• Laserpitium latifolium L. – lehtokarvasputki
• Laserpitium L. – karvasputket
• Apiaceae – sarjakukkaiskasvit

Lehtokarvasputki, Laserpitium latifolium, on monivuotinen, pysty ja yksi- tai monivartinen ruoho, joka on tavallisesti noin 60-150 cm korkea. Pääjuuri on pysty, noin 10-20 mm paksu ja sivujuurinen. Yksilöt ovat yksittäin tai voivat muodostaa myös tiheitä ja laajahkoja kasvustoja. Varsi on alaosastaan yleensä noin 5-15 mm paksu, täyteinen ja yläosastaan haarova. Se on liereä, vihreä ja kalju. Varren tyvellä ja juuren yläosassa on jäänteenä jouhiksi hajonneita lehtikantoja.

Aluslehtiä on yksivartisilla yksilöillä yleensä noin 5-7, mutta monivartisissa yksilöissä niitä voi olla paljon enemmänkin. Varsilehtiä on useimmiten 3-5. Lehdet ovat ylimpiä lehtiä lukuun ottamatta ruodilliset, ja niiden tyvellä oleva lehtituppi on kookas, leveä ja kouru. Se on kärjestäänkin leveän pyöreästi ruotiin yhtyvä, ulkoneva ja vain tyveltään varren ympäri sepivä. Aluslehtien ja alempien varsilehtien ruoti on lähes liereä, hieman karvainen ja tuppi mukaan lukien noin 15-30 cm pitkä. Ylempien varsilehtien ruoti on tuppi mukaan lukien yleensä enintään noin 10 cm pitkä. Varren yläosassa kaikki lehdet ovat varsinaisesti ruodittomia niin, että niiden pieni lapa kasvaa suoraan lehtitupen reunasta. Aika usein ylimmässä lehdessä on vain pelkkä tuppi ilman lapaa. Aluslehtien ja alempien varsilehtien lapa on kolmiomainen, 2 kertaa lehdykkäinen, useimmiten noin 15-45 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 15-35 cm leveä. Ensimmäisenä jakautuvat lehdykät ovat pitkäruotiset ruodin ollessa usein noin 3-10 cm pitkä. Niissä on yleensä 3-5 lehdykkää, jotka ovat ehyet tai harvemmin tyveltään 1-parisesti liuskaiset, puikeat tai melkein pyöreämuotoiset, kärjestään tylpät tai pyöreähköt ja tyveltään useimmiten herttamaiset. Laita on otakärkisen leveähampainen. Uloimmat lehdykät ovat tavallisesti noin 30-100 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 25-80 mm leveät sekä ruodiltaan noin 0-50 mm pitkät. Ylempien varsilehtien lapa on pienempi ja 1-2 kertaa lehdykkäinen. Niiden uloimmat lehdykät ovat pienemmät sekä usein myös suikeahkot ja suippokärkiset. Kaikki lehdet ovat päältä vihreät tai sinivihreät ja kaljut sekä alta sini- tai harmaanvihreät ja lähes kaljut – tiheästi lyhytkarvaiset.

Kukinto on varren ja haarojen kärjessä oleva, jonkin verran kupera kerrannaissarja, joka on kehitysvaiheestakin riippuen läpimitaltaan useimmiten noin 10-30 cm. Pääsarja on pysyvästi suojuksellinen. Suojuslehtiä on noin 5-12, ja ne ovat riippuvat, tyveltä kärkeä kohti kapenevat, tyviosastaan vaalean kalvolaitaiset sekä kärkiosastaan kapean pitkäsuippuiset. Suojuslehdet ovat noin 10-30 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-3 mm leveät. Pikkusarjoja on yleensä noin 23-45. Ne ovat hieman kuperia, kukkiessaan yleisväriltään valkoisia ja läpimitaltaan noin 15-30 mm. Niiden perä on suora tai ylöspäin kaareva, särmikäs, yläpuolisista särmistään hyvin lyhytkarvainen ja noin 2,5-14 cm pitkä. Pikkusarjojen tyvellä on noin 3-10 lähes rihmamaisen kapeaa suojuslehteä, jotka ovat useimmiten noin 3-15 mm pitkiä ja leveimmältä kohtaa noin 0,1-0,3 mm leveitä sekä pysyviä. Pikkusarjassa on yleensä noin 25-45 kukkaa. Kukkaperä on samassa pikkusarjassakin vaihdellen noin 3-13 mm pitkä. Verhiö on huomaamattoman vähäinen ja 5-lehtinen. Verholehdet ovat teräväkärkisen hammasmaiset ja noin 0,3-0,7 mm pitkät.

Teriö on säteittäinen, ennen avautumista usein punertava ja avoimena valkoinen sekä ilman heteitä noin 4-6 mm leveä. Terälehtiä on 5, ja ne ovat useimmiten symmetriset, lähinnä vastapuikeat sekä noin 1,6-3 mm pitkät ja noin 1-2 mm leveät. Kärki on tylppä ja lovipäinen johtuen pituuteen vaikuttamattomasta kärkinipukasta, joka on kääntynyt tiiviisti tyveen päin. Heteitä on 5, ja niiden valkoiset palhot ovat noin 2-4 mm pitkät sekä valkoiset tai kellertävät ponnet pyöreähköt. Sikiäin on kehänalainen ja 2-lokeroinen. Emiö on tyveltään pullea, kellanvihreä sekä 2-vartaloinen ja -luottinen. Hedelmä on 2-lohkoinen lohkohedelmä, joka on pitkulainen, kookkaiden siipipalteidensa vuoksi pyöreähkö, noin 5-10 mm pitkä ja noin 4-6 mm paksu. Se on aluksi vihreä – punaruskea ja kypsyessään ruskea. Kärjessä säilyvät pitkään emin vartalot luotteineen. Lohkot ovat hedelmässä vatsapuolet tiiviisti vastakkain. Lohkojen välinen sauma kulkee pitkittäin hedelmän sivulla. Yksittäinen hedelmälohko on kuperaselkäinen, ja sen pääharjut ovat matalia, siipipalteettomia ja lyhytkarvaisia sekä väliharjut hyvin leveän ja usein aaltoreunaisen siipipalteisia. Normaali kukinta-aika on heinä-elokuu.

Lehtokarvasputki on Suomessa alkuperäinen laji, jota tavataan yleisenä vain Ahvenanmaalla ja harvinaisena Varsinais-Suomen eliömaakunnan Paraisilla, Korppoon saaristossa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä rinne- ja lehtoniityt, kuivat lehdot, metsänreunat, pientareet ja tienvarret. Laji on kalkinsuosija. Muissa Pohjoismaissa lehtokarvasputki kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Lehtokarvasputken esiintymisalue kattaa lähes koko Euroopan. Esiintymisen pohjoisraja yltää Etelä-Ruotsiin sekä juuri ja juuri eteläisimpään Norjaan ja lounaisimpaan Saaristo-Suomeen. Suomalaisesta karvasputki-nimestään huolimatta karja on mieltynyt sen aromaattiseen makuun, ja aikanaan sen uskottiin lisäävän lehmien maidoneritystä. Lönnrotin mukaan juuri oli hyvä rohdos, jolla voi esimerkiksi vahvistaa vatsaa ja hillitä kuumetauteja, myös horkkaa eli malariaa. Kasvin pölyttäjinä toimivat monen muun sarjakukkaiskasvin tapaan erilaiset kärpäset ja kovakuoriaiset. Näyttävätpä kimalaisetkin toisinaan sovittelevan imukärsäänsä lukemattomien pikkukukkien sisuksiin mesitipan toivossa. Hedelmysten leveät siipipalteet auttavat niitä leviämään tuulen viskomina monien muiden heimolaisten hedelmyksiä kauemmaksi.

Lehtokarvasputki on hyvin rajallisella esiintymisalueellaan helppo tunnistaa kokonsa, tieteellisen lajinimensä mukaisten, isojen ja leveälehdykkäisten lehtiensä sekä laajojen ja hieman kuperien kukintosarjojensa ansiosta. Tunnistusapua lisäävät myös leveän siipipalteiset hedelmät. Voisi jopa sanoa, että kun lajin näkee kerran, sen tunnistaa aina.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle lehtokarvasputken esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Laserpitium latifolium – lehtokarvasputken kukinto on jonkin verran kupera kerrannaissarja, joka on kehitysvaiheestakin riippuen läpimitaltaan useimmiten noin 10-30 cm. Sarjojen kukat ovat ennen avautumista usein punertavia ja avoimena valkoisia. A, Eckerö, Marby, Marbyvägenin läntisemmän tienhaaran laide Eckerövägenin kaakkoispuolella, 9.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.

Laserpitium latifolium – lehtokarvasputken pääsarjassa on pikkusarjoja yleensä noin 23-45. Ne ovat hieman kuperia ja läpimitaltaan noin 15-30 mm. Kussakin yksittäisessä kukassa on kaksi mesiäistä, jotka houkuttelevat erityisesti erilaisia kärpäsiä ja kovakuoriaisia pölytyspuuhiin. Näyttävätpä kimalaisetkin toisinaan tavoittelevan pikkuriikkistä mesitippaa milliluokan kukkien hedekiehkuran tyveltä. Kukinnolla näkyvät kuoriaiset ovat hurmekukkajääriä, Anoplodera sanguinolenta. A, Eckerö, Marby, Marbyvägenin läntisemmän tienhaaran laide Eckerövägenin kaakkoispuolella, 9.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.

Laserpitium latifolium – lehtokarvasputken kukinnon pääsarja on pysyvästi suojuksellinen. Suojuslehtiä on noin 5-12, ja ne ovat riippuvat, tyveltä kärkeä kohti kapenevat, tyviosastaan vaalean kalvolaitaiset sekä kärkiosastaan kapean pitkäsuippuiset. Suojuslehdet ovat noin 10-30 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-3 mm leveät. Pikkusarjojen perä on suora tai ylöspäin kaareva ja noin 2,5-14 cm pitkä. Pikkusarjoissa olevien kukkien perä on samassa pikkusarjassakin vaihdellen noin 3-13 mm pitkä. A, Eckerö, Marby, Marbyvägenin läntisemmän tienhaaran laide Eckerövägenin kaakkoispuolella, 9.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.

Laserpitium latifolium – lehtokarvasputken kukinnon pikkusarjassa on yleensä noin 25-45 kukkaa. Kukkien teriö on säteittäinen ja ilman heteitä noin 4-6 mm leveä. Terälehtiä on viisi, ja ne ovat useimmiten symmetriset, lähinnä vastapuikeat sekä noin 1,6-3 mm pitkät ja noin 1-2 mm leveät. Kärki on tylppä ja lovipäinen johtuen pituuteen vaikuttamattomasta kärkinipukasta, joka on kääntynyt tiiviisti tyveen päin. Heteitä on viisi, ja niiden valkoiset palhot ovat noin 2-4 mm pitkät sekä ponnet pyöreähköt. Emiö on tyveltään pullea, kellanvihreä sekä kaksivartaloinen ja -luottinen. A, Eckerö, Marby, Marbyvägenin läntisemmän tienhaaran laide Eckerövägenin kaakkoispuolella, 9.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.

Laserpitium latifolium – lehtokarvasputken hedelmävaiheinen kukintosarja on usein laaja, aluksi vihreä – punaruskea ja kypsyessään ruskea. A, Finström, Bastö, pohjoispää, Ekuddsvägenin pikkutien laitaniitty peltoalueen kohdalla, 12.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.

Laserpitium latifolium – lehtokarvasputken hedelmä on kaksilohkoinen lohkohedelmä, joka on pitkulainen, kookkaiden siipipalteidensa vuoksi pyöreähkö, noin 5-10 mm pitkä ja noin 4-6 mm paksu. Lohkot ovat hedelmässä vatsapuolet tiiviisti vastakkain. Lohkojen välinen sauma kulkee pitkittäin hedelmän sivulla. Yksittäinen hedelmälohko on kuperaselkäinen, ja sen pääharjut ovat matalia, siipipalteettomia ja lyhytkarvaisia sekä väliharjut hyvin leveän ja usein aaltoreunaisen siipipalteisia. Kuvassa kahdessa hedelmässä näkyvät hyvin lohkojen välinen sauma ja matalat pääharjut. Kukinnon pikkusarjojen tyvellä on noin 3-10 lähes rihmamaisen kapeaa suojuslehteä, jotka ovat useimmiten noin 3-15 mm pitkiä. Ne näyttävät säilyvän vielä hedelmävaiheessakin. A, Finström, Bastö, pohjoispää, Ekuddsvägenin pikkutien laitaniitty peltoalueen kohdalla, 12.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.

Laserpitium latifolium – lehtokarvasputken sivulehdyköissä on useimmiten kolme mutta toisinaan viisikin ulointa lehdykkää, jotka ovat ehyet tai harvemmin tyveltään yksiparisesti liuskaiset. Ne ovat puikeat tai melkein pyöreämuotoiset, kärjestään tylpät tai pyöreähköt ja tyveltään useimmiten herttamaiset. Pituutta niillä on tavallisesti noin 30-100 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 25-80 mm. Niiden ruoti on noin 0-50 mm pitkä. Lehdykät ovat päältä vihreät tai sinivihreät ja kaljut. A, Finström, Bastö, pohjoispää, Ekuddsvägenin pikkutien varsi, metsikön laide, 13.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.

Laserpitium latifolium – lehtokarvasputken lehdykät ovat alta sini- tai harmaanvihreät, ja niiden laita on otakärkisen leveähampainen. A, Eckerö, Marby, Marbyvägenin läntisemmän tienhaaran laide Eckerövägenin kaakkoispuolella, 9.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.

Laserpitium latifolium – lehtokarvasputken lehdykät ovat alta lähes kaljut tai kuvan tavoin tiheästikin lyhytkarvaiset. A, Finström, Bastö, pohjoispää, Ekuddsvägenin pikkutien varsi, metsikön laide, 13.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.

Laserpitium latifolium – lehtokarvasputken varret ovat alaosastaan yleensä noin 5-15 mm paksut, täyteiset, liereät ja vihreät sekä kaljut. Lehtiruodin tyvellä oleva tuppi on kookas, leveä, kouru ja kärjestäänkin leveän pyöreästi ruotiin yhtyvä. Se on ulkoneva ja vain tyveltään varren ympäri sepivä. Ruoti on lähes liereä ja hieman karvainen. A, Eckerö, Marby, Marbyvägenin läntisemmän tienhaaran laide Eckerövägenin kaakkoispuolella, 9.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.

Laserpitium latifolium – lehtokarvasputken yksilöt ovat yksittäin tai voivat muodostaa myös tiheitä ja laajahkoja kasvustoja. Laji on Suomessa alkuperäinen, ja sitä tavataan yleisenä vain Ahvenanmaalla ja harvinaisena Varsinais-Suomen eliömaakunnan Paraisilla, Korppoon saaristossa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä rinne- ja lehtoniityt, kuivat lehdot, metsänreunat, pientareet ja tienvarret. Lehtokarvasputki on kalkinsuosija. A, Finström, Bastö, pohjoispää, Ekuddsvägenin pikkutien varsi, metsikön laide, 13.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto