Lathyrus linifolius – syylälinnunherne

  • Lathyrus linifolius (Reichard) Bässler – syylälinnunherne
  • var. linifolius – suikosyylälinnunherne
  • var. montanus (Bernh.) Bässler – soikkosyylälinnunherne
  • Lathyrus L. – nätkelmät
  • Fabaceae – hernekasvit

Syylälinnunherneestä, Lathyrus linifolius, esiintyy Suomessa kaksi muunnosta, nimimuunnos, suikosyylälinnunherne, var. linifolius ja soikkosyylälinnunherne, var. montanus. Kuten suomalaisista nimistäkin voi päätellä, muunnokset poikkeavat toisistaan lehtituntomerkkien perusteella. Syylälinnunherne on monivuotinen, pysty tai koheneva, yksi- tai monivartinen ja tavallisesti noin 15-40 cm korkea ruoho. Juurakko on ohut, suikertava ja haarova sekä laajenevia kasvustoja muodostava. Juuristo on usein nivelkohdistaan mukulamaisesti turvonnut. Tämä ominaisuus on suomalaisen nimen perusteena. Varret ovat haarattomat tai toisinaan yläosastaan haarovat, tyviosastaan lehdettömät tai pienilehtiset, hoikat ja kapeasti siipipalteiset. Palteista huolimatta varret ovat vain noin 1-2 mm leveät. Ne ovat vihreäsävyiset tai paikoin hieman punertavat, tyviosastaan vaihtelevasti hyvin pieninystyiset ja muuten kaljut.

Lehdet ovat ruodilliset, korvakkeelliset ja varrella kierteisesti. Korvakkeet ovat suikeat tai kapeahkonpuikeat, suippokärkiset ja ulkosivultaan tavallisesti toispuolisen keihästyviset sekä muuten tyviosastaan hampaiset ja/tai liuskaiset. Ne ovat yleensä noin 5-25 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-8 mm leveät. Lehtiruoti on useimmiten noin 0,5-1,5 cm pitkä. Lehtilapa on parilehdykkäinen, yleensä noin 3-6 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 4-8 cm leveä. Se on kärhetön, mutta kärjessä on noin 2-8 mm pitkä ota. Keskiranka on kapeasti siipipalteinen. Vastakkain olevia lehdyköitä on 2-4 paria. Ne ovat lähes ruodittomat (ruoti enintään 1 mm), soikeat tai suikeat, tylppä- tai suippokärkiset ja lyhyen otapäiset (ota noin 0,5-1 mm) sekä ehytlaitaiset ja pääsuoniltaan silposuoniset. Lehdykät ovat tavallisesti noin 15-50 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa suikosyylälinnunherneellä noin 2-4 mm leveät sekä soikkosyylälinnunherneellä noin 5-15 mm leveät. Lehdet ovat yläpuolelta vihreät, alapuolelta harmaanvihreät ja useimmiten molemmin puolin kaljut. Joskus alapinnalla voi olla vaihtelevasti karvoitusta.

Kukinto on pitkäperäinen ja yleensä noin 2-6-kukkainen terttu, joka sijaitsee latva-alueen lehtihangoissa. Se on kukkiessaan tavallisesti noin 2-4 cm pitkä ja noin 2-2,5 cm leveä. Kukintoperä on särmikäs ja noin 1,5-5 cm pitkä. Kukkaperä on noin 2-4 mm pitkä. Verhiö on tyveltään torvimaisen yhdislehtinen, vastakohtainen ja jossain määrin epäsymmetrinen sekä kärjestään 5-liuskainen. Se on yleensä tumman sinipunainen ja kaikkiaan noin 6-8 mm pitkä. Yhtenäinen torviosa on noin 3,5-5 mm pitkä ja noin 3,5-4 mm leveä. Kärkiliuskat ovat kapeahkon kolmiomaiset, teräväkärkiset ja noin 1-4 mm pitkät. Kaksi ylintä liuskaa ovat lyhimmät ja kolme alinta pisimmät. Kukintoperä, tertturanka, kukkaperä ja verhiö ovat kaljut.

Hernekasvien teriö on vastakohtainen, ja sitä kutsutaan perhomaiseksi. Kukan 5 terälehteä ovat keskenään hyvin erinäköiset ja erikoistuneet omiin tehtäviinsä täysin sulkeutuneen nielun ja kokonaan peittoon jäävien heteiden ja emin ympärillä. Syylälinnunherneen teriö on aluksi karmiininpunainen, pian sinipunainen ja lopulta sininen sekä tavallisesti noin 10-16 mm pitkä. Näkyvin ja kookkain terälehti on purje, jonka pystysuuntaiset suonet ovat pohjaväriä tummemmat. Purje nimensä mukaisesti kaartuu leveänä ylöspäin toimien vahvimpana houkuttimena pölyttäville hyönteisille. Sen kärkiosa on lähes pyöreä, tylppä- ja lovipäinen sekä tyviosa hyvin soukaksi kaventuva. Purje on suorana noin teriön mittainen ja kärkiosastaan noin 8-11 mm leveä. Teriön sivuilla on siiviksi kutsuttu terälehtipari, jonka lehdet ovat sivuttain ylöspäin kaartuvat, hieman epäsymmetrisesti kapean vastapuikeat ja pyöreähköpäiset sekä pitkän kapeatyviset. Ne ovat noin teriön mittaiset ja leveimmältä kohtaa noin 4-5 mm leveät. Alimpana teriössä on venho, joka muodostuu kahdesta hieman limittäin rinnakkain olevasta ja venemäisen kaukalon muodostavasta terälehdestä. Ne ovat siipiin nähden enemmän epäsymmetriset, kärkiosastaan jyrkemmin ylöspäin kaartuvat, suipohkopäiset ja hieman lyhyemmät.

Kukassa on 10 hedettä, joiden palhojen tyviosa on yhteenkasvanut kehänpäällisen sikiäimen ja emin vartalon ympärille. Hedekokonaisuus vapaine, vaaleampine kärkiosineen on noin teriön mittainen. Ponnet ovat kellanruskehtavat ja pitkulaiset. Sikiäin on 1-lokeroinen, ja sen kärjessä oleva emi on 1-vartaloinen ja -luottinen. Vartalon vaalea kärkiosa taipuu jyrkästi ylöspäin ja on litteä sekä toiselta sivultaan karvainen. Luotti ei juurikaan erotu vartalon kärjestä.

Sikiäimestä kehittyy palkohedelmä, joka on lähes suorasivuinen mutta päästään kapean suippokärkinen, kalju ja kypsyessään ensin vihreä tai punertava sekä lopulta punaruskea tai lähes musta. Se on täysikasvuisena tavallisesti noin 25-45 mm pitkä, pulleahko ja leveämmältä sivultaan noin 4-5 mm leveä. Sen kärjessä säilyy pitkään otana kuivunut emin vartalo. Palossa on useimmiten 10-14 pallomaista, ruskeaa tai kirjavaa ja kiillotonta siementä, jotka ovat läpimitaltaan noin 3 mm. Ne irtoavat palon kiertyessä auki. Normaali kukinta-aika on touko-kesäkuu.

Syylälinnunherne on Suomessa alkuperäinen. Se on yleinen Varsinais-Suomen ja yleisehkö Uudenmaan eliömaakunnissa. Ahvenanmaan, Satakunnan ja Etelä-Hämeen eliömaakunnissa laji on harvinainen. Kasviatlaksessa on yksittäisiä, valtaosin vanhoja havaintoja Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan eliömaakuntien väliselle linjalle saakka. Pari havaintoa on tämän linjan pohjoispuoleltakin. Valtaosa esiintymistä on leveälehtisempää soikkosyylälinnunhernettä ja vain muutama havainto on varmuudella suikosyylälinnunhernettä. Kasvupaikkoina ovat lähinnä lehdot ja kuivat, ruohopohjaiset metsät sekä metsänlaiteet ja laiteiden kallioiset rinteet. Syylälinnunherne kasvaa muissa Pohjoismaissa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Syylälinnunherne on sukunsa muiden lajien tavoin myrkyllinen. Sen tärkkelyspitoisia, imelähköjä ja maultaan pähkinämäisiä juurimukuloita on kuitenkin, ilmeisesti keitettyinä, käytetty ravinnoksi. Mukulat ovat olleet myös rohdoskäytössä parantamassa mm. ripulia, verenvuotoa ja hiertymiä.

Syylälinnunherne kuvattiin alkujaan Orobus-sukuun, mihin sijoitettiin myös kaksi muuta Suomessa kasvavaa ja myöhemmin nätkelmiin sisällytettyä lajia, mustalinnunherne, L. niger ja kevätlinnunherne, L. vernus. Kun muilla Suomessa luontaisesti kasvavilla nätkelmillä lehdet päättyvät kärheen, näillä kolmella lajilla kärhiä ei ole, vaan sen tilalla on lyhyt ota. Lajit seisovat pystyssä oman vartensa voimin tukeutumatta muuhun ympäröivään kasvillisuuteen. Mustalinnunherneen lehdissä on 4-8 lehdykkäparia, ja varsi on siipipalteeton. Kevätlinnunherneen lehdykät ovat puikeat, pitkäsuippuisen teräväkärkiset ja noin 10-30 mm leveät. Myös sen varsi on siipipalteeton.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle syylälinnunherneen esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Koko kuvasarja on yleisemmästä muunnoksesta, soikkosyylälinnunherneestä.

Lathyrus linifolius - syylälinnunherne on monivuotinen, pysty tai koheneva, yksi- tai monivartinen ja tavallisesti noin 15-40 cm korkea ruoho. Juurakko on suikertava, haarova ja laajenevia kasvustoja muodostava. V, Turku, Raunistula, heti Raunistulan koulun urheilukentän pohjoispuolella oleva, avokallioinen metsikkökumpare, kumpareen länsisivustan alarinne, 28.5.2021. Ellei toisin mainita, kuvat ovat tältä samalta kasvupaikalta. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus linifolius – syylälinnunherne on monivuotinen, pysty tai koheneva, yksi- tai monivartinen ja tavallisesti noin 15-40 cm korkea ruoho. Juurakko on suikertava, haarova ja laajenevia kasvustoja muodostava. V, Turku, Raunistula, heti Raunistulan koulun urheilukentän pohjoispuolella oleva, avokallioinen metsikkökumpare, kumpareen länsisivustan alarinne, 28.5.2021. Ellei toisin mainita, kuvat ovat tältä samalta kasvupaikalta. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus linifolius - syylälinnunherneen kukinto on pitkäperäinen ja yleensä noin 2-6-kukkainen terttu, joka sijaitsee latva-alueen lehtihangoissa. Se on kukkiessaan tavallisesti noin 2-4 cm pitkä ja noin 2-2,5 cm leveä. Kukintoperä on noin 1,5-5 cm pitkä. Kuvan kasvavan varren kärkiosassa näkyvät kookkaat lehtikorvakkeet, jotka ovat tyviosastaan hampaiset ja/tai liuskaiset. 28.5.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus linifolius – syylälinnunherneen kukinto on pitkäperäinen ja yleensä noin 2-6-kukkainen terttu, joka sijaitsee latva-alueen lehtihangoissa. Se on kukkiessaan tavallisesti noin 2-4 cm pitkä ja noin 2-2,5 cm leveä. Kukintoperä on noin 1,5-5 cm pitkä. Kuvan kasvavan varren kärkiosassa näkyvät kookkaat lehtikorvakkeet, jotka ovat tyviosastaan hampaiset ja/tai liuskaiset. 28.5.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus linifolius - syylälinnunherneen teriö on hernekasvien tapaan vastakohtainen, ja sitä kutsutaan perhomaiseksi. Kukan viisi terälehteä ovat keskenään hyvin erinäköiset ja erikoistuneet omiin tehtäviinsä täysin sulkeutuneen nielun ja kokonaan peittoon jäävien heteiden ja emin ympärillä. Teriö on aluksi karmiininpunainen, pian sinipunainen ja lopulta sininen. 28.5.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lathyrus linifolius – syylälinnunherneen teriö on hernekasvien tapaan vastakohtainen, ja sitä kutsutaan perhomaiseksi. Kukan viisi terälehteä ovat keskenään hyvin erinäköiset ja erikoistuneet omiin tehtäviinsä täysin sulkeutuneen nielun ja kokonaan peittoon jäävien heteiden ja emin ympärillä. Teriö on aluksi karmiininpunainen, pian sinipunainen ja lopulta sininen. 28.5.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lathyrus linifolius - syylälinnunherneen teriö on tavallisesti noin 10-16 mm pitkä. Näkyvin ja kookkain terälehti on purje, jonka pystysuuntaiset suonet ovat pohjaväriä tummemmat. Purje nimensä mukaisesti kaartuu leveänä ylöspäin. Sen kärkiosa on lähes pyöreä, tylppä- ja lovipäinen sekä tyviosa hyvin soukaksi kaventuva. Purje on suorana noin teriön mittainen ja kärkiosastaan noin 8-11 mm leveä. Teriön sivuilla on siiviksi kutsuttu terälehtipari, jonka lehdet ovat sivuttain ylöspäin kaartuvat, pyöreähköpäiset ja leveimmältä kohtaa noin 4-5 mm leveät. 28.5.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lathyrus linifolius – syylälinnunherneen teriö on tavallisesti noin 10-16 mm pitkä. Näkyvin ja kookkain terälehti on purje, jonka pystysuuntaiset suonet ovat pohjaväriä tummemmat. Purje nimensä mukaisesti kaartuu leveänä ylöspäin. Sen kärkiosa on lähes pyöreä, tylppä- ja lovipäinen sekä tyviosa hyvin soukaksi kaventuva. Purje on suorana noin teriön mittainen ja kärkiosastaan noin 8-11 mm leveä. Teriön sivuilla on siiviksi kutsuttu terälehtipari, jonka lehdet ovat sivuttain ylöspäin kaartuvat, pyöreähköpäiset ja leveimmältä kohtaa noin 4-5 mm leveät. 28.5.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lathyrus linifolius - syylälinnunherneen siipiterälehtien välissä on venhoksi kutsuttu teriön osa, joka muodostuu kahdesta hieman limittäin rinnakkain olevasta ja venemäisen kaukalon muodostavasta terälehdestä. Ne ovat kärkiosastaan jyrkästi ylöspäin kaartuvat ja suipohkopäiset. Kukan kymmenen hedettä ja emin vartalo luotteineen ovat tiiviisti venhon sisällä. Kukkien pölytys onnistuu parhaiten kimalaisilta, joiden kehon massa riittää painamaan siivet ja venhon lehdet erilleen niin, että ne pääsevät työntämään imukärsänsä kukkapohjuksessa olevan meden luokse. Samalla kimalaisten pörröinen karvoitus kuljettaa siitepölyä yksilöiden ja kukkien välillä. 28.5.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus linifolius – syylälinnunherneen siipiterälehtien välissä on venhoksi kutsuttu teriön osa, joka muodostuu kahdesta hieman limittäin rinnakkain olevasta ja venemäisen kaukalon muodostavasta terälehdestä. Ne ovat kärkiosastaan jyrkästi ylöspäin kaartuvat ja suipohkopäiset. Kukan kymmenen hedettä ja emin vartalo luotteineen ovat tiiviisti venhon sisällä. Kukkien pölytys onnistuu parhaiten kimalaisilta, joiden kehon massa riittää painamaan siivet ja venhon lehdet erilleen niin, että ne pääsevät työntämään imukärsänsä kukkapohjuksessa olevan meden luokse. Samalla kimalaisten pörröinen karvoitus kuljettaa siitepölyä yksilöiden ja kukkien välillä. 28.5.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus linifolius - syylälinnunherneen kukkaperä on noin 2-4 mm pitkä. Verhiö on tyveltään torvimaisen yhdislehtinen, vastakohtainen ja jossain määrin epäsymmetrinen sekä kärjestään viisiliuskainen. Se on yleensä tumman sinipunainen ja kaikkiaan noin 6-8 mm pitkä. Yhtenäinen torviosa on noin 3,5-5 mm pitkä ja noin 3,5-4 mm leveä. Kärkiliuskat ovat kapeahkon kolmiomaiset, teräväkärkiset ja noin 1-4 mm pitkät. Kaksi ylintä liuskaa ovat lyhimmät ja kolme alinta pisimmät. Tertturanka, kukkaperä ja verhiö ovat kaljut. 28.5.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lathyrus linifolius – syylälinnunherneen kukkaperä on noin 2-4 mm pitkä. Verhiö on tyveltään torvimaisen yhdislehtinen, vastakohtainen ja jossain määrin epäsymmetrinen sekä kärjestään viisiliuskainen. Se on yleensä tumman sinipunainen ja kaikkiaan noin 6-8 mm pitkä. Yhtenäinen torviosa on noin 3,5-5 mm pitkä ja noin 3,5-4 mm leveä. Kärkiliuskat ovat kapeahkon kolmiomaiset, teräväkärkiset ja noin 1-4 mm pitkät. Kaksi ylintä liuskaa ovat lyhimmät ja kolme alinta pisimmät. Tertturanka, kukkaperä ja verhiö ovat kaljut. 28.5.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lathyrus linifolius - syylälinnunherneen sikiäimestä kehittyy palkohedelmä, jonka tyvelle jäävät alaosastaan yhdiskasvuiset heteet kaulukseksi, ja kärjessä säilyy otana kuivunut emin vartalo. Palko on kalju ja kypsyessään ensin vihreä tai punertava. 28.5.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus linifolius – syylälinnunherneen sikiäimestä kehittyy palkohedelmä, jonka tyvelle jäävät alaosastaan yhdiskasvuiset heteet kaulukseksi, ja kärjessä säilyy otana kuivunut emin vartalo. Palko on kalju ja kypsyessään ensin vihreä tai punertava. 28.5.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus linifolius - syylälinnunherneen palko on lähes suorasivuinen mutta päästään kapean suippokärkinen, tavallisesti noin 25-45 mm pitkä, pulleahko ja leveämmältä sivultaan noin 4-5 mm leveä. Palossa on useimmiten 10-14 pallomaista ja läpimitaltaan noin 3 mm olevaa siementä. Kuvassa olevassa palossa siemeniä on tosin kehittynyt vain muutama. V, Turku, Peltolan ja Huhkolan välinen alue, Skanssinmäen eteläpuoli, Kaistintien varsi, metsäisen kumpareen laide, 25.6.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus linifolius – syylälinnunherneen palko on lähes suorasivuinen mutta päästään kapean suippokärkinen, tavallisesti noin 25-45 mm pitkä, pulleahko ja leveämmältä sivultaan noin 4-5 mm leveä. Palossa on useimmiten 10-14 pallomaista ja läpimitaltaan noin 3 mm olevaa siementä. Kuvassa olevassa palossa siemeniä on tosin kehittynyt vain muutama. V, Turku, Peltolan ja Huhkolan välinen alue, Skanssinmäen eteläpuoli, Kaistintien varsi, metsäisen kumpareen laide, 25.6.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus linifolius - syylälinnunherneen palot ovat kypsänä punaruskeat tai lähes mustat. Lehtilapa on parilehdykkäinen, yleensä noin 3-6 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 4-8 cm leveä. Vastakkain olevia lehdyköitä on kahdesta neljään paria. V, Turku, Peltolan ja Huhkolan välinen alue, Skanssinmäen eteläpuoli, Kaistintien varsi, metsäisen kumpareen laide, 25.6.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus linifolius – syylälinnunherneen palot ovat kypsänä punaruskeat tai lähes mustat. Lehtilapa on parilehdykkäinen, yleensä noin 3-6 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 4-8 cm leveä. Vastakkain olevia lehdyköitä on kahdesta neljään paria. V, Turku, Peltolan ja Huhkolan välinen alue, Skanssinmäen eteläpuoli, Kaistintien varsi, metsäisen kumpareen laide, 25.6.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus linifolius - syylälinnunherneen lehdykät ovat soikeat tai suikeat ja tylppä- tai suippokärkiset. Ne ovat leveimmältä kohtaa suikosyylälinnunherneellä, var. linifolius, noin 2-4 mm leveät ja soikkosyylälinnunherneellä, var. montanus (kuvassa), noin 5-15 mm leveät. Lehdet ovat yläpuolelta vihreät, alapuolelta harmaanvihreät ja useimmiten molemmin puolin kaljut. 28.5.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus linifolius – syylälinnunherneen lehdykät ovat soikeat tai suikeat ja tylppä- tai suippokärkiset. Ne ovat leveimmältä kohtaa suikosyylälinnunherneellä, var. linifolius, noin 2-4 mm leveät ja soikkosyylälinnunherneellä, var. montanus (kuvassa), noin 5-15 mm leveät. Lehdet ovat yläpuolelta vihreät, alapuolelta harmaanvihreät ja useimmiten molemmin puolin kaljut. 28.5.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus linifolius - syylälinnunherneen lehdykät ovat lyhyen otapäiset ja lähes ruodittomat. Ota on noin 0,5-1 mm pitkä ja ruoti enintään 1 mm pitkä. Lehtiruoti on useimmiten noin 0,5-1,5 cm pitkä. Lehtikorvakkeet ovat suikeat tai kapeahkonpuikeat ja ulkosivultaan tavallisesti toispuolisen keihästyviset. Ne ovat yleensä noin 5-25 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-8 mm leveät. 28.5.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lathyrus linifolius – syylälinnunherneen lehdykät ovat lyhyen otapäiset ja lähes ruodittomat. Ota on noin 0,5-1 mm pitkä ja ruoti enintään 1 mm pitkä. Lehtiruoti on useimmiten noin 0,5-1,5 cm pitkä. Lehtikorvakkeet ovat suikeat tai kapeahkonpuikeat ja ulkosivultaan tavallisesti toispuolisen keihästyviset. Ne ovat yleensä noin 5-25 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-8 mm leveät. 28.5.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lathyrus linifolius - syylälinnunherneen lehdykät ovat ehytlaitaiset ja pääsuoniltaan silposuoniset sekä tavallisesti noin 15-50 mm pitkät. Varsi ja lehtiranka ovat kapeasti siipipalteiset. Varsi on ohut ja siipipalteesta huolimatta vain noin 1-2 mm leveä. 28.5.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus linifolius – syylälinnunherneen lehdykät ovat ehytlaitaiset ja pääsuoniltaan silposuoniset sekä tavallisesti noin 15-50 mm pitkät. Varsi ja lehtiranka ovat kapeasti siipipalteiset. Varsi on ohut ja siipipalteesta huolimatta vain noin 1-2 mm leveä. 28.5.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus linifolius - syylälinnunherne on Suomessa alkuperäinen. Se on yleinen Varsinais-Suomen ja yleisehkö Uudenmaan eliömaakunnissa. Ahvenanmaan, Satakunnan ja Etelä-Hämeen eliömaakunnissa laji on harvinainen. Kasviatlaksessa on yksittäisiä, valtaosin vanhoja havaintoja Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan eliömaakuntien väliselle linjalle saakka. Valtaosa esiintymistä on leveälehtisempää soikkosyylälinnunhernettä ja vain muutama havainto on varmuudella suikosyylälinnunhernettä. Kasvupaikkoina ovat lähinnä lehdot ja kuivat, ruohopohjaiset metsät sekä metsänlaiteet ja laiteiden kallioiset rinteet. 28.5.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus linifolius – syylälinnunherne on Suomessa alkuperäinen. Se on yleinen Varsinais-Suomen ja yleisehkö Uudenmaan eliömaakunnissa. Ahvenanmaan, Satakunnan ja Etelä-Hämeen eliömaakunnissa laji on harvinainen. Kasviatlaksessa on yksittäisiä, valtaosin vanhoja havaintoja Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan eliömaakuntien väliselle linjalle saakka. Valtaosa esiintymistä on leveälehtisempää soikkosyylälinnunhernettä ja vain muutama havainto on varmuudella suikosyylälinnunhernettä. Kasvupaikkoina ovat lähinnä lehdot ja kuivat, ruohopohjaiset metsät sekä metsänlaiteet ja laiteiden kallioiset rinteet. 28.5.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto