Gymnocarpium continentale – idänimarre

  • Gymnocarpium continentale (Petrov) Pojark. [G. jessoënse (Koidz.) Koidz. subsp. parvulum Sarvela] – idänimarre
  • Gymnocarpium Newman – pikkuimarteet
  • Cystopteridaceae – loikkokasvit (aikaisemmin Dryopteridaceae – alvejuurikasvit)

Idänimarre, Gymnocarpium continentale, on monivuotinen saniainen ja itiökasvi, jonka lehdet ovat suorina tavallisesti noin 10-30 cm pitkiä. Sen maavarsi on pitkä, hento, juurehtiva ja haarova sekä vaakatasoinen. Se on tummanruskea ja nuoremmilta osiltaan ruskeasuomuinen. Lehdet nousevat maavarresta yksittäin. Kasvustot ovat yleensä muutaman lehden ryhminä. Lehtiruoti on ohut ja yleensä noin 1,5-2 kertaa lehtilavan mittainen. Se on kellanvihreä tai ruskehtavan vihertävä ja tyveltä tummanruskea. Ruoti on tiheästi ja lyhyesti nystykarvainen sekä alaosastaan yleensä harvakseen vaaleanruskeasuomuinen. Lehtilapa on tavallisesti kapeahkon kolmiomainen tai kapeahkon puikea, suippokärkinen ja noin 5-15 cm pitkä sekä alaosastaan noin 5-13 cm leveä. Se on noin 0,9-1,5 kertaa niin pitkä kuin leveä ja molemmin puolin kirkkaanvihreä sekä runsaasti lyhyen nystykarvainen. Lavassa on ikään kuin kolme lehdykkää, joista kärkilehdykkä on kolmiomainen ja  huomattavasti kahta muuta, kapeanpuikeaa lehdykkää isompi. Lavan kärkiosa on kertaalleen parilehdykkäinen ja tyviosa kahteen kertaan parilehdykkäinen. Lavan ja lehdyköiden keskiranka ovat tiheästi lyhyen nystykarvaiset.

Lehtilavan kärkiosan ja sen alaosan vastakkain olevien, kahden kapeanpuikean lehdykän pikkulehdykät ovat keskirangallaan vastakkain tai vuoroittain. Ne ovat pitkulaiset, terävähkö- tai tylpähkökärkiset ja pariosaiset – parijakoiset. Lehtilavan tyvilehdyköiden sisimmät eli päärangan puoleiset pikkulehdykät ovat keskenään jossain määrin erikokoiset. Parin alempi pikkulehdykkä on ylempää pitempi, tavallisesti noin 15-20 mm pitkä ja noin 8-12 mm leveä. Pienemmän eli ylemmän pikkulehdykän keskiosan leveys on 4/5 isomman lehdykän keskiosan leveydestä. Pikkulehdyköiden sivuliuskat ovat lehdykän tyviosassa yleensä tasasoukan pitkulaiset ja päästään tylpät tai pyöreähköt sekä laidoiltaan ja päästään ehyehköt tai hampaiset. Sivuliuskojen laidat ovat suorat tai toisinaan jonkin verran alaspäin kääntyneet.

Itiöpesäkeryhmät sijaitsevat alapinnalla, rivissä pikkulehdyköiden sivuliuskojen ja lavan kärkiosan sivuliuskojen laidoilla. Ne ovat pyöreät, katesuomuttomat ja läpimitaltaan enintään noin 1 mm. Alkuvaiheessa itiöpesäkeryhmät ovat valkoisehkot, mutta muuttuvat kypsyessään ruskeiksi. Itiöpöly on vaaleanruskeaa. Itiöiden kypsymisaika on heinä-elokuu.

Idänimarre on alkuperäinen laji Suomessa ja sitä esiintyy harvinaisena vain Koillismaan, Enontekiön Lapin ja Inarin Lapin eliömaakunnissa. Kasvupaikkoina ovat kallioiden ja kallioseinämien raot ja hyllyt sekä tyvilouhikot. Laji on kalkinsuosija. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa se on todettu silmälläpidettäväksi (NT). Luokitukseen ovat vaikuttaneet  yksilöiden määrän merkittävä väheneminen ja pieni populaatiokoko. Uhkatekijöinä nähdään kuluminen, kaivannaistoiminta, metsien uudistamis- ja hoitotoimet, keräily ja poiminta sekä risteytyminen. Muissa Pohjoismaissa idänimarre kasvaa Flora Nordica 1:n (2000) ja Suuren Pohjolan kasvion (2005) mukaan vain Norjassa, harvinaisena Länsi-Finnmarkin eliömaakunnassa. Alla olevan The Euro+Med Plantbasen linkin mukaan laji kasvaisi myös Ruotsissa. Todennäköisesti merkintä on virheellinen.  Koillismaan kasvualue yltää nykyisen itärajan taakse, Venäjän puolelle, Paanajärvelle ja Kutsan sekä Äänisen seuduille. Pääesiintymisalue levittäytyy Siperiasta Itä-Aasiaan. Laji kasvaa myös Pohjois-Amerikan pohjoisosissa.

Suomessa kasvaa kolme pikkuimarrelajia. Metsäimarre, G. dryopteris, on niistä maantieteellisesti joka paikan kasvi. Sen sijaan kalkki-imarre, G. robertianum, kasvaa harvinaisena vain Koillismaan eliömaakunnassa. Metsäimarteen lehtilavan kaksi tyvilehdykkää ovat kolmiomaiset ja lähes samankokoiset lehden kärkiosan kanssa. Lehdet ovat kaljuhkot tai nystykarvoja on vain vähän. Rajankäyntiä voi toisinaan hankaloittaa metsäimarteen risteytyminen kahden muun lajin kanssa. Idänimarre ja kalkki-imarre ovat keskenään läheisiä ja samankaltaisia lajeja sekä kasvavat Koillismaalla myös samoilla kasvupaikoilla. Kalkki-imarteen lehtilapa on yleensä leveämmän kolmiomainen, mutta lajien sisäinen vaihtelu tältä osin menee osittain päällekkäin. Se on myös himmeän tai harmaamman vihreä, mutta värisävyjen näkyminen niin silmään kuin kameraankin on valosta kiinni. Varmin erottava tuntomerkki löytyy tyvilehdyköiden ensimmäisestä eli sisimmästä pikkulehdykkäparista. Kalkki-imarteella ylemmän eli pienemmän pikkulehdykän keskiosan leveys on 3/5 isomman lehdykän keskiosan leveydestä. Idän- ja kalkki-imarteen risteymää ei ole raportoitu ainakaan Suomesta. Joskus 3/5 ja 4/5 mittasuhteet menevät niin välimaastoon, että lajimääritystä on vahvistettava lehtilavan muilla tuntomerkeillä.

Koillismaalla imarteita tutkaillessa ja kuvatessa kannattaa pitää viivoitinta tai muuta mittaa sekä kynää ja vihkoa tai paperia mukana. Jos aikaa ja kärsivällisyyttä riittää, voi heti mitata em. lajipariin tunnistetun, mahdollisimman edustavan ja normaalirakenteisen lehden isompien tyvilehdyköiden leveyden puolivälin kohdalta. Kännykän laskimella voi sitten jakaa leveyden viidellä ja kertoa näin saadun luvun ensin kolmella ja sitten neljällä ja merkitä tulokset ylös. Tämän jälkeen voi mitata pienemmän pikkulehdykän leveyden puolivälistä ja katsoa, kumpaa laskettua lukua mitattu luku sivuaa. Jos homma tuntuu maastossa liian hitaalta, kannattaa käyttää kameraa ja ottaa tyvilehdyköistä suoraan edestä päin tai suoraan takaa kuvia. Kotona ne on sitten helppo suurentaa ruudulla riittävän isoiksi ja tehdä em. mittaukset ruudun pinnalta. Mittasuhteethan eivät suurentaessa muutu.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle idänimarteen esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase Projekt). Kartalla laji on nimellä G. jessoënse subsp. parvulum.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Gymnocarpium continentale - idänimarre viihtyy kalliorinteillä ja -seinämillä. Sen suikertava maavarsi ankkuroituu kallionrakoihin ja takertuu sammalpohjaan. Kuvan alimmainen lehtilapa on noin 1,2 kertaa leveyttään pitempi. Sammalpinnalla näkyy edellisvuotisia, kuihtuneita ruoteja ja vanamon, Linnaea borealis, varsia. Ks, Kuusamo, Juuma, Lammasvuoma, rotkolaakson seinämärinne hieman Oulangan kansallispuiston luoteispuolella, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Gymnocarpium continentale – idänimarre viihtyy kalliorinteillä ja -seinämillä. Sen suikertava maavarsi ankkuroituu kallionrakoihin ja takertuu sammalpohjaan. Kuvan alimmainen lehtilapa on noin 1,2 kertaa leveyttään pitempi. Sammalpinnalla näkyy edellisvuotisia, kuihtuneita ruoteja ja vanamon, Linnaea borealis, varsia. Ks, Kuusamo, Juuma, Lammasvuoma, rotkolaakson seinämärinne hieman Oulangan kansallispuiston luoteispuolella, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Gymnocarpium continentale - idänimarre kasvaa Koillismaalla usein metsäisessä maastossa, mutta varsinaiselta metsäpohjalta sitä on turha etsiä. Se on kalkinsuosija ja tarvitsee juurehtivalle maavarrelleen tuntuman kalliopintaan. Usein sen tapaakin roikkumasta paljaan seinämän raoista. Kasvuston oikeassa laidassa, lehtien alla, on seuralaisena kaljukiviyrtti, Woodsia glabella. Ks, Kuusamo, Juuma, Lammasvuoma, rotkolaakson seinämärinne hieman Oulangan kansallispuiston luoteispuolella, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Gymnocarpium continentale – idänimarre kasvaa Koillismaalla usein metsäisessä maastossa, mutta varsinaiselta metsäpohjalta sitä on turha etsiä. Se on kalkinsuosija ja tarvitsee juurehtivalle maavarrelleen tuntuman kalliopintaan. Usein sen tapaakin roikkumasta paljaan seinämän raoista. Kasvuston oikeassa laidassa, lehtien alla, on seuralaisena kaljukiviyrtti, Woodsia glabella. Ks, Kuusamo, Juuma, Lammasvuoma, rotkolaakson seinämärinne hieman Oulangan kansallispuiston luoteispuolella, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Gymnocarpium continentale - idänimarteen lehdet versovat maavarresta yksittäin. Kasvustot ovat yleensä muutaman lehden ryhminä. Lehtilapa on tavallisesti kapeahkon kolmiomainen tai kapeahkon puikea, suippokärkinen ja noin 5-15 cm pitkä sekä alaosastaan noin 5-13 cm leveä. Se on noin 0,9-1,5 kertaa niin pitkä kuin leveä (kuvan oikeanpuolimmaisessa lehdessä suhde on 1,2). Ks, Kuusamo, Juuma, Lammasvuoma, rotkolaakson seinämärinne hieman Oulangan kansallispuiston luoteispuolella, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Gymnocarpium continentale – idänimarteen lehdet versovat maavarresta yksittäin. Kasvustot ovat yleensä muutaman lehden ryhminä. Lehtilapa on tavallisesti kapeahkon kolmiomainen tai kapeahkon puikea, suippokärkinen ja noin 5-15 cm pitkä sekä alaosastaan noin 5-13 cm leveä. Se on noin 0,9-1,5 kertaa niin pitkä kuin leveä (kuvan oikeanpuolimmaisessa lehdessä suhde on 1,2). Ks, Kuusamo, Juuma, Lammasvuoma, rotkolaakson seinämärinne hieman Oulangan kansallispuiston luoteispuolella, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Gymnocarpium continentale - idänimarteen lehtilavassa on ikään kuin kolme lehdykkää, joista kärkilehdykkä on kolmiomainen ja huomattavasti kahta muuta, kapeanpuikeaa lehdykkää isompi. Lavan kärkiosa on kertaalleen parilehdykkäinen ja tyviosa kahteen kertaan parilehdykkäinen. Ks, Kuusamo, Juuma, Lammasvuoma, rotkolaakson seinämärinne hieman Oulangan kansallispuiston luoteispuolella, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Gymnocarpium continentale – idänimarteen lehtilavassa on ikään kuin kolme lehdykkää, joista kärkilehdykkä on kolmiomainen ja huomattavasti kahta muuta, kapeanpuikeaa lehdykkää isompi. Lavan kärkiosa on kertaalleen parilehdykkäinen ja tyviosa kahteen kertaan parilehdykkäinen. Ks, Kuusamo, Juuma, Lammasvuoma, rotkolaakson seinämärinne hieman Oulangan kansallispuiston luoteispuolella, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Gymnocarpium continentale - idänimarteen lehtilapa on molemmin puolin kirkkaanvihreä. Alapinnan itiöpesäkeryhmät ovat kuvan varjoisella kasvupaikalla vielä heinäkuun puolivälin tienoilla kypsymättömän valkoiset. Ks, Kuusamo, Juuma, Lammasvuoma, rotkolaakson seinämärinne hieman Oulangan kansallispuiston luoteispuolella, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Gymnocarpium continentale – idänimarteen lehtilapa on molemmin puolin kirkkaanvihreä. Alapinnan itiöpesäkeryhmät ovat kuvan varjoisella kasvupaikalla vielä heinäkuun puolivälin tienoilla kypsymättömän valkoiset. Ks, Kuusamo, Juuma, Lammasvuoma, rotkolaakson seinämärinne hieman Oulangan kansallispuiston luoteispuolella, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Gymnocarpium continentale - idänimarteen lehtilavan kolmiomaisen kärkiosan parilehdykät ovat yleensä kokonaan parijakoiset eli niiden sivuliuskat eivät jakaudu rankaan saakka. Lavan kärkeä kohti lehdyköiden väli tiivistyy ja keskiranka muuttuu siipipalteiseksi, kunnes lehdykät kasvavat kokonaan siihen kiinni ja viimein typistyvät pelkiksi sivuliuskoiksi. Ks, Kuusamo, Juuma, Lammasvuoma, rotkolaakson seinämärinne hieman Oulangan kansallispuiston luoteispuolella, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Gymnocarpium continentale – idänimarteen lehtilavan kolmiomaisen kärkiosan parilehdykät ovat yleensä kokonaan parijakoiset eli niiden sivuliuskat eivät jakaudu rankaan saakka. Lavan kärkeä kohti lehdyköiden väli tiivistyy ja keskiranka muuttuu siipipalteiseksi, kunnes lehdykät kasvavat kokonaan siihen kiinni ja viimein typistyvät pelkiksi sivuliuskoiksi. Ks, Kuusamo, Juuma, Lammasvuoma, rotkolaakson seinämärinne hieman Oulangan kansallispuiston luoteispuolella, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Gymnocarpium continentale - idänimarteen lehtilavan tyvilehdyköiden sisemmät pikkulehdykät ovat tyveen saakka erilliset. Sen sijaan tyvilehdykän kärkiosa on parijakoinen. Sisimmät eli päärangan puoleiset pikkulehdykät ovat keskenään jossain määrin erikokoiset. Parin alempi pikkulehdykkä on ylempää pitempi, tavallisesti noin 15-20 mm pitkä ja noin 8-12 mm leveä. Pienemmän eli ylemmän pikkulehdykän keskiosan leveys on 4/5 isomman lehdykän keskiosan leveydestä. Ks, Kuusamo, Juuma, Lammasvuoma, rotkolaakson seinämärinne hieman Oulangan kansallispuiston luoteispuolella, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Gymnocarpium continentale – idänimarteen lehtilavan tyvilehdyköiden sisemmät pikkulehdykät ovat tyveen saakka erilliset. Sen sijaan tyvilehdykän kärkiosa on parijakoinen. Sisimmät eli päärangan puoleiset pikkulehdykät ovat keskenään jossain määrin erikokoiset. Parin alempi pikkulehdykkä on ylempää pitempi, tavallisesti noin 15-20 mm pitkä ja noin 8-12 mm leveä. Pienemmän eli ylemmän pikkulehdykän keskiosan leveys on 4/5 isomman lehdykän keskiosan leveydestä. Ks, Kuusamo, Juuma, Lammasvuoma, rotkolaakson seinämärinne hieman Oulangan kansallispuiston luoteispuolella, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Gymnocarpium continentale - idänimarteen lehdykät ovat päältä lyhyesti nystykarvaiset. Nystykarvat muodostavat usein myös tiheästi ahtautuneita ryhmiä. Ks, Kuusamo, Juuma, Lammasvuoma, rotkolaakson seinämärinne hieman Oulangan kansallispuiston luoteispuolella, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Gymnocarpium continentale – idänimarteen lehdykät ovat päältä lyhyesti nystykarvaiset. Nystykarvat muodostavat usein myös tiheästi ahtautuneita ryhmiä. Ks, Kuusamo, Juuma, Lammasvuoma, rotkolaakson seinämärinne hieman Oulangan kansallispuiston luoteispuolella, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Gymnocarpium continentale - idänimarteen lehdyköiden alapintakin on tiheähkösti nystykarvainen. Itiöpesäkeryhmät ovat rivissä pikkulehdyköiden sivuliuskojen ja lavan kärkiosan sivuliuskojen laidoilla. Pikkulehdyköiden sivuliuskat ovat lehdykän tyviosassa yleensä tasasoukan pitkulaiset ja laidoiltaan sekä päästään ehyehköt tai hampaiset. Ks, Kuusamo, Juuma, Lammasvuoma, rotkolaakson seinämärinne hieman Oulangan kansallispuiston luoteispuolella, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Gymnocarpium continentale – idänimarteen lehdyköiden alapintakin on tiheähkösti nystykarvainen. Itiöpesäkeryhmät ovat rivissä pikkulehdyköiden sivuliuskojen ja lavan kärkiosan sivuliuskojen laidoilla. Pikkulehdyköiden sivuliuskat ovat lehdykän tyviosassa yleensä tasasoukan pitkulaiset ja laidoiltaan sekä päästään ehyehköt tai hampaiset. Ks, Kuusamo, Juuma, Lammasvuoma, rotkolaakson seinämärinne hieman Oulangan kansallispuiston luoteispuolella, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Gymnocarpium continentale - idänimarteen lehden ja lehdyköiden keskiranka on hyvin tiheästi nystykarvainen. Lehtien karvoituksen näkyminen vaatii vastavaloa ja hyvää näköä tai suurennosta. Itiöpesäkeryhmät ovat pyöreät, katesuomuttomat ja kypsinä ruskeahkot sekä läpimitaltaan enintään noin 1 mm. Kuvan sisimmäisen pikkulehdykkäparin pienemmän lehdykän suhde isompaan on tasan 4/5. Ks, Kuusamo, Juuma, Lammasvuoma, rotkolaakson seinämärinne hieman Oulangan kansallispuiston luoteispuolella, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Gymnocarpium continentale – idänimarteen lehden ja lehdyköiden keskiranka on hyvin tiheästi nystykarvainen. Lehtien karvoituksen näkyminen vaatii vastavaloa ja hyvää näköä tai suurennosta. Itiöpesäkeryhmät ovat pyöreät, katesuomuttomat ja kypsinä ruskeahkot sekä läpimitaltaan enintään noin 1 mm. Kuvan sisimmäisen pikkulehdykkäparin pienemmän lehdykän suhde isompaan on tasan 4/5. Ks, Kuusamo, Juuma, Lammasvuoma, rotkolaakson seinämärinne hieman Oulangan kansallispuiston luoteispuolella, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Gymnocarpium continentale - idänimarteen lehtiruoti on yleensä noin 1,5-2 kertaa lehtilavan mittainen. Se on ruskehtavan vihertävä ja tiheästi nystykarvainen. Kuvassa on myös nuori lehti, joka on noin 5 cm pitkä ja tyveltä saman levyinen. Jo tässä vaiheessa lehtilavan alimpien sivulehdyköiden sisimmäisten lehdykkäparien leveyssuhde on 4/5. Ks, Kuusamo, Juuma, Lammasvuoma, rotkolaakson seinämärinne hieman Oulangan kansallispuiston luoteispuolella, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Gymnocarpium continentale – idänimarteen lehtiruoti on yleensä noin 1,5-2 kertaa lehtilavan mittainen. Se on ruskehtavan vihertävä ja tiheästi nystykarvainen. Kuvassa on myös nuori lehti, joka on noin 5 cm pitkä ja tyveltä saman levyinen. Jo tässä vaiheessa lehtilavan alimpien sivulehdyköiden sisimmäisten lehdykkäparien leveyssuhde on 4/5. Ks, Kuusamo, Juuma, Lammasvuoma, rotkolaakson seinämärinne hieman Oulangan kansallispuiston luoteispuolella, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto