Lathyrus vernus – kevätlinnunherne

  • Lathyrus vernus (L.) Bernh. – kevätlinnunherne
  • Lathyrus L. – nätkelmät
  • Fabaceae – hernekasvit

Kevätlinnunherne, Lathyrus vernus, on monivuotinen, pysty, yksi- tai monivartinen ja tavallisesti noin 20-40 cm korkea ruoho. Juurakko on pystyhkö, mutkittelevan nivelikäs ja pitkiä, ohuita sivujuuria kasvattava. Iän myötä kasvustot voivat kehittyä jopa monikymmenvartisiksi. Varret ovat haarattomat tai toisinaan yläosastaan haarovat, tyviosastaan lehdettömät, hoikat ja siipipalteettomat mutta särmikkäät. Ne ovat vihreät tai tyveltään ja paikoin muualtakin punertavat sekä vaihtelevasti hyvin lyhyen punanystyiset ja muuten kaljut.

Lehdet ovat ruodilliset, korvakkeelliset ja varrella kierteisesti. Korvakkeet ovat kapeahkonpuikeat, suipon teräväkärkiset, ulkosivultaan tavallisesti toispuolisen keihästyviset ja yleensä noin 10-25 mm pitkät sekä leveimmältä kohtaa noin 3-8 mm leveät. Lehtiruoti on useimmiten noin 1-2 cm pitkä. Lehtilapa on parilehdykkäinen, yleensä noin 5-10 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 5-12 cm leveä. Se on kärhetön, mutta kärjessä on noin 2-5 mm pitkä ota. Vastakkain olevia lehdyköitä on 2-4 paria. Ne ovat lähes ruodittomat (ruoti enintään 1 mm), puikeat, pitkäsuippuisen teräväkärkiset ja ehytlaitaiset sekä pääsuoniltaan silposuoniset. Lehdykät ovat tavallisesti noin 30-60 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 10-30 mm leveät. Lehdet ovat molemmin puolin vihreät ja kaljuhkot muuten, mutta lehdyköiden ja korvakkeiden reunat ovat hyvin lyhytkarvaiset. Toisinaan myös niiden yläpinta voi olla vaihtelevasti lyhyen myötäkarvainen.

Kukinto on pitkäperäinen ja yleensä noin 3-10-kukkainen terttu, joka sijaitsee latva-alueen lehtihangoissa. Se on kukkiessaan tavallisesti noin 2-6 cm pitkä ja noin 2,5-3 cm leveä. Kukintoperä on noin 3-6 cm pitkä. Kukkaperä on noin 1,5-3 mm pitkä. Verhiö on tyveltään torvimaisen yhdislehtinen, vastakohtainen ja jossain määrin epäsymmetrinen sekä kärjestään 5-liuskainen. Se on sinipunainen tai vihreän ja punertavan kirjava sekä kaikkiaan noin 7-8 mm pitkä. Yhtenäinen torviosa on noin 4-4,5 mm pitkä ja noin 3,5-4 mm leveä. Kärkiliuskat ovat kapean kolmiomaiset, pitkäsuippuisen teräväkärkiset ja noin 1-4 mm pitkät. Kaksi ylintä liuskaa ovat lyhimmät ja kolme alinta pisimmät. Kukintoperä, tertturanka, kukkaperä ja verhiö ovat kaljut.

Hernekasvien teriö on vastakohtainen, ja sitä kutsutaan perhomaiseksi. Kukan 5 terälehteä ovat keskenään hyvin erinäköiset ja erikoistuneet omiin tehtäviinsä täysin sulkeutuneen nielun ja kokonaan peittoon jäävien heteiden ja emin ympärillä. Kevätlinnunherneen teriö on aluksi punainen, pian sinipunainen ja lopulta sininen sekä tavallisesti noin 13-20 mm pitkä. Näkyvin ja kookkain terälehti on purje, joka nimensä mukaisesti kaartuu leveänä ylöspäin toimien vahvimpana houkuttimena pölyttäville hyönteisille. Sen kärkiosa on lähes pyöreä, tylppä- ja lovipäinen sekä tyviosa hyvin soukaksi kaventuva. Purje on suorana noin teriön mittainen ja kärkiosastaan noin 10-13 mm leveä. Teriön sivuilla on siiviksi kutsuttu terälehtipari, jonka lehdet ovat sivuttain ylöspäin kaartuvat, hieman epäsymmetrisesti kapean vastapuikeat ja pyöreähköpäiset sekä pitkän kapeatyviset. Ne ovat noin teriön mittaiset ja leveimmältä kohtaa noin 5-6 mm leveät. Alimpana teriössä on venho, joka muodostuu kahdesta hieman limittäin rinnakkain olevasta ja venemäisen kaukalon muodostavasta terälehdestä. Ne ovat siipiin nähden enemmän epäsymmetriset, kärkiosastaan jyrkemmin ylöspäin kaartuvat, suipohkopäiset ja hieman lyhyemmät. Parhaan kukinnan aikaan siivet ja venho ovat purjetta vaaleammat.

Kukassa on 10 hedettä, joiden palhojen tyviosa on yhteenkasvanut kellanvihreäksi torveksi kehänpäällisen sikiäimen ja emin vartalon ympärille. Hedekokonaisuus vapaine, vaaleampine kärkiosineen on noin teriön mittainen. Ponnet ovat kellanruskehtavat ja pitkulaiset. Sikiäin on 1-lokeroinen, ja sen kärjessä oleva emi on 1-vartaloinen ja -luottinen. Vartalon vaalea kärkiosa taipuu hedeputken ulkopuolella jyrkästi ylöspäin. Kärkiosa on litteä ja toiselta sivultaan karvainen. Luotti ei juurikaan erotu vartalon kärjestä.

Sikiäimestä kehittyy palkohedelmä, joka on lähes suorasivuinen mutta päästään kapean suippokärkinen, kalju ja kypsyessään ensin punaruskea sekä lopulta ruskea tai musta. Se on täysikasvuisena tavallisesti noin 40-60 mm pitkä, pulleahko ja leveämmältä sivultaan noin 5-8 mm leveä. Sen kärjessä säilyy pitkään otana kuivunut emin vartalo. Palossa on useimmiten 8-14 pallomaista, ruskeaa, sileää ja kiillotonta siementä, jotka ovat läpimitaltaan noin 3 mm. Ne irtoavat palon avautuessa ja kiertyessä tiukasti pituussuunnassaan. Normaali kukinta-aika on touko-kesäkuu.

Kevätlinnunherne on Suomessa alkuperäinen ja yleinen laji Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen, Uudenmaan, Etelä-Karjalan, Satakunnan ja Etelä-Hämeen eliömaakunnissa sekä harvinaisempi tai harvinainen pohjoisempana Keski-Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntiin saakka. Kasvupaikkoina ovat lähinnä lehdot, lehtoniityt, harjurinteet ja tuoreet metsät. Laji kasvaa muissa Pohjoismaissa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Kevätlinnunherneen heteet ja emi ovat niin tiiviisti ylöspäin kaareutuvan venhon sisässä, että voisi olettaa itsepölytyksen olevan vääjäämätöntä varsinkin, kun siitepöly purkautuu kapeakärkisen venhon sisään puristuneista heteistä takertuen vartalon karvoihin. Itsepölytys ei kuitenkaan onnistu ollenkaan, sillä laji vaatii ristipölytyksen. Pääpölytyksen hoitavat kimalaiset, jotka päästäkseen kukkapohjuksessa olevan meden äärelle painavat hetiötä ja emiötä tiiviisti suojaavat teriön siivet ja venhoparin lehdet auki. Samalla ne kampaavat vatsakarvoihinsa emin vartalon sukaskarvoihin tarttuneen siitepölyn. Kimalaisen työntyessä syvemmälle vartalon kärjessä oleva luotti saa onnistuneen pölytyksen tuloksena pintaansa toisesta kasviyksilöstä aikaisemmin karvoihin tarttunutta siitepölyä.

Kevätlinnunherne on suomalaisen ja tieteellisen nimensäkin mukaisesti sukunsa varhaisin kukkija Pohjoismaissa. Se on varsin myrkyllinen siemeniltään. Ne sisältävät aminohappoja, jotka voivat ihmisillä aiheuttaa ensin turvotusta, kivuliaisuutta ja tulehdustilan sekä pahimmillaan jopa hengenvaarallisen halvauksen. Linnut kuitenkin voivat hyödyntää ja levittää niitä terveyden vaarantumatta, kuten niin monia muitakin myrkyllisiä marjoja ja siemeniä.

Kasvitieteen isä Carl von Linné kuvasi kevätlinnunherneen Orobus-sukuun 1753. Sukuun alkujaan sijoitettiin myös kaksi muuta Suomessa kasvavaa ja nätkelmiin sisällytettyä lajia, mustalinnunherne, L. niger ja syylälinnunherne, L. linifolius. Kun muilla Suomessa luontaisesti kasvavilla nätkelmillä lehdet päättyvät kärheen, näillä kolmella lajilla kärhiä ei ole, vaan sen tilalla on lyhyt ota. Lajit seisovat pystyssä oman vartensa voimin tukeutumatta muuhun ympäröivään kasvillisuuteen. Mustalinnunherneen lehdissä on 4-8 lehdykkäparia, ja lehdykät ovat lähinnä kapeansoikeita ja otakärkisiä. Syylälinnunherneen lehdissä on kevätlinnunherneen tavoin 2-4 paria lehdyköitä, mutta ne ovat suikeita, noin 2-4 mm leveitä tai kapeansoikeita ja noin 5-15 mm leveitä. Lisäksi varsi on siipipalteinen.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle kevätlinnunherneen esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Lathyrus vernus - kevätlinnunherne on monivuotinen, pysty ja tavallisesti noin 20-40 cm korkea ruoho, jonka normaali kukinta-aika on touko- ja kesäkuussa. Se on suomalaisen ja tieteellisen nimensäkin mukaisesti sukunsa varhaisin kukkija. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Ahvenistonharju, harjumetsärinne hyppyrimäen tyvimontun pohjoispuolella, 10.6.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus vernus – kevätlinnunherne on monivuotinen, pysty ja tavallisesti noin 20-40 cm korkea ruoho, jonka normaali kukinta-aika on touko- ja kesäkuussa. Se on suomalaisen ja tieteellisen nimensäkin mukaisesti sukunsa varhaisin kukkija. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Ahvenistonharju, harjumetsärinne hyppyrimäen tyvimontun pohjoispuolella, 10.6.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus vernus - kevätlinnunherne on yksi- tai monivartinen. Varret ovat haarattomat tai toisinaan yläosastaan haarovat, tyviosastaan lehdettömät ja siipipalteettomat. Ne ovat ohuudestaan huolimatta lehtevää ja kukkivaa latvaa ryhdikkäästi pystyssä kannattelevat. Kevätlinnunruoho poikkeaakin parin lähilajinsa kanssa sukunsa yleisestä linjasta siinä, että sen lehtien kärjestä puuttuvat tarttumakärhet, joilla nätkelmät yleensä tukevat itsensä naapurilajeihin. Kuvan kasvupaikalla tukinaapurustoa ei toki olisi ollutkaan. EH, Hämeenlinna, Ruununmyllyn ja Luhtialan raja-alue, Aulangontorppa, Aulangonjärven itäpää, jyrkähkösti nousevan Käärmekallion alueen kaakkoispää, metsän ja luonnonsuojelualueen etelälaita, 13.5.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus vernus – kevätlinnunherne on yksi- tai monivartinen. Varret ovat haarattomat tai toisinaan yläosastaan haarovat, tyviosastaan lehdettömät ja siipipalteettomat. Ne ovat ohuudestaan huolimatta lehtevää ja kukkivaa latvaa ryhdikkäästi pystyssä kannattelevat. Kevätlinnunruoho poikkeaakin parin lähilajinsa kanssa sukunsa yleisestä linjasta siinä, että sen lehtien kärjestä puuttuvat tarttumakärhet, joilla nätkelmät yleensä tukevat itsensä naapurilajeihin. Kuvan kasvupaikalla tukinaapurustoa ei toki olisi ollutkaan. EH, Hämeenlinna, Ruununmyllyn ja Luhtialan raja-alue, Aulangontorppa, Aulangonjärven itäpää, jyrkähkösti nousevan Käärmekallion alueen kaakkoispää, metsän ja luonnonsuojelualueen etelälaita, 13.5.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus vernus - kevätlinnunherneen kukinto on pitkäperäinen terttu, jossa on yleensä kolmesta kymmeneen kukkaa. Tertut sijaitsevat latva-alueen lehtihangoissa. Ne ovat kukkiessaan tavallisesti noin 2-6 cm pitkiä ja noin 2,5-3 cm leveitä. Kukintoperä on noin 3-6 cm pitkä. Kukkien teriö on aluksi punainen, pian sinipunainen ja lopulta sininen. Kuvassa seuralaisina ovat mm nemorosa, sudenmarja, Paris quadrifolia ja taustalla pähkinäpensas, Corylus avellana. A, Jomala, Ramsholm, valkovuokko, Anemone luonnonsuojelualue, niemen eteläpää, kaakkoisrannan lehtoniitty, 25.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus vernus – kevätlinnunherneen kukinto on pitkäperäinen terttu, jossa on yleensä kolmesta kymmeneen kukkaa. Tertut sijaitsevat latva-alueen lehtihangoissa. Ne ovat kukkiessaan tavallisesti noin 2-6 cm pitkiä ja noin 2,5-3 cm leveitä. Kukintoperä on noin 3-6 cm pitkä. Kukkien teriö on aluksi punainen, pian sinipunainen ja lopulta sininen. Kuvassa seuralaisina ovat mm nemorosa, sudenmarja, Paris quadrifolia ja taustalla pähkinäpensas, Corylus avellana. A, Jomala, Ramsholm, valkovuokko, Anemone luonnonsuojelualue, niemen eteläpää, kaakkoisrannan lehtoniitty, 25.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus vernus - kevätlinnunherneen juurakko on pystyhkö, mutkittelevan nivelikäs ja pitkiä, ohuita sivujuuria kasvattava. Iän myötä sopivan aurinkoisilla paikoilla kasvustot voivat kehittyä jopa monikymmenvartisiksi. Parhaan kukinnan aikana tällainen näkymä on kesään heräilevässä metsänreunassa sykähdyttävä. EH, Hämeenlinna, Ruununmyllyn ja Luhtialan raja-alue, Aulangontorppa, Aulangonjärven itäpää, jyrkähkösti nousevan Käärmekallion alueen kaakkoispää, metsän ja luonnonsuojelualueen etelälaita, 18.5.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus vernus – kevätlinnunherneen juurakko on pystyhkö, mutkittelevan nivelikäs ja pitkiä, ohuita sivujuuria kasvattava. Iän myötä sopivan aurinkoisilla paikoilla kasvustot voivat kehittyä jopa monikymmenvartisiksi. Parhaan kukinnan aikana tällainen näkymä on kesään heräilevässä metsänreunassa sykähdyttävä. EH, Hämeenlinna, Ruununmyllyn ja Luhtialan raja-alue, Aulangontorppa, Aulangonjärven itäpää, jyrkähkösti nousevan Käärmekallion alueen kaakkoispää, metsän ja luonnonsuojelualueen etelälaita, 18.5.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus vernus - kevätlinnunherneen teriö on vastakohtainen, perhomainen ja tavallisesti noin 13-20 mm pitkä. Terälehdet ovat keskenään hyvin erinäköiset ja erikoistuneet omiin tehtäviinsä. Näkyvin ja kookkain terälehti on purje, joka nimensä mukaisesti kaartuu leveänä ylöspäin tehden kukan näkyväksi pölyttäjähyönteisille. Sen kärkiosa on lähes pyöreä, tylppä- ja lovipäinen sekä tyviosa hyvin soukaksi kaventuva. Purje on suorana noin teriön mittainen ja kärkiosastaan noin 10-13 mm leveä. A, Jomala, Ramsholm, luonnonsuojelualue, niemen pohjoisosa, länsilaita, pähkinäpensainen lehtoniitty, 25.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus vernus – kevätlinnunherneen teriö on vastakohtainen, perhomainen ja tavallisesti noin 13-20 mm pitkä. Terälehdet ovat keskenään hyvin erinäköiset ja erikoistuneet omiin tehtäviinsä. Näkyvin ja kookkain terälehti on purje, joka nimensä mukaisesti kaartuu leveänä ylöspäin tehden kukan näkyväksi pölyttäjähyönteisille. Sen kärkiosa on lähes pyöreä, tylppä- ja lovipäinen sekä tyviosa hyvin soukaksi kaventuva. Purje on suorana noin teriön mittainen ja kärkiosastaan noin 10-13 mm leveä. A, Jomala, Ramsholm, luonnonsuojelualue, niemen pohjoisosa, länsilaita, pähkinäpensainen lehtoniitty, 25.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus vernus - kevätlinnunherneen teriön sivuilla, purjeen alapuolella, on siiviksi kutsuttu terälehtipari, jonka lehdet ovat sivuttain ylöspäin kaartuvat, pyöreähköpäiset, noin teriön mittaiset ja leveimmältä kohtaa noin 5-6 mm leveät. Alimpana teriössä on venho, joka muodostuu kahdesta hieman limittäin rinnakkain olevasta ja venemäisen kaukalon muodostavasta terälehdestä. Ne ovat jyrkästi ylöspäin kaartuvat ja suipohkopäiset. Heteet ja emi ovat tiukassa nipussa venhon sisällä. EH, Hämeenlinna, Ruununmyllyn ja Luhtialan raja-alue, Aulangontorppa, Aulangonjärven itäpää, jyrkähkösti nousevan Käärmekallion alueen kaakkoispää, metsän ja luonnonsuojelualueen etelälaita, 18.5.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus vernus – kevätlinnunherneen teriön sivuilla, purjeen alapuolella, on siiviksi kutsuttu terälehtipari, jonka lehdet ovat sivuttain ylöspäin kaartuvat, pyöreähköpäiset, noin teriön mittaiset ja leveimmältä kohtaa noin 5-6 mm leveät. Alimpana teriössä on venho, joka muodostuu kahdesta hieman limittäin rinnakkain olevasta ja venemäisen kaukalon muodostavasta terälehdestä. Ne ovat jyrkästi ylöspäin kaartuvat ja suipohkopäiset. Heteet ja emi ovat tiukassa nipussa venhon sisällä. EH, Hämeenlinna, Ruununmyllyn ja Luhtialan raja-alue, Aulangontorppa, Aulangonjärven itäpää, jyrkähkösti nousevan Käärmekallion alueen kaakkoispää, metsän ja luonnonsuojelualueen etelälaita, 18.5.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus vernus - kevätlinnunherneen kukkapohjuksessa olevan meden äärelle pääsevät normaalireittiä vain voimakkaat hyönteiset, kuten kimalaiset, jotka painavat siipien ja venhon muodostaman sulun auki samalla pölyttäen kukan. Kuvan jo ohikukkinut teriö on avattu väkisin, jolloin osa hetiöstä ja emiöstä on paljastunut. Kukassa on kymmenen hedettä, joiden palhojen tyviosa on yhteenkasvanut sikiäimen ja emin vartalon ympärille. Ponnet ovat pitkulaiset. Sikiäimen kärjessä oleva emi on yksivartaloinen ja -luottinen. Vartalon kärkiosa taipuu hedeputken ulkopuolella jyrkästi ylöspäin. Kärkiosa on litteä ja toiselta sivultaan karvainen. Luotti ei juurikaan erotu vartalon kärjestä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, kangasmetsä Vanamontien ja Vuokontien välisen kävelytien varrella, 15.6.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus vernus – kevätlinnunherneen kukkapohjuksessa olevan meden äärelle pääsevät normaalireittiä vain voimakkaat hyönteiset, kuten kimalaiset, jotka painavat siipien ja venhon muodostaman sulun auki samalla pölyttäen kukan. Kuvan jo ohikukkinut teriö on avattu väkisin, jolloin osa hetiöstä ja emiöstä on paljastunut. Kukassa on kymmenen hedettä, joiden palhojen tyviosa on yhteenkasvanut sikiäimen ja emin vartalon ympärille. Ponnet ovat pitkulaiset. Sikiäimen kärjessä oleva emi on yksivartaloinen ja -luottinen. Vartalon kärkiosa taipuu hedeputken ulkopuolella jyrkästi ylöspäin. Kärkiosa on litteä ja toiselta sivultaan karvainen. Luotti ei juurikaan erotu vartalon kärjestä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, kangasmetsä Vanamontien ja Vuokontien välisen kävelytien varrella, 15.6.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus vernus - kevätlinnunherneen kukkaperä on noin 1,5-3 mm pitkä. Verhiö on tyveltään torvimaisen yhdislehtinen, vastakohtainen ja jossain määrin epäsymmetrinen sekä kärjestään viisiliuskainen Se on sinipunainen tai vihreän ja punertavan kirjava sekä kaikkiaan noin 7-8 mm pitkä. Yhtenäinen torviosa on noin 4-4,5 mm pitkä ja noin 3,5-4 mm leveä. Kärkiliuskat ovat kapean kolmiomaiset, pitkäsuippuisen teräväkärkiset ja noin 1-4 mm pitkät. Kaksi ylintä liuskaa ovat lyhimmät ja kolme alinta pisimmät. Kukintoperä, tertturanka, kukkaperä ja verhiö ovat kaljut. EH, Hämeenlinna, Ruununmyllyn ja Luhtialan raja-alue, Aulangontorppa, Aulangonjärven itäpää, jyrkähkösti nousevan Käärmekallion alueen kaakkoispää, metsän ja luonnonsuojelualueen etelälaita, 28.5.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lathyrus vernus – kevätlinnunherneen kukkaperä on noin 1,5-3 mm pitkä. Verhiö on tyveltään torvimaisen yhdislehtinen, vastakohtainen ja jossain määrin epäsymmetrinen sekä kärjestään viisiliuskainen Se on sinipunainen tai vihreän ja punertavan kirjava sekä kaikkiaan noin 7-8 mm pitkä. Yhtenäinen torviosa on noin 4-4,5 mm pitkä ja noin 3,5-4 mm leveä. Kärkiliuskat ovat kapean kolmiomaiset, pitkäsuippuisen teräväkärkiset ja noin 1-4 mm pitkät. Kaksi ylintä liuskaa ovat lyhimmät ja kolme alinta pisimmät. Kukintoperä, tertturanka, kukkaperä ja verhiö ovat kaljut. EH, Hämeenlinna, Ruununmyllyn ja Luhtialan raja-alue, Aulangontorppa, Aulangonjärven itäpää, jyrkähkösti nousevan Käärmekallion alueen kaakkoispää, metsän ja luonnonsuojelualueen etelälaita, 28.5.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus vernus – kevätlinnunherne jatkaa kasvuaan vielä kauan kukinnan jälkeen ja on silloin lehtevimmillään. Kookkaiksi laajenneet ja tiheässä olevat lehdet yhteyttävät ja keräävät energiavarastoa juuristoon seuraavan kevään kukintaa varten. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, kangasmetsä Vanamontien ja Vuokontien välisen kävelytien varrella, 16.6.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus vernus - kevätlinnunherneen sikiäimestä kehittyy palkohedelmä, joka on lähes suorasivuinen mutta päästään kapean suippokärkinen, kalju ja kypsyessään ensin punaruskea. Se on täysikasvuisena tavallisesti noin 40-60 mm pitkä, pulleahko ja leveämmältä sivultaan noin 5-8 mm leveä. Sen kärjessä säilyy pitkään otana kuivunut emin vartalo. Palkojen tyvellä ovat nähtävissä yhdiskasvuisten heteiden jäänteet. A, Finström, Bastö, koilliskulma, Ekudden, tammi- ja saarnivaltainen niemi, lehtoinen rantametsikkö ja -niitty, 18.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus vernus – kevätlinnunherneen sikiäimestä kehittyy palkohedelmä, joka on lähes suorasivuinen mutta päästään kapean suippokärkinen, kalju ja kypsyessään ensin punaruskea. Se on täysikasvuisena tavallisesti noin 40-60 mm pitkä, pulleahko ja leveämmältä sivultaan noin 5-8 mm leveä. Sen kärjessä säilyy pitkään otana kuivunut emin vartalo. Palkojen tyvellä ovat nähtävissä yhdiskasvuisten heteiden jäänteet. A, Finström, Bastö, koilliskulma, Ekudden, tammi- ja saarnivaltainen niemi, lehtoinen rantametsikkö ja -niitty, 18.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus vernus - kevätlinnunherneen palot ovat lopulta ruskeat tai mustat. Niissä on useimmiten 8-14 pallomaista, ruskeaa siementä, jotka ovat läpimitaltaan noin 3 mm. Ne irtoavat palon avautuessa ja kiertyessä tiukasti pituussuunnassaan. Kuvassa oleviin, auenneisiin palonpuolikkaisiin on jäänyt pari vajaasti kehittynyttä siementä. A, Finström, Bastö, koilliskulma, Ekudden, tammi- ja saarnivaltainen niemi, metsäinen lehtoniitty, 11.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus vernus – kevätlinnunherneen palot ovat lopulta ruskeat tai mustat. Niissä on useimmiten 8-14 pallomaista, ruskeaa siementä, jotka ovat läpimitaltaan noin 3 mm. Ne irtoavat palon avautuessa ja kiertyessä tiukasti pituussuunnassaan. Kuvassa oleviin, auenneisiin palonpuolikkaisiin on jäänyt pari vajaasti kehittynyttä siementä. A, Finström, Bastö, koilliskulma, Ekudden, tammi- ja saarnivaltainen niemi, metsäinen lehtoniitty, 11.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus vernus - kevätlinnunherneen lehtilapa on parilehdykkäinen, yleensä noin 5-10 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 5-12 cm leveä. Vastakkain olevia lehdyköitä on kahdesta neljään paria. Ne ovat lähes ruodittomat, puikeat, pitkäsuippuisen teräväkärkiset ja ehytlaitaiset sekä pääsuoniltaan silposuoniset. Lehdykät ovat tavallisesti noin 30-60 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 10-30 mm leveät. V, Salo, Suomusjärvi, Lemula, Lemulanrinne, lehtometsä, luonnonsuojelualue, 31.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus vernus – kevätlinnunherneen lehtilapa on parilehdykkäinen, yleensä noin 5-10 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 5-12 cm leveä. Vastakkain olevia lehdyköitä on kahdesta neljään paria. Ne ovat lähes ruodittomat, puikeat, pitkäsuippuisen teräväkärkiset ja ehytlaitaiset sekä pääsuoniltaan silposuoniset. Lehdykät ovat tavallisesti noin 30-60 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 10-30 mm leveät. V, Salo, Suomusjärvi, Lemula, Lemulanrinne, lehtometsä, luonnonsuojelualue, 31.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus vernus - kevätlinnunherneen lehdet ovat molemmin puolin vihreät ja yleensä kaljuhkot muuten, mutta lehdyköiden reunat ovat hyvin lyhytkarvaiset. Lehden kärjessä on kärhen tilalla vain noin 2-5 mm pitkä ota, joka erottuu kuvassa kärkilehdykkäparin alemman lehdykän tyvireunan päällä. EH, Hämeenlinna, Ruununmyllyn ja Luhtialan raja-alue, Aulangontorppa, Aulangonjärven itäpää, jyrkähkösti nousevan Käärmekallion alueen kaakkoispää, metsän ja luonnonsuojelualueen etelälaita, 13.5.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus vernus – kevätlinnunherneen lehdet ovat molemmin puolin vihreät ja yleensä kaljuhkot muuten, mutta lehdyköiden reunat ovat hyvin lyhytkarvaiset. Lehden kärjessä on kärhen tilalla vain noin 2-5 mm pitkä ota, joka erottuu kuvassa kärkilehdykkäparin alemman lehdykän tyvireunan päällä. EH, Hämeenlinna, Ruununmyllyn ja Luhtialan raja-alue, Aulangontorppa, Aulangonjärven itäpää, jyrkähkösti nousevan Käärmekallion alueen kaakkoispää, metsän ja luonnonsuojelualueen etelälaita, 13.5.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus vernus - kevätlinnunherneen korvakkeet ovat kapeahkonpuikeat, suipon teräväkärkiset, ulkosivultaan tavallisesti toispuolisen keihästyviset ja yleensä noin 10-25 mm pitkät sekä leveimmältä kohtaa noin 3-8 mm leveät. Lehtiruoti on useimmiten noin 10-20 mm pitkä. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Ahvenistonharju, harjumetsärinne hyppyrimäen tyvimontun pohjoispuolella, 10.6.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus vernus – kevätlinnunherneen korvakkeet ovat kapeahkonpuikeat, suipon teräväkärkiset, ulkosivultaan tavallisesti toispuolisen keihästyviset ja yleensä noin 10-25 mm pitkät sekä leveimmältä kohtaa noin 3-8 mm leveät. Lehtiruoti on useimmiten noin 10-20 mm pitkä. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Ahvenistonharju, harjumetsärinne hyppyrimäen tyvimontun pohjoispuolella, 10.6.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus vernus - kevätlinnunherne on Suomessa alkuperäinen ja yleinen laji Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen, Uudenmaan, Etelä-Karjalan, Satakunnan ja Etelä-Hämeen eliömaakunnissa sekä harvinaisempi tai harvinainen pohjoisempana Keski-Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntiin saakka. Kasvupaikkoina ovat lähinnä lehdot, lehtoniityt, harjurinteet ja tuoreet metsät EH, Pälkäne, Äimälä, Lassila, lehtometsän laide Äimäläntien varressa, 25.5.2009. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus vernus – kevätlinnunherne on Suomessa alkuperäinen ja yleinen laji Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen, Uudenmaan, Etelä-Karjalan, Satakunnan ja Etelä-Hämeen eliömaakunnissa sekä harvinaisempi tai harvinainen pohjoisempana Keski-Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntiin saakka. Kasvupaikkoina ovat lähinnä lehdot, lehtoniityt, harjurinteet ja tuoreet metsät EH, Pälkäne, Äimälä, Lassila, lehtometsän laide Äimäläntien varressa, 25.5.2009. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto