Hieracium sect. Tridentata – tankikeltanot

  • Hieracium cornigerum Norrl. & H. Lindb. – sarvitankikeltano
  • Hieracium crepidioides Brenner – ripsitankikeltano
  • Hieracium dolabratum (Norrl.) Norrl. – jokitankikeltano
  • Hieracium godbyense (Norrl.) Norrl. – harmaatankikeltano
  • Hieracium laevigatum Willd. – silotankikeltano
  • Hieracium lapponicum Fr. – lapintankikeltano
  • Hieracium laterale (Norrl.) Brenner – pohjantankikeltano
  • Hieracium linifolium Saelan ex Lindeb. – pellavatankikeltano
  • Hieracium lissolepium Roffey – lounaantankikeltano
  • Hieracium savo-carelicum Norrl. – savokarjalantankikeltano
  • Hieracium sect. Tridentata (Fr.) Arv.-Touv. – tankikeltanot
  • aikaisemmin Suomessa käytetty nimi Hieracium Rigida -ryhmä
  • Hieracium L. – ukonkeltanot
  • Asteraceae – asterikasvit (aikaisemmin Cichoriaceae – sikurikasvit)

Tankikeltanoiden Hieracium sect. Tridentata -ryhmään sisältyy kymmenen yllä mainittua Suomen putkilokasvien luetteloon (2019) otettua, samankaltaista lajia. Tankikeltanot ovat monivuotisia, maitiaisnesteisiä ja pystyjä ruohoja, jotka ovat noin 20-100 cm korkeita. Juurakko on lyhyt, runsaasti sivujuurinen ja rönsytön. Varret ovat yksittäin tai juurakosta nousee useampivartinen ryhmä. Varsi on tanakka, liereähkö, vihreäsävyinen ruskehtava tai varsinkin alaosastaan punertava. Se on lajistakin riippuen kalju, tyviosastaan tai kokonaankin hapsikarvainen ja yläosastaan vaihtelevasti myös tähti- ja nystykarvainen.

Aluslehtiruusuke usein puuttuu, ja kukintavaiheessa yleensä myös alimmat varsilehdet ovat jo lakastuneet. Varsilehdet ovat kierteisesti, ja niitä on lajista riippuen runsaahkosti sekä tasaisesti pitkin vartta tai niukemmin ja varren alapuoliskoon keskittyen. Lehdet ovat ruodittomat tai hyvin lyhytruotiset. Lehtilapa on suikea, kapeanpuikea tai kapean vastapuikea, kiilatyvinen ja suipon teräväkärkinen sekä laidoiltaan iso- tai pienihampainen, ei alaspäin kiertynyt. Se on lajista riippuen vihreä, harmaanvihreä tai sinivihreä ja kalju tai vaihtelevasti hapsikarvainen sekä joskus alapuolelta myös tähtikarvainen. Pituutta lehdillä on ylimpiä, kukintohaarojen hankalehtinä toimivia varsilehtiä lukuun ottamatta yleensä noin 5-17 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1-3,5 cm.

Mykeröstö on varren kärjessä ja ainakin ylemmissä lehtihangoissa huiskilomaisesti, kerrannaisen huiskilomaisesti tai kerrannaisen viuhkomaisesti. Varsinaiset kukinnot muodostuvat näistä kukkamaisista mykeröistä, jotka ovat peränsä kärjessä yksittäin. Mykeröperä on lajista riippuen lähes kalju tai tiheästikin tähti- ja/tai nystykarvainen tai harvahapsinen ja useimmiten noin 10-70 mm pitkä. Sen tyvellä on rihmamainen tai kapeansuikea tukilehti, joka on noin 2-10 mm pitkä ja enintään noin 1 mm leveä. Toisinaan samankaltaisia pikkulehtiä on myös pitkin mykeröperää. Monikukkaisen mykerön uloimman kerroksen muodostavat pienet, kapeat ylälehdet eli kehtosuomut, jotka ympäröivät useana tiiviinä, lomittaisena ja erimittaisena rivinä eli kehtona varsinaista kukintoa. Kehtosuomut ovat lähinnä kapeanpuikeat tai kapean kolmiomaiset, suippokärkiset ja eriasteisen vihreät sekä tavallisesti noin 4-10 mm pitkät ja noin 1-2 mm leveät. Ne ovat lajista riippuen vaihtelevasti hapsi-, nysty-, ripsi- ja tähtikarvaiset.

Kukintomykerö on avoimimmillaan tavallisesti noin 20-30 mm leveä ja avoinna vain päivän valoisana aikana. Mykerössä on lopulta noin 70-120 kaksineuvoista, keltaista ja tukisuomutonta kielikukkaa, joiden kieli on kapenevaa tyveä lukuun ottamatta lähes tasasoukka, kärjestään tylppä ja 5-hampainen. Laitimmaiset kukat ovat pysyvästi sisempiä pitemmät. Kielikukkien kieliosa on lopulta yleensä noin 7-12 mm pitkä ja noin 2-2,5 mm leveä. Kukkien mykeröpohjukseen kiinnittynyt ja piiloon jäävä tyviosa on noin 2-4 mm pitkä. Verhiö on noin 5-6 mm pitkä ja muuntunut vaaleiksi hapsihaiveniksi. Heteitä on 5. Niiden keltaiset ja kapean tasasoukat ponnet ovat lieriömäisen yhdiskasvuisesti emin vartalon ympärillä. Emiö on 2-lehtinen, 1-vartaloinen ja tummahkolta luotiltaan 2-liuskainen. Vartalo luotteineen ja ponsilieriöineen nousee näkyville teriön kielen yläpuolelle. Kukinnan jälkeen mykerö painuu pysyvästi suppuun, kunnes hedelmistön kypsyttyä avautuu haiven- ja pähkyläpalloksi. Pähkylä on lähes lieriömäisen tasapaksu tai hieman kärkeä kohti levenevä, 10-13-harjuinen ja punaruskea tai lähes mustanruskea. Se on tavallisesti noin 3-4,5 mm pitkä ja noin 0,8-1 mm leveä. Sen kärjessä on valkoinen, harmaanvalkoinen tai hieman kellanruskehtava, varreton ja hapsihaiveninen sekä noin 6-7 mm pitkä pappus eli verhiön muutunnainen, joka auttaa pähkylöitä leviämään tuulen mukana. Normaali kukinta-aika on heinä-syyskuu.

Tankikeltanot ovat Suomessa alkuperäisiä, ja ryhmänä niiden esiintymisalue kattaa kaikki eliömaakunnat. Suuressa osassa maata ryhmä näyttää olevan harvinainen tai harvinaisehko. Kasviatlaksen mukaan tiheimmin havaintoja on Ahvenanmaan, Etelä-, Keski- ja Oulun Pohjanmaan eliömaakunnista. Yleisempi se näyttää olevan myös Kainuun, Koillismaan, Perä-Pohjanmaan ja Kittilän Lapin eliömaakunnissa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä kuivat ja karut hiekkamaat, kallioalueet, pientareet, tien- ja radanvarret sekä erityisesti Pohjois-Suomessa myös jokivarret. Muissa Pohjoismaissa tankikeltanoita kasvaa Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja harvinaisena Islannissa sekä Tanskan Färsaarilla.

Tankikeltanot ovat apomikteja eli pähkylät kasvavat ja kehittyvät ilman pölytystä emokasvinsa klooneina. Näin ollen pienetkin aikojen kuluessa tapahtuneet perimän muutokset siirtyvät eteenpäin jälkeläisille ilman normaalisti tapahtuvaa ristipölytyksen tuomaa tasoitusta. Niinpä tankikeltanoista on Suomessa ilmoitettu kymmeniä pikkulajeja, joista vain osa on otettu alussa mainittuun putkilokasvien luetteloon. Kaiken kaikkiaan ryhmä on sisäisiltä, lajitasoisilta tuntomerkkieroiltaan ukonkeltanoiden vaikeimpia.

Ukonkeltanoiden suvun apomiktinen lisääntyminen on synnyttänyt valtaisan joukon pikkulajeja, joita Suomessa kuvattiin tai ilmoitettiin noin 400 erityisesti 1800-luvun jälkipuoliskolla ja 1900-luvun alussa. Tuottavimmin niiden parissa työskenteli Helsingin yliopiston kasvitieteen professori Johan Norrlin (1842-1917). Edellä mainitun kauden jälkeen innostus hiipui ja asiantuntemus painui sananmukaisesti maan alle. Nykyisin Suomessa ei ole monta henkilöä, jotka hallitsisivat edes tyydyttävästi ukonkeltanoiden taksonomisen monimuotoisuuden. Niinpä kasvitieteilijätkin, tavallisista luonnontarkkailijoista puhumattakaan, joutuvat tyytymään keltanoiden ryhmätasoiseen tarkasteluun, eikä sekään ole läheskään aina helppoa.

Ukonkeltanot jaotellaan nykyisin kymmeneen sektioon eli lajiryhmään. Tieteellisen nimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä ne ovat: Hieracium sect. Aestiva, pohjankeltanot; H. sect. Alpestris, sysikeltanot; H. sect. Alpina, tunturikeltanot; H. sect. Hieracium, salokeltanot; H. sect. Oreadea, kalliokeltanot; H. sect. Prenanthoidea, syyskeltanot; H. sect. Subalpina, mustakeltanot; H. sect. Tridentata, tankikeltanot; H. sect. Umbellata, sarjakeltanot ja H. sect. Vulgata, ahokeltanot. Ryhmistä salokeltanot ja ahokeltanot ovat hyvin monilajisia ja muut selvästi pienempiä.

Tankikeltanot muistuttavat rakenteellisesti eniten pohjan-, syys- ja sarjakeltanoita. Yhteistä niille ovat varren monilehtisyys ja tyven ruusukelehtien vähäisyys tai puuttuminen. Sarjakeltanon lehtien laita on alaspäin kiertynyt. Lisäksi kehtosuomut ovat kärjestään ulospäin siirottavat. Syys- ja pohjankeltanoiden selvin ero löytyy lehdistä, jotka ovat tyveltään sepivät, puolisepivät tai pyöreät. Tankikeltanoiden rajapinta ahokeltanoihinkaan ei ole täysin selvä. Tästä osoituksena on alla olevan kuvasarjan ensimmäisessä kuvassa näkyvä sarvitankikeltano, H. cornigerum, joka Retkeilykasviossa (1998) kuului vielä ahokeltanoihin.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle tankikeltanoiden esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase). Esimerkkilajina on silotankikeltano, H. laevigatum, joka on laajimmalle levinnyt Suomessa esiintyvä tankikeltano. Lajien väliset rajat tosin vaihtelevat jossain määrin eri maissa, ja The Euro+Med Plantbase käsittelee monia lajeja, joitakin Suomessakin esiintyviä, silotankikeltanon alalajeina.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Hieracium sect. Tridentata - tankikeltanot ovat monivuotisia ja pystyjä ruohoja, jotka ovat yleensä noin 20-100 cm korkeita. Varret ovat yksittäin tai juurakosta nousee useampivartinen ryhmä. EH, Pälkäne, Myttäälä, Nummelanharju, Seitsyeentien laidan metsänreuna lähellä harjun lakialuetta, 23.7.2009. Kuvassa on sarvitankikeltano, H. cornigerum. Määrityksen on tehnyt näytteestä Alexander Sennikov Helsingin kasvimuseossa 2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Hieracium sect. Tridentata – tankikeltanot ovat monivuotisia ja pystyjä ruohoja, jotka ovat yleensä noin 20-100 cm korkeita. Varret ovat yksittäin tai juurakosta nousee useampivartinen ryhmä. EH, Pälkäne, Myttäälä, Nummelanharju, Seitsyeentien laidan metsänreuna lähellä harjun lakialuetta, 23.7.2009. Kuvassa on sarvitankikeltano, H. cornigerum. Määrityksen on tehnyt näytteestä Alexander Sennikov Helsingin kasvimuseossa 2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Hieracium sect. Tridentata - tankikeltanoiden kukintomykeröstö on varren kärjessä ja ainakin ylemmissä lehtihangoissa huiskilomaisesti, kerrannaisen huiskilomaisesti tai kerrannaisen viuhkomaisesti ja voi olla laajahko. A, Sund, Bomarsund, Nortviksbasenin kallioniemi, Notvikstornet, tykkitorniraunion ympäristö, 13.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Hieracium sect. Tridentata – tankikeltanoiden kukintomykeröstö on varren kärjessä ja ainakin ylemmissä lehtihangoissa huiskilomaisesti, kerrannaisen huiskilomaisesti tai kerrannaisen viuhkomaisesti ja voi olla laajahko. A, Sund, Bomarsund, Nortviksbasenin kallioniemi, Notvikstornet, tykkitorniraunion ympäristö, 13.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Hieracium sect. Tridentata - tankikeltanot voivat lajista ja kasvupaikastakin riippuen olla ulkonäöltään vaatimattomampia ja vähämykeröisempiä. Tällöin mykeröt saattavat olla varren latvassa jopa sarjamaisesti. V, Kemiönsaari, Hiittisten saaristo, Örö, keskiosa, tieuran varsi ja sotilaskotirakennuksen ympäristö, harva männikkö, 15.7.2012. Lajiryhmän määrityksen on tehnyt näytteestä Alexander Sennikov 2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Hieracium sect. Tridentata – tankikeltanot voivat lajista ja kasvupaikastakin riippuen olla ulkonäöltään vaatimattomampia ja vähämykeröisempiä. Tällöin mykeröt saattavat olla varren latvassa jopa sarjamaisesti. V, Kemiönsaari, Hiittisten saaristo, Örö, keskiosa, tieuran varsi ja sotilaskotirakennuksen ympäristö, harva männikkö, 15.7.2012. Lajiryhmän määrityksen on tehnyt näytteestä Alexander Sennikov 2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Hieracium sect. Tridentata - tankikeltanoiden keltaiset kukintomykeröt ovat avoimimmillaan tavallisesti noin 20-30 mm leveitä ja avoinna vain päivän valoisana aikana. Kukinnan jälkeen ne jäävät suppuun ja hapsihaiveniset verhiöt nousevat kehittyvien pähkylöiden kärjessä näkyville. A, Sund, Bomarsund, Notviksbasenin kallioniemi, Notvikstornet, tykkitorniraunion ympäristö, 13.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.

