(Lehto)sinivuokko, Hepatica nobilis, on monivuotinen ruoho, jonka juurakko on pysty. Lehdet kasvavat juurakosta ruusukkeena. Niiden tyvellä on isoja, kalvomaisia silmusuomuja. Lehdet talvehtivat ja uudet lehdet kasvavat kukinnan loppuvaiheessa tai sen jälkeen. Lehtiruoti on vihreä tai punertava ja karvainen sekä yleensä noin 10-20 cm pitkä. Lehtilapa on kolmiliuskainen ja herttatyvinen. Liuskat ovat tavallisesti ehyitä ja pyöreämuotoisia sekä toisinaan terävähkökärkisiä. Lehti on nahkeahkopintainen, yläpuolelta kalju ja ikääntyessään tummahkonvihreä. Alapuoli on nuorena karvainen, myöhemmin enemmän tai vähemmän kaljuuntuva ja vaaleahkon- tai harmaanvihreä sekä toisinaan sinipunertava. Pituutta lehtilavalla on yleensä noin 4-8 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 5-9 cm.
Kukkavarret nousevat suoraan juurakosta ja ne ovat yleensä noin 10-15 cm pitkät sekä karvaiset. Kukat ovat vanamaisten varsien latvoissa yksittäin ilman erillistä perää. Kukka on tavallisesti noin 15-35 mm leveä. Sen alla on kolme vihreää tai punaruskeaa, verholehtimäistä ylälehteä, jotka ovat soikeahkoja, ehytlaitaisia ja karvaisia sekä useimmiten noin 7-10 mm pitkiä ja leveimmältä kohtaa noin 5-8 mm leveitä. Terälehtimäisiä kehälehtiä on tavallisesti 6-8, mutta lukumäärä voi joskus nousta jopa 12:een. Niiden muoto vaihtelee soikeasta vastapuikeaan ja väri vaaleansinisestä sinisen kautta sini- tai punaviolettiin. Valo vaikuttaa paljon väriaistimukseen. Toisinaan kehälehdet ovat kirjavia tai aivan valkoisia. Kehälehdet ovat yleensä noin 7-16 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 4-8 mm leveät. Ne ovat lähes aina ylälehtiä pitemmät. Terälehdet puuttuvat kokonaan. Heteitä on paljon. Ne ovat yleensä valkoiset, toisinaan kellertävät ja harvoin punertavat sekä noin 3-5 mm pitkät. Emiö on erilehtinen ja emilehtien määrä näyttää vaihtelevan suuresti noin välillä 10-40. Ne ovat tiheäkarvaisia ja noin 2-3 mm pitkiä. Niiden kärjessä oleva vartalo luotteineen on hyvin lyhyt. Nuokkuvan hedelmistön pähkylät ovat kapean munanmuotoisia, karvaisia ja yleensä noin 4-5 mm pitkiä sekä noin 1-1,5 mm paksuja. Niiden suora kärkiota on noin 1 mm pitkä. Normaali kukinta-aika on huhti-toukokuu.
(Lehto)sinivuokko on alkuperäinen laji Suomessa ja sen luontainen pohjoisraja kulkee Etelä-Pohjanmaan, Pohjois-Hämeen, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan eliömaakunnissa. Lisäksi sitä tavataan lähinnä viljelykarkulaisena muutamin paikoin pohjoisempanakin. Runsaana ja yleisenä lajia tavataan etelästä päin Satakunnan, Etelä-Hämeen ja Etelä-Savon eliömaakuntiin saakka. Laji kasvaa pääasiassa tuoreissa ja kuivissa lehdoissa, lehtomaisissa sekametsissä sekä metsänreunoissa ja pientareilla leviten myös puistojen ja pihojen laiteille. Laji on koko Hämeen maakuntakukka. Muissa Pohjoismaissa (lehto)sinivuokko kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Sinivuokko on luonnossa kevään varhaisimpia kukkijoita ja se kestää hyvin hallaöitä ja takatalviakin. Yksilöt ovat pitkäikäisiä ja voivat suotuisilla kasvupaikoilla paisua niin, että kukkia on kymmenittäin. Kasvullisesti laji ei kuitenkaan pysty leviämään laajemmalle, vaan on pelkästään siementuotannon varassa. Pähkylöihin kehittyy rasvaa sisältävä lisäke, elaiosomi. Sen ansiosta muurahaiset kuljettelevat pähkylöitä uusille kasvupaikoille.
Sinivuokon tieteellinen lajinimi, hepatica, tarkoittaa maksayrttiä. Keskiajan lääketieteessä kehitettiin ns. signatuurioppi, jonka mukaan rohdoskasvin ulkoisista piirteistä ja ominaisuuksista voitiin suoraan päätellä, mihin vaivaan kyseinen yrtti auttoi. Koska sinivuokon lehtien malli ja niiden alapinnan värikin usein muistuttivat maksaa, uskottiin, että siitä valmistettu rohto tepsisi maksavaivoihin. Kansanlääkinnässä lehtiä on myöhemmin käytetty virtsanerityksen lisäämiseen ja munuaiskivien hoitoon sekä ulkoisesti haavojen lääkintään ja verenvuodon tyrehdyttämiseen. Kukkien syömisen uskottiin torjuvan vilustumista. Muiden leinikkikasvien tapaan sinivuokon kaikki osat ovat myrkyllisiä eikä siitä ole oikeasti löydetty mitään parantavia ominaisuuksia.
Hepatica nobilis – (lehto)sinivuokko on kevään ensimmäisiä kukkijoita ja se jopa yksin värittää muuten ruskeasävyistä metsäpohjaa. Sinivuokko ei kasvullisesti pysty levittäytymään juurensijojaan laajemmalle alueelle, mutta muurahaiset kuljettavat mielellään sen lukuisia pähkylöitä uusille kasvupaikoille. Niitä houkuttavat pähkylöiden rasvalisäkkeet. EH, Hämeenlinna, Aulanko, Aulangontien itäpuolen puistometsä, luonnonsuojelualue, 4.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Hepatica nobilis – (lehto)sinivuokko saattaa metsänreunan valoisalla paikalla intoutua kasvattamaan monikymmenkukkaisia tuppaita, joissa kukat sulloutuvat lomittain ja päällekkäin. Kuvan yksilössä on noin 60 kukkaa. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Näsiäntien ja Louhoksentien välinen metsäalue, 25.4.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.Hepatica nobilis – (lehto)sinivuokon kukat ja lehdet nousevat suoraan juurakosta. Lehdet talvehtivat ja uudet lehdet kasvavat vasta kukinnan loppuvaiheessa tai sen jälkeen. Valo vaikuttaa kukan värin aistimukseen. Kuvassa näyttäisi olevan sinertäviä ja punaviolettiin vivahtavia kukkia. EH, Hämeenlinna, Sairio, Ruutikellarintien laitametsä, 4.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Hepatica nobilis – (lehto)sinivuokon kukat ovat yksittäin noin 10-15 cm pitkän, vanamaisen varren latvassa. Talvehtineiden lehtien ruoti on noin 10-20 cm pitkä, mutta siirottavat lehdet eivät kuitenkaan peitä pystyjä kukkia. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Kultapiiskuntien jatkeena olevan metsäpolun varsi, 28.4.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.Hepatica nobilis – (lehto)sinivuokon tyvellä ei aina näy talvehtineita lehtiä. Kukan kehälehtien määrä vaihtelee runsaasti samassakin yksilössä. Osa kehälehdistä voi jäädä myös selvästi muita pienemmiksi. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Näsiäntien ja Louhoksentien välinen metsäalue, 25.4.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.Hepatica nobilis – (lehto)sinivuokon kukat ovat suomalaisen nimensä mukaisesti usein siniset, mutta värisävyt ja väritkin voivat aika usein vaihdella. Rakenteellisesti kukasta puuttuvat kokonaan terälehdet, mutta kehälehdet kyllä toimittavat niiden virkaa täydellisesti. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Näsiäntien ja Louhoksentien välinen metsäalue, 1.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Hepatica nobilis – (lehto)sinivuokon kehälehdet ovat toisinaan hyvin vaaleansinertävät tai -lilat. Kukka on tavallisesti noin 15-35 mm leveä. Heteet ovat useimmiten valkoiset sekä noin 3-5 mm pitkät. EH, Hämeenlinna, Sairio, Ruutikellarintien laitametsä, 4.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Hepatica nobilis – (lehto)sinivuokon kukat voivat olla myös lähes punaiset ja heteet keltaisehkot. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Näsiäntien ja Esikontien välinen metsärinne 28.4.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.Hepatica nobilis – (lehto)sinivuokko voi olla myös täysin valkokukkainen (f. alba). Väriominaisuus on periytyvä ja usein valkokukkaisia yksilöitä on useampia samassa paikassa. Kuvan valkokukkainen alue on lähes aarin kokoinen. EH, Hämeenlinna, Puistonmäki, Kaupunginpuiston metsäalue, 9.5.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Hepatica nobilis – (lehto)sinivuokon kehälehtiä on tavallisesti kuudesta kahdeksaan, mutta lukumäärä voi joskus nousta jopa kahteentoista. Niiden muoto vaihtelee soikeasta vastapuikeaan. Ne ovat yleensä noin 7-16 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 4-8 mm leveät. Emilehtien määrä vaihtelee suuresti noin välillä 10-40. Ne ovat noin 2-3 mm pitkät ja niiden kärjessä oleva vartalo luotteineen on hyvin lyhyt. EH, Hämeenlinna, Sairio, Ruutikellarintien laitametsä, 6.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.Hepatica nobilis – (lehto)sinivuokon kukan tyvellä on kolme karvaista, verholehtimäistä varren ylälehteä. Ne ovat soikeahkoja, ehytlaitaisia ja karvaisia sekä useimmiten noin 7-10 mm pitkiä ja leveimmältä kohtaa noin 5-8 mm leveitä. EH, Hämeenlinna, Sairio, Ruutikellarintien laitametsä, 4.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Hepatica nobilis – (lehto)sinivuokon uudet lehdet alkavat versoa kukinnan aikana. Ne ovat sisäänpäin rullautuneet ja pitkän tiheän karvoituksen peitossa. Karvoitus on myös suoja hallaöitä vastaan. EH, Hämeenlinna, Sairio, Ruutikellarintien laitametsä, 6.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.Hepatica nobilis – (lehto)sinivuokon uudet lehdet ovat kiiltävät ja hieman nahkeat, kolmiliuskaiset ja herttatyviset. Lehtiliuskat ovat yleensä ehyitä ja pyöreämuotoisia, mutta joskus voi olla muunteluakin, kuten kuvan vasemman yläkulman lehdessä, jossa on roska keskellä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Näsiäntien ja Louhoksentien välinen metsäalue, 2.6.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.Hepatica nobilis – (lehto)sinivuokon lehtilapa on päältä kalju ja yleensä noin 4-8 cm pitkä sekä leveimmältä kohtaa noin 5-9 cm leveä. Karvaiset pähkylät ovat yleensä noin 4-5 mm pitkiä ja niiden ota on noin 1 mm pitkä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Näsiäntien ja Louhoksentien välinen metsäalue, 1.6.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.Hepatica nobilis – (lehto)sinivuokon lehtilavan alapinta on vaaleahkon- tai harmaanvihreä sekä toisinaan sinipunertava ja suonitukseltaan marmorikuvioinen. Se on nuorena karvainen ja vanhetessaan enemmän tai vähemmän kaljuuntuva. EH, Hämeenlinna, Lammi, Hampaanmaa, Reväsvuori, kallion eteläseinämän tyvi, 17.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pohjolan kasvien pauloissa 