kohti. Alus- ja varsilehtien lapa on tavallisesti noin 3-7 cm läpimitaltaan. Liuskat ovat tyveä kohti kapenevat ja kärkiosastaan toistamiseen kolmiliuskaiset, harvemmin kaksiliuskaiset ja harvoin liuskattomat. Kärkiliuskat ovat lähes tasasoukat, ehytlaitaiset ja terävä- tai pyöreäkärkiset. Lapa on päältä vihreä ja kiiltävähkö. Varret ja haarat ovat tiheästi pitkän hapsikarvaiset. 8.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Geranium sanguineum – verikurjenpolvi on alkuperäinen Suomessa Ahvenanmaan ja Varsinais-Suomen eliömaakunnissa sekä muinaistulokas Uudenmaan eliömaakunnassa. Ahvenanmaalla se on yleinen, Varsinais-Suomessa yleisehkö ja harvinaisempi Uudellamaalla. Lisäksi yksittäisiä viljelykarkulais- tai tulokashavaintoja on muistakin Etelä- ja Keski-Suomen eliömaakunnista. 19.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Geranium sanguineum – verikurjenpolvi on kalkinsuosija. Luonnon kasvupaikkoina ovat lähinnä paahteiset kalliokedot, rantakallioalueiden laiteet, kivikkoiset rinteet, kuivat lehdesniityt ja metsänreunat. 10.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 