Hieracium sect. Tridentata – tankikeltanoiden keltaiset kukintomykeröt ovat avoimimmillaan tavallisesti noin 20-30 mm leveitä ja avoinna vain päivän valoisana aikana. Kukinnan jälkeen ne jäävät suppuun ja hapsihaiveniset verhiöt nousevat kehittyvien pähkylöiden kärjessä näkyville. A, Sund, Bomarsund, Notviksbasenin kallioniemi, Notvikstornet, tykkitorniraunion ympäristö, 13.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.

Hieracium sect. Tridentata - tankikeltanoiden mykeröissä on lopulta noin 70-120 kaksineuvoista, keltaista ja tukisuomutonta kielikukkaa, joiden kieli on kapenevaa tyveä lukuun ottamatta lähes tasasoukka, kärjestään tylppä ja viisihampainen(kuvan mykerössä kukkia on ainakin 110). Laitimmaiset kukat ovat pysyvästi sisempiä pitemmät. Kielikukkien kieliosa on lopulta yleensä noin 7-12 mm pitkä ja noin 2-2,5 mm leveä. Kukkien mykeröpohjukseen kiinnittynyt ja piiloon jäävä tyviosa on noin 2-4 mm pitkä. A, Sund, Bomarsund, Notviksbasenin kallioniemi, Notvikstornet, tykkitorniraunion ympäristö, 13.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.

Hieracium sect. Tridentata – tankikeltanoiden mykeröissä on lopulta noin 70-120 kaksineuvoista, keltaista ja tukisuomutonta kielikukkaa, joiden kieli on kapenevaa tyveä lukuun ottamatta lähes tasasoukka, kärjestään tylppä ja viisihampainen(kuvan mykerössä kukkia on ainakin 110). Laitimmaiset kukat ovat pysyvästi sisempiä pitemmät. Kielikukkien kieliosa on lopulta yleensä noin 7-12 mm pitkä ja noin 2-2,5 mm leveä. Kukkien mykeröpohjukseen kiinnittynyt ja piiloon jäävä tyviosa on noin 2-4 mm pitkä. A, Sund, Bomarsund, Notviksbasenin kallioniemi, Notvikstornet, tykkitorniraunion ympäristö, 13.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.

Hieracium sect. Tridentata - tankikeltanoiden kukissa on viisi hedettä. Niiden keltaiset ja kapean tasasoukat ponnet ovat lieriömäisen yhdiskasvuisesti emin vartalon ympärillä. Emiö on yksivartaloinen ja tummahkolta luotiltaan kaksiliuskainen. Vartalo luotteineen ja ponsilieriöineen on hyvin näkyvillä teriön kielen yläpuolella. A, Sund, Bomarsund, Notviksbasenin kallioniemi, Notvikstornet, tykkitorniraunion ympäristö, 13.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.

Hieracium sect. Tridentata – tankikeltanoiden kukissa on viisi hedettä. Niiden keltaiset ja kapean tasasoukat ponnet ovat lieriömäisen yhdiskasvuisesti emin vartalon ympärillä. Emiö on yksivartaloinen ja tummahkolta luotiltaan kaksiliuskainen. Vartalo luotteineen ja ponsilieriöineen on hyvin näkyvillä teriön kielen yläpuolella. A, Sund, Bomarsund, Notviksbasenin kallioniemi, Notvikstornet, tykkitorniraunion ympäristö, 13.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.

Hieracium sect. Tridentata - tankikeltanoiden mykeröt ovat peränsä kärjessä yksittäin. Mykeröperä on lajista riippuen lähes kalju tai tiheästikin tähti- ja/tai nystykarvainen tai harvahapsinen ja useimmiten noin 10-70 mm pitkä. A, Sund, Bomarsund, Notviksbasenin kallioniemi, Notvikstornet, tykkitorniraunion ympäristö, 13.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.

Hieracium sect. Tridentata – tankikeltanoiden mykeröt ovat peränsä kärjessä yksittäin. Mykeröperä on lajista riippuen lähes kalju tai tiheästikin tähti- ja/tai nystykarvainen tai harvahapsinen ja useimmiten noin 10-70 mm pitkä. A, Sund, Bomarsund, Notviksbasenin kallioniemi, Notvikstornet, tykkitorniraunion ympäristö, 13.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.

Hieracium sect. Tridentata - tankikeltanoiden mykeröiden uloimman kerroksen muodostavat pienet, kapeat ylälehdet eli kehtosuomut, jotka ympäröivät useana tiiviinä, lomittaisena ja erimittaisena rivinä varsinaista kukintoa. Kehtosuomut ovat lajista riippuen vaihtelevasti hapsi-, nysty-, ripsi- ja tähtikarvaiset. Kuvan yksilön kehdoissa näyttäisi olevan niitä kaikkia. A, Sund, Bomarsund, Notviksbasenin kallioniemi, Notvikstornet, tykkitorniraunion ympäristö, 13.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.

Hieracium sect. Tridentata – tankikeltanoiden mykeröiden uloimman kerroksen muodostavat pienet, kapeat ylälehdet eli kehtosuomut, jotka ympäröivät useana tiiviinä, lomittaisena ja erimittaisena rivinä varsinaista kukintoa. Kehtosuomut ovat lajista riippuen vaihtelevasti hapsi-, nysty-, ripsi- ja tähtikarvaiset. Kuvan yksilön kehdoissa näyttäisi olevan niitä kaikkia. A, Sund, Bomarsund, Notviksbasenin kallioniemi, Notvikstornet, tykkitorniraunion ympäristö, 13.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.

Hieracium sect. Tridentata - tankikeltanoiden kehtosuomut ovat lähinnä kapeanpuikeat tai kapean kolmiomaiset, suippokärkiset ja eriasteisen vihreät sekä tavallisesti noin 4-10 mm pitkät ja noin 1-2 mm leveät. V, Kemiönsaari, Hiittisten saaristo, Örö, keskiosa, tieuran varsi ja sotilaskotirakennuksen ympäristö, harva männikkö, 15.7.2012. Lajiryhmän määrityksen on tehnyt näytteestä Alexander Sennikov 2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Hieracium sect. Tridentata – tankikeltanoiden kehtosuomut ovat lähinnä kapeanpuikeat tai kapean kolmiomaiset, suippokärkiset ja eriasteisen vihreät sekä tavallisesti noin 4-10 mm pitkät ja noin 1-2 mm leveät. V, Kemiönsaari, Hiittisten saaristo, Örö, keskiosa, tieuran varsi ja sotilaskotirakennuksen ympäristö, harva männikkö, 15.7.2012. Lajiryhmän määrityksen on tehnyt näytteestä Alexander Sennikov 2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Hieracium sect. Tridentata - tankikeltanoiden mykerö avautuu hedelmistön kypsyttyä haiven- ja pähkyläpalloksi. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Kuokkamaa, Ali-Raakkulantieltä kohti Sammontietä metsämaastossa kulkevan kevytväylän laide, 11.8.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Hieracium sect. Tridentata – tankikeltanoiden mykerö avautuu hedelmistön kypsyttyä haiven- ja pähkyläpalloksi. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Kuokkamaa, Ali-Raakkulantieltä kohti Sammontietä metsämaastossa kulkevan kevytväylän laide, 11.8.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Hieracium sect. Tridentata - tankikeltanoiden pähkylä on lähes lieriömäisen tasapaksu tai hieman kärkeä kohti levenevä, 10-13-harjuinen ja punaruskea tai lähes mustanruskea. Se on tavallisesti noin 3-4,5 mm pitkä ja noin 0,8-1 mm leveä. Sen kärjessä on valkoinen, harmaanvalkoinen tai hieman kellanruskehtava, varreton ja hapsihaiveninen sekä noin 6-7 mm pitkä pappus eli verhiön muutunnainen, joka auttaa pähkylöitä leviämään tuulen mukana. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Kuokkamaa, Ali-Raakkulantieltä kohti Sammontietä metsämaastossa kulkevan kevytväylän laide, 11.8.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Hieracium sect. Tridentata – tankikeltanoiden pähkylä on lähes lieriömäisen tasapaksu tai hieman kärkeä kohti levenevä, 10-13-harjuinen ja punaruskea tai lähes mustanruskea. Se on tavallisesti noin 3-4,5 mm pitkä ja noin 0,8-1 mm leveä. Sen kärjessä on valkoinen, harmaanvalkoinen tai hieman kellanruskehtava, varreton ja hapsihaiveninen sekä noin 6-7 mm pitkä pappus eli verhiön muutunnainen, joka auttaa pähkylöitä leviämään tuulen mukana. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Kuokkamaa, Ali-Raakkulantieltä kohti Sammontietä metsämaastossa kulkevan kevytväylän laide, 11.8.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Hieracium sect. Tridentata - tankikeltanoilta puuttuu usein aluslehtiruusuke, ja kukintavaiheessa myös alimmat varsilehdet ovat yleensä jo lakastuneet. Varsilehdet ovat kierteisesti, ja niitä on lajista riippuen runsaahkosti sekä tasaisesti pitkin vartta tai niukemmin ja varren alapuoliskoon keskittyen. Lehdet ovat ruodittomat tai hyvin lyhytruotiset. Lehtilapa on suikea, kapeanpuikea tai kapean vastapuikea, kiilatyvinen ja suipon teräväkärkinen. Se on ylimpiä, kukintohaarojen hankalehtinä toimivia varsilehtiä lukuun ottamatta yleensä noin 5-17 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1-3,5 cm leveä. A, Sund, Bomarsund, Notviksbasenin kallioniemi, Notvikstornet, tykkitorniraunion ympäristö, 13.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Hieracium sect. Tridentata – tankikeltanoilta puuttuu usein aluslehtiruusuke, ja kukintavaiheessa myös alimmat varsilehdet ovat yleensä jo lakastuneet. Varsilehdet ovat kierteisesti, ja niitä on lajista riippuen runsaahkosti sekä tasaisesti pitkin vartta tai niukemmin ja varren alapuoliskoon keskittyen. Lehdet ovat ruodittomat tai hyvin lyhytruotiset. Lehtilapa on suikea, kapeanpuikea tai kapean vastapuikea, kiilatyvinen ja suipon teräväkärkinen. Se on ylimpiä, kukintohaarojen hankalehtinä toimivia varsilehtiä lukuun ottamatta yleensä noin 5-17 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1-3,5 cm leveä. A, Sund, Bomarsund, Notviksbasenin kallioniemi, Notvikstornet, tykkitorniraunion ympäristö, 13.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Hieracium sect. Tridentata - tankikeltanoiden lehtilapa on laidoiltaan iso- tai pienihampainen, ei alaspäin kiertynyt. Se on lajista riippuen vihreä, harmaanvihreä tai sinivihreä ja kalju tai vaihtelevasti hapsikarvainen sekä joskus alapuolelta myös tähtikarvainen. Varsi on tanakka, liereähkö, vihreäsävyinen ruskehtava tai varsinkin alaosastaan punertava. Se on lajistakin riippuen kalju, tyviosastaan tai kokonaankin hapsikarvainen. A, Sund, Bomarsund, Notviksbasenin kallioniemi, Notvikstornet, tykkitorniraunion ympäristö, 13.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.

Hieracium sect. Tridentata – tankikeltanoiden lehtilapa on laidoiltaan iso- tai pienihampainen, ei alaspäin kiertynyt. Se on lajista riippuen vihreä, harmaanvihreä tai sinivihreä ja kalju tai vaihtelevasti hapsikarvainen sekä joskus alapuolelta myös tähtikarvainen. Varsi on tanakka, liereähkö, vihreäsävyinen ruskehtava tai varsinkin alaosastaan punertava. Se on lajistakin riippuen kalju, tyviosastaan tai kokonaankin hapsikarvainen. A, Sund, Bomarsund, Notviksbasenin kallioniemi, Notvikstornet, tykkitorniraunion ympäristö, 13.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.

Hieracium sect. Tridentata - tankikeltanot ovat Suomessa alkuperäisiä, ja ryhmänä niiden esiintymisalue kattaa kaikki eliömaakunnat. Suuressa osassa maata ryhmä näyttää olevan harvinainen tai harvinaisehko. Kasviatlaksen mukaan tiheimmin havaintoja on Ahvenanmaan, Etelä-, Keski- ja Oulun Pohjanmaan eliömaakunnista. Yleisempi se näyttää olevan myös Kainuun, Koillismaan, Perä-Pohjanmaan ja Kittilän Lapin eliömaakunnissa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä kuivat ja karut hiekkamaat, kallioalueet, pientareet, tien- ja radanvarret sekä erityisesti Pohjois-Suomessa myös jokivarret. V, Kemiönsaari, Hiittisten saaristo, Örö, keskiosa, tieuran varsi ja sotilaskotirakennuksen ympäristö, harva männikkö, 15.7.2012. Lajiryhmän määrityksen on tehnyt näytteestä Alexander Sennikov 2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Hieracium sect. Tridentata – tankikeltanot ovat Suomessa alkuperäisiä, ja ryhmänä niiden esiintymisalue kattaa kaikki eliömaakunnat. Suuressa osassa maata ryhmä näyttää olevan harvinainen tai harvinaisehko. Kasviatlaksen mukaan tiheimmin havaintoja on Ahvenanmaan, Etelä-, Keski- ja Oulun Pohjanmaan eliömaakunnista. Yleisempi se näyttää olevan myös Kainuun, Koillismaan, Perä-Pohjanmaan ja Kittilän Lapin eliömaakunnissa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä kuivat ja karut hiekkamaat, kallioalueet, pientareet, tien- ja radanvarret sekä erityisesti Pohjois-Suomessa myös jokivarret. V, Kemiönsaari, Hiittisten saaristo, Örö, keskiosa, tieuran varsi ja sotilaskotirakennuksen ympäristö, harva männikkö, 15.7.2012. Lajiryhmän määrityksen on tehnyt näytteestä Alexander Sennikov 2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto