- Juniperus communis L. – (koti)kataja
- subsp. nana Syme – lapinkataja
- aikaisemmin Suomessa käytetty lajitasoa alempi nimi subsp. alpina Čelak.
- Juniperus L. – katajat
- Cupressaceae – sypressikasvit
(Koti)katajasta, Juniperus communis, esiintyy Suomessa kaksi alalajia, laaja-alaisin nimialalaji, metsäkataja, subsp. communis ja tässä esiteltävä, Suomen pohjoispuoliskoon rajoittuva lapinkataja, subsp. nana.
Lapinkataja on ainavihanta ja pihkainen havukasvi, jonka kasvutapa vaihtelee maata myöten suikertavasta pensaasta pystympään, noin 0,2-1 m korkeaan pensaaseen. Suikertavat ja laajan patjamaiset pensaat keskittyvät avoimemmille tunturikankaille ja pystymmät pensaat peitteisempään metsämaastoon. Päävarret ja vanhemmat oksat ovat harmaat tai harmaanruskeat, aika ohutkuoriset ja pinnaltaan suikaleina hilseilevät. Nuoremmat oksat ovat uurteiset, lyhyinä vuosikasvaimina vihreät tai kellertävät ja sen jälkeen punaruskeat. Kataja on hyvin pitkäikäinen laji, joka sopivalla paikalla ja taudittomana kasvaessaan voi elää jopa satoja vuosia.
Silmut ovat vihreät, soikeahkot, suippokärkiset ja monisuomuiset sekä noin 1,5 mm pitkät. Suomut ovat kapean kolmiomaiset tai -puikeat, teräväkärkiset ja lehtimäiset. Lehdet ovat tasasoukan tai kapeanpuikean neulasmaiset, ja ne ovat oksissa kolmittain kiehkuroina allekkain aika tiheässä. Neulaset ovat vihreät, litteähköt, teräväkärkiset ja leveätyviset. Ne ovat kaarevat ja lähes tai aivan oksanmyötäiset sekä tavallisesti noin 4-13 mm pitkät ja noin 1-1,3 mm leveät. Neulasen yläpinnalla on leveä, harmahtava tai siniharmaa ilmarakojuova. Neulaset pysyvät oksissa elävinä yleensä 4-7 vuotta.
Lapinkataja on tuulipölytteinen ja kaksikotinen laji, eli hede- ja emikukat ovat eri yksilöissä. Kukinta-aika on kesäkuussa mutta voi kolean kevään seurauksena tunturialueilla siirtyä heinäkuun alkupuolellekin. Hedekukinto on pitkänpyöreän tai pitkulaisen käpymäinen, monisuomuinen, lähes tai aivan perätön ja pysty sekä sijaitsee neulashangassa. Se on kukkiessaan keltainen, noin 4-5 mm pitkä ja noin 2-2,5 mm leveä. Kukinnot ovat useimmiten allekkain tiiviissä ryhmissä, ja niiden tyvellä säilyy kaulusmaisesti joukko kukintoaihioita suojanneita silmusuomuja. Hedekukat ovat kehättömät, hyvin pienet ja sijaitsevat niitä suojaavien hedelehtien eli käpysuomujen tyvellä, jossa on tavallisesti 3 palhotonta hedettä. Ponnet ovat pyöreän pallomaiset, keltaiset ja tuottavat keltaisena pölynä tuulen mukana leviävää siitepölyä. Hedesuomut ovat leveän kolmiomaiset, teräväkärkiset, noin 1,5 mm pitkät ja tyveltään lähes pituutensa levyiset sekä aluksi vaaleanruskehtavat ja sitten keltaiset tai vihertävät.
Emikukinto on pyöreähkö tai pitkänpyöreä, pysty ja sijaitsee lähes huomaamattomasti edellisen vuoden vuosikasvainten neulashangassa, kukintoaihioita suojanneiden silmusuomujen keskellä. Se on kukkiessaan perätön, vihreä, noin 2 mm pitkä ja noin 1 mm leveä. Varsinaisia emisuomuja on 3, ja ne ovat kolmiomaiset, enintään noin 1 mm pitkät sekä tyviosastaan yhdiskasvuiset. Kataja, kuten muutkin havukasvit, on ns. paljassiemeninen. Varsinaista emikukkaa ei ole, vaan siemenaihe on paljaaltaan emisuomun pinnalla. Hedelmöitymisen jälkeen emikukinto aloittaa hitaan kehityksensä valmiiksi hedelmäksi. Kypsyminen tapahtuu vasta kolmantena kukintavuoden jälkeisenä vuotena. Kukintavuoden eli ”nollavuoden” syksyyn ja ensimmäisen hedelmäkehitysvuoden kesään mennessä emikukinnosta on tullut kiinteän näköinen, kellanvihreä tai -ruskehtava ja läpimitaltaan noin 1,5-2 mm oleva pallo, jonka kärkipuoliskossa näkyvät ainakin uurroksina emilehtien kolmiomaiset muodot. Lehtien kärjet ovat erillisinä pystyssä. Hedelmäaihion tyvellä on ikään kuin peränä edellisvuoden silmusuomujen tiivis kerros.
Ensimmäisenä kukintavuoden jälkeisenä hedelmän kehitysvuotena siitä kasvaa vihertävä, kiinteä, pyöreähkö tai pitkänpyöreä ja noin 3-4 mm pitkä pallukka, jonka kärjessä yhä erilliset ja paksuuntuneet emilehtien päät ovat kaartuneet ulospäin. Toisena kukintavuoden jälkeisenä kehitysvuotenaan hedelmäkäpy saavuttaa lopullisen marjamaisen muotonsa. Väri on vaalean vihertävä, ja kärkiosan emilehtien päät ovat lähes sulautuneet hedelmän paisuneeseen massaan. Kolmantena kukintavuoden jälkeisenä vuotena kuiva käpy lopulta kypsyy ensin siniseksi ja sitten sinimustaksi ja marjamaisen meheväksi. Sen läpimitta on noin 5-8 mm. Silmusta alkunsa saanut hedelmäperä on noin 1-3 mm pitkä. Marjamaisessa kävyssä on hedelmöitymisasteesta riippuen 1-3 pientä siementä.
Lapinkataja on Suomessa alkuperäinen, ja sen esiintymisalue yltää pohjoisesta päin Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntiin saakka. Se on yleinen Enontekiön Lapin ja Inarin Lapin eliömaakunnissa sekä harvinainen muualla esiintymisalueellaan. Kasvupaikkoina ovat lähinnä tunturikankaat, purojen ja jokien varret, kausikosteat painanteet, lehtoiset metsät ja lettorämeet sekä harvoin kangasmetsät. Lapinkataja kasvaa muissa Pohjoismaissa Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa.
Metsäkataja kasvaa koko Suomessa ja on yleinen muualla paitsi Enontekiön eliömaakunnassa, jossa se on harvinainen. Se myös risteytyy yleisesti lapinkatajan kanssa, ja välimuotoisuus yhteisillä kasvualueilla hämärtää niiden eroja. Puhdas metsäkataja on lapinkatajan kasvualueella useimmiten pysty pensas ja vain harvoin lähes puumainen. Neulaset ovat selvästi harvemmassa ja keskimäärin pitemmät kuin lapinkatajalla. Ne ovat suorat tai lähes suorat, sivulle tai yläviistoon siirottavat ja tavallisesti noin 8-20 mm pitkät Lapinkatajalla neulasten pituus on useimmiten noin 4-13 mm. Lisäksi ne ovat kaarevat ja lähes tai aivan oksanmyötäiset.
Linnut syövät mielellään meheviä käpymarjoja ja levittävät näin lajia uusille kasvupaikoille. Kotikataja kaksine alalajeineen on suvun ainoa Suomessa ja muissa Pohjoismaissa luontaisesti kasvava laji. Lajin maailmanlaajuista levinneisyyttä, suvun lajimäärää ja katajan hyötykäyttöä esitellään metsäkatajan artikkelin yhteydessä.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle kotikatajan esiintymiskartalle Suomessa.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle lapinkatajan esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Juniperus communis subsp. nana – lapinkataja on ainavihanta havukasvi, jonka kasvutapa varsinkin avoimilla tunturikankailla on usein suikertavan patjamainen. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan luoteispuolen alapaljakan tunturikangas Saanajärven polun varrella, n. 630 m mpy, 18.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Juniperus communis subsp. nana – lapinkataja voi olla myös pysty, noin 0,2-1 m korkea pensas varsinkin kasvaessaan peitteisemmässä metsämaastossa. Näyttää se toki onnistuvan avoimella tunturikankaallakin, mutta siellä latvan nostaminen ylemmäksi vaatii myös veronsa. Usein vain nuoremmat latvusoksat saavat pitää neulasensa, ja alemmat osat karsiutuvat paljaan oksattomiksi. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan luoteispuolen alapaljakan tunturikangas Saanajärven polun varrella, n. 620 m mpy, 4.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Juniperus communis subsp. nana – lapinkatajan neulasmaiset lehdet ovat oksissa selvästi tiheämmässä kuin kaikissa eliömaakunnissa esiintyvällä nimialalajilla, metsäkatajalla, subsp. communis. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounaisrinne, jyrkkärinteinen ja kallioinen tunturikoivikon harva yläosa retkeilykeskuksen yläpuolella, luonnonsuojelualue, n. 585 m mpy, 16.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Juniperus communis subsp. nana – lapinkatajan nuoremmat oksat ovat uurteiset, lyhyinä vuosikasvaimina vihreät tai kellertävät ja sen jälkeen punaruskeat. Neulaset ovat tasasoukat tai kapeanpuikeat, vihreät, litteähköt ja kaarevat. Ne ovat oksissa kolmittain kiehkuroina allekkain lähes tai aivan oksanmyötäisesti. Neulaset ovat tavallisesti noin 4-13 mm pitkät ja noin 1-1,3 mm leveät. Ne pysyvät oksissa elävinä yleensä 4-7 vuotta. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounaisrinne, jyrkkärinteinen ja kallioinen tunturikoivikon harva yläosa retkeilykeskuksen yläpuolella, luonnonsuojelualue, n. 585 m mpy, 16.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Juniperus communis subsp. communis – metsäkatajan neulaset ovat tasasoukat, suorat tai lähes suorat ja sivulle tai yläviistoon siirottavat. Ne ovat tavallisesti noin 8-20 mm pitkät ja noin 1-1,5 mm leveät. EH, Janakkala, Vuortenkylä, Tunturinvuori, luonnonsuojelualue, harjun lakialue, 19.5.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Juniperus communis subsp. nana – lapinkatajan neulaset ovat teräväkärkiset ja leveätyviset. Niiden yläpinnalla on leveä, harmahtava tai siniharmaa ilmarakojuova. Lapinkataja on tuulipölytteinen ja kaksikotinen laji, eli hede- ja emikukat ovat eri yksilöissä. Kukinta-aika on kesäkuussa mutta voi kolean kevään vuoksi, kuten kuvausvuonna 2025, tunturialueilla siirtyä heinäkuun alkupuolellekin. Hedekukinnot ovat useimmiten allekkain tiiviissä ryhmissä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan luoteispuolen alapaljakan tunturikangas Saanajärven polun varrella, n. 620 m mpy, 4.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Juniperus communis subsp. nana – lapinkatajan hedekukinto on pitkänpyöreän tai pitkulaisen käpymäinen, monisuomuinen, lähes tai aivan perätön ja pysty sekä sijaitsee neulashangassa. Se on kukkiessaan keltainen, noin 4-5 mm pitkä ja noin 2-2,5 mm leveä. Hedesuomut ovat leveän kolmiomaiset, teräväkärkiset, noin 1,5 mm pitkät ja tyveltään lähes pituutensa levyiset. Vielä heinäkuun alkupäivinäkään 2025 kukinta ei ollut alkanut. Hedekukat ovat kehättömät, ja kukkivassa kävyssä niistä näkyvät vain suomujen alta esiin tulevat, pyöreän pallomaiset ja keltaiset ponnet. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan luoteispuolen alapaljakan tunturikangas Saanajärven polun varrella, n. 620 m mpy, 4.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Juniperus communis subsp. nana – lapinkatajan emikukinto on pyöreähkö tai pitkänpyöreä, pysty ja sijaitsee lähes huomaamattomasti edellisen vuoden vuosikasvainten neulashangassa, kukintoaihioita suojanneiden silmusuomujen keskellä (nuoli). Se on kukkiessaan perätön, vihreä, noin 2 mm pitkä ja noin 1 mm leveä. Vastapuhjenneet lehtineulaset ovat aluksi useimmiten kellanvihreät. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan luoteispuolen alapaljakan tunturikangas Saanajärven polun varrella, n. 620 m mpy, 4.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Juniperus communis subsp. nana – lapinkataja, kuten muutkin havukasvit, on ns. paljassiemeninen. Varsinaista emikukkaa ei ole, vaan siemenaihe on paljaaltaan emisuomun pinnalla. Kukintavuoden eli ”nollavuoden” syksyyn ja ensimmäisen hedelmäkehitysvuoden kesään mennessä emikukinnosta on tullut kiinteän näköinen, kellanruskehtava ja läpimitaltaan noin 1,5-2 mm oleva pallo, jonka kärkipuoliskossa näkyvät ainakin uurroksina emilehtien kolmiomaiset muodot. Lehtien kärjet ovat erillisinä pystyssä. Hedelmäaihion tyvellä on ikään kuin peränä edellisvuoden silmusuomujen tiivis kerros. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan luoteispuolen alapaljakan tunturikangas Saanajärven polun varrella, n. 620 m mpy, 4.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Juniperus communis subsp. nana – lapinkatajan ensimmäisenä kukintavuoden jälkeisenä hedelmän kehitysvuotena tapahtuu emikävyissä iso muutos, joka kuvassa on jatkunut jo seuraavankin kesän puoliväliin. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan pitkä ja loivahko luoteisrinne, alapaljakan tunturikangas, n. 630 m mpy, 18.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Juniperus communis subsp. nana – lapinkatajan emikävyn ensimmäisessä kehitysvaiheessa siitä kasvaa vihertävä, kiinteä, pyöreähkö tai pitkänpyöreä ja noin 3-4 mm pitkä pallukka, jonka kärjessä yhä erilliset ja paksuuntuneet emilehtien päät ovat kaartuneet ulospäin. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä lounaisrinne, ensimmäisen, matalan pahtaseinämän yläpuolinen, avokalliorinne retkeilykeskuksen kohdalla, luonnonsuojelualue, 620 m mpy, 16.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Juniperus communis subsp. nana – lapinkatajan toisena kukintavuoden jälkeisenä kehitysvuotena hedelmäkäpy saavuttaa lopullisen marjamaisen muotonsa. Väri on vaalean vihertävä, ja kärkiosan emilehtien päät ovat lähes sulautuneet hedelmän paisuneeseen massaan. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan luoteispuolen alapaljakan tunturikangas Saanajärven polun varrella, n. 620 m mpy, 4.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Juniperus communis subsp. nana – lapinkatajan kolmantena kukintavuoden jälkeisenä vuotena kuiva käpy lopulta kypsyy ensin siniseksi ja sitten sinimustaksi ja marjamaisen meheväksi. Sen läpimitta on noin 5-8 mm. Marjamaisessa kävyssä on hedelmöitymisasteesta riippuen 1-3 pientä siementä. Kuvassa näkyvät sinimustat käpymarjat ovat kypsyneet jo edellisenä kesänä mutta välttäneet lintujen nokat ja kuivuneet paikalleen. Tunturiseudun katajan hidasta kasvua ja hyvin lyhyitä vuosikasvaimia ilmentävät aivan lähekkäin kasvavat kolmen tai jopa neljän vuoden hedelmäkehitysvaiheet. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan luoteispuolen alapaljakan tunturikangas Saanajärven polun varrella, n. 620 m mpy, 4.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Juniperus communis subsp. nana – lapinkataja on Suomessa alkuperäinen, ja sen esiintymisalue yltää pohjoisesta päin Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntiin saakka. Se on yleinen Enontekiön Lapin ja Inarin Lapin eliömaakunnissa sekä harvinainen muualla esiintymisalueellaan. Kasvupaikkoina ovat lähinnä tunturikankaat, purojen ja jokien varret, kausikosteat painanteet, lehtoiset metsät ja lettorämeet sekä harvoin kangasmetsät. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan luoteispuolen alapaljakan tunturikangas Saanajärven polun varrella, n. 620 m mpy, 4.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 