Lathyrus niger – mustalinnunherne

  • Lathyrus niger (L.) Bernh. – mustalinnunherne
  • Lathyrus L. – nätkelmät
  • Fabaceae – hernekasvit

Mustalinnunherne, Lathyrus niger, on monivuotinen, pysty, yksi- tai monivartinen ja tavallisesti noin 30-80 cm korkea ruoho. Juurakko on paksu, puutunut ja kasvullisesti laajenevia varsikkoja muodostava. Varret ovat yläosastaan tavallisesti siirottavasti haarovat, alaosastaan lehdettömät tai pienilehtiset, hoikat mutta jäntevät ja särmikkäät sekä siipipalteettomat. Ne ovat, noin 2-4 mm leveät, vihreäsävyiset tai paikoin hieman punertavat ja kaljut.

Lehdet ovat ruodilliset, korvakkeelliset ja varrella kierteisesti. Korvakkeet ovat kapeansuikeat, suipon teräväkärkiset ja ulkosivultaan toispuolisen keihästyviset tai ilman keihästyveä. Ne ovat yleensä noin 3-10 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-2 mm leveät. Lehtiruoti on useimmiten noin 0,5-1 cm pitkä. Lehtilapa on parilehdykkäinen, tavallisesti noin 4-10 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 3-8 cm leveä. Se on kärhetön, mutta kärjessä on noin 2-6 mm pitkä ota. Lehdyköitä on useimmiten 4-8 paria. Niiden ruoti on noin 1 mm pitkä ja lyhytkarvainen. Lehdykät ovat soikeat tai leveänsuikeat, tylppä- tai suippokärkiset ja lyhyen otapäiset (ota noin 0,5-1 mm) sekä ehytlaitaiset ja enemmän tai vähemmän sulkasuoniset. Lehdykät ovat yleensä noin 15-45 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 5-15 mm leveät. Lehdet ovat yläpuolelta vihreät, alapuolelta harmaanvihreät ja useimmiten molemmin puolin kaljut. Joskus alapinnan suonissa voi olla vaihtelevasti karvoitusta.

Kukinto on pitkäperäinen, yleensä noin 2-10-kukkainen ja toispuolinen terttu, joka sijaitsee haarojen ja latva-alueen lehtihangoissa. Se on kukkiessaan tavallisesti noin 2-5 cm pitkä ja noin 2-2,5 cm leveä. Kukintoperä on särmikäs, kalju tai vaihtelevasti lyhytkarvainen ja nystyinen sekä noin 4-8 cm pitkä. Kukkaperä on noin 2-4 mm pitkä, lähes kalju tai vaihtelevasti lyhytkarvainen ja nystyinen. Verhiö on tyveltään torvimaisen yhdislehtinen, vastakohtainen ja jossain määrin epäsymmetrinen sekä kärjestään 5-liuskainen. Se on yleensä punertava, niukkakarvainen ja kaikkiaan noin 4-5,5 mm pitkä. Yhtenäinen torviosa on noin 3-4 mm pitkä ja noin 3 mm leveä. Kärkiliuskat ovat kolmiomaiset, teräväkärkiset ja noin 0,5-1,5 mm pitkät. Kaksi ylintä liuskaa ovat lyhimmät ja kolme alinta pisimmät.

Hernekasvien teriö on vastakohtainen, ja sitä kutsutaan perhomaiseksi. Kukan 5 terälehteä ovat keskenään hyvin erinäköiset ja erikoistuneet omiin tehtäviinsä täysin sulkeutuneen nielun ja kokonaan peittoon jäävien heteiden ja emin ympärillä. Mustalinnunherneen teriö on tavallisesti noin 10-15 mm pitkä, aluksi punainen, pian sinipunainen ja lopulta sininen sekä kukinnan jälkeen lähes väritön tai vihertävän ja ruskehtavan kirjava. Näkyvin ja kookkain terälehti on purje, jonka suonet ovat pohjaväriä tummemmat. Purje nimensä mukaisesti kaartuu leveänä ylöspäin toimien vahvimpana houkuttimena pölyttäville hyönteisille. Sen kärkiosa on lähinnä pyöreä, tylppäpäinen, kärjestään keskeltä hieman taitteinen tai lovellinen sekä tyviosastaan hyvin soukaksi kaventuva. Purje on suorana noin teriön mittainen ja kärkiosastaan noin 7-10 mm leveä. Teriön sivuilla on siiviksi kutsuttu terälehtipari, jonka lehdet ovat sivuttain ylöspäin kaartuvat, hieman epäsymmetrisesti kapean vastapuikeat ja pyöreähköpäiset sekä pitkän kapeatyviset. Ne ovat noin teriön mittaiset ja leveimmältä kohtaa noin 3,5-4,5 mm leveät. Alimpana teriössä on venho, joka muodostuu kahdesta hieman limittäin rinnakkain olevasta ja venemäisen kaukalon muodostavasta terälehdestä. Ne ovat siipiin nähden enemmän epäsymmetriset, kärkiosastaan jyrkemmin ylöspäin kaartuvat, suipohkopäiset ja hieman lyhyemmät. Terälehdet ovat erittäin lyhyesti ripsireunaiset.

Kukassa on 10 hedettä, joista 9:llä palhojen tyviosa on yhteenkasvanut kehänpäällisen sikiäimen ja emin vartalon ympärille. Ylin hede on tyveen saakka erillinen. Hedekokonaisuus vapaine, vaaleampine kärkiosineen on noin teriön mittainen. Ponnet ovat kellanruskehtavat ja pitkulaiset. Sikiäin on 1-lokeroinen, ja sen kärjessä oleva emi on 1-vartaloinen ja -luottinen. Vartalon vaalea kärkiosa taipuu jyrkästi ylöspäin ja on litteä sekä leveä ja toiselta sivultaan karvainen. Luotti ei juurikaan erotu vartalon kärjestä.

Sikiäimestä kehittyy palkohedelmä, joka on lähes suorasivuinen mutta päästään kapean suippokärkinen, ensin vihreä, kypsänä musta ja kalju. Se on täysikasvuisena tavallisesti noin 35-60 mm pitkä, pulleahko ja leveämmältä sivultaan noin 4-6 mm leveä. Sen kärjessä säilyy pitkään otana kuivunut emin vartalo. Palossa on useimmiten 6-10 pyöreää tai pitkänpyöreää, pulleaa, ruskeaa ja sileää siementä, jotka ovat pituudeltaan noin 3-4 mm. Ne irtoavat palon kiertyessä auki. Normaali kukinta-aika on kesä-heinäkuu.

Mustalinnunherne on Suomessa alkuperäinen. Se on kaiken kaikkiaan harvinainen ja suppea-alainen laji, jota esiintyy vain Ahvenanmaan, Etelä-Hämeen ja Etelä-Savon eliömaakunnissa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä kallionaluslehdot, tuoreet ja valoisat metsät sekä kivikkoiset ja kallioiset metsärinteet. Harvinaisuudestaan ja suppeasta esiintymisalueestaan huolimatta mustalinnunherne on 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa todettu elinvoimaiseksi lajiksi. Se on kuitenkin rauhoitettu Ahvenanmaalla. Mustalinnunherne kasvaa muissa Pohjoismaissa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Mustalinnunherne on sukunsa muiden lajien tavoin myrkyllinen. Se on saanut tieteellisen ja suomalaisen lajinimensä siitä, että se kuivuessaan usein mustuu toisin kuin muut nätkelmät. Mustalinnunherne kuvattiin alkujaan Orobus-sukuun, mihin sijoitettiin myös kaksi muuta Suomessa kasvavaa ja myöhemmin nätkelmiin sisällytettyä lajia, syylälinnunherne, L. linifolius ja kevätlinnunherne, L. vernus. Kun muilla Suomessa luontaisesti kasvavilla nätkelmillä lehdet päättyvät kärheen, näillä kolmella lajilla kärhiä ei ole, vaan sen tilalla on lyhyt ota. Lajit seisovat pystyssä oman vartensa voimin tukeutumatta muuhun ympäröivään kasvillisuuteen. Syylälinnunherneen lehdissä on vain 2-4 paria lehdyköitä, ja varsi on kapeasti siipipalteinen. Myös kevätlinnunherneen lehdyköitä on vain 2-4 paria, ja ne ovat puikeat, pitkäsuippuisen teräväkärkiset ja noin 10-30 mm leveät. Sen varsi on siipipalteeton.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle mustalinnunherneen esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Lathyrus niger - mustalinnunherne on monivuotinen, pysty ja tavallisesti noin 30-80 cm korkea ruoho. Kuvassa alimmaisena näkyy runsaasti sukulaislajin, metsänätkelmän, L. sylvestris, lehtien pitkänsuikeita lehdyköitä. A, Saltvik, Långbergsöda, Långbergenin luoteislaitaa kulkevan, pienen soratieuran vierustat sekä kallioisen ja kivikkoisen metsän reunat, 20.6.2023. Koko kuvasarja on samalta kasvupaikalta. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lathyrus niger – mustalinnunherne on monivuotinen, pysty ja tavallisesti noin 30-80 cm korkea ruoho. Kuvassa alimmaisena näkyy runsaasti sukulaislajin, metsänätkelmän, L. sylvestris, lehtien pitkänsuikeita lehdyköitä. A, Saltvik, Långbergsöda, Långbergenin luoteislaitaa kulkevan, pienen soratieuran vierustat sekä kallioisen ja kivikkoisen metsän reunat, 20.6.2023. Koko kuvasarja on samalta kasvupaikalta. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lathyrus niger - mustalinnunherne on yksi- tai monivartinen. Sen juurakko on paksu, puutunut ja kasvullisesti laajenevia varsikkoja muodostava. Normaali kukinta-aika on kesä-heinäkuu. 20.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus niger – mustalinnunherne on yksi- tai monivartinen. Sen juurakko on paksu, puutunut ja kasvullisesti laajenevia varsikkoja muodostava. Normaali kukinta-aika on kesä-heinäkuu. 20.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus niger - mustalinnunherneen kukinto on pitkäperäinen, yleensä noin 2-10-kukkainen ja toispuolinen terttu, joka sijaitsee haarojen ja latva-alueen lehtihangoissa. Se on kukkiessaan tavallisesti noin 2-5 cm pitkä ja noin 2-2,5 cm leveä. Kukintoperä on noin 4-8 cm pitkä ja yleensä hankalehteään pitempi. Kukkien teriö on aluksi punainen. 20.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus niger – mustalinnunherneen kukinto on pitkäperäinen, yleensä noin 2-10-kukkainen ja toispuolinen terttu, joka sijaitsee haarojen ja latva-alueen lehtihangoissa. Se on kukkiessaan tavallisesti noin 2-5 cm pitkä ja noin 2-2,5 cm leveä. Kukintoperä on noin 4-8 cm pitkä ja yleensä hankalehteään pitempi. Kukkien teriö on aluksi punainen. 20.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus niger - mustalinnunherneen teriö aloittaa viimeistään pölytyksen jälkeen muutoksensa ensin sinipunaiseksi ja sitten siniseksi. Välillä muutosprosessi on kuvan tavoin aika kirjava. Värimuutokset ovat tärkeitä pölyttävien hyönteisten kannalta. Ne tietävät, että vain punaisissa kukissa on mettä tarjolla eivätkä käytä turhaan energiaansa tummempiin tai kirjaviin kukkiin. Kuvassa oikealla alinna on metsänätkelmän teriö. Mustalinnunherneen lehtien kärjestä puuttuu nätkelmille tyypillinen tarttumakärhi, jota se ei tarvitsekaan pystyssä pysyäkseen. Kärhen tilalla on noin 2-6 mm pitkä ota, joka näkyy kuvassa keskimmäisen lehden kärjessä. 20.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus niger – mustalinnunherneen teriö aloittaa viimeistään pölytyksen jälkeen muutoksensa ensin sinipunaiseksi ja sitten siniseksi. Välillä muutosprosessi on kuvan tavoin aika kirjava. Värimuutokset ovat tärkeitä pölyttävien hyönteisten kannalta. Ne tietävät, että vain punaisissa kukissa on mettä tarjolla eivätkä käytä turhaan energiaansa tummempiin tai kirjaviin kukkiin. Kuvassa oikealla alinna on metsänätkelmän teriö. Mustalinnunherneen lehtien kärjestä puuttuu nätkelmille tyypillinen tarttumakärhi, jota se ei tarvitsekaan pystyssä pysyäkseen. Kärhen tilalla on noin 2-6 mm pitkä ota, joka näkyy kuvassa keskimmäisen lehden kärjessä. 20.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus niger - mustalinnunherneen teriö on kukinnan jälkeen lähes väritön tai vihertävän ja ruskehtavan kirjava. Näin käy yleensä muidenkin hernekasvien teriöille. Sen sijaan mustalinnunherne poikkeaa sukulaisistaan eräässä toisessa värimuutoksessa. Se on saanut tieteellisen ja suomalaisen lajinimensä siitä, että se kuivuessaan usein mustuu kauttaaltaan. 20.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus niger – mustalinnunherneen teriö on kukinnan jälkeen lähes väritön tai vihertävän ja ruskehtavan kirjava. Näin käy yleensä muidenkin hernekasvien teriöille. Sen sijaan mustalinnunherne poikkeaa sukulaisistaan eräässä toisessa värimuutoksessa. Se on saanut tieteellisen ja suomalaisen lajinimensä siitä, että se kuivuessaan usein mustuu kauttaaltaan. 20.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus niger - mustalinnunherneen kukkaperä on noin 2-4 mm pitkä. Se ja kukintoperä ovat lähes kaljuja tai vaihtelevasti lyhytkarvaisia ja nystyisiä. Kukkien pölytyksen kykenevät suorittamaan vain riittävän painavat hyönteiset, lähinnä kimalaiset ja mehiläiset. Kukkien mesi toki houkuttelee muitakin hyönteisiä, erityisesti muurahaisia, jotka muitta mutkitta purevat tiensä suoraan mesilähteelle. 20.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus niger – mustalinnunherneen kukkaperä on noin 2-4 mm pitkä. Se ja kukintoperä ovat lähes kaljuja tai vaihtelevasti lyhytkarvaisia ja nystyisiä. Kukkien pölytyksen kykenevät suorittamaan vain riittävän painavat hyönteiset, lähinnä kimalaiset ja mehiläiset. Kukkien mesi toki houkuttelee muitakin hyönteisiä, erityisesti muurahaisia, jotka muitta mutkitta purevat tiensä suoraan mesilähteelle. 20.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus niger - mustalinnunherneen kukan verhiö on tyveltään torvimaisen yhdislehtinen, vastakohtainen ja jossain määrin epäsymmetrinen sekä kärjestään viisiliuskainen. Se on yleensä punertava, niukkakarvainen ja kaikkiaan noin 4-5,5 mm pitkä. Yhtenäinen torviosa on noin 3-4 mm pitkä ja noin 3 mm leveä. Kärkiliuskat ovat kolmiomaiset, teräväkärkiset ja noin 0,5-1,5 mm pitkät. Kaksi ylintä liuskaa ovat lyhimmät ja kolme alinta pisimmät. 20.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lathyrus niger – mustalinnunherneen kukan verhiö on tyveltään torvimaisen yhdislehtinen, vastakohtainen ja jossain määrin epäsymmetrinen sekä kärjestään viisiliuskainen. Se on yleensä punertava, niukkakarvainen ja kaikkiaan noin 4-5,5 mm pitkä. Yhtenäinen torviosa on noin 3-4 mm pitkä ja noin 3 mm leveä. Kärkiliuskat ovat kolmiomaiset, teräväkärkiset ja noin 0,5-1,5 mm pitkät. Kaksi ylintä liuskaa ovat lyhimmät ja kolme alinta pisimmät. 20.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lathyrus niger - mustalinnunherneen teriö on vastakohtainen, hernekasvien tapaan perhomainen ja tavallisesti noin 10-15 mm pitkä. Kukan viisi terälehteä ovat keskenään hyvin erinäköiset. Näkyvin ja kookkain terälehti on purje, jonka suonet ovat pohjaväriä tummemmat. Purje nimensä mukaisesti kaartuu leveänä ylöspäin. Sen kärkiosa on lähinnä pyöreä, tylppäpäinen ja noin 7-10 mm leveä sekä suorana noin teriön mittainen. Teriön sivuilla on siiviksi kutsuttu terälehtipari, jonka kärkiosa on noin 3,5-4,5 mm leveä. Alimpana teriössä on venho, joka muodostuu kahdesta hieman limittäin rinnakkain olevasta ja venemäisen kaukalon muodostavasta terälehdestä. Terälehdet ovat erittäin lyhyesti ripsireunaiset. 20.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus niger – mustalinnunherneen teriö on vastakohtainen, hernekasvien tapaan perhomainen ja tavallisesti noin 10-15 mm pitkä. Kukan viisi terälehteä ovat keskenään hyvin erinäköiset. Näkyvin ja kookkain terälehti on purje, jonka suonet ovat pohjaväriä tummemmat. Purje nimensä mukaisesti kaartuu leveänä ylöspäin. Sen kärkiosa on lähinnä pyöreä, tylppäpäinen ja noin 7-10 mm leveä sekä suorana noin teriön mittainen. Teriön sivuilla on siiviksi kutsuttu terälehtipari, jonka kärkiosa on noin 3,5-4,5 mm leveä. Alimpana teriössä on venho, joka muodostuu kahdesta hieman limittäin rinnakkain olevasta ja venemäisen kaukalon muodostavasta terälehdestä. Terälehdet ovat erittäin lyhyesti ripsireunaiset. 20.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus niger - mustalinnunherneen hetiö ja emiö ovat tiiviisti venhon ja sen ylöspäin kaartuvan kärjen sisässä. Isot pistiäiset painavat kehollaan siivet ja venhonpuolikkaat auki pyrkiessään imukärsällään meden äärelle. Samalla esiin pullahtaneet heteet tuhraavat siitepölyään niiden vatsapuolen karvoihin. Myös karvoissa jo ennestään kiinni oleva siitepöly osuu emin luotille. Hyönteisen poistuttua teriö palaa entiseen asentoonsa, ja hetiö sekä emiö vetäytyvät taas venhon sisään. Kuvausta varten ilmiö on saatu aikaan sormella painamalla. Kukassa on kymmenen hedettä, joista yhdeksän osalta palhojen tyviosa on yhteenkasvanut kehänpäällisen sikiäimen ja emin vartalon ympärille. Ylin hede on tyveen saakka erillinen. Ponnet ovat kellanruskehtavat ja pitkulaiset. Sikiäimen kärjessä oleva emi on yksivartaloinen ja -luottinen. Vartalon kärkiosa taipuu jyrkästi ylöspäin ja on litteä sekä leveä ja toiselta sivultaan karvainen. Luotti ei juurikaan erotu vartalon kärjestä. 20.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus niger – mustalinnunherneen hetiö ja emiö ovat tiiviisti venhon ja sen ylöspäin kaartuvan kärjen sisässä. Isot pistiäiset painavat kehollaan siivet ja venhonpuolikkaat auki pyrkiessään imukärsällään meden äärelle. Samalla esiin pullahtaneet heteet tuhraavat siitepölyään niiden vatsapuolen karvoihin. Myös karvoissa jo ennestään kiinni oleva siitepöly osuu emin luotille. Hyönteisen poistuttua teriö palaa entiseen asentoonsa, ja hetiö sekä emiö vetäytyvät taas venhon sisään. Kuvausta varten ilmiö on saatu aikaan sormella painamalla. Kukassa on kymmenen hedettä, joista yhdeksän osalta palhojen tyviosa on yhteenkasvanut kehänpäällisen sikiäimen ja emin vartalon ympärille. Ylin hede on tyveen saakka erillinen. Ponnet ovat kellanruskehtavat ja pitkulaiset. Sikiäimen kärjessä oleva emi on yksivartaloinen ja -luottinen. Vartalon kärkiosa taipuu jyrkästi ylöspäin ja on litteä sekä leveä ja toiselta sivultaan karvainen. Luotti ei juurikaan erotu vartalon kärjestä. 20.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus niger - mustalinnunherneen kukista vain osa kehittyy hedelmäksi asti. Osasyynä lienee muurahaisten mesirosvous, joka tuhoaa medenerityksen usein jo ennen teriön avautumista. Lehdet ovat ruodilliset, korvakkeelliset ja varrella kierteisesti. Lehtilapa on parilehdykkäinen, yleensä noin 4-10 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 3-8 cm leveä. Lehtien leveysvaikutelma kuitenkin häviää, kun lehdykät ovat enimmäkseen pystyssä vastakkain. Lehdyköitä on useimmiten neljästä kahdeksaan paria. Varret ovat hoikat mutta jäntevät, särmikkäät ja siipipalteettomat. Ne ovat noin 2-4 mm leveät ja vihreäsävyiset tai paikoin hieman punertavat. 12.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus niger – mustalinnunherneen kukista vain osa kehittyy hedelmäksi asti. Osasyynä lienee muurahaisten mesirosvous, joka tuhoaa medenerityksen usein jo ennen teriön avautumista. Lehdet ovat ruodilliset, korvakkeelliset ja varrella kierteisesti. Lehtilapa on parilehdykkäinen, yleensä noin 4-10 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 3-8 cm leveä. Lehtien leveysvaikutelma kuitenkin häviää, kun lehdykät ovat enimmäkseen pystyssä vastakkain. Lehdyköitä on useimmiten neljästä kahdeksaan paria. Varret ovat hoikat mutta jäntevät, särmikkäät ja siipipalteettomat. Ne ovat noin 2-4 mm leveät ja vihreäsävyiset tai paikoin hieman punertavat. 12.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus niger - mustalinnunherneen sikiäimestä kehittyy palkohedelmä, joka on lähes suorasivuinen mutta päästään kapean suippokärkinen, ensin vihreä, kypsänä musta ja kalju. Se on täysikasvuisena tavallisesti noin 35-60 mm pitkä, pulleahko ja leveämmältä sivultaan noin 4-6 mm leveä. Sen kärjessä säilyy pitkään otana kuivunut emin vartalo. Palossa on useimmiten 6-10 siementä. 12.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus niger – mustalinnunherneen sikiäimestä kehittyy palkohedelmä, joka on lähes suorasivuinen mutta päästään kapean suippokärkinen, ensin vihreä, kypsänä musta ja kalju. Se on täysikasvuisena tavallisesti noin 35-60 mm pitkä, pulleahko ja leveämmältä sivultaan noin 4-6 mm leveä. Sen kärjessä säilyy pitkään otana kuivunut emin vartalo. Palossa on useimmiten 6-10 siementä. 12.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus niger - mustalinnunherneen lehtikorvakkeet ovat kapeansuikeat, suipon teräväkärkiset ja ulkosivultaan toispuolisen keihästyviset tai ilman keihästyveä. Ne ovat yleensä noin 3-10 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-2 mm leveät. Lehtiruoti on useimmiten noin 5-10 mm pitkä. Lehdyköiden ruoti on noin 1 mm pitkä. Lehdykät ovat lyhyen otapäiset odan ollessa noin 0,5-1 mm pitkä. Ne ovat alapuolelta harmaanvihreät ja kaljut tai joskus suonistaan vaihtelevasti karvaiset. 20.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus niger – mustalinnunherneen lehtikorvakkeet ovat kapeansuikeat, suipon teräväkärkiset ja ulkosivultaan toispuolisen keihästyviset tai ilman keihästyveä. Ne ovat yleensä noin 3-10 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-2 mm leveät. Lehtiruoti on useimmiten noin 5-10 mm pitkä. Lehdyköiden ruoti on noin 1 mm pitkä. Lehdykät ovat lyhyen otapäiset odan ollessa noin 0,5-1 mm pitkä. Ne ovat alapuolelta harmaanvihreät ja kaljut tai joskus suonistaan vaihtelevasti karvaiset. 20.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus niger - mustalinnunherneen lehdykät ovat soikeat tai leveänsuikeat, tylppä- tai suippokärkiset ja ehytlaitaiset sekä enemmän tai vähemmän sulkasuoniset. Ne ovat tavallisesti noin 15-45 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 5-15 mm leveät sekä yläpuolelta vihreät ja kaljut. 20.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lathyrus niger – mustalinnunherneen lehdykät ovat soikeat tai leveänsuikeat, tylppä- tai suippokärkiset ja ehytlaitaiset sekä enemmän tai vähemmän sulkasuoniset. Ne ovat tavallisesti noin 15-45 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 5-15 mm leveät sekä yläpuolelta vihreät ja kaljut. 20.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lathyrus niger - mustalinnunherne on Suomessa alkuperäinen. Se on kaiken kaikkiaan harvinainen ja pienialainen laji, jota esiintyy vain Ahvenanmaan, Etelä-Hämeen ja Etelä-Savon eliömaakunnissa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä kallionaluslehdot, tuoreet ja valoisat metsät sekä kivikkoiset ja kallioiset metsärinteet. Laji on rauhoitettu Ahvenanmaalla. 20.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus niger – mustalinnunherne on Suomessa alkuperäinen. Se on kaiken kaikkiaan harvinainen ja pienialainen laji, jota esiintyy vain Ahvenanmaan, Etelä-Hämeen ja Etelä-Savon eliömaakunnissa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä kallionaluslehdot, tuoreet ja valoisat metsät sekä kivikkoiset ja kallioiset metsärinteet. Laji on rauhoitettu Ahvenanmaalla. 20.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto