- Geum aleppicum Jacq. – idänkellukka
- Geum L. – kellukat
- Rosaceae – ruusukasvit
Idänkellukka, Geum aleppicum, on monivuotinen, lehtiruusukkeellinen, yksi- tai monivartinen ja pysty ruoho, joka on tavallisesti noin 40-100 cm korkea. Juurakko on paksu ja vino. Varret nousevat lehtiruusukkeen laidasta. Ne ovat alempaa vihreät, yläosastaan haarovat ja usein punertavat sekä ainakin jossain määrin särmikkäät, siirottavasti jäykkäkarvaiset ja yläosastaan myös nukkakarvaiset. Siirottavat karvat ovat vaaleat tai kellertävät.
Ruusukelehdet ovat ruodilliset ja päätöpariset. Ne usein lakastuvat jo kukintavaiheen kuluessa. Lehtiruoti on yleensä noin 5-20 cm pitkä ja siirottavasti karvainen. Lehtilapa on tavallisesti noin 10-20 cm pitkä. Sen kärkilehdykkä on huomattavasti sivulehdyköitä kookkaampi. Sivulehdyköitä on useimmiten 2-5 paria, ja ne pienenevät lehtiruotia kohti. Niiden välissä on toisinaan myös pieniä välilehdyköitä. Lehdykät ovat ruodittomat tai ruoti on enintään noin 3 mm pitkä. Lehdyköiden muoto vaihtelee suuresti. Kärkilehdykkä on yleensä sormihalkoisesti tai matalammin 3-liuskainen ja leveän kiila-, suora- tai matalan herttatyvinen. Se on tavallisesti noin 5-12 cm pitkä ja suunnilleen pituutensa levyinen. Sivulehdykät ovat lähinnä pyöreänpuikeat tai vastapuikeat, kiilatyviset ja liuskattomat tai liuskaiset sekä usein myös epäsymmetriset. Kaikki lehdykät ovat laidoiltaan terävä- tai tylppähampaiset, ja hampaiden koko sekä jaksotus voivat vaihdella samassakin lehdykässä. Lehdykät ovat päältä vihreät tai harmaanvihreät, myötäkarvaiset ja laidoistaan tiheäkarvaiset sekä alta vaaleammat ja erityisesti suonia myöten karvaiset. Varsilehdet ovat ruodilliset ja korvakkeelliset. Ne ovat 3-5-lehdykkäiset. Ainakin alemmissa varsilehdissä on yleensä kärkilehdykän ja isomman lehdykkäparin alapuolella lisänä pieni lehdykkäpari. Varsilehtien lapa lehdyköineen on tavallisesti noin 4-8 cm pitkä. Ruoti on yleensä noin 1-5 cm pitkä. Korvakkeet ovat lähinnä pyöreähkön puikeat, lehdykkämäiset ja niiden tapaan matalaliuskaiset, hampaiset ja karvaiset. Ne ovat useimmiten noin 0,5-2 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-1,5 cm leveät. Varsilehtien lehdykät ovat malliltaan ja muilta ominaisuuksiltaan lähinnä ruusukelehtien lehdyköiden kaltaiset.
Kukinto on varren ja sen haarojen latvassa lähes viuhkomaisesti. Kukkia on yleensä enintään kymmenkunta vartta kohti, ja ne ovat pystyjä. Kukintohaarat ovat lehtihankaiset. Hankalehdet ovat varsilehtien kaltaiset mutta pienemmät. Kukkaperä on kukintavaiheessa yleensä noin 10-30 mm pitkä mutta pitenee hedelmävaiheessa jopa 90 mm pitkäksi. Se on vihreä tai punertava, siirottavasti karvainen ja nukkakarvainen. Tyvellä oleva tukilehti on lähinnä kapeanpuikea, suikeahko tai lähes tasasoukka ja hampainen tai ehytlaitainen sekä karvainen. Se on noin 5-20 mm pitkä ja noin 1-5 mm leveä. Kukat ovat ulkoverhiöllisiä. Varsinaisia verholehtiä on 5. Ne ovat kolmiomaiset, teräväkärkiset ja tavallisesti noin 5-7 mm pitkät sekä tyveltä noin 3-4 mm leveät. Myös ulkoverhiön lehtiä on 5. Ne ovat suikeat, yleensä noin 2,5-3 mm pitkät ja noin 0,5-1 mm leveät. Kaikki verholehdet ovat vihreät, ulkopinnaltaan pitkäkarvaiset ja nystykarvattomat. Lisäksi sisäpinnan reunoja kiertää valkonukkainen raita. Verholehdet ovat jo kukintavaiheessa taakäänteiset eli kääntyneet teriöstä poispäin.
Teriö on keltainen, säteittäinen ja yleensä noin 18-22 mm leveä. Terälehtiä on useimmiten 5. Ne ovat lähinnä leveänsoikeat tai pyöreämuotoisen vastapuikeat ja jyrkästi kapeaksi, lyhyeksi tyviosaksi eli kynneksi suippenevat. Pituutta terälehdillä on tavallisesti noin 7-10 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 5-7 mm. Heteitä ja emejä on paljon. Heteiden palhot ovat keltaiset ja noin 2-3 mm pitkät. Ponnet ovat keltaiset ja noin 0,5-0,7 mm pitkät. Emin vartalot ovat kaksiosaiset ja kukintavaiheessa vihertävät sekä noin 2-5 mm pitkät. Niiden päässä on lyhyt ja noin vartalon paksuinen luotti. Hedelmistö on pysty, pallomainen, ja se muodostuu noin 200-250 pähkylästä. Hedelmistön alle ei kehity erillistä, yhteistä emiö- eli hedelmistöperää. Pähkylät ovat lähinnä pitkulaiset, kärjestään hieman kaarevat ja pitkäkarvaiset sekä noin 2,5-4 mm pitkät ja noin 0,7-1 mm paksut. Pähkylässä kiinni pysyvä emin vartalo on hedelmävaiheessa noin 5-7 mm pitkä ja kaartuu alaspäin. Vartalon alaosa on tyvipäästään karvainen, ja kärjessä on koukkupäinen nivel, johon kiinnittyy ennen pähkylöiden kypsymistä kariseva kärkiosa. Tyviosa on noin 2 kertaa kärkiosan mittainen. Kärkiosa on luottiin saakka karvainen, ja sen osuus vartalon koko pituudesta on lopulta noin 1,5-2 mm. Normaali kukinta-aika on kesäkuun loppupuolelta syyskuulle.
Idänkellukka on harvinainen uustulokas Suomessa, ja siitä on viime vuosikymmeniltä havaintoja ainakin Varsinais-Suomen, Uudenmaan, Etelä-Karjalan, Satakunnan, Etelä-Savon ja Pohjois-Hämeen eliömaakunnista. Paikoin laji on vakiintunut. Vanhoja havaintoja on myös Etelä-Hämeen, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan eliömaakunnista. Kasvupaikkoina ovat lähinnä satamat, lastauspaikat, puuvarastoalueet, pientareet ja tienlaiteet sekä pihat ja puistot. Muissa Pohjoismaissa idänkellukka kasvaa hyvin harvinaisena Etelä-Ruotsissa ja Etelä-Norjassa.
Suomessa kasvaa luontaisesti kaksi kellukkalajia, ojakellukka, G. rivale ja kyläkellukka, G. urbanum. Ojakellukan kukat ovat nuokkuvat, teriö on useimmiten vaaleanpunainen, harvoin vaaleankeltainen, ja terälehdet sekä verhiö ovat kapean kellomaiset, eivätkä verholehdet hedelmävaiheessakaan käänny kukasta poispäin. Kyläkellukka sen sijaan muistuttaa suuresti idänkellukkaa. Keskeisinä eroina kyläkellukan varret ovat pehmeäkarvaiset. Varsilehtien korvakkeet ovat selvästi suuremmat, noin 1-4 cm pitkät. Terälehdet ovat pienemmät, noin 4-7 mm pitkät. Emin vartalon tyviosa on noin 4 kertaa nivelen erottaman kärkiosan mittainen ja kalju. Vartalon kärkiosa on vain tyveltään karvainen.
Suomessa tavataan vakiintuneena tulokkaana tai viljelykarkulaisena kahta muutakin kellukkalajia. Keltakukkaisen japaninkellukan, G. macrophyllum, helpoiten havaittava ero on ruusukelehdissä. Niiden kärkilehdykkä on pyöreämuotoisen herttamainen tai munuaismainen, monin verroin muita lehdyköitä suurempi ja jopa 10-20 cm leveä. Varsilehtien korvakkeet ja terälehdet ovat kuitenkin idänkellukan kaltaiset. Toisinaan viljelykarkulaisena tavataan myös punakukkaista tulikellukkaa, G. coccineum.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle idänkellukan esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Geum aleppicum – idänkellukan varret ovat alempaa vihreät ja yläosastaan haarovat sekä usein punertavat. Kukinto on varren ja sen haarojen latvassa lähes leveän viuhkomaisesti. Kukat ovat pystyjä. Kukintohaarat ovat lehtihankaiset. Hankalehdet ovat yleensä kapeanpuikean tai kapean vastapuikean kolmilehdykkäiset, -sormiset tai -liuskaiset. 9.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Geum aleppicum – idänkellukan kukan heteiden palhot ovat keltaiset ja noin 2-3 mm pitkät. Ponnet ovat keltaiset ja noin 0,5-0,7 mm pitkät. Emin vartalot ovat kukintavaiheessa vihertävät ja noin 2-5 mm pitkät. Niiden päässä on lyhyt ja noin vartalon paksuinen luotti. Kukkaperä on kukintavaiheessa yleensä noin 10-30 mm pitkä. Tyvellä oleva tukilehti on lähinnä kapeanpuikea, suikeahko tai lähes tasasoukka ja noin 5-20 mm pitkä sekä noin 1-5 mm leveä. 9.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Geum aleppicum – idänkellukan teriö on säteittäinen ja yleensä noin 18-22 mm leveä. Terälehtiä on useimmiten viisi. Ne ovat lähinnä leveänsoikeat tai pyöreämuotoisen vastapuikeat ja jyrkästi kapeaksi, lyhyeksi tyviosaksi eli kynneksi suippenevat. Pituutta terälehdillä on tavallisesti noin 7-10 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 5-7 mm. 9.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Geum aleppicum – idänkellukan kukat ovat ulkoverhiöllisiä. Varsinaisia verholehtiä on viisi. Ne ovat kolmiomaiset, teräväkärkiset ja tavallisesti noin 5-7 mm pitkät sekä tyveltä noin 3-4 mm leveät. Myös ulkoverhiön lehtiä on viisi. Ne ovat suikeat, yleensä noin 2,5-3 mm pitkät ja noin 0,5-1 mm leveät. Kaikki verholehdet ovat vihreät ja ulkopinnaltaan pitkäkarvaiset. Lisäksi sisäpinnan reunoja kiertää valkonukkainen raita. 9.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Kyläkellukan, Geum urbanum (vasemmalla) ja idänkellukan, G. aleppicum (oikealla) hedelmistöt on helpompi erottaa toisistaan rinnakkaistarkastelussa, joka on harvoin kasvupaikalla mahdollinen. Jo silmämääräisesti havaitsee, että kyläkellukan pähkylät ovat isommat. Ne ovat noin 3-6 mm pitkät ja noin 1-1,5 mm paksut. Niitä mahtuu hedelmistöön noin 70. Idänkellukan hedelmistössä pähkylöitä on peräti 200-250. Kyläkellukan pähkylässä kiinni oleva emin vartalo on 7-12 mm pitkä ja silmillä havaittavasti kalju. Kuten edellä on todettu, idänkellukan vartalo on vain noin 5-7 mm pitkä ja selvästi karvainen. Tarkin havainnoitsija voi lisäksi huomata, että kyläkellukan vartalon tyviosa on neljä kertaa jo kuihtuvaa kärkiosaa pitempi, kun idänkellukalla tuo suhde on vain kaksinkertainen. U, Kerava, Heikkilä, Heikkilänmäki, kotiseutumuseolle johtavan Museopolun laita, 25.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Geum aleppicum – idänkellukan ruusukelehdet ovat ruodilliset ja päätöpariset. Lehtiruoti on yleensä noin 5-20 cm pitkä ja lehtilapa noin 10-20 cm pitkä. Lavan kärkilehdykkä on huomattavasti sivulehdyköitä kookkaampi. Sivulehdyköitä on useimmiten kahdesta viiteen paria, ja ne pienenevät lehtiruotia kohti. Ne ovat ruodittomat tai ruoti on enintään noin 3 mm pitkä. Lehdyköiden muoto vaihtelee suuresti. Kärkilehdykkä on yleensä sormihalkoisesti tai matalammin kolmiliuskainen ja leveän kiila-, suora- tai matalan herttatyvinen. Se on tavallisesti noin 5-12 cm pitkä ja suunnilleen pituutensa levyinen. Sivulehdykät ovat lähinnä pyöreänpuikeat tai vastapuikeat, kiilatyviset ja liuskattomat tai liuskaiset sekä usein myös epäsymmetriset. 9.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Geum aleppicum – idänkellukan varsilehtien korvakkeet ovat lähinnä pyöreähkön puikeat, lehdykkämäiset, matalaliuskaiset ja hampaiset. Ne ovat useimmiten noin 0,5-2 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-1,5 cm leveät. Ruoti on yleensä noin 1-5 cm pitkä. Lapa lehdyköineen on tavallisesti noin 4-8 cm pitkä. Varsilehdissä on kärkilehdykän lisäksi yksi iso lehdykkäpari ja varsinkin alemmissa lehdissä lisäksi toinen pieni lehdykkäpari. Kaikki lehdet ovat päältä myötäkarvaiset (ei näy kuvassa) ja laidoistaan tiheäkarvaiset. 9.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 