- Lepidium densiflorum Schrad. – ratakrassi
- Lepidium L. – (suomu)krassit
- Brassicaceae – ristikukkaiskasvit
Ratakrassi, Lepidium densiflorum, on yksi- tai kaksivuotinen, pysty ja lähes hajuton ruoho, joka on tavallisesti noin 15-30 cm korkea. Pääjuuri on pysty ja kaksivuotisilla yksilöillä aika vankka. Varret ovat lähes aina yksittäin, ja niiden latvaosassa on ylöskaartuvia kukintohaaroja. Toisinaan haaroja on myös alemmissa lehtihangoissa. Varsi on liereähkö mutta matalasärmäinen, harmaanvihreä, usein tyviosastaan ruskehtava ja tiheästi hyvin lyhytkarvainen.
Aluslehdet ja alimmat varsilehdet ovat ruodilliset ja ulkokehältään lähinnä kapean vastapuikeat. Ruoti on useimmiten noin 0,5-2 cm pitkä. Lehtilapa on kärkiosaa lukuun ottamatta, ruotia kohti lyheten, pariliuskainen. Liuskat ovat erityisesti kärkiosastaan hampaiset tai kokonaan ehytlaitaiset. Lavan kärkiosa on ehyehkö ja laidoiltaan hampainen. Lehtilapa liuskoineen on yleensä noin 1,5-4 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-1,3 cm leveä. Aluslehdet ja alimmat varsilehdet kuihtuvat ja karisevat jo kukinnan alkuvaiheessa. Varsilehdet ovat kierteisesti. Alimpia lukuun ottamatta ne ovat ruodittomat, suikeat tai lähes tasasoukat, ja niiden kärkiosassa on useimmiten muutama hammas. Pituutta niillä on yleensä noin 1-5 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 0,1-0,6 cm. Kukinnan jatkuessa kohti loppuaan varsien lehtiraja nousee yhä ylemmäksi, kun lehdet jatkavat kuihtumistaan ja karisemistaan. Kaikki lehdet ovat vihreät tai harmaanvihreät ja kaljut tai erittäin lyhytkarvaiset.
Kukinto on varren ja haarojen kärjessä terttumaisesti. Terttu pitenee kukinnan edetessä jopa 10-15 cm pitkäksi. Samaan aikaan, kun tertun kärki kukkii, alemmat osat ovat jo hedelmävaiheessa. Lyhyt, kukkiva kärkiosa on hyvin tiheä ja noin 5 mm leveä. Kukat ovat tukilehdettömät. Kukkaperä on tavallisesti noin 1-2 mm pitkä. Verholehtiä on 4. Ne ovat kapeanpuikeat, kuperat, kalvolaitaiset ja yleensä karvaiset sekä vihreäsävyiset tai hyvin vaaleat. Pituutta niillä on noin 1 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 0,4-0,5 mm. Kukka ei varsinaisesti avaudu, vaan pysyy supussa ja on noin 1 mm leveä. Terälehdet puuttuvat tai niitä on ristikkäisesti 4. Niiden läsnäoloa tai puuttumista ei huomaa, koska terälehdet ovat lähes rihmamaiset ja verholehtiä huomattavasti pienemmät jääden kokonaan niiden peittoon.
Heteitä on 2 tai harvemmin 4. Palhot ovat valkoiset ja ponnet vaaleankeltaiset. Sikiäin on kehänpäällinen, 2-lokeroinen ja lähinnä pyöreä sekä litteähkö. Sen kärjessä on alle 0,1 mm pitkä vartalo. Luotti on pyöreän nappimainen, hieman vartaloa leveämpi ja kellertävä. Hedelmävaiheinen terttu on tiheä ja noin 10-12 mm leveä. Hedelmäperä on siirottava, yläpuolelta nystyinen ja alapuolelta kalju sekä yleensä noin 2-3 mm pitkä. Hedelmä on pyöreän vastapuikea ja litteä litu, joka on leveimmillään keskikohdasta hieman kärkeen päin. Se on vihreä, lopulta kellertävä ja kypsänä tavallisesti noin 2,2-2,8 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 2-2,2 mm leveä. Litu on kaljuhko ja kärkiosastaan siipipalteinen. Palteen kärjessä on pieni lovi, jossa on kuivuneen emin vartalon ja luotin muodostama ota, joka on enintään 0,2 mm pitkä ja lovea lyhyempi. Välikalvo erottaa lidun kahteen osaan, joista molemmissa on 1 siemen. Siemenet ovat soikeahkot tai hieman pisaramaiset, vaaleanruskeat ja leveyttään litteämmät sekä noin 1,5 mm pitkät. Normaali kukinta-aika on kesä-elokuu.
Ratakrassi on Suomessa uustulokas, josta on ainakin joskus tehty havainto lähes kaikista eliömaakunnista. Runsain ja vakiintunut se on etelästä päin Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan eliömaakuntien linjalle saakka. Ahvenanmaalta se tosin puuttuu. Harvinainen mutta suhteellisen vakiintunut se on lisäksi Keski-Pohjanmaan, Kainuun, Oulun Pohjanmaan ja Perä-Pohjanmaan eliömaakunnissa. Kasvupaikkoina ovat suomalaisen nimenkin mukaisesti yleisimmin rautatiet. Lajia tavataan myös mm. satamista, tien- ja kadunvarsilta, pihoilta, joutomailta ja maankäsittelyalueilta. Muissa Pohjoismaissa ratakrassi kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Ratakrassi on kotoisin Pohjois-Amerikasta ja saapunut Suomeen ilmeisesti tuontiviljan mukana 1900-luvun alussa. Tehokkaimmin se on levinnyt kuljetusten mukana rautateitä pitkin, ja edelleenkin sen löytää varmimmin rataympäristöstä. Siemeniä kehittyy tiheistä tertuista valtavasti ja ne saavat alkunsa ilmeisesti pääosin itsepölytyksen kautta. Lähes huomaamattomat kukat eivät edes avaudu ja terälehdetkin ovat pääosin surkastuneet pois. Silti sikiäin lähes heti työntyy esiin verholehtien keskeltä ja alkaa kehittyä liduksi. Lajin näyttävin osa on kynttilänjalkamaisesti haarova latvus, joka on lähes koko haarojen pituudelta tiheästi joka suuntaan siirottavien litujen ympäröimä.
(Suomu)krassien suku on tunnistamisen kannalta hankala, koska siitä on Suomessakin tavattu useita hyvin samankaltaisia lajeja, joiden määritys ei ilman lähempää tarkastelua onnistu. Ratakrassin läheisin laji on rikkakrassi, L. neglectum, jota aikaisemmin pidettiin ratakrassin alalajinakin. Rikkakrassi on hyvin harvinainen ja vakiintumaton satunnaistulokas. Sen tyviosan yläpuoliset lehdet ovat tasasoukkia ja hampaattomia. Litutertut ovat harsuhkoja ja litu on ratakrassin litua isompi, noin 3-3,5 mm pitkä. Pihakrassi, L. ruderale, on Suomessa muinaistulokas ja ratakrassin jälkeen Suomen toiseksi yleisin krassi. Se muistuttaa ratakrassia, mutta kukintohaarat eivät nouse kynttilänjalkamaisesti varren yläosasta, vaan haarovat alhaalta asti sekavasti eri suuntiin. Lidut ovat pitkulaisia ja niiden levein osa on tyvipuoliskossa. Lisäksi pihakrassi on voimakashajuinen. Ratakrassia muistuttaa myös hyvin harvinainen tulokas, virginiankrassi, L. virginicum. Sen valkoiset terälehdet ovat kuitenkin verholehtiä pitemmät, ja lidut ovat pyöreät sekä noin3-3,5 mm pitkät. Jonkinlaista samankaltaisuutta voi olla äkkiä katsoen myös kenttäkrassin, L. campestre, kanssa. Senkin kukintohaarat kohoavat varren yläosasta kynttilänjalkamaisesti. Varsilehdet ovat kuitenkin nuolityvisesti sepivät ja eriasteisesti puikeat. Litu on soikea ja malliltaan matalan kauhamainen sekä noin 5-6 mm pitkä.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle ratakrassin esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Lepidium densiflorum – ratakrassi on yksi- tai kaksivuotinen. Varsinkin kaksivuotiset yksilöt ovat vankkavartisia ja vahvajuurisia. Enimmillään niissä voi olla jopa kymmeniä kukintohaaroja. Kuvassa ovat seuralaisina mm. piharatamo, Plantago major ja oikeassa reunassa kanadankoiransilmä, Erigeron canadensis. EH, Hämeenlinna, Majalahti, Louhoksentien varren maanläjitysalue, eteläpää, 18.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lepidium densiflorum – ratakrassin lyhyt, kukkiva kärkiosa on hyvin tiheä ja noin 5 mm leveä. Kukkaperä on tavallisesti noin 1-2 mm pitkä. Kukka ei varsinaisesti avaudu, vaan pysyy supussa ja on noin 1 mm leveä. Heteitä on kaksi tai harvemmin neljä. Sikiäin on kehänpäällinen ja lähinnä pyöreän kiekkomainen. Lähes heti se työntyy esiin verholehtien keskeltä ja alkaa kehittyä liduksi. Tällöin heteet ovat vielä täysin toimintakykyisen näköisinä esillä. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, ratapihan laita Pikkujärventien päässä, 21.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lepidium densiflorum – ratakrassin kukassa on neljä verholehteä. Ne ovat kapeanpuikeat, kuperat, kalvolaitaiset ja vihreäsävyiset tai hyvin