• Lathyrus pratensis L. – niittynätkelmä
• Lathyrus L. – nätkelmät
• Fabaceae – hernekasvit

Niittynätkelmä, Lathyrus pratensis, on monivuotinen, rento tai koheneva, muihin kasveihin tukeutuva ja noin 25-60 cm pitkä ruoho. Juurakko on hoikka, pitkä, haarova ja suikertava sekä maarönsyinen muodostaen tiheitä kasvustoja. Varret ovat haarovat, hoikat, siipipalteettomat mutta särmikkäät ja vihreät sekä alaosastaan kaljut ja ylempää karvaiset.

Lehdet ovat ruodilliset, korvakkeelliset ja varrella kierteisesti. Korvakkeet ovat kapeanpuikeat, suipon teräväkärkiset, keihästyviset ja yleensä noin 5-30 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-9 mm leveät. Lehtiruoti on useimmiten noin 10-30 mm pitkä. Lehtilapa muodostuu yhdestä vastakkaisesta lehdykkäparista. Lehdykät ovat lähes ruodittomat, suikeat tai kapeansoikeat, suipon teräväkärkiset ja ehytlaitaiset sekä silposuoniset. Ne ovat tavallisesti noin 15-45 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 3-10 mm leveät. Lehden kärkeen kasvaa haarova ja noin 20-50 mm pitkä kärhi, joka saadessaan kosketuksen muihin kasveihin, kiertyy tiiviisti kohteensa ympärille ja tukee osaltaan oman versonsa vakautta ja kasvua ylöspäin. Korvakkeet, ruodit, lehdykät ja kärhet ovat vihreät sekä tiheähkösti karvaiset.

Kukinto on pitkäperäinen ja yleensä noin 5-12-kukkainen terttu, joka on kukkiessaan tavallisesti noin 2,5-4 cm pitkä ja noin 2,5-3 cm leveä. Kukintoperä on noin 5-10 cm pitkä. Kukkaperä on noin 2-4 mm pitkä. Sen tyvellä on rihmamaisen kapea ja lähes perän pituinen tukilehti, joka varisee varhain. Verhiö on tyveltään torvimaisen yhdislehtinen, kärjestään 5-liuskainen, vihreä ja kaikkiaan noin 6-8 mm pitkä. Yhtenäinen torviosa on noin 3-4 mm pitkä ja noin 2,5-3 mm leveä. Kärkiliuskat ovat kapean kolmiomaiset, pitkäsuippuisen teräväkärkiset ja noin 3-4 mm pitkät. Verhiö on jossain määrin vastakohtainen, ja alin kärkiliuska on muita pitempi. Kukintoperä, tertturanka, kukkaperä ja verhiö ovat tiheähkösti karvaiset.

Hernekasvien teriö on vastakohtainen, ja sitä kutsutaan perhomaiseksi. Kukan 5 terälehteä ovat keskenään hyvin erinäköiset ja erikoistuneet omiin tehtäviinsä täysin sulkeutuneen nielun ja kokonaan peittoon jäävien heteiden ja emin ympärillä. Niittynätkelmän teriö on keltainen ja tavallisesti noin 10-16 mm pitkä. Näkyvin ja kookkain terälehti on nimeltään purje, joka nimensä mukaisesti kaartuu leveänä ylöspäin toimien vahvimpana houkuttimena pölyttäville hyönteisille. Sen keskimmäiset suonet ovat tummat osoittaen mesiviittoina tietä kukan nielua kohti. Purje on leveän vastapuikea, pyöreä- tai tylppäpäinen, pitkän kapeatyvinen ja noin 15-17 mm pitkä sekä leveimmältä kohtaa noin 8-10 mm leveä. Teriön sivuilla on siiviksi kutsuttu terälehtipari, jonka lehdet ovat sivuttain ylöspäin kaartuvat, hieman epäsymmetrisen kapeanpuikeat, tylppäpäiset ja pitkän kapeatyviset sekä noin 12-14 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 4-5 mm leveät. Alimpana teriössä on venho, joka muodostuu kahdesta hieman limittäin rinnakkain olevasta ja venemäisen kaukalon muodostavasta terälehdestä. Ne ovat siipiin nähden enemmän epäsymmetriset, kärkiosastaan jyrkemmin ylöspäin kaartuvat, suipohkopäiset ja hieman lyhyemmät.

Kukassa on 10 hedettä, joiden palhojen tyviosa on yhteenkasvanut kellanvihreäksi torveksi emin vartalon ympärille. Hedekokonaisuus on noin teriön mittainen, ja sen kärkiosastaan vapaat, vaaleat palhot ovat väljähkönä rykelmänä. Ponnet ovat kellanruskehtavat ja pitkulaiset. Sikiäin on kehänpäällinen ja 1-lokeroinen. Sen kärjessä oleva emi on 1-vartaloinen ja -luottinen. Vartalon vaalea kärkiosa taipuu hedeputken ulkopuolella jyrkästi ylöspäin. Kärkiosa on litteä ja sisäpinnaltaan karvainen. Luotti on 2-haarainen.

Sikiäimestä kehittyy palkohedelmä, joka on muuten aika suorasivuinen mutta alareunan päistään kaareva ja kypsyessään ensin kellanvihreä sekä lopulta musta. Se on pinnaltaan vinosuoninen ja aluksi karvainen mutta kypsyessään yleensä kaljuuntuva. Palko on täysikasvuisena tavallisesti noin 20-40 mm pitkä, litteähkö ja leveämmältä sivultaan noin 5-6 mm leveä. Sen kärjessä säilyy pitkään otana kuivunut emin vartalo. Palossa on usein yli 10 pallomaista, ruskeaa ja kiiltävää siementä, jotka ovat läpimitaltaan noin 3 mm. Ne pääsevät varisemaan maahan palon avautuessa. Normaali kukinta-aika on kesä-elokuu.

Niittynätkelmä on Suomessa alkuperäinen tai muinaistulokas ja hyvin yleinen laji etelästä päin Kainuun, Oulun Pohjanmaan ja Perä-Pohjanmaan eliömaakuntiin saakka. Tämän linjan pohjoispuolella se on lähes yleisehkö tai harvinainen uustulokas. Kasvupaikkoina ovat lähinnä niityt, pellot, pientareet, metsänlaiteet ja ruohopohjaiset metsät sekä pihat, puutarhat, joutomaat ja muu asutuksen ympäristö. Niittynätkelmä kasvaa muissa Pohjoismaista Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa sekä Tanskan Färsaarilla.

Niittynätkelmän pölytys onnistuu yleensä vain voimakkailta hyönteisiltä, kuten kimalaisilta ja mehiläisiltä. Meden äärelle päästäkseen niiden täytyy painaa hetiötä ja emiötä tiiviisti suojaavat teriön siivet ja venhopari sivuun ja alas. Lajin kasvullinen levittäytyminen maarönsyjen avulla on usein siemennystä tehokkaampaa. Niittynätkelmä on lähes joka niityn ja pientareen kaunis ja koristeellinen kukkija. Se on sukunsa muiden lajien tavoin kitkerä ja lievästi myrkyllinen, mutta valkuaisainepitoinen. Se soveltuukin kohtalaisesti karjan ravinnoksi. Kansanlääkinnässä niittynätkelmää on käytetty teenä helpottamaan hengitystieinfektioiden ja muiden vastaavien vaivojen oireita.

Niittynätkelmä on helppo tuntea, eikä sitä ainoana keltateriöisenä lajina sotke seitsemään muuhun Suomessa alkuperäisenä tai vakiintuneena tulokkaana kasvavaan nätkelmään. Kukinnon mallin ja teriön värin puolesta jonkinlaista yhdenkaltaisuutta on eri suvun lajin, keltamaitteen, Lotus corniculatus, kanssa. Selvä ero löytyy kuitenkin lehdistä, joissa keltamaitteella on kaksi lehdykkäparia ja kärkilehdykkä eikä kärheä.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle niittynätkelmän esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Lathyrus pratensis – niittynätkelmä on monivuotinen ja rento tai koheneva ruoho, joka elintilaa vallatessaan tukeutuu muihin ympärillään oleviin kasveihin. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, laaja peltoaukea, Hämeen Härkätien (tie 2855) varsi lähellä Perä-Tertin tien risteystä, 26.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus pratensis – niittynätkelmän varret ovat haarovat, hoikat ja noin 25-60 cm pitkät. Se muodostaa pitkän, haarovan, suikertavan ja maarönsyisen juurakkonsa avulla tiheitä ja laajenevia kasvustoja. Kuvassa ovat seuralaisina mm. heinätähtimö, Stellaria graminea, ahosuolaheinä, Rumex acetosella ja alsikeapila, Trifolium hybridum. EH, Hämeenlinna, Majalahti, Louhoksentien varren maanläjitysalue, kaakkoispää, vanhan täyttöalueen tasattu, niityksi muuttunut lakialueen laita, 8.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus pratensis – niittynätkelmää ei sekoita suvun muihin suomalaisiin lajeihin, koska se on niistä ainoa keltakukintoinen. Kukintojen perä on noin 5-10 cm pitkä. EH, Hämeenlinna, Majalahti, Louhoksentien varren maanläjitysalue, kaakkoispää, vanhan täyttöalueen tasattu, niityksi muuttunut lakialueen laita, 8.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus pratensis – niittynätkelmän kukinto on yleensä noin 5-12-kukkainen terttu, joka on kukkiessaan tavallisesti noin 2,5-4 cm pitkä ja noin 2,5-3 cm leveä. U, Loviisa, Pernaja, Utbyn ja Hormnäsin välillä oleva laaja Storängarnan peltoalue, pellonlaita aivan Sarvilahdentien varressa, 20.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus pratensis – niittynätkelmän näkyvin ja kookkain terälehti on purje, joka nimensä mukaisesti kaartuu leveänä ylöspäin toimien vahvimpana houkuttimena pölyttäville hyönteisille. Se on leveän vastapuikea, pyöreä- tai tylppäpäinen, pitkän kapeatyvinen ja noin 15-17 mm pitkä sekä leveimmältä kohtaa noin 8-10 mm leveä. Teriön sivuilla on siiviksi kutsuttu terälehtipari, jonka lehdet ovat sivuttain ylöspäin kaartuvat, tylppäpäiset, noin 12-14 mm pitkät ja noin 4-5 mm leveät. Alimpana teriössä on venho, joka muodostuu kahdesta hieman limittäin rinnakkain olevasta terälehdestä. Ne ovat siipiin nähden enemmän epäsymmetriset, kärkiosastaan jyrkemmin ylöspäin kaartuvat, suipohkopäiset ja hieman lyhyemmät. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, omakotialue, Näsiäntien varren niityksi kehittynyt pihanurmialue, 23.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus pratensis – niittynätkelmän pölytys onnistuu yleensä vain voimakkailta hyönteisiltä. Meden äärelle päästäkseen niiden täytyy painaa hetiötä ja emiötä tiiviisti suojaavat teriön siivet ja venhopari sivuun ja alas. Kuvausta varten vähän reilumpi painallus on tehty sormella. Kukassa on kymmenen hedettä, joiden palhojen tyviosa on yhteenkasvanut torveksi emin vartalon ympärille. Kärkiosastaan vapaat, palhot ovat väljähkönä rykelmänä. Ainokaisen emin vartalon kärkiosa taipuu hedeputken ulkopuolella jyrkästi ylöspäin. Kärkiosa on litteä ja sisäpinnaltaan karvainen. Luotissa on kaksi haaraa. Tertturanka, kukkaperä ja verhiö ovat tiheähkösti karvaiset. EH, Hämeenlinna, Majalahti, Louhoksentien varren maanläjitysalue, itäpää, vanha, niityksi kehittynyt täyttömaapohja, 21.6.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus pratensis – niittynätkelmän hedelmä on monisiemeninen palko, joka kehittyy yksilokeroisesta, kehänpäällisestä sikiäimestä. Alkaessaan kasvaa, se ensimmäiseksi repäisee yhdiskasvuisen hedeputken auki, mikä jää pitkäksi aikaa palon tyvelle. Kärjessä säilyy otana kuivuva emin vartalo. Palko on pinnaltaan vinosuoninen, aluksi vihreä ja karvainen mutta kypsyessään yleensä kaljuuntuva. EH, Hämeenlinna, Majalahti, Louhoksentien varren maanläjitysalue, kaakkoispää, vanhan täyttöalueen tasattu, niityksi muuttunut lakialueen laita, 8.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus pratensis – niittynätkelmän lehdet ovat ruodilliset, korvakkeelliset ja varrella kierteisesti. Lehtiruoti on useimmiten noin 10-30 mm pitkä. Lehtilapa muodostuu yhdestä vastakkaisesta lehdykkäparista, jonka jatkeena on tarttumakärhi. EH, Hämeenlinna, Majalahti, Louhoksentien varren maanläjitysalue, kaakkoispää, vanhan täyttöalueen tasattu, niityksi muuttunut lakialueen laita, 8.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus pratensis – niittynätkelmän lehtiruodin tyvellä olevat korvakkeet ovat kapeanpuikeat, suipon teräväkärkiset, keihästyviset ja yleensä noin 5-30 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-9 mm leveät. Lavan lehdykät ovat lähes ruodittomat, suikeat tai kapeansoikeat, suipon teräväkärkiset ja ehytlaitaiset sekä silposuoniset. Ne ovat tavallisesti noin 15-45 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 3-10 mm leveät. Kärhi on haarova ja noin 20-50 mm pitkä. Korvakkeet, ruodit, lehdykät ja kärhet ovat vihreät sekä tiheähkösti karvaiset. Varsi on särmikäs, alaosastaan kalju ja ylempää karvainen. EH, Hämeenlinna, Majalahti, Louhoksentien varren maanläjitysalue, kaakkoispää, vanhan täyttöalueen tasattu, niityksi muuttunut lakialueen laita, 8.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus pratensis – niittynätkelmä on Suomessa alkuperäinen tai muinaistulokas ja hyvin yleinen laji etelästä päin Kainuun, Oulun Pohjanmaan ja Perä-Pohjanmaan eliömaakuntiin saakka. Tämän linjan pohjoispuolella se on lähes yleisehkö tai harvinainen uustulokas. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, omakotialue, Näsiäntien varren niityksi kehittynyt pihanurmialue, 23.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus pratensis – niittynätkelmän kasvupaikkoina ovat lähinnä niityt, pellot, pientareet, metsänlaiteet ja ruohopohjaiset metsät sekä pihat, puutarhat, joutomaat ja muu asutuksen ympäristö. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, laaja peltoaukea, Hämeen Härkätien (tie 2855) varsi lähellä Perä-Tertin tien risteystä, 26.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto