- Hypochaeris maculata L. – (harju)häränsilmä
- Suomessa aikaisemmin käytetty suvun kirjoitusasu Hypochoeris
- Hypochaeris L. – häränsilmät
- Asteraceae – asterikasvit (aikaisemmin Cichoriaceae – sikurikasvit)
(Harju)häränsilmä, Hypochaeris maculata, on monivuotinen, maitiaisnesteinen, pysty ja lehtiruusukkeinen ruoho, joka on tavallisesti noin 40-70 cm korkea. Juurakko on lähes sormenvahvuinen, pysty ja usein yli puolen metrin syvyyteen yltävä. Varsia on yksi tai useampi, ja ne ovat haarattomia tai niukkahaaraisia. Varsi haaroineen on tanakka, harjuinen, vihreä tai lopulta punaruskea ja vaalean karheakarvainen.
Yksilön tyvellä on lähes ruoditon lehtiruusuke, joka on jokseenkin maanmyötäinen. Lehtilapa on soikean tai vastapuikean kielimäinen, ehyt, pyöreä- tai tylppäkärkinen ja laidoiltaan hyvin pienihampainen, nirhainen tai mutkainen. Sen on päältä vihreä, alta harmaanvihreä ja molemmin puolin vaalean karheakarvainen. Keskisuoni on yleensä punertava, ja loppukesästä lavassa voi olla punaruskeita täpliä, joista laji on saanut tieteellisen nimensä maculata. Ruusukelehdet ovat tavallisesti noin 7-25 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2,5-6 cm leveät. Varsilehdet puuttuvat tai niitä on useimmiten enintään 1-2. Ne ovat muuten ruusukelehtien kaltaiset mutta suikeahkot, puikeahkot tai kapean vastapuikeat ja suippokärkiset sekä yleensä noin 2-13 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-3 cm leveät.
Varsinaisen kukinnon muodostavat kukintomykeröt ovat varren ja haarojen kärjessä yksittäin. Mikäli haaroja on, ne ovat yleensä noin 10-30 cm pitkät. Varret ja haarat paksunevat yläosastaan mykerön alta. Niissä on muutamia pieniä, suomumaisia lehtiä, jotka ovat yleisimmin tummia, hyvin kapeansuikeita ja teräväkärkisiä sekä noin 2-7 mm pitkiä. Monikukkaisen mykerön uloimman kerroksen muodostavat pienet, kapeat ylälehdet eli kehtosuomut, jotka ympäröivät limittäisen tiiviinä suojuksena eli kehtona varsinaista kukintoa. Ne ovat suikean ja hyvin kapean kolmiomaiset, vaalean karheakarvaiset, tummanvihreät sekä kärkiosastaan yleensä mustat tai mustahkot. Kärkiosaa kiertää lyhyt-, vaalea- ja kähäräripsinen reunus. Uloimmat kehtosuomut ovat tavallisesti noin 6-12 mm pitkät ja sisemmät noin 15-20 mm pitkät. Suomut ovat leveimmältä kohtaa yleensä noin 1,5-3 mm leveät.
Kukintomykerö on kukintavaiheestakin riippuen tavallisesti noin 30-50 mm leveä ja avoinna vain päivän valoisaan aikaan. Mykerössä on noin 200-300 kaksineuvoista, keltaista ja tukisuomullista kielikukkaa, joiden kieli on lähes tasasoukka, kärjestään 5-hampainen, täysikasvuisena yleensä noin 10-15 mm pitkä ja noin 2-3 mm leveä. Kukkien mykeröpohjukseen kiinnittynyt tyviosa on noin 7-8 mm pitkä. Verhiö on noin 8-10 mm pitkä ja muuntunut vaaleiksi sulkahaiveniksi. Kukkien tukisuomu on kalvomainen, hyvin kapea ja noin 15-18 mm pitkä. Heteitä on 5. Niiden keltaiset ja kapean tasasoukat ponnet ovat lieriömäisen yhdiskasvuisesti emin vartalon ympärillä. Emiö on 2-lehtinen, 1-vartaloinen ja luotiltaan 2-liuskainen. Keltainen vartalo luotteineen ja ponsilieriöineen nousee näkyville teriön kielen yläpuolelle. Kukinnan jälkeen mykerö painuu pysyvästi suppuun, ja kehänalaisten pohjuspähkylöiden kasvaessa ja kehittyessä verhiöt nousevat kehtosuomujen yläpuolelle pilkistäväksi tupsuksi. Hedelmistön kypsyttyä mykerö avautuu vielä kerran haiven- ja pähkyläpalloksi. Pähkylä on kellanruskehtava ja liereähkö. Siinä on kapeampi, pitkä ja hienoväkäsinen nokkaosa. Pähkylän kokonaispituus on tavallisesti noin 10-15 mm ja siemenosan leveys noin 1 mm. Sen nokkaosan kärjessä on valkoinen ja sulkahaiveninen pappus eli verhiön muutunnainen, joka auttaa pähkylöitä leviämään tuulen mukana. Pappushaivenet ovat noin 9-11 mm pitkiä ja jäykkiä. Normaali kukinta-aika on kesäkuun loppupuolelta heinäkuulle.
(Harju)häränsilmä on Suomessa alkuperäinen ja yleinen etelästä päin Satakunnan, Etelä-Hämeen ja Etelä-Savon eliömaakuntiin saakka sekä harvinainen Pohjois-Karjalan eliömaakunnassa eteläosaa lukuun ottamatta, missä se on aika yleinen. Lisäksi lajista on muutamia havaintoja myös Pohjois-Hämeen ja Pohjois-Savon eliömaakunnista. Kasvupaikkoina ovat lähinnä harjumetsät ja muut valoisat, hiekkapitoiset metsät, metsäaukeat, hiekkaiset kedot, kalliot, luonnonlaitumet ja ahot sekä piennarniityt ja tienvarret. Muissa Pohjoismaissa (harju)häränsilmä kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
(Harju)häränsilmä on kookas ja näyttävä kasvi, joka varsinkin harjurinteillä kasvaessaan kiinnittää helposti kulkijan huomion. Se on erittäin hyvin sopeutunut kasvamaan valoisilla, jopa paahteisilla rinteillä, joilla se ulottaa juuristonsa hiekka- tai soramaan syvempiin, kosteisiin kerroksiin. Metsäpalot eivät kykene tuhoamaan syvää juuristoa, ja usein maata vasten painautuneet ruusukelehdetkin varjeltuvat liekkien nuoleskelulta. Luonnonlaitumilla ja ahomailla aikanaan kasvaessaan maarajassa olevat lehdet usein säästyivät myös karjan ruohoa hamuavilta huulilta. Erityisesti Ruotsissa ruusukelehtiä hyödynnettiin keitettyinä kaalin tapaan. Niistä tehdyillä hauteilla hoidettiin märkäpaiseita ja ruhjeita. Kuivatuista juurakoista ja mykeröistä valmistettiin vahvistavaa rohtoa. Laidunmailla kasvavia häränsilmiä käytettiin myös kellokasveina. Kun mykeröt aamulla avautuivat, oli sopiva aika lähteä heinäntekoaikaan pellolle. Päivällispöytään palattiin vasta illansuussa, kun mykeröt taas painuivat kiinni. (Kappaleessa on käytetty lähteenä teosta: Arto Kurtto ja Ritva Räty (toim.) Maarianheinä, mesimarja ja timotei – Suomen luonnonvaraisia kasveja. 1986.)
(Harju)häränsilmä on sukunsa ainoa luonnonvarainen edustaja Suomessa, eikä sitä kasvupaikoillaan helposti sotke muiden sukujenkaan lajeihin. Harvinaisena tulokkaana tavataan silloin tällöin sukulaislajia, liuskahäränsilmää, H. radicata. Helpoin erottava tekijä löytyy ruusukelehdistä, jotka sillä ovat nimen mukaisesti liuskaiset tai isohampaiset.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle (harju)häränsilmän esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Hypochoeris maculata – (harju)häränsilmän kukintomykeröt ovat varren ja haarojen kärjessä yksittäin. Varret ja haarat paksunevat yläosastaan mykerön alta. PK, Kitee, Lepikko, Joensuuntien (Valtatie 6) laide Kiteen keskustaan vievän Puhoksentien (tie 486) risteyksen eteläpuolella, 10.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Hypochoeris maculata – (harju)häränsilmän keltakukkaisten mykeröiden pölyttäjinä toimivat lähinnä pistiäiset, kärpäset ja päiväperhoset. Mykeröt toimivat pölyttäjiensä aikataulun mukaan avautuen aamulla ja sulkeutuen ennen iltaa. Sadesäällä ne pysyvät kiinni suojellen näin siitepölyä ja mettä tiheään kukintoon kertyvän veden huuhtelulta. Tämä mykeröiden avautumis- ja sulkeutumisjärjestys on vallitsevana sikurikasvien alaheimon lajien keskuudessa. A, Eckerö, Käringsundby, Käringsundsvägenin (tie 106) varsi leirintäalueen kohdalla, merenrannan nurmettunut kangasmaa, 9.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Hypochoeris maculata – (harju)häränsilmän kukintomykerön koon vertailukohtana ovat noin 2 cm leveät kuvaajan sormet. Kuvan mykeröllä on leveyttä noin 55 mm. Häränsilmän mykerössä on noin 200-300 kaksineuvoista, keltaista ja tukisuomullista kielikukkaa, joiden kieli on lähes tasasoukka, kärjestään viisihampainen, täysikasvuisena yleensä noin 10-15 mm pitkä ja noin 2-3 mm leveä. Kukkien mykeröpohjukseen kiinnittynyt tyviosa on noin 7-8 mm pitkä ja jää kokonaan piiloon mykerön sisään. A, Eckerö, Käringsundby, Käringsundsvägenin (tie 106) varsi leirintäalueen kohdalla, merenrannan nurmettunut kangasmaa, 9.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Hypochaeris maculata – (harju)häränsilmän kielikukissa on viisi hedettä. Niiden keltaiset ja kapean tasasoukat ponnet ovat lieriömäisen yhdiskasvuisesti emin vartalon ympärillä. Emi on yksivartaloinen ja luotiltaan kaksiliuskainen. Keltainen vartalo luotteineen ja ponsilieriöineen nousee näkyville teriön kielen yläpuolelle. EH, Pälkäne, keskustan luoteispuoli, Syrjänharju, harjun lakialue vesitornin luoteispuolella, 25.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Hypochaeris maculata – harjuhäränsilmän pähkylän kärjessä on valkoinen ja sulkahaiveninen pappus eli verhiön muutunnainen, joka auttaa pähkylöitä leviämään tuulen mukana. Pappushaivenet ovat noin 9-11 mm pitkiä. Kuvassa vain hieman haiventen läpi pilkistävät pähkylät ovat liereähköt, ja niissä on kapeampi ja pitkä nokkaosa. Pähkylän kokonaispituus on tavallisesti noin 10-15 mm ja siemenosan leveys noin 1 mm. Pähkyläpallossa näkyy myös joukko kukkien kalvomaisia tukisuomuja. Ne ovat hyvin kapeita ja noin 15-18 mm pitkiä. V, Salo, Suomusjärvi, Arpalahti – Lemula, Ruonakorventien pohjoispuolella oleva Laukkallio, luonnonsuojelualue, 3.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Hypochoeris maculata – (harju)häränsilmän tyvellä on lähes ruoditon lehtiruusuke, joka on jokseenkin maanmyötäinen. Lehtilapa on soikean tai vastapuikean kielimäinen, ehyt, pyöreä- tai tylppäkärkinen ja laidoiltaan hyvin pienihampainen, nirhainen tai mutkainen. Keskisuoni on yleensä punertava, ja loppukesästä lavassa voi olla punaruskeita täpliä. Varret ovat tanakat ja vaalean karheakarvaiset. EH, Pälkäne, Salmentaka, Salmentaantien (tie 14008) laita Perkiön ja Niittymäen tilojen välillä, 24.6.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Hypochaeris maculata – (harju)häränsilmän ruusukelehdet ovat päältä vihreät, alta harmaanvihreät ja molemmin puolin vaalean karheakarvaiset. Ne ovat tavallisesti noin 7-25 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2,5-6 cm leveät. EH, Pälkäne, keskustan luoteispuoli, Syrjänharju, harjun lakialue vesitornin luoteispuolella, 25.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 