- Lactuca serriola L. – piikkisalaatti
- Lactuca L. – (aito)salaatit
- Asteraceae – asterikasvit (aikaisemmin Cichoriaceae – sikurikasvit)
Piikkisalaatti, Lactuca serriola, on tavallisesti kaksivuotinen, harvemmin yksivuotinen, maitiaisnesteinen ja pysty ruoho, joka on lähes kalju ja yleensä noin 30-120(-150) cm korkea. Pääjuuri on useimmiten pysty ja runsaasti sivujuurinen. Varret ovat yksittäin ja yläosastaan tai toisinaan alhaalta saakka haaraiset. Ne ovat jäykät, liereät, oljenkeltaiset tai vaaleanvihreät ja kokonaan kaljut tai alaosastaan vaihtelevasti piikikkäät.
Ruusuke- ja varsilehdet ovat ruodittomat ja varsilehdet lisäksi nuolityvisesti sepivät. Varsilehdet ovat kierteisesti mutta näyttävät tavallisesti kuin olisivat kahtena rivinä pohjoiseteläsuunnassa. Lisäksi ne ovat erityisesti aurinkoisella kasvupaikalla kääntyneet kyljittäin ja ovat usein pystyhkössä asennossa. Ensimmäisen vuoden ruusukelehdet ja ainakin kukinnon alapuoliset varsilehdet ovat päämuodolla pariliuskaiset ja epätasaisesti nirhahampaiset. Varren kukinto-osan ja kukintohaarojen lehdet ovat alempien lehtien tavoin liuskaiset tai lähes – aivan ehyet ja laidoiltaan tiheästi pieni- ja terävänirhaiset. Ainakin Lounais-Suomessa esiintyy vakiintuneena tulokaskantana myös muotoa, jolla kaikki lehdet ovat edellä kuvatulla tavalla ehyet (f. integrifolia). Lehdet ovat jäykät, ulkokehältään pitkulaisen soikeat, kapean vastapuikeat tai lähes suikeat ja vihreät tai sinivihreät. Ne ovat muuten kaljut, mutta alapinnan keskisuonessa on useimmiten noin 1-4 mm pitkiä, teräviä piikkejä. Joskus piikkisyys on vähäistä tai jopa puuttuu kokonaan. Lehdet ovat tavallisesti noin 3-25 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa liuskoineen noin 1-9 cm leveät. Kukintohaarojen ylimmät lehdet ovat edellä mainittuja alamittoja pienemmät.
Kukinto on varren latvassa aluksi suppeana, lähes tähkämäisenä mykeröstönä, mutta se laajenee monihaaraiseksi, leveäksi ja harsuhkoksi kerrannaishuiskiloksi, joka on päähaaralla yleensä noin 20-50 cm pitkä ja suunnilleen pituutensa levyinen. Varsinaiset kukinnot muodostuvat kukkamaisista mykeröistä, jotka ovat haaransa tai peränsä kärjessä yksittäin. Mykeröhaara tai -perä on ohut ja useimmiten noin 1-40 mm pitkä. Siinä on niukasti – runsaasti hyvin pieniä lehtiä, joista ylin on mykerön tukilehti. Nämä pikkulehdet ovat lähinnä puikeat, tyveltään sepivät ja kärjestään terävät sekä yleensä noin 2-5 mm pitkät ja alaosastaan noin 1-1,5 mm leveät. Monikukkaisen mykerön uloimman kerroksen muodostavat pienet, kapeat ylälehdet eli kehtosuomut, jotka ympäröivät useimmiten kolmena lomittaisena rivinä eli kehtona varsinaista kukintoa. Uloimman rivin kehtosuomut ovat noin 1-3 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 0,8-1,3 mm leveät. Sisemmät kehtosuomut ovat kapeanpuikeat tai lähes tasasoukat, tylppä- tai suippokärkiset, noin 5-13 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-1,5 mm leveät. Kaikki kehtosuomut ovat vihreät tai sinivihreät ja kaljut. Koko kehto on hoikan lieriömäinen ja noin 2,5-3,5 mm leveä.
Kukintomykerö on avoimena tavallisesti noin 8-12 mm leveä, ja se sulkeutuu täydessä auringonpaisteessakin kesäajan mukaan yleensä jo noin kello 10:00-10:30. Mykerössä on useimmiten 7-20(-35) kaksineuvoista, vaaleankeltaista ja tukisuomutonta kielikukkaa, joiden teriön kärkiosa eli kieli on soikean vastapuikea, kapeatyvinen, kärjestään tylppä ja 5-hampainen. Kieli on yleensä noin 5-6 mm pitkä ja noin 1-2 mm leveä. Mykeröpohjukseen kiinnittynyt ja piiloon jäävä teriön tasasoukka tyviosa on noin 4-5 mm pitkä. Verhiö on noin 4-5 mm pitkä ja muuntunut valkoisiksi hapsihaiveniksi. Heteitä on 5. Niiden keltaiset ja kapean tasasoukat ponnet ovat lieriömäisen yhdiskasvuisesti emin vartalon ympärillä. Emiö on 2-lehtinen, 1-vartaloinen ja luotiltaan 2-liuskainen. Vartalo keltaisine luotteineen ja ponsilieriöineen nousee näkyville teriön kielen yläpuolelle. Kukinnan jälkeen mykerö painuu pysyvästi suppuun, ja kehänalaisten pohjuspähkylöiden kasvaessa ja kehittyessä valkoiset verhiöhaivenet nousevat hieman esiin. Hedelmistön kypsyttyä mykerö avautuu, ja pähkylät tulevat näkyville. Pähkylä on litistyneen soikeahko, harjuinen ja kypsänä ruskea tai harmaanruskea. Se on tavallisesti noin 3.5-4 mm pitkä ja leveämmältä sivultaan noin 0,8-1 mm leveä. Pähkylän kokonaispituudesta noin 0,3-0,5 mm on kapeaa nokka- tai kaulaosaa, jonka kärjessä on valkoinen, hapsihaiveninen pappus eli verhiön muutunnainen, joka auttaa pähkylöitä leviämään tuulen mukana. Pappuksen varsi on noin 3-4 mm pitkä, ja pappushaivenet ovat noin 4-6 mm pitkät. Normaali kukinta-aika on heinä-elokuu.
Piikkisalaatti on Suomessa uustulokas, joka on vakinaistunut lounaisosaan ja vakinaistumassa laajemminkin Etelä-Suomeen. Eniten tuoreita havaintoja on Varsinais-Suomen, Uudenmaan ja Etelä-Karjalan eliömaakunnista. Vähäisempiä 2020-luvun löytöjä on Ahvenanmaan, Satakunnan, Etelä-Hämeen, Etelä-Savon ja Keski-Pohjanmaan eliömaakunnista. Kasvupaikkoina ovat lähinnä satamat, myllyt ja viljavarastot, painolastipaikat, tienvarret, joutomaat sekä asutuksen piirissä myös rakennusten seinustat ja uudisnurmikot. Muissa Pohjoismaissa piikkisalaatti kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa sekä satunnaistulokkaana Islannissa.
Piikkisalaattia on kutsuttu kompassikasviksi, koska sen lehdet ovat näennäisesti kahdessa rivissä pohjois-eteläsuuntaisesti. Erityisesti paahteisilla kasvupaikoilla ne kääntyvät vielä kyljittäin kuin viitoiksi, mikä vähentää merkittävästi veden haihtumista. Eniten piikkisalaattia muistuttavat keltakukkaiset sukulaislajit jänönsalaatti, L. muralis ja (ruoka)salaatti, L. sativa. Molempien lehdet ovat kuitenkin pehmeät ja piikittömät.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle piikkisalaatin esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Lactuca serriola – piikkisalaatin kaikki lehdet voivat toisinaan olla ehyet. Ehytlehtiselle tyypille on aikanaan annettu muotonimeksi f. integrifolia. Naantalissa ehytlehtinen piikkisalaatti näyttäisi olevan vallitseva muoto. V, Naantali, keskusta, Tuulensuunkadun varrella olevan Birgittakodin seinusta, 16.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lactuca serriola – piikkisalaatin kukinto laajenee monihaaraiseksi, leveäksi ja harsuhkoksi kerrannaishuiskiloksi, joka on päähaaralla yleensä noin 20-50 cm pitkä ja suunnilleen pituutensa levyinen. EH, Hämeenlinna, Pikku-Parola, Huhtastentien varren laajan joutomaaniityn laita tien vieressä, missä noin 80 m pitkä kasvustokaista, 30.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lactuca serriola – piikkisalaatin varsinaiset kukinnot muodostuvat kukkamaisista mykeröistä, jotka ovat haaransa tai peränsä kärjessä yksittäin. Mykeröhaara tai -perä on ohut ja useimmiten noin 1-40 mm pitkä. Siinä on niukasti – runsaasti hyvin pieniä lehtiä, joista ylin on mykerön tukilehti. Nämä pikkulehdet ovat lähinnä puikeat, tyveltään sepivät ja kärjestään terävät sekä yleensä noin 2-5 mm pitkät ja alaosastaan noin 1-1,5 mm leveät. EH, Hämeenlinna, Pikku-Parola, Huhtastentien varren laajan joutomaaniityn laita tien vieressä, missä noin 80 m pitkä kasvustokaista, 30.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lactuca serriola – piikkisalaatin kukintomykerö on avoimena tavallisesti noin 8-12 mm leveä, ja se sulkeutuu täydessä auringonpaisteessakin kesäajan mukaan yleensä jo noin kello 10:00-10:30. EH, Hämeenlinna, Pikku-Parola, Huhtastentien varren laajan joutomaaniityn laita tien vieressä, missä noin 80 m pitkä kasvustokaista, 30.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lactuca serriola – piikkisalaatin mykerössä on useimmiten 7-20(-35) kaksineuvoista, vaaleankeltaista ja tukisuomutonta kielikukkaa, joiden teriön kärkiosa eli kieli on soikean vastapuikea, kapeatyvinen, kärjestään tylppä ja viisihampainen. Kieli on yleensä noin 5-6 mm pitkä ja noin 1-2 mm leveä. Mykeröpohjukseen kiinnittynyt ja piiloon jäävä teriön tasasoukka tyviosa on noin 4-5 mm pitkä. Kuvassa olevassa mykerössä kielikukkia on avoinna 18 ja lisäksi kolme tai neljä on vielä avautumatta. EH, Hämeenlinna, Pikku-Parola, Huhtastentien varren laajan joutomaaniityn laita tien vieressä, missä noin 80 m pitkä kasvustokaista, 30.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lactuca serriola – piikkisalaatin kielikukassa on viisi hedettä, joiden keltaiset ja kapean tasasoukat ponnet ovat lieriömäisen yhdiskasvuisesti emin vartalon ympärillä. Ponnet eivät pienuutensa vuoksi juurikaan erotu emin vartalosta. Emi on yksivartaloinen ja luotiltaan kaksiliuskainen. Vartalo keltaisine luotteineen nousee näkyville teriön kielen yläpuolelle. EH, Hämeenlinna, Pikku-Parola, Huhtastentien varren laajan joutomaaniityn laita tien vieressä, missä noin 80 m pitkä kasvustokaista, 30.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lactuca serriola – piikkisalaatin monikukkaisen mykerön uloimman kerroksen muodostavat pienet, kapeat ylälehdet eli kehtosuomut, jotka ympäröivät useimmiten kolmena lomittaisena rivinä eli kehtona varsinaista kukintoa. Uloimman rivin kehtosuomut ovat noin 1-3 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 0,8-1,3 mm leveät. Sisemmät kehtosuomut ovat kapeanpuikeat tai lähes tasasoukat, tylppä- tai suippokärkiset, noin 5-13 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-1,5 mm leveät. Kaikki kehtosuomut ovat vihreät tai sinivihreät ja kaljut. Koko kehto on hoikan lieriömäinen ja noin 2,5-3,5 mm leveä. EH, Hämeenlinna, Pikku-Parola, Huhtastentien varren laajan joutomaaniityn laita tien vieressä, missä noin 80 m pitkä kasvustokaista, 30.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lactuca serriola – piikkisalaatin hedelmistön kypsyttyä mykerö avautuu, ja pähkylät tulevat näkyville. . Pähkylä on litistyneen soikeahko, harjuinen ja kypsänä ruskea tai harmaanruskea. Se on tavallisesti noin 3.5-4 mm pitkä ja leveämmältä sivultaan noin 0,8-1 mm leveä. Pähkylän kokonaispituudesta noin 0,3-0,5 mm on kapeaa nokka- tai kaulaosaa, jonka kärjessä on valkoinen, hapsihaiveninen pappus eli verhiön muutunnainen, joka auttaa pähkylöitä leviämään tuulen mukana. Pappuksen varsi on noin 3-4 mm pitkä, ja pappushaivenet ovat noin 4-6 mm pitkät. EH, Hämeenlinna, Pikku-Parola, Huhtastentien varren laajan joutomaaniityn laita tien vieressä, missä noin 80 m pitkä kasvustokaista, 30.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lactuca serriola – piikkisalaatin varret ovat jäykät, liereät ja oljenkeltaiset tai vaaleanvihreät. Lehdet ovat vihreät tai sinivihreät, ja ehytlehtisellä muodolla niiden lehtilaita on tiheästi pieni- ja terävänirhainen. V, Naantali, keskusta, Tuulensuunkadun varrella olevan Birgittakodin seinusta, 16.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lactuca serriola – piikkisalaatin lehdet ovat jäykät, ulkokehältään pitkulaisen soikeat, kapean vastapuikeat tai lähes suikeat Ne ovat tavallisesti noin 3-25 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa liuskoineen noin 1-9 cm leveät. V, Naantali, satama-alueelle vievän Satamatien laita, tien ja kallioleikkauksen välinen kapea, sorapohjainen kaista, 26.6.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lactuca serriola – piikkisalaatin lehdet ovat muuten kaljut, mutta alapinnan keskisuonessa on useimmiten noin 1-4 mm pitkiä, teräviä piikkejä. Joskus piikkisyys on vähäistä tai jopa puuttuu kokonaan. Varsi on kalju tai alaosastaan vaihtelevasti piikkinen. V, Naantali, satama-alueelle vievän Satamatien laita, tien ja kallioleikkauksen välinen kapea, sorapohjainen kaista, 26.6.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 