• Hypochaeris radicata L. – liuskahäränsilmä
• Suomessa aikaisemmin käytetty suvun kirjoitusasu Hypochoeris
• Hypochaeris L. – häränsilmät
• Asteraceae – asterikasvit (aikaisemmin Cichoriaceae – sikurikasvit)

Liuskahäränsilmä, Hypochaeris radicata, on monivuotinen, maitiaisnesteinen, pysty ja lehtiruusukkeinen ruoho, joka on tavallisesti noin 20-60 cm korkea. Juurakko on vankka ja yläosastaan usein lyhythaarainen. Haarojen kärkeen kasvavista lehtiruusukkeista muodostuu tällöin tiivis lehtipatja. Yksilöt ovat lähes aina monivartisia, ja varret ovat tavallisesti harvakseen haarovia. Varsi haaroineen on tanakka, matalaharjuinen tai lähes liereä, vihreä ja kalju tai harvakarvainen.

Yksilön tyvellä on jokseenkin maanmyötäinen lehtiruusuke tai ruusukeryhmä. Ruusukelehdet ovat vaihtelevasti ruodilliset niin, että joissakin lehdissä on selvähkö ruotiosuus, ja joissakin taas lavasta poikkeavaa ruotiosuutta ei voida osoittaa. Mahdollinen ruoti on palteinen, useimmiten noin 2-6 cm pitkä ja levenee asteittain lavaksi. Lehtilapa on lähinnä kapean vastapuikea tai soikeahko ja laidoiltaan vaihtelevan hampainen ja/tai liuskainen sekä pyöreähkö- tai lyhyen suippo- ja tylppäkärkinen. Lehtilaita on ripsimäisen jäykkäkarvainen karvojen ollessa noin 1-2 mm pitkiä. Lapa on päältä vihreä, alta harmaanvihreä ja molemmin puolin harvaan – tiheästi karheakarvainen. Ruusukelehdet ovat tavallisesti noin 5-25 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa hampaat ja liuskatkin huomioiden noin 1-4 cm leveät. Lavan osuus pituudesta on noin 4-20 cm. Varsilehdet puuttuvat. Varsien ja haarojen yläosassa on harvakseen kapean kolmiomaisia tai kapeanpuikeita, vihreähköjä ja suomumaisia pikkulehtiä, jotka ovat noin 3-5 mm pitkiä ja tyveltään noin 1-2 mm leveitä. Toisinaan niiden tyviosassa on muutamia kapeita, teräväkärkisiä hampaita. Varsihaarojen tyvellä on samanlainen pikkulehti.

Varsinaisen kukinnon muodostavat kukintomykeröt ovat varren ja haarojen kärjessä yksittäin. Haarat ovat yleensä noin 10-30 cm pitkät. Varret ja haarat paksunevat yläosastaan mykerön alta. Monikukkaisen mykerön uloimman kerroksen muodostavat pienet, kapeat ylälehdet eli kehtosuomut, jotka ympäröivät limittäisen tiiviinä, useimmiten 4-5 sisäkkäisen ja eripituisen kiehkuran suojuksena eli kehtona varsinaista kukintoa. Ne ovat suikean ja hyvin kapean kolmiomaiset, kalvoreunaiset ja tummanvihreäsävyiset. Suomut ovat kaljuhkot tai niiden selkämyksessä on usein noin 1-2 mm pitkien, vaaleiden – mustien sukaskarvojen jono. Ulommat kehtosuomut ovat tavallisesti noin 3-10 mm pitkät ja sisemmät noin 15-20 mm pitkät. Suomut ovat leveimmältä kohtaa yleensä noin 1,5-2,5 mm leveät.

