• Geum rivale L. x urbanum L. – ojakellukka x kyläkellukka
• risteymänimi Geum xintermedium Ehrh.
• Geum L. – kellukat
• Rosaceae – ruusukasvit

Ojakellukka, Geum rivale ja kyläkellukka, G. urbanum, risteytyvät keskenään synnyttäen välimuotoisen ja aika helposti tunnistettavan sekamuodon, jolle on annettu tieteellinen risteymänimikin, G. xintermedium. Sille sopisi suomalaiseksi nimeksi hieman huumoripitoinenkin välikellukka. Risteymä on monivuotinen, yleensä lehtiruusukkeellinen, yksi- tai monivartinen ja pysty ruoho, joka on tavallisesti noin 30-70 cm korkea. Juurakko on paksu ja vino. Varret nousevat lehtiruusukkeen laidasta. Ne ovat haarattomat tai yläosastaan haarovat, vihreät tai ainakin yläosastaan punaruskeat ja liereät tai hieman särmikkäät sekä pehmeäkarvaiset ja yläosastaan myös nystykarvaiset.

Ruusukelehdet ovat ruodilliset ja päätöpariset. Lehtiruoti on yleensä noin 3-12 cm pitkä ja alaviistoon karvainen. Lehtilapa on tavallisesti noin 5-15 cm pitkä. Sen kärkilehdykkä on sivulehdyköitä kookkaampi. Sivulehdyköitä on useimmiten 1-4 paria, ja ne pienenevät lehtiruotia kohti. Ne ovat ruodittomat tai ruoti on enintään noin 3 mm pitkä. Lehdyköiden muoto vaihtelee suuresti. Kärkilehdykkä voi olla ojakellukan tapaan pyöreähkö ja kärjestään matalammin tai syvemmin moniliuskainen tai kyläkellukan tapaan syvemmin tai matalammin 3-liuskainen ja kiilatyvinen. Syvään halkoisen lehdykän keskiliuska on usein kärjestään myös matalasti 3-liuskainen ja kiilatyvinen. Kärkilehdykän tyvi voi vaihdella samassakin yksilössä kiilatyvisestä herttatyviseen. Kärkilehdykkä on tavallisesti noin 4-6 cm pitkä ja suunnilleen pituutensa levyinen tai hieman pituuttaan kapeampi. Sivulehdykät ovat lähinnä puikeat tai vastapuikeat, kiilatyviset ja liuskattomat tai liuskaiset sekä usein myös epäsymmetriset. Kaikki lehdykät ovat laidoiltaan terävä- tai tylppähampaiset, ja hampaiden koko sekä jaksotus voivat vaihdella samassakin lehdykässä. Lehdykät ovat päältä vihreät, yleensä vähäkarvaiset ja alta harmahtavanvihreät sekä erityisesti suonia myöten karvaiset. Varsilehdet ovat ruodilliset ja korvakkeelliset. Ne ovat 3-lehdykkäiset ja usein ylempänä 1-lehdykkäiset sekä vaihtelevasti liuskaiset. Ruoti on yleensä noin 0,5-2 cm pitkä. Kantalajien korvakkeet ovat hyvin erikokoiset ja risteymillä pituuden vaihteluväli näyttää olevan ojakellukan 0,5-1 cm:stä kyläkellukan vaihteluvälin noin 3 cm:iin saakka. Korvakkeet ovat puikeahkot tai pyöreänpuikeat ja vaihtelevasti liuskaiset ja hampaiset. Varsilehtien lehdykät ovat malliltaan ja muilta ominaisuuksiltaan lähinnä ruusukelehtien lehdyköiden kaltaiset.

Kukinto on varren ja sen haarojen latvassa lähes viuhkomaisesti. Kukkia on yleensä enintään kymmenkunta vartta kohti, ja ne ovat ojakellukan tavoin nuokkuvia. Kukintohaarat ovat lehtihankaiset. Kukkaperän pituus vaihtelee kukintavaiheessa paljon ollen noin 10-70 mm pitkä ja näin enemmän ojakellukan luokkaa.  Se pitenee jonkin verran vielä kukinnan jälkeen. Kukkaperä on vihertävä, vihreänruskea tai usein punaruskea ja karvainen sekä nukka- ja nystykarvainen. Tyvellä olevan tukilehden malli vaihtelee puikean lehdykkämäisestä, liuskaisesta ja hampaisesta suikean ehytlaitaiseen. Samalla myös koko vaihtelee suuresti. Kukat ovat ulkoverhiöllisiä. Varsinaisia verholehtiä on useimmiten 5. Ne ovat kolmiomaiset tai puikean kolmiomaiset, teräväkärkiset ja tavallisesti noin 6-10 mm pitkät sekä tyveltä noin 3,5-5 mm leveät. Myös ulkoverhiön lehtiä on 5. Ne ovat suikeat, yleensä noin 3-5 mm pitkät ja noin 1-1,5 mm leveät. Kaikki verholehdet ovat karvaiset ja nystykarvaiset sekä usein punaruskeat ja harvemmin vihreäsävyiset. Verholehdet kääntyvät kukintavaiheessa siirottamaan sivulle tai taakäänteisesti teriöstä poispäin.

Teriö on useimmiten keltainen, harvemmin punertavankeltainen tai vaaleanpunertava, säteittäinen ja yleensä noin 25-30 mm leveä.  Terälehtiä on useimmiten 5. Ne ovat lähinnä pyöreämuotoisen tai hieman kulmikkaan vastapuikeat ja ojakellukan tavoin pitkäksi, kapeaksi tyviosaksi eli kynneksi suippenevat. Kärki on pyöreähkö tai vain hieman kaareva. Pituutta terälehdillä on tavallisesti noin 10-13 mm ja leveyttä kärkiosastaan noin 7-10 mm. Heteitä ja emejä on paljon. Heteiden palhot ovat keltaiset tai kellanvalkoiset ja noin 3-5 mm pitkät. Ponnet ovat keltaiset, täysin kehittyneet ja noin 1-1,2 mm pitkät. Emin vartalot ovat kaksiosaiset ja kukintavaiheessa kellanvaaleat sekä noin 2-5 mm pitkät. Niiden päässä on lyhyt ja noin vartalon paksuinen luotti. Vartalo pitenee kukinnan jälkeen noin 10-15 mm pitkäksi. Sen tyviosa on ainakin useimmiten karvainen, ja kärjessä on koukkupäinen nivel, johon kiinnittyy kalju kärkiosa, jonka päässä on luotti. Mahdollisesti syntyvä hedelmistö on pysty ja pallomainen. Selvää hedelmistön alle kasvavaa, yhteistä emiö- eli hedelmistöperää ei näyttäisi kehittyvän. Pähkylät, silloin kun niitä kehittyy, ovat lähinnä pitkulaiset, karvaiset ja noin 3-4 mm pitkät sekä noin 1-1,5 mm paksut. Normaali kukinta-aika on toukokuun loppupuolelta heinäkuulle.

Ojakellukan ja kyläkellukan risteymän selvimmät erot kantalajeihinsa ilmenevät kukissa. Ojakellukan kukat ovat nuokkuvat sekä verho- ja terälehtineen koko kukinnan ajan kapean kellomaiset. Pystyt terälehdet ovat hyvin vaaleanpunaiset ja harvemmin vaaleankeltaiset tai kellanvalkoiset. Verholehdet ovat punaruskeat tai harvoin vihreäsävyiset. Kyläkellukan kukat ovat pystyt ja keltakukkainen teriö on sivulle siirottava sekä yleensä noin 10-16 mm leveä. Vihreät verholehdet ovat jo kukintavaiheessa taakäänteiset. Risteymän kukka on nuokkuva, sivulle siirottavasti useimmiten keltateriöinen ja peräti noin 25-30 mm leveä eli varsin näyttävä. Usein punaruskeat, harvemmin vihreäsävyiset verholehdet kääntyvät kukintavaiheessa siirottamaan sivulle tai taakäänteisesti teriöstä poispäin.

