- Geum macrophyllum Willd. – japaninkellukka
- Geum L. – kellukat
- Rosaceae – ruusukasvit
Japaninkellukka, Geum macrophyllum, on monivuotinen, lehtiruusukkeellinen, yksi- tai monivartinen ja pysty ruoho, joka on tavallisesti noin 40-100 cm korkea. Juurakko on paksu ja vino. Varret ovat ainakin alempaa vihreät, yläosastaan haarovat ja usein punertavat sekä ainakin jossain määrin särmikkäät, siirottavasti jäykkäkarvaiset ja yläosastaan myös nukkakarvaiset. Siirottavat karvat ovat vaaleat tai kellertävät ja noin 2-3 mm pitkät.
Ruusukelehdet ovat ruodilliset ja päätöpariset. Ne eivät lakastu ennen muuta kasvia. Lehtiruoti on yleensä noin 5-8 cm pitkä ja varren tavoin siirottavasti karvainen. Lehtilapa on tavallisesti noin 15-25 cm pitkä. Sen kärkilehdykkä on hyvin iso ja monin kerroin sivulehdyköitä kookkaampi. Sivulehdyköitä on useimmiten 3-6 paria, ja ne pienenevät lehtiruotia kohti. Niiden välissä on usein myös pieniä välilehdyköitä. Lehdykät ovat ruodittomat tai ruoti on enintään noin 2 mm pitkä. Kärkilehdykkä on herttamainen tai munuaismainen, ja sen laita on lähes tai aivan liuskaton tai matalan pyöreästi noin 3-5-liuskainen sekä epäsäännöllisesti ja erikokoisesti hampainen. Se on tavallisesti noin 10-20 cm pitkä ja suunnilleen pituutensa levyinen tai hieman leveämpi. Sivulehdykät ovat lähinnä soikeahkot tai puikeahkot ja yleensä noin 0,5-5 cm pitkät sekä kärkilehdykän tavoin hampaiset. Kaikki lehdykät ovat helakanvihreät, päältä myötäkarvaiset ja alta erityisesti suonia myöten karvaiset. Varsilehdet ovat lähes ruodittomat tai lyhytruotiset ja korvakkeelliset. Ruoti on yleensä noin 0,3-1 cm pitkä. Korvakkeet ovat lähinnä puikeat, erityisesti kärkiosastaan kapealiuskaiset tai hampaiset ja laidoiltaan pitkäkarvaiset. Ne ovat useimmiten noin 0,5-2 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-1 cm leveät. Varsilehdet ovat malliltaan lähinnä puolipyöreähköt tai viuhkamaiset mutta syvemmin tai matalammin leveän 3-5-liuskaiset. Tyvi on hyvin leveän kiilamainen tai suora. Varsilehdet ovat tavallisesti noin 4-8 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 6-10 cm leveät sekä hammastus- ja karvatuntomerkeiltään ruusukelehtien kaltaiset.
Kukinto on varren ja sen haarojen latvassa lähes viuhkomaisesti. Kukkia on yleensä enintään 10-15 vartta kohti, ja ne ovat pystyjä. Kukintohaarat ovat lehtihankaiset. Hankalehdet ovat varsilehtien kaltaiset mutta pienemmät. Kukkaperä on kukintavaiheessa yleensä noin 5-15 mm pitkä mutta pitenee hedelmävaiheessa jopa 70 mm pitkäksi. Se on vihreä tai punertava, siirottavasti karvainen ja nukkakarvainen. Tyvellä oleva tukilehti on lähinnä kapeanpuikea, suikeahko tai lähes tasasoukka ja hampainen tai ehytlaitainen sekä karvainen. Se on useimmiten noin 2-10 mm pitkä ja noin 1-3 mm leveä. Kukat ovat ulkoverhiöllisiä. Varsinaisia verholehtiä on 5. Ne ovat kolmiomaiset, teräväkärkiset ja tavallisesti noin 3-4 mm pitkät sekä tyveltä noin 2-2,5 mm leveät. Myös ulkoverhiön lehtiä on 5. Ne ovat suikeat, yleensä noin 1-1,5 mm pitkät ja noin 0,5 mm leveät. Kaikki verholehdet ovat vihreät, ulkopinnaltaan pitkäkarvaiset ja sisäpinnalta nukkakarvaiset. Verholehdet ovat jo kukintavaiheessa taakäänteiset eli kääntyneet teriöstä poispäin.
Teriö on keltainen, säteittäinen ja yleensä noin 15-18 mm leveä. Terälehtiä on useimmiten 5. Ne ovat lähinnä soikeat tai pyöreämuotoisen vastapuikeat ja jyrkästi kapeaksi, lyhyeksi tyviosaksi eli kynneksi suippenevat. Pituutta terälehdillä on tavallisesti noin 6-7 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 4-5,5 mm. Heteitä ja emejä on paljon. Heteiden palhot ovat keltaiset tai vihertävänkeltaiset ja noin 1-2 mm pitkät. Ponnet ovat keltaiset ja noin 0,5 mm pitkät. Emin vartalot ovat kaksiosaiset ja kukintavaiheessa vihertävät sekä noin 1-3 mm pitkät. Niiden päässä on lyhyt ja noin vartalon paksuinen luotti. Hedelmistö on pysty, pallomainen, ja se muodostuu enimmillään noin 250 pähkylästä. Hedelmistön alle ei kehity erillistä, yhteistä emiö- eli hedelmistöperää. Pähkylät ovat lähinnä pitkulaisen munanmuotoiset mutta litteähköt, lyhyen myötäkarvaiset ja siirottavasti pitkäkarvaiset (pisimmät karvat noin 2 mm) sekä noin 2,5-4 mm pitkät ja leveämmältä sivultaan noin 1-1,5 mm paksut. Pähkylässä kiinni pysyvä emin vartalo on hedelmävaiheessa noin 4-6 mm pitkä ja lähes tai aivan suora. Se on lyhyen nystykarvainen, punaruskea, ja kärjessä on koukkupäinen nivel, johon kiinnittyy ennen pähkylöiden kypsymistä kariseva kärkiosa. Tyviosa on noin 4 kertaa kärkiosan mittainen. Luottipäinen kärkiosa on suunnilleen puoliväliin saakka karvainen ja noin 1-1,5 mm pitkä. Normaali kukinta-aika on kesä-elokuu.
Japaninkellukka on kotoisin Itä-Aasiasta ja Pohjois-Amerikasta. Suomessa se on harvinainen ja paikoin vakiintunut viljelykarkulainen tai taimien mukana saapunut tulokas. Siitä on Kasviatlaksen mukaan tuoreempia, valtaosin yksittäisiä havaintoja Varsinais-Suomen, Uudenmaan, Etelä-Karjalan, Satakunnan, Etelä- Hämeen, Oulun Pohjanmaan, Kainuun ja Perä-Pohjanmaan eliömaakunnista. Kasvupaikkoina ovat lähinnä puutarhat, puistot, joutomaat, asutuksen läheiset metsiköt ja niiden laiteet, pientareet sekä tienvarret. Muissa Pohjoismaissa japaninkellukka kasvaa viljelykarkulaisena ja tulokkaana Ruotsissa ja Norjassa.
Suomessa kasvaa luontaisesti kaksi kellukkalajia, ojakellukka, G. rivale ja kyläkellukka, G. urbanum. Ojakellukan kukat ovat nuokkuvat, teriö on useimmiten vaaleanpunainen, harvoin vaaleankeltainen, ja terälehdet sekä verhiö ovat kapean kellomaiset, eivätkä verholehdet hedelmävaiheessakaan käänny kukasta poispäin. Kyläkellukka sen sijaan muistuttaa japaninkellukkaa. Keskeisinä eroina kyläkellukan varret ovat pehmeäkarvaiset. Ruusukelehtien kärkilehdykkä on sormihalkoisesti tai matalammin 3-liuskainen, ei japaninkellukan tavoin herttamainen tai munuaismainen. Varsilehtien korvakkeet ovat selvästi suuremmat, noin 1-4 cm pitkät.
Suomessa tavataan vakiintuneena tulokkaana tai viljelykarkulaisena kahta muutakin kellukkalajia. Keltakukkaisen idänkellukan, G. aleppicum helpoiten havaittava ero on ruusukelehdissä. Niiden kärkilehdykkä on yleensä sormihalkoisesti tai matalammin kolmiliuskainen, ei japaninkellukan tavoin herttamainen tai munuaismainen. Ruusukelehdet myös lakastuvat kukinnan aikana. Toisinaan viljelykarkulaisena tavataan myös punakukkaista tulikellukkaa, G. coccineum.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle japaninkellukan esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Geum macrophyllum – japaninkellukka on monivuotinen, yksi- tai monivartinen ja pysty ruoho, joka on tavallisesti noin 40-100 cm korkea. Lehdet ovat laajat ja huomiota herättävän helakanvihreät. U, Helsinki, Laajasalo, Tahvonlahti-merenlahden koillispuoli, Mellinintien kohdalla, pitkin rantametsää kulkevan kävelytien laide, jonne saapunut alueelle tuodun täyttömaan mukana, 24.6.2024. Koko kuvasarja on samalta kasvupaikalta. Copyright Hannu Kämäräinen.
- Geum macrophyllum – japaninkellukan kukinto on varren ja sen haarojen latvassa lähes viuhkomaisesti. Kukkia on yleensä enintään 10-15 vartta kohti. Kukintohaarat ovat lehtihankaiset. Hankalehdet ovat varsilehtien kaltaiset mutta pienenevät latvaa kohti. Kukkaperä on kukintavaiheessa yleensä noin 5-15 mm pitkä mutta pitenee hedelmävaiheessa huomattavasti. 24.6.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.
Geum macrophyllum – japaninkellukan kukat kehittyvät nopeasti kohti hedelmäastetta. Jo kesäkuussa ja koko kukinta-ajan avoimien kukkien ympärillä on myös pallomaisia, kypsyviä hedelmistöjä. Teriö on keltainen ja yleensä noin 15-18 mm leveä. 24.6.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.
Geum macrophyllum – japaninkellukan kukassa on paljon heteitä ja emejä. Heteiden palhot ovat keltaiset tai vihertävänkeltaiset ja noin 1-2 mm pitkät. Ponnet ovat keltaiset ja noin 0,5 mm pitkät. Emin vartalot ovat kukintavaiheessa vihertävät ja noin 1-3 mm pitkät. Niiden päässä on lyhyt ja noin vartalon paksuinen luotti. 7.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Geum macrophyllum – japaninkellukan varret, kukintohaarat ja kukkaperät ovat siirottavasti jäykkäkarvaiset. Kukat ovat ulkoverhiöllisiä. Varsinaisia verholehtiä on viisi. Ne ovat kolmiomaiset, teräväkärkiset ja tavallisesti noin 3-4 mm pitkät sekä tyveltä noin 2-2,5 mm leveät. Myös ulkoverhiön lehtiä on viisi. Ne ovat suikeat, yleensä noin 1-1,5 mm pitkät ja noin 0,5 mm leveät. Niitä ei usein näe, koska ne jäävät jo kukintavaiheessa taakäänteisten, varsinaisten verholehtien taakse. Kuvassa yksi pieni ulkoverhiön lehti näkyy oikeassa laidassa olevan, lähes hedelmäasteisen kukan kahden verholehden välistä. Kaikki verholehdet ovat vihreät, ulkopinnaltaan pitkäkarvaiset ja sisäpinnalta nukkakarvaiset. 7.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Geum macrophyllum – japaninkellukan kukkaperä pitenee hedelmävaiheessa jopa 70 mm pitkäksi. Laji on lehtevin Suomessa tavattavista kellukoista. 7.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Geum macrophyllum – japaninkellukan ruusukelehtien kärkilehdykkä on tavallisesti noin 10-20 cm pitkä ja suunnilleen pituutensa levyinen tai hieman leveämpi. 24.6.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.
Geum macrophyllum – japaninkellukan varsilehdet ovat kierteisesti. Ne ovat lähes ruodittomat tai lyhytruotiset, korvakkeelliset ja malliltaan lähinnä puolipyöreähköt tai viuhkamaiset mutta syvemmin tai matalammin leveän liuskaiset. Liuskoja on yleensä kolmesta viiteen. Lehden tyvi on hyvin leveän kiilamainen (seuraava kuva) tai suora. Varsilehdet ovat tavallisesti noin 4-8 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 6-10 cm leveät. 7.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Geum macrophyllum – japaninkellukan kaikki lehdet ovat laidoiltaan epäsäännöllisesti ja erikokoisesti hampaiset sekä päältä myötäkarvaiset (karvoitus näkyy kuvassa huonosti). Varsilehtien korvakkeet ovat lähinnä puikeat, erityisesti kärkiosastaan kapealiuskaiset tai hampaiset ja laidoiltaan pitkäkarvaiset. Ne ovat useimmiten noin 0,5-2 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-1 cm leveät. 7.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Geum macrophyllum – japaninkellukan lehdet ovat alta erityisesti suonia myöten karvaiset. 7.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 