- Helianthemum nummularium (L.) Mill. – kultapäivännouto
- subsp. nummularium – ketopäivännouto
- subsp. obscurum (Čelak.) Holub – tanskanpäivännouto
- Helianthemum Mill. – päivännoudot
- Cistaceae – päivännoutokasvit
Suomessa esiintyy luontaisesti kultapäivännoudon nimialalaji, ketopäivännouto, subsp. nummularium. Lisäksi on muutaman kerran tavattu tulokkaana toista alalajia, tanskanpäivännoutoa, subsp. obscurum. Kultapäivännouto on monivuotinen, yleensä monivartinen ja pysty tai tyveltä koheneva sekä alhaalta puutunut puolivarpumainen ruoho, joka on tavallisesti noin 10-30 cm korkea. Juurakko on pitkä, varpumaisesti puutunut, haarova ja tiheitä sekä laajojakin kasvustoja muodostava. Varret ovat vihreä- tai punaruskeasävyiset, liereät ja tiheästi vaalean lyhytkarvaiset.
Lehdet ovat korvakkeelliset, lyhytruotiset, talvehtivat ja varrella vastakkain. Korvakkeet ovat suikeat, lehtimäiset, vihreät ja hapsikarvaiset sekä noin 3-8 mm pitkät ja noin 0,7-1,2 mm leveät. Ruoti on hapsikarvainen ja noin 2-4 mm pitkä sekä korvakkeita lyhyempi. Lehtilapa on suikean pitkulainen, tylppä- tai pyöreäkärkinen, pyöreä- tai lyhyen kiilatyvinen ja ehytlaitainen sekä laidoiltaan hieman alaspäin kiertynyt ja yläpinnaltaan vihreä. Se on tavallisesti noin 10-30 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 2-10 mm leveä. Ketopäivännoudon lehtilavan yläpuoli on pinnaltaan ja laidoiltaan harvemmin tai tiheämmin hapsikarvainen. Alapuoli on hyvin tiheästä ja lyhyestä tähtikarvoituksesta harmaa, minkä lisäksi on myös hapsikarvoja. Tanskanpäivännoudon lehtien yläpinta on kaljuhko tai vähäkarvainen ja alapinta kalju tai niukasti tähtikarvainen.
Kukinto on varren latvassa oleva yksihaarainen viuhko, jossa on allekkain 1-10 kukkaa. Joskus harvoin kukinnossa voi olla ylimmässä lehtihangassa myös lyhyehkö, kukkiva sivuhaara. Kukintorangassa ja kukkaperän tyvellä on kukinto- ja tukilehtiä, jotka ovat suikeat tai kapeanpuikeat, vihreät ja karvaiset sekä noin 3-7 mm pitkät ja noin 0,5-1,5 mm leveät. Kukkaperä on kukintavaiheessa pystyhkö mutta nuppuvaiheessa ja kukinnan jälkeen nuokkuva. Se on yleensä noin 5-10 mm pitkä ja varren sekä kukintorangan tavoin karvainen. Verhiö on erilehtinen ja muodostuu kahdenlaisista sekä keskenään hyvin erinäköisistä verholehdistä. Verhiön viidestä verholehdestä kolme sisempää ovat puikeat, noin 6-9 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 3-4 mm leveät. Ne ovat pohjaväriltään kellertävät tai vaaleanvihreät, reunoistaan ja vahvoista suonistaan tummemmanvihreät sekä hapsikarvaiset. Sisempien verholehtien ulkotyvellä on kaksi lähes huomaamattoman pientä, suikeaa, vihreää ja karvaista verholehteä, jotka ovat noin 2,5-4 mm pitkät ja noin 0,7-1 mm leveät.
Kukat ovat kaksineuvoiset. Teriössä on 5 terälehteä, ja se on säteittäinen, keltainen, ja tavallisesti noin 17-30 mm läpimitaltaan. Terälehdet ovat leveähkön vastapuikeat, tylppäkärkiset ja tyveltään kapeaksi kynneksi kapenevat sekä yleensä noin 8-15 mm pitkät sekä leveimmältä kohtaa noin 7-14 mm leveät. Niiden tyvellä on usein oranssi läikkä. Heteitä on 50-100, ja ne ovat noin 4-6 mm pitkät. Palhot ja pienet, pitkulaiset ponnet ovat keltaiset. Sikiäin on kehänpäällinen, lähes pallomainen, vihreä- tai harmaasävyinen ja noin 1,5-2 mm pitkä. Sen kärjessä oleva emin vartalo luotteineen on noin 3-4 mm pitkä. Luotti on nuppimainen, keltainen, nystyinen ja noin 1 mm leveä. Normaali kukinta-aika on toukokuun loppupuolelta heinäkuulle.
Sikiäimestä kehittyvä hedelmä on 1-lokeroinen kota, joka jää kukinnan jälkeen sulkeutuvan ja kuihtuvan verhiön sisälle. Se on soikeahkon munamainen, harmahtava – vaaleanruskea, huopamaisen tiheästi hyvin lyhytkarvainen sekä noin 5-7 mm pitkä ja noin 3-4 mm leveä. Kota aukeaa 3-liuskaisesti, ja siinä on enintään noin 30 siementä, jotka ovat pyöreähköt, ruskeat, märkänä limaantuvat ja läpimitaltaan 1,3-1,7 mm.
Ketopäivännouto on Suomessa alkuperäinen ja yleisehkö Ahvenanmaalla sekä hyvin harvinainen muinaistulokas Varsinais-Suomen ja Etelä-Hämeen eliömaakunnissa. Muutama vanha uustulokashavainto on myös Uudenmaan ja Etelä-Savon eliömaakunnista. Tanskanpäivännoudosta on vain muutama hyvin vanha satunnaistulokashavainto Uudenmaan, Etelä-Hämeen ja Etelä-Pohjanmaan eliömaakunnista. Ketopäivännoudon kasvupaikkoina ovat lähinnä kuivat rinteet, kedot, soraikot ja tienpientareet. Laji, kultapäivännouto, on kalkinsuosija. Se on rauhoitettu koko maassa eli vuodesta 2023 alkaen myös Ahvenanmaalla. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa laji on luokiteltu silmälläpidettäväksi (NT). Luokitukseen on vaikuttanut yksilöiden määrän merkittävä vähentyminen. Uhkatekijänä mainitaan avoimien alueiden sulkeutuminen. Muissa Pohjoismaissa ketopäivännouto ja tanskanpäivännouto kasvavat luontaisena Ruotsissa ja Tanskassa.
Ketopäivännouto vaatii menestyäkseen avointa, valoisaa ja kuivaa kasvupaikkaa. Sen kukinnosta on usein auki kerrallaan vain yksi aurinkoa kohti kurottava kukka ja sekin vain lämpimällä ja hyvällä säällä. Laaja ja syvälle yltävä juuristo takaa riittävän vedensaannin, jonka haihtumista hidastavat kapeat, laidoiltaan kiertyvät ja alta huopamaisen tiheäkarvaiset lehdet. Laji on Suomessa jääkauden jälkeisen lämpökauden jäänne, jonka viimeinen, varmempi kasvualue rajoittuu Ahvenanmaalle. Muualla Suomessa tavatut, harvat kasvupaikat ovat syntyneet ihmistoiminnan myötävaikutuksella, esimerkkinä Hakoisten linnavuori Janakkalassa, Etelä-Hämeen eliömaakunnassa.
Kultapäivännouto on sukunsa ja koko heimonsa ainoa luonnonlaji Suomessa. Sitä ei kukkivana sotke muihin lajeihin, mutta kukkimattomana laji voi jäädä kokonaan huomaamatta muun ruohoston seasta. Pohjoismaiden toinen päivännoutolaji kasvaa Ruotsin Öölannissa, jonka mukaan se on nimettykin. Öölanninpäivännouto, H. oelandicum, on mätästävä ja rento- tai kohenevavartinen. Lehdet ovat vain noin 10 mm pitkät ja korvakkeettomat. Teriö on kultapäivännoutoa pienempi, läpimitaltaan noin 10-15 mm.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle ketopäivännoudon esiintymiskartalle Suomessa.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle tanskanpäivännoudon esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Kuvasarjan kaikki kuvat ovat Suomessa luonnonvaraisesta nimialalajista, ketopäivännoudosta.
Helianthemum nummularium – kultapäivännouto on monivuotinen, yleensä monivartinen ja pysty tai tyveltä koheneva puolivarpumainen ruoho, joka on tavallisesti noin 10-30 cm korkea. A, Sund, Tosarby, Bomarsundiin vievän maantien (tie 2) laitaketo noin 1 km Tosarbyn tienhaarasta itään, 10.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Helianthemum nummularium – kultapäivännoudon kukinto on varren latvassa oleva yksihaarainen viuhko, jossa on allekkain yhdestä kymmeneen kukkaa. Kukinnosta on usein auki kerrallaan vain yksi kukka ja sekin vain lämpimällä ja hyvällä säällä. A, Sund, Tosarby, Bomarsundiin vievän maantien (tie 2) laitaketo noin 1 km Tosarbyn tienhaarasta itään, 10.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Helianthemum nummularium – kultapäivännoudon juurakko on pitkä, haarova ja tiheitä sekä laajojakin kasvustoja muodostava. Lajin hyvinvointia uhkaa pahiten kasvupaikkojen rehevöityminen ja umpeutuminen. A, Sund, Tosarby, Bomarsundiin vievän maantien (tie 2) laitaketo noin 1 km Tosarbyn tienhaarasta itään, 10.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Helianthemum nummularium – kultapäivännoudon terälehdet ovat leveähkön vastapuikeat, tylppäkärkiset ja tyveltään kapeaksi kynneksi kapenevat sekä yleensä noin 8-15 mm pitkät sekä leveimmältä kohtaa noin 7-14 mm leveät. Niiden tyvellä on usein oranssi läikkä. Sikiäin on kehänpäällinen, lähes pallomainen ja noin 1,5-2 mm pitkä. Sen kärjessä oleva emin vartalo luotteineen on noin 3-4 mm pitkä. Luotti on nuppimainen, keltainen ja nystyinen. A, Sund, Tosarby, Bomarsundiin vievän maantien (tie 2) laitaketo noin 1 km Tosarbyn tienhaarasta itään, 10.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Helianthemum nummularium – kultapäivännoudon kukassa on runsaasti heteitä. Niiden määrä vaihtelee noin viidenkymmenen ja sadan välillä. Kukissa ei ole lainkaan mettä, mutta suuri hedemäärä houkuttelee hyönteisiä siitepölyn keräykseen, jolloin ne samalla pölyttävät kukat. A, Sund, Tosarby, Bomarsundiin vievän maantien (tie 2) laitaketo noin 1 km Tosarbyn tienhaarasta itään, 10.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Helianthemum nummularium – kultapäivännoudon kukinnan jälkeen verhiöt sulkeutuvat ja kuivuessaan muuttuvat ruskeiksi. A, Lemland, Knutsboda, Lemlandsvägenin (tie 3) laitaketo Lembötevägenin risteyksen eteläpuolella, 12.8.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.
Helianthemum nummularium – kultapäivännoudon nimialalaji, ketopäivännouto on Suomessa alkuperäinen ja yleisehkö Ahvenanmaalla sekä hyvin harvinainen muinaistulokas Varsinais-Suomen ja Etelä-Hämeen eliömaakunnissa. Muutama vanha uustulokashavainto on myös Uudenmaan ja Etelä-Savon eliömaakunnista. Tanskanpäivännoudosta on vain muutama hyvin vanha satunnaistulokashavainto. A, Sund, Tosarby, Bomarsundiin vievän maantien (tie 2) laitaketo noin 1 km Tosarbyn tienhaarasta itään, 10.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Helianthemum nummularium – kultapäivännoudon kasvupaikkoina ovat lähinnä kuivat rinteet, kedot, soraikot ja tienpientareet. Laji on kalkinsuosija. Se on rauhoitettu koko maassa eli vuodesta 2023 alkaen myös Ahvenanmaalla. Vuoden 2019 uhanalaisuusarvioinnissa kultapäivännouto on luokiteltu silmälläpidettäväksi lajiksi (NT). Luokitukseen on vaikuttanut yksilöiden määrän merkittävä vähentyminen. A, Sund, Tosarby, Bomarsundiin vievän maantien (tie 2) laitaketo noin 1 km Tosarbyn tienhaarasta itään, 10.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