Kukintomykerö on kukintavaiheestakin riippuen tavallisesti noin 25-35 mm leveä ja avoinna vain päivän valoisaan aikaan. Mykerössä on noin 200-300 kaksineuvoista, keltaista ja tukisuomullista kielikukkaa, joiden teriön kieli on lähes tasasoukka, kärjestään tylppä ja 5-hampainen. Se on täysikasvuisena yleensä noin 8-12 mm pitkä ja noin 1-2 mm leveä. Laitimmaisten kukkien kieli on alapuolelta usein vihertävänkeltainen tai muuten tummempi. Teriön mykeröpohjukseen kiinnittynyt tyviosa on noin 8-10 mm pitkä. Verhiö on noin 6-8 mm pitkä ja muuntunut vaaleiksi sulkahaiveniksi. Kukkien tukisuomu on kalvomainen, tasasoukka mutta kärjestään pitkäsuippuinen, noin 14-16 mm pitkä ja noin 1 mm leveä. Heteitä on 5. Niiden keltaiset ja kapean tasasoukat ponnet ovat lieriömäisen yhdiskasvuisesti emin vartalon ympärillä. Emiö on 2-lehtinen, 1-vartaloinen ja luotiltaan 2-liuskainen.  Keltainen vartalo luotteineen ja ponsilieriöineen nousee näkyville teriön kielen yläpuolelle.

Kukinnan jälkeen mykerö painuu pysyvästi suppuun mutta hedelmistön kypsyttyä avautuu vielä kerran haiven- ja pähkyläpalloksi. Pähkylä on kellanruskehtava ja lyhyine tai pitkine nokkaosineen tavallisesti noin 8-15 mm pitkä. Sen varsinainen siemenosa on kapean sukkulamainen, noin 5-7 mm pitkä ja noin 1 mm leveä. Kapeampi nokkaosa on sisemmissä pähkylöissä noin 5-8 mm pitkä. Laitimmaisissa pähkylöissä nokkaosa lähes puuttuu tai on hyvin lyhyt. Nokkaosan kärjessä on valkoinen ja sulkahaiveninen pappus eli verhiön muutunnainen, joka auttaa pähkylöitä leviämään tuulen mukana. Pappushaivenet ovat kahdessa rivissä. Sisemmät niistä ovat noin 3-6 mm ja ulommat noin 9-12 mm pitkiä. Normaali kukinta-aika on kesäkuun loppupuolelta elokuun alkuun.

Liuskahäränsilmä on Suomessa harvinainen uustulokas, josta on Kasviatlaksessa muutamia tuoreempia havaintoja Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen, Uudenmaan ja Oulun Pohjanmaan eliömaakunnista. Muutamilla kasvupaikoilla se on kyennyt ainakin joksikin aikaa myös vakinaistumaan. Kasvupaikkoina ovat lähinnä niityt, kylvönurmet, tienlaiteet, puistot ja pihapiirit sekä satamat. Muissa Pohjoismaissa liuskahäränsilmä kasvaa luontaisesti Etelä-Ruotsissa ja -Norjassa sekä Tanskassa.

Suomessa kasvaa luonnonvaraisena suvun toinen laji, (harju)häränsilmä, H. maculata, jonka kasvupaikkoina ovat lähinnä harjumetsät ja muut valoisat, hiekkapitoiset metsät, metsäaukeat, hiekkaiset kedot, kalliot, luonnonlaitumet ja ahot sekä piennarniityt ja tienvarret. Lajien helpoin erottava tekijä löytyy ruusukelehdistä, jotka harjuhäränsilmällä ovat ehyet ja laidoiltaan enintään hyvin pienihampaiset, nirhaiset tai mutkaiset.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle liuskahäränsilmän esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Hypochaeris radicata – liuskahäränsilmän varsinaisen kukinnon muodostavat kukintomykeröt ovat varren ja haarojen kärjessä yksittäin. Haarat ovat yleensä noin 10-30 cm pitkät. Varret ja haarat paksunevat yläosastaan mykerön alta. 22.6.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Hypochaeris radicata – liuskahäränsilmän normaali kukinta-aika on kesäkuun loppupuolelta elokuun alkuun. Kukintomykerö on kukintavaiheestakin riippuen tavallisesti noin 25-35 mm leveä ja avoinna vain päivän valoisaan aikaan. 22.6.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Hypochaeris radicata – liuskahäränsilmän kukintomykerö muodostuu suuresta joukosta tiiviisti yhdessä olevia, keltaisia ja kaksineuvoisia kielikukkia, jotka avautuvat aluksi kerroksittain auki. Kuvassa mykerön keskellä näkyvät avautumattomat, vielä nuppuvaiheessa olevat kukat. Kukan teriö muodostuu siirottavasta, lähes tasasoukasta, kärjestään tylpästä ja viisihampaisesta kieliosasta sekä mykerön sisään piiloon jäävästä ja kapeasta tyviosasta. Kussakin kukassa on viisi hedettä, joiden keltaiset ja kapean tasasoukat ponnet ovat lieriömäisen yhdiskasvuisesti emin vartalon ympärillä. Emi on yksivartaloinen ja luotiltaan kaksiliuskainen. Keltainen vartalo luotteineen ja ponsilieriöineen nousee näkyville teriön kielen yläpuolelle. 22.6.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Hypochaeris radicata – liuskahäränsilmän mykerö on täydessä kukassaan hyvin monikukkainen. Kielikukkia on yleensä noin 200-300. 22.6.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Hypochaeris radicata – liuskahäränsilmän teriöiden kieliosa on täysikasvuisena tavallisesti noin 8-12 mm pitkä ja noin 1-2 mm leveä. Teriön mykeröpohjukseen kiinnittynyt tyviosa on noin 8-10 mm pitkä. 22.6.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Hypochaeris radicata – liuskahäränsilmän kehtosuomut ovat suikean ja hyvin kapean kolmiomaiset sekä kalvoreunaiset ja tummanvihreäsävyiset. Ulommat niistä ovat tavallisesti noin 3-10 mm pitkät ja sisemmät noin 15-20 mm pitkät. Suomut ovat leveimmältä kohtaa yleensä noin 1,5-2,5 mm leveät. Laitimmaisten kukkien teriön kieli on alapuolelta usein vihertävänkeltainen tai muuten tummempi. 22.6.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Hypochaeris radicata – liuskahäränsilmän Juurakko on vankka ja yläosastaan usein lyhythaarainen. Haarojen kärkeen kasvavista lehtiruusukkeista muodostuu tällöin tiivis ja maanmyötäinen lehtipatja. Ruusukelehdet ovat vaihtelevasti ruodilliset niin, että joissakin lehdissä on selvähkö ruotiosuus, ja joissakin taas lavasta poikkeavaa ruotiosuutta ei voida osoittaa. Mahdollinen ruoti on palteinen, useimmiten noin 2-6 cm pitkä ja levenee asteittain lavaksi. Ruusukelehdet ovat tavallisesti noin 5-25 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-4 cm leveät. Lavan osuus pituudesta on noin 4-20 cm. 22.6.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Hypochaeris radicata – liuskahäränsilmän lehtilapa on lähinnä kapean vastapuikea tai soikeahko ja laidoiltaan vaihtelevan hampainen ja/tai liuskainen sekä pyöreähkö- tai lyhyen suippo- ja tylppäkärkinen. Lehtilaita on ripsimäisen jäykkäkarvainen karvojen ollessa noin 1-2 mm pitkiä. Lapa on päältä vihreä ja kuvan tavoin lähes kalju tai tiheästikin karheakarvainen. 22.6.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Hypochaeris radicata – liuskahäränsilmä on Suomessa harvinainen uustulokas, josta on Kasviatlaksessa muutamia tuoreempia havaintoja Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen, Uudenmaan ja Oulun Pohjanmaan eliömaakunnista. Muutamilla kasvupaikoilla se on kyennyt ainakin joksikin aikaa myös vakinaistumaan. Kasvupaikkoina ovat lähinnä niityt, kylvönurmet, tienlaiteet, puistot ja pihapiirit sekä satamat. 22.6.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto