• Hippophaë rhamnoides L. – (hopea)tyrni
• Hippophaë L. – tyrnit
• Elaeagnaceae – hopeapensaskasvit

Tyrni tai täsmällisemmin hopeatyrni, Hippophaë rhamnoides, on noin 0,5-3(-5) m korkea pensas, joka on oraoksainen, kaksikotinen ja tuulipölytteinen. Haarat ja oksat ovat pystyt, yläviistot tai siirottavat. Runkomaiset päähaarat ja vanhat pääoksat ovat ruskeat ja sileäkuoriset. Nuoremmat oksat ovat harmaat tai harmaanruskeat ja hilseilevät. Vuosiversot ovat harmaanruskeat ja kauttaaltaan suomumaisen kilpikarvaiset. Pensaat ovat erityisesti ikääntyessään hyvin tiheähaaraiset ja -oksaiset. Osa alemmista oksista kuolee ja jää vuosikausiksi paikoilleen. Lisäksi oksien sivu- ja kärkiversoista osa kuolee jo aivan lyhyenä ja muuntuu teräviksi, puutuneiksi ja jäykiksi piikeiksi. Tyrni muodostaa kasvullisesti laajenevia pensaikkoja vaakatasoisista juurista nousevien vesojen avulla.

Silmut ovat epäsäännöllisen pyöreät, kulmikkaan muhkuraiset, ruskeat ja kilpikarvoituksen peittämät sekä ajankohdasta riippuen noin 2-4 mm pitkät. Lehdet ovat lyhytruotiset ja vuosiversoissa kierteisesti sekä tiheästi. Lehtiruoti on yleensä noin 1-3 mm pitkä ja kilpikarvainen. Lehtilapa on lähinnä suikeahko tai tasasoukka, paksuhko, ehytlaitainen ja suippo- tai erityisesti nuorena tylppä- tai pyöreäkärkinen. Lapa on yläpuolelta harmaanvihreä ja alapuolelta hopeanharmaa – täplittäin tai yhtenäisesti ruosteenruskehtava sekä molemmin puolin kilpikarvainen. Se on täysikasvuisena tavallisesti noin 1-5 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,3-0,8 cm leveä.

Kukinta on lehtien puhjetessa ja ajoittuu touko-kesäkuulle. Kukat ovat yksineuvoisia niin, että hede- ja emikukat ovat toisistaan erillään ja lisäksi eri yksilöissä. Ne ovat uusien sivuhaarojen tyvellä lehtihangoissa. Hedekukat ovat tiheänä, tähkämäisenä ryhmänä, ja emikukat ovat lehtihangoissa yksittäin. Kukat ovat hyvin pienet ja teriöttömät, ja niiden perä on noin 0,5 mm pitkä. Kukassa on 2 vastakkaista kehälehteä. Hedekukan kehälehdet ovat leveänpuikeat, sisään päin kaartuvat, noin 2-3 mm pitkät ja aluksi kellertävät, siitepölyvaiheessa ja sen jälkeen tummemmankeltaiset sekä kilpikarvaiset. Kukassa on neljä lyhytpalhoista hedettä, joiden ponnet ovat keltaiset ja 1,2-1,7 mm pitkät. Emikukan kukkapohjus on putkimainen ja noin 1,5 mm pitkä, ja sen kärjessä olevat kehälehdet ovat leveän kolmiomaiset sekä noin 0,5 mm pitkät. Emikukka on kellanvihreä ja kilpikarvainen. Sikiäimen emiö on 1-vartaloinen ja -luottinen sekä noin 1,5 mm pitkä.

Hedelmä on kukkapohjuksesta paisuva, 1-siemeninen ja ohutkuorinen luumarja, joka on lähinnä pitkulainen, aluksi vihreä ja kypsänä keltainen – oranssi sekä tavallisesti noin 8-12 mm pitkä ja noin 7-8 mm leveä. Se on mehevä, hapokas ja pinnaltaan tiheästi ruskehtavan kilpikarvainen. Siemen on kapean munamainen, litteähkö, tummanruskea ja kiiltävä sekä noin 4-7 mm pitkä ja leveämmältä sivultaan noin 2-3 mm leveä.

Tyrni on Suomessa alkuperäinen ja yleinen Ahvenanmaalla sekä yleisehkö merenrannikolla Varsinais-Suomen eliömaakunnasta Perä-Pohjanmaan eliömaakuntaan saakka. Lisäksi se on harvinaisehko viljelykarkulainen ja tulokas etelästä päin Pohjois-Karjalan, Pohjois-Savon, Keski-Pohjanmaan, Oulun Pohjanmaan ja Perä-Pohjanmaan eliömaakuntiin saakka. Luontaisina kasvupaikkoina ovat lähinnä hiekkaiset, kivikkoiset ja kallioiset merenrannat sekä rantaniityt, joskin alavilla rannoilla, ainakin Ahvenanmaalla, se on maankohoamisen myötä saattanut etääntyä nykyisestä vesirajasta jo yli 100 metrin päähän. Karkulaisena ja tulokkaana sen voi tavata mm. asutuksen piiristä, peltojen ja puutarhojen liepeiltä, pientareilta ja tienvarsilta, metsänreunoista, kivikoista ja joutomailta. Tyrni on Satakunnan maakuntakasvi. Se kasvaa muissa Pohjoismaissa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Tyrni on sukunsa ja heimonsa ainoa luonnonvarainen laji Pohjoismaissa. Suomeen se on saapunut heti jääkauden jälkeen sulavaa mannerjäätä seuraillen. Tyrni viihtyi myös sisämaassa siihen saakka, kunnes metsittyminen hääti sen rannikkoalueille. Laji ei näin ollen ole riippuvainen merestä, vaan sitä on jo pitkään hyödynnetty puutarhakäytössä koristepensaana ja viljeltävänä marjakasvina. Tyrnin marjoissa on C-vitamiinia moninkertaisesti appelsiiniin verrattuna ja runsaasti myös E-vitamiinia. Marjoista ja siemenistä puristettava tyrniöljy sisältää mm. omega-7-rasvahappoa. Kuitupitoiset marjankuoret ja siemenet edistävät suoliston toimintaa ja tasaavat verensokerin vaihteluja. Hapokkaita marjoja voi syödä siemenineen sellaisenaan, tai käyttää niitä esimerkiksi aamupuuron ja jogurtin joukossa. Marjoista voi valmistaa myös mehua, hilloa, hyytelöä ja marmeladia. Marjat tuovat lisäksi kirpeähkön säväyksen leivonnaisiin ja kastikkeisiin. Myös lehdet käyvät tuoreina, kuivattuina tai pakastettuina teehen ja ruoanlaittoon. Luonnonmarjojen poiminta vaatii vähän tavallista enemmän viitseliäisyyttä ja kärsivällisyyttä. Tiheät pensaikot ja piikkiset oksat tekevät jo lähestymisestä usein hankalaa. Lisäksi marjoja ei ole helppo poimia piikkien seasta, eivätkä ne kovin helposti irtoakaan ilman, että ohut kuori rikkoutuu ja valuttaa marjamehua käsille. Luonnonkasvustojen oksia ei pitäisi kuitenkaan katkoa tai musertaa puristimella mehun valuttamiseksi. Tällöin arvokkaat kuituaineetkin jäävät saamatta.

Maailmanlaajuisesti suvun lajeja on Catalogue of Lifen (2026) mukaan 6, ja hopeatyrniä lukuun ottamatta ne ovat pelkästään aasialaisia lajeja. Hopeatyrni sen sijaa kasvaa Aasian lisäksi laajasti Euroopassa ja myös Pohjois-Amerikassa.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle (hopea)tyrnin esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (Euro+Med Plantbase). (Linkki ei toimi vielä kohdesivuston häiriön vuoksi.)

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Hippophaë rhamnoides – (hopea)tyrni on yleensä noin 0,5-3 m korkea pensas, joka on kaksikotinen ja tuulipölytteinen. Haarat ja oksat ovat pystyt, yläviistot tai siirottavat. A, Lemland, Nåtö, saaren pohjoisosan luonnonsuojelualue biologisen aseman itäpuolella, avoimen merenrantaniityn ylälaita pitkospuupolun varressa, 27.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Hippophaë rhamnoides – (hopea)tyrni voi paahteisilla rantakallioilla kasvaessaan olla myös lähes kupumainen niin, että alimmat oksat levittäytyvät pitkin kallionpintaa. A, Eckerö, Storby, postitalon länsipuolinen rantakallio- ja niittyalue, 29.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Hippophaë rhamnoides – (hopea)tyrnin silmut ovat epäsäännöllisen pyöreät, kulmikkaan muhkuraiset, ruskeat ja kilpikarvoituksen peittämät sekä ajankohdasta riippuen noin 2-4 mm pitkät. A, Lemland, Nåtö, saaren pohjoisosan luonnonsuojelualue biologisen aseman itäpuolella, avoimen merenrantaniityn ylälaita pitkospuupolun varressa, 9.8.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.

Hippophaë rhamnoides – (hopea)tyrni kukkii lehtien puhjetessa touko-kesäkuussa. Kukat ovat yksineuvoisia niin, että hede- ja emikukat ovat toisistaan erillään ja lisäksi eri yksilöissä. Ne ovat uusien sivuhaarojen tyvellä lehtihangoissa. Hedekukat (kuvassa) ovat tiheänä, tähkämäisenä ryhmänä, ja emikukat ovat lehtihangoissa yksittäin. A, Lemland, Nåtö, saaren pohjoisosan luonnonsuojelualue biologisen aseman itäpuolella, avoimen merenrantaniityn ylälaita pitkospuupolun varressa, 27.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Hippophaë rhamnoides – (hopea)tyrnin kukat ovat hyvin pienet ja teriöttömät. Niissä on vain kaksi vastakkaista kehälehteä. Hedekukan kehälehdet ovat leveänpuikeat, sisään päin kaartuvat ja aluksi kellanvihreät. Kukassa on neljä lyhytpalhoista hedettä, joiden ponnet ovat keltaiset ja 1,2-1,7 mm pitkät. Kuvassa nuolella merkityn kukan kehälehtien alta pilkistää yksi heteen ponsi. Nuoret versot ovat harmaanruskeat ja kauttaaltaan suomumaisen kilpikarvaiset. Oksien sivu- ja kärkiversoista osa kuolee jo aivan lyhyenä ja muuntuu teräviksi, puutuneiksi ja jäykiksi piikeiksi. A, Lemland, Nåtö, saaren pohjoisosan luonnonsuojelualue biologisen aseman itäpuolella, avoimen merenrantaniityn ylälaita pitkospuupolun varressa, 18.5.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Hippophaë rhamnoides – (hopea)tyrnin hedekukkien kehälehdet ovat noin 2-3 mm pitkät, siitepölyvaiheessa ja sen jälkeen tummemmankeltaiset ja ruskehtavatäpläisen kilpikarvaiset. Kuvan kukissa heteiden ponnet ovat jo siitepölynsä tuulen mukaan luovuttaneet ja muuttuneet ruskehtaviksi. Vielä tässäkin vaiheessa kehälehdet ovat enimmäkseen tiiviisti sisäänpäin kaartuneet. A, Lemland, Nåtö, saaren pohjoisosan luonnonsuojelualue biologisen aseman itäpuolella, avoimen merenrantaniityn ylälaita pitkospuupolun varressa, 27.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen. ja niiden perä on noin 0,5 mm pitkä.

Hippophaë rhamnoides – (hopea)tyrni on sukunsa ja heimonsa ainoa luonnonvarainen laji Pohjoismaissa. Suomeen se on saapunut heti jääkauden jälkeen sulavaa mannerjäätä seuraillen. Lajii viihtyi myös sisämaassa siihen saakka, kunnes metsittyminen hääti sen rannikkoalueille. Tyrni on myös hyödyllinen marjakasvi, mutta marjoja ei ole helppo poimia piikkien seasta. A, Lemland, Järsö, Häggsuddeniin vievän Lillbörkövägenin pikkutien eteläpuolinen, aidattu rantalaidunalue Söderfjärdenin pitkän, kiemuraisen merenlahden pohjoispäässä, 9.8.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.

Hippophaë rhamnoides – (hopea)tyrnin lehtihangoissa olevien emikukkien putkimaisista ja noin 1,5 mm pitkistä kukkapohjuksista paisuu mehevä marja, joka on aluksi kellanvihreä ja kypsyy vähitellen keltaiseksi tai oranssisävyiseksi. A, Lemland, Järsö, Häggsuddeniin vievän Lillbörkövägenin pikkutien eteläpuolinen, aidattu rantalaidunalue Söderfjärdenin pitkän, kiemuraisen merenlahden pohjoispäässä, 9.8.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.

Hippophaë rhamnoides – (hopea)tyrnin marja on yksisiemeninen, ohutkuorinen ja lähinnä pitkulainen sekä tavallisesti noin 8-12 mm pitkä ja noin 7-8 mm leveä. Se on maultaan voimakkaan hapokas ja pinnaltaan tiheästi ruskehtavan kilpikarvainen. Marjat ovat yleensä tiheissä ryppäissä. Ohutkuorisuutensa vuoksi niitä ei ole aivan helppo saada ehyinä irti oksista. Marjoissa on C-vitamiinia moninkertaisesti appelsiiniin verrattuna ja runsaasti myös E-vitamiinia sekä mm. omega-7-rasvahappoa. A, Lemland, Järsö, Häggsuddeniin vievän Lillbörkövägenin pikkutien eteläpuolinen, aidattu rantalaidunalue Söderfjärdenin pitkän, kiemuraisen merenlahden pohjoispäässä, 9.8.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.

Hippophaë rhamnoides – (hopea)tyrnin kasvutapa vaihtelee, ja ulkomuoto muuntelee kesän eri aikoina. Täydessä lehtimisvaiheessa tiheän täpötäydet vuosiversot kuorruttavat pensastot hopeanvihreiksi. Tyrniä viljellään marjakasvina mutta juuri moni-ilmeisyytensä vuoksi käytetään myös koristepensaana. St, Pori, Reposaari, eteläpää, Lontoo, merenranta aallonmurtajan tyvellä, 18.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Hippophaë rhamnoides – (hopea)tyrnin lehdet ovat vuosiversoissa kierteisesti. Lehtilapa on paksuhko, ehytlaitainen ja erityisesti nuorena tylppä- tai pyöreäkärkinen. Se on yläpuolelta harmaanvihreä ja tiheästi kilpikarvainen. Suonituksesta on näkyvillä vain pintaa vaaleampi keskisuoni. A, Eckerö, Storby, postitalon länsipuolinen rantakallio- ja niittyalue, 29.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Hippophaë rhamnoides – (hopea)tyrnin lehdet ovat alapuolelta hopeanharmaat – täplittäin tai yhtenäisesti ruosteenruskehtavat ja tiheästi kilpikarvaiset. A, Sund, Prästö, Barsneuddenin niemi, Bomarsundin Prästötornetin rauniokumpu, 28.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Hippophaë rhamnoides – (hopea)tyrnin lehtilapa on täysikasvuisena lähinnä suikeahko tai tasasoukka, tavallisesti noin 1-5 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,3-0,8 cm leveä. Lehtiruoti on yleensä noin 1-3 mm pitkä. A, Lemland, Järsö, Häggsuddeniin vievän Lillbörkövägenin pikkutien eteläpuolinen, aidattu rantalaidunalue Söderfjärdenin pitkän, kiemuraisen merenlahden pohjoispäässä, 9.8.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.

Hippophaë rhamnoides – (hopea)tyrnin runkomaiset päähaarat ja vanhat pääoksat ovat ruskeat ja sileäkuoriset. Nuoremmat oksat ovat harmaat tai harmaanruskeat ja hilseilevät. Pensaat ovat erityisesti ikääntyessään hyvin tiheähaaraiset ja -oksaiset. Osa alemmista oksista kuolee ja jää vuosikausiksi paikoilleen. A, Eckerö, Storby, postitalon länsipuolinen rantakallio- ja niittyalue, 29.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Hippophaë rhamnoides – (hopea)tyrni on Suomessa alkuperäinen ja yleinen Ahvenanmaalla sekä yleisehkö merenrannikolla Varsinais-Suomen eliömaakunnasta Perä-Pohjanmaan eliömaakuntaan saakka. Lisäksi se on harvinaisehko viljelykarkulainen ja tulokas etelästä päin Pohjois-Karjalan, Pohjois-Savon, Keski-Pohjanmaan, Oulun Pohjanmaan ja Perä-Pohjanmaan eliömaakuntiin saakka. Luontaisina kasvupaikkoina ovat lähinnä hiekkaiset, kivikkoiset ja kallioiset merenrannat sekä rantaniityt, joskin alavilla rannoilla, ainakin Ahvenanmaalla, se on maankohoamisen myötä saattanut etääntyä nykyisestä vesirajasta jo yli 100 metrin päähän, kuten kuvassa oleva, enimmillään yli neljä metriä korkea pensaikko. Karkulaisena ja tulokkaana tyrnin voi tavata mm. asutuksen piiristä, peltojen ja puutarhojen liepeiltä, pientareilta ja tienvarsilta, metsänreunoista, kivikoista ja joutomailta. A, Finström, Bastö, Bastövägenin länsipuolella oleva vanha rantalaidunmaa-alue Sjöbodvikenin pienen merenlahden tasalla, 14.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto