- Geranium sibiricum L. – siperiankurjenpolvi
- Geranium L. – kurjenpolvet
- Geraniaceae – kurjenpolvikasvit
Siperiankurjenpolvi, Geranium sibiricum, on monivuotinen, rento ja harittavahaarainen ruoho, joka on tavallisesti noin 20-50 cm pitkä. Juurakko on lyhyt ja monijuurinen. Varret ovat pitkähaaraiset ja haaromiskulmaltaan noin 90 astetta. Ne ovat yleensä vihreä- tai punaruskeasävyiset ja tylpähkön särmikkäät tai lähes liereät sekä vaihtelevasti alaspäisen ja valkoisen hapsikarvaiset.
Lehdet ovat korvakkeelliset. Korvakkeet ovat lähes kalvomaiset, kapeat, pitkäsuippuisen teräväkärkiset ja laidoiltaan karvaiset sekä noin 3-6 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-1 mm leveät. Alus- ja varsilehtien ruoti on alaspäisesti valkoisen hapsikarvainen ja useimmiten noin 1-10 cm pitkä lyheten latvaa kohti. Ylimmät varsilehdet ovat lähes tai aivan ruodittomat. Varsilehdet sijoittuvat vastakkain varren haaroittumiskohtiin. Alus- ja varsilehtien lapa on kourasuoninen, yleensä kulmikkaan 5-liuskaisesti syvään sormijakoinen ja tavallisesti noin 3-7 cm läpimitaltaan. Ylimmät lehdet ovat em. mittaväliä pienemmät. Aluslehdet voivat olla myös 7-liuskaisia ja ylemmissä varsilehdissä liuskoja on usein vain 3. Lavan tyvilovi on leveähkö. Liuskat ovat lähinnä suikean- tai soikeanpuikeat, kiilatyviset ja toistamiseen suippoliuskaiset ja suipon isohampaiset. Lehtilapa on päältä vihreä ja pinnanmyötäisesti lyhytkarvainen ja alta harmaanvihreä ja erityisesti suonistaan lyhytkarvainen.
Kukat ovat varren ja haarojen latvassa lehtihankaisesti yksittäin hyvin harsuna kukintona. Kukintoperä on tiheästi alaspäisen ja valkoisen hapsikarvainen ja tavallisesti noin 1-5 cm pitkä. Pitemmissä kukintoperissä on usein puolivälin maissa lähes tasasoukat ja pitkäsuippuisen teräväkärkiset esilehdet, jotka ovat noin 3-5 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa 0,2-0,5 mm leveät. Verhiö on erilehtinen, ja verholehtiä on 5. Ne ovat siirottavat, suikean- tai soikeanpuikeat, otakärkiset ja kalvoreunaiset sekä vihreät ja hapsikarvaiset. Pituutta niillä on tavallisesti noin 5,5-7 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1,2-1,7 mm. Odan osuus pituudesta on 0,8-1,2 mm.
Kukat ovat kaksineuvoisia. Teriö on säteittäinen, vaalean sinipunainen, lähes tai aivan valkoinen ja tummempisuoninen sekä tavallisesti noin 10-13 mm leveä. Erillisiä terälehtiä on 5. Ne ovat lähinnä soikean vastapuikeat, kapeaksi, lyhyeksi tyviosaksi eli kynneksi suippenevat ja lanttopäiset. Terälehdet ovat tavallisesti noin 5-7 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 3-3,5 mm leveät.
Heteitä on 10, ja ne ovat lopulta noin 3-4 mm pitkät. Palhot ovat valkoiset ja ponnet aluksi sinivoittoisen sinipunaiset. Palhojen levenevät tyvet peittävät kehänpäällistä ja karvaista sikiäintä. Sen kärjessä oleva emin vartalo luotteineen on ennen luottien avautumista noin 1,5-2 mm pitkä. Luotteja on 5, ja ne ovat punaiset sekä aktivoituessaan kääntyvät säteittäisesti sivulle. Sikiäimestä kasvaa pysty, 5-osainen, lyhytkarvainen ja kypsänä ruskehtava lohkohedelmä, jossa on pitkä, nokkamainen ja siemenetön kärkiosa, jonka huipussa on kuivunut vartalo luotteineen. Kokonaisuus on yleensä noin 15-18 mm pitkä. Hedelmäperät ovat lopulta alaspäin taipuneen kaarevat tai koukkumaiset. Lohkohedelmän 5 kellan- tai vaaleanruskehtavaa, pitkänpyöreähköä, tyveä kohti pitkän myötäkarvaista ja sileää hedelmystä sijoittuvat säteittäisesti hedelmärangan tyven ulkopuolelle. Hedelmykset ovat 1-siemenisiä, noin 3-3,5 mm pitkiä ja 1,5-1,7 mm paksuja lokeroita. Ennen kypsymistään ne ovat verholehtien suojassa. Siemen on soikeahko, ruskea, ja noin 2-2,5 mm pitkä. Normaali kukinta-aika on kesäkuun lopulta elokuulle.
Siperiankurjenpolvi on nimensä mukaisesti itäinen laji, jonka kasvualueet yltävät Uralilta Venäjän poikki Ukrainaan ja Romaniaan. Se on laajasti kotiutunut myös Keski- ja Etelä-Eurooppaan. Suomessa laji on harvinainen venäläistulokas ja myös satunnaisehko puutarhakarkulainen. Tulokkaana se on osoittanut vakiintumispyrkimyksiä Etelä-Savon eliömaakunnassa, Imatralla. Yksittäisiä, tuoreempia, enimmäkseen viljelykarkulaishavaintoja on Varsinais-Suomen, Uudenmaan, Pohjois-Hämeen ja Pohjois-Karjalan eliömaakunnista. Kasvupaikkoina ovat lähinnä radanvarret, tienlaidat, joutomaat, nurmikot ja puutarhojen liepeet. Muissa Pohjoismaissa laji kasvaa viljelykarkulaisena ainakin Norjassa.
Kurjenpolvien hedelmän siemenineen kypsyessä ja kuivuessa lohkojen ulkoseinämiin kertyy voimistuvaa jännitettä. Lopulta hedelmä itsekseen tai ulkopuolisen ärsykkeen, kuten tuulen tai kosketuksen vaikutuksesta hajoaa viiteen osaan. Tällöin nokkaosan lohkot kaareutuvat tai kiertyvät nopeasti ylöspäin ja parhaimmassa tapauksessa sinkoavat niiden tyveen kiinnittyneen hedelmyksen jonkin matkan päähän emokasvista. Usein lohkot kuitenkin jäävät kärjestään kiinni keskirankaan eikä hedelmys siemenineen heti vapaudu. Kippuraiset ja karvaiset lohkot kuitenkin tarttuvat helposti ohi kulkevien eläinten turkkiin ja ihmisten vaatetukseen ja näin kulkeutuvat myös puutarhaistutuksista etäämmälle. Venäjältä saapuneet tulokkaat ovat matkanneet hedelmyksinä tai siemeninä raakapuun mukana kaarnan koloissa tai tuohen rosoissa.
Suomessa kasvaa alkuperäisenä tai muinaistulokkaana yhdeksän kurjenpolvilajia. Lisäksi useita lajeja esiintyy enemmän tai vähemmän vakiintuneina tulokkaina ja koristekasvikarkulaisina. Siperiankurjenpolvi on niin omannäköisensä, että se on aika helposti tunnistettava. Vain iso- ja punateriöisellä verikurjenpolvella, G. sanguineum, on toisena lajina kukat yksittäin. Muilla pienikukkaisilla lajeilla lehdet ovat, toisin kuin siperiankurjenpolvella, pyöreitä tai munuaismaisia ja kapealiuskaisia.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle siperiankurjenpolven esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Geranium sibiricum – siperiankurjenpolvi on monivuotinen, rento ja harittavahaarainen ruoho, joka on tavallisesti noin 20-50 cm pitkä. Se on nimensä mukaisesti itäinen laji, jonka kasvualueet yltävät Uralilta Venäjän poikki Ukrainaan ja Romaniaan. Suomessa laji on harvinainen venäläistulokas ja myös satunnaisehko puutarhakarkulainen. Tulokkaana se on osoittanut vakiintumispyrkimyksiä Etelä-Savon eliömaakunnassa. Yksittäisiä, tuoreempia, enimmäkseen viljelykarkulaishavaintoja on joistakin muistakin eliömaakunnista. ES, Imatra, Mansikkala, Keskusasema, radanvarren sepeli, 8.7.2015. Koko kuvasarja on samalta kasvupaikalta. Copyright Hannu Kämäräinen.
Geranium sibiricum – siperiankurjenpolven varret ovat lajille tyypillisesti pitkähaaraiset ja haaromiskulmaltaan noin 90 astetta. Ne ovat yleensä vihreä- tai punaruskeasävyiset ja tylpähkön särmikkäät tai lähes liereät. Kasvupaikkoina ovat lähinnä radanvarret, tienlaidat, joutomaat, nurmikot ja puutarhojen liepeet. 8.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Geranium sibiricum – siperiankurjenpolven varsilehdet ovat vastakkaisesti pareittain. Kukat ovat varren ja haarojen latvassa lehtihankaisesti yksittäin hyvin harsuna kukintona. Kukintoperä on tiheästi alaspäisen ja valkoisen hapsikarvainen ja tavallisesti noin 1-5 cm pitkä. 8.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Geranium sibiricum – siperiankurjenpolven verhiö on erilehtinen, ja verholehtiä on viisi. Ne ovat siirottavat, suikean- tai soikeanpuikeat, otakärkiset ja kalvoreunaiset sekä vihreät ja hapsikarvaiset. Pituutta niillä on tavallisesti noin 5,5-7 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1,2-1,7 mm. Odan osuus pituudesta on 0,8-1,2 mm. Terälehdet ovat noin verhiön mittaiset. 8.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Geranium sibiricum – siperiankurjenpolven teriö on säteittäinen, vaalean sinipunainen, lähes tai aivan valkoinen ja tummempisuoninen sekä tavallisesti noin 10-13 mm leveä. Heteitä on kymmenen, ja ne ovat lopulta noin 3-4 mm pitkät. Palhot ovat valkoiset ja kuvassa jo pontensa menettäneet. Sikiäimen kärjessä oleva emin vartalo luotteineen on ennen luottien avautumista noin 1,5-2 mm pitkä. Luotteja on viisi, ja ne ovat punaiset sekä aktivoituessaan kääntyvät säteittäisesti sivulle. 8.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Geranium sibiricum – siperiankurjenpolven pitemmissä kukintoperissä on usein puolivälin maissa lähes tasasoukat ja pitkäsuippuisen teräväkärkiset esilehdet, jotka ovat noin 3-5 mm pitkät. Niiden kohdalta alkava varsinainen hedelmäperä on lopulta alaspäin taipuneen kaareva tai koukkumainen. 8.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Geranium sibiricum – siperiankurjenpolven sikiäimestä kasvaa pysty, viisiosainen ja lyhytkarvainen lohkohedelmä, jossa on pitkä, nokkamainen ja siemenetön kärkiosa, jonka huipussa on kuivunut vartalo luotteineen. Kokonaisuus on yleensä noin 15-18 mm pitkä. Hedelmän kuivuessa lohkojen ulkoseinämiin kertyy voimistuvaa jännitettä, joka lopulta purkautuu niin, että nokkaosan lohkot kaareutuvat tai kiertyvät nopeasti ylöspäin ja parhaimmassa tapauksessa sinkoavat niiden tyveen kiinnittyneen hedelmyksen jonkin matkan päähän emokasvista. Lohkohedelmän viisi (kuvassa vain kolme jäljellä) hedelmystä ovat kellan- tai vaaleanruskehtavat, pitkänpyöreähköt, tyveä kohti pitkän myötäkarvaiset ja sileät. Ne ovat yksisiemeniset, noin 3-3,5 mm pitkät ja 1,5-1,7 mm paksut lokerot. 8.7.2015. Kuva näytteestä, copyright Hannu Kämäräinen.
Geranium sibiricum – siperiankurjenpolven alus- ja varsilehtien lapa on kourasuoninen, yleensä kulmikkaan viisiliuskaisesti syvään sormijakoinen ja päältä vihreä sekä tavallisesti noin 3-7 cm läpimitaltaan. Ylimmät lehdet ovat em. mittaväliä pienemmät. Aluslehdet voivat olla myös seitsemänliuskaisia ja ylemmissä varsilehdissä liuskoja on usein vain kolme. Lavan tyvilovi on leveähkö. 8.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Geranium sibiricum – siperiankurjenpolven lehtien pääliuskat ovat lähinnä suikean- tai soikeanpuikeat, kiilatyviset ja toistamiseen suippoliuskaiset ja suipon isohampaiset. Lehtiruoti on useimmiten noin 1-10 cm pitkä lyheten latvaa kohti. 8.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Geranium sibiricum – siperiankurjenpolven lehtilapa on alta harmaanvihreä ja erityisesti suonistaan lyhytkarvainen. Yläpinta on lähes tasaisesti ja pinnanmyötäisesti lyhytkarvainen. 8.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Geranium sibiricum – siperiankurjenpolven varret ja haarat ovat vaihtelevasti alaspäisen ja valkoisen hapsikarvaiset. Kuvan yksilöllä karvoitus on vähäistä. Haarojen nivelkohdat ovat pulleat. Lehtiruodin tyvellä on korvakepari, joka on lähes kalvomainen, kapea, pitkäsuippuisen teräväkärkinen ja noin 3-6 mm pitkä. 8.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 