Suomessa alkuperäisten lajien, oja- ja kyläkellukan risteymää tavataan Kasviatlaksen mukaan yleisimmin Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen ja Uudenmaan eliömaakunnissa, jotka ovat myös kyläkellukan runsainta esiintymisaluetta. Risteymähavaintoja on harvakseen tai yksittäin myös muualta Etelä-Suomesta ja rannikkomaakuntia myöten Keski-Pohjanmaan eliömaakuntaan saakka. Kasvupaikkoina ovat lähinnä multavat lehti- ja sekametsät, metsänreunat, rannat ja rantapensaikot, pientareet ja kulku-urien laiteet. Usein, mutta ei kuitenkaan aina, läheisyydessä kasvavat myös molemmat kantalajit. Muissa Pohjoismaissa risteymää tavataan suurella todennäköisyydellä Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Oja- ja kyläkellukan risteymä esiintyy tavallisesti yksittäin tai muutaman varren ryhmänä. Toisinaan kuitenkin, kuten kuvasarjan ensimmäisen kuvan kasvupaikalla, risteymä voi levittäytyä laajaksikin kasvustoksi. Tämä tuskin onnistuisi rönsyttömällä ja vailla laajaa juuristoa olevalla kasvilla muuten kuin pähkylöiden avulla. Ilmeisesti risteymäkin pystyy ainakin toisinaan tuottamaan itämiskykyisiä hedelmistöjä. Kuten kantalajeillakin, myös risteymällä esiintyy joskus poikkeavuutta, jossa osa heteistä muuntuu terälehdiksi. Normaalistikin terä- ja verholehtiä voi olla harvoin viiden sijaan kuusi.

Suomessa tavataan vakiintuneena tulokkaana tai viljelykarkulaisena kolmea muutakin kellukkalajia. Näistä pystykukkaisia ja siirottavasti keltateriöisiä lajeja ovat idänkellukka, G. aleppicum ja japaninkellukka, G. macrophyllum. Toisinaan viljelykarkulaisena tavataan myös punakukkaista tulikellukkaa, G. coccineum.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle oja- ja kyläkellukan risteymän esiintymiskartalle Suomessa.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Geum rivale x urbanum – oja- ja kyläkellukan risteymää tavataan yleisimmin Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen ja Uudenmaan eliömaakunnissa, jotka ovat myös kyläkellukan runsainta esiintymisaluetta. Kasvupaikkoina ovat lähinnä multavat lehti- ja sekametsät, metsänreunat, rannat ja rantapensaikot, pientareet ja kulku-urien laiteet. Toisinaan risteymä voi levittäytyä laajaksikin kasvustoksi. Tämä tuskin onnistuisi ilman itämiskykyisiä pähkylöitä. A, Maarianhamina, Österhamn, Tullarnsäng, luonnonsuojelualue, Lilla holmen -saaren länsipuolisen pikkulahdelman rantametsikkö, 9.6.2014. Ellei toisin mainita, kuvat ovat tältä samalta kasvupaikalta. Copyright Hannu Kämäräinen.

Geum rivale x urbanum – oja- ja kyläkellukan risteymän kukinto on varren ja sen haarojen latvassa lähes viuhkomaisesti. Se on ojakellukan tavoin nuokkuva. EP, Kurikka, keskusta, Muuritien ja Peltotien välissä oleva ratavalli Paulaharjuntien pohjoispuolella, vallin itäpuolen tyvi, 12.6.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.

Geum rivale x urbanum – oja- ja kyläkellukan risteymän teriö on valtaosin keltainen. Samassakin kasvustossa se voi kuitenkin toisinaan olla kuvan tavoin punertavankeltainen tai vaaleanpunertava. 9.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.

Geum rivale x urbanum – oja- ja kyläkellukan risteymän kukintohaarat ovat lehtihankaiset. Kukkaperän pituus vaihtelee kukintavaiheessa paljon ollen noin 10-70 mm pitkä eli enemmän ojakellukan kuin kyläkellukan pituusluokkaa. Perä pitenee jonkin verran vielä kukinnan jälkeen. Kukintohaarat ja kukkaperät ovat vihertävät, vihreänruskeat tai usein punaruskeat, kuten kuvassa. Tyvellä olevan tukilehden malli vaihtelee puikean lehdykkämäisestä, liuskaisesta ja hampaisesta suikean ehytlaitaiseen. Samalla myös koko vaihtelee suuresti. 9.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.

Geum rivale x urbanum – oja- ja kyläkellukan risteymän terälehdet ovat kukan avautumisen jälkeen yleensä ensin pystyt. Verholehdet kääntyvät avautuessaan heti sivulle. 9.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.

Geum rivale x urbanum – oja- ja kyläkellukan risteymän kukkaperä on karvainen sekä nukka- ja nystykarvainen. Verholehdet ovat usein kyläkellukan tavoin taakäänteisesti teriöstä poispäin. Terälehtien muoto tulee tavallisesti ojakellukalta. Kuvan teriössä mukana on tullut myös punertavaa värisävyä. 9.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.

Geum rivale x urbanum – oja- ja kyläkellukan risteymän teriö on yleensä noin 25-30 mm leveä. Terälehdet ovat lähinnä pyöreämuotoisen tai hieman kulmikkaan vastapuikeat ja pitkäksi, kapeaksi tyviosaksi eli kynneksi suippenevat. Heteitä ja emejä on paljon. Heteiden palhot ovat keltaiset tai kellanvalkoiset ja noin 3-5 mm pitkät. Ponnet ovat keltaiset, täysin kehittyneet ja noin 1-1,2 mm pitkät. Ne muuttuvat ruskeiksi siitepölyvaiheen jälkeen. Emin vartalot ovat kaksiosaiset ja kukintavaiheessa kellanvaaleat sekä noin 2-5 mm pitkät. Niiden päässä on lyhyt ja noin vartalon paksuinen luotti. 9.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.

Geum rivale x urbanum – oja- ja kyläkellukan risteymän terälehdet ovat ojakellukan terälehtien kokoluokkaa eli tavallisesti noin 10-13 mm pitkät ja kärkiosastaan noin 7-10 mm leveät. Kyläkellukan terälehdet ovat yleensä vain noin 4-7 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2,5-3,5 mm leveät. Risteymän terälehtien kärki on kyläkellukan tavoin pyöreähkö, kuten edellisessä kuvassa tai enintään vain hieman kaareva, kuten ojakellukalla. Kuvassa on hyvin nähtävissä, kuinka risteymän emin vartalo on tyviosastaan karvainen ja kärkiosastaan kalju. 9.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.

Geum rivale x urbanum – oja- ja kyläkellukan risteymän kukat näyttävät olevan kyläkellukan tavoin kärpästen suosiossa, kun taas ojakellukan kapean kellomaisia kukkia pölyttävät useimmiten kimalaiset. Kukinnan jälkeen risteymänkin emiön vartalot alkavat kasvaa pituutta kehittyen noin 10-15 mm pitkiksi. Hedelmistöjäkin ja jopa itämiskykyisiä pähkylöitä kehittyy ainakin toisinaan, mutta niistä ei valitettavasti ainakaan vielä ole kuvaa tässä kuvasarjassa. 9.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.

Geum rivale x urbanum – oja- ja kyläkellukan risteymän ruusukelehdet ovat ruodilliset ja päätöpariset. Lehtiruoti on yleensä noin 3-12 cm pitkä. Lehtilapa on tavallisesti noin 5-15 cm pitkä. Sivulehdyköitä on useimmiten yhdestä neljään paria, ja ne pienenevät lehtiruotia kohti. Ne ovat ruodittomat tai ruoti on enintään noin 3 mm pitkä. Lehdyköiden muoto vaihtelee suuresti. Kärkilehdykkä voi olla ojakellukan tapaan pyöreähkö ja kärjestään matalammin tai syvemmin moniliuskainen tai kyläkellukan tapaan syvemmin tai matalammin kolmiliuskainen. Se on tavallisesti noin 4-6 cm pitkä ja suunnilleen pituutensa levyinen tai hieman pituuttaan kapeampi. U, Hanko, Täktom, Långören, niemeen johtavan kapean hiekkakannaksen eteläpuoli, niemen koillislaita Kattrumpan-merenlahden rannalla, 18.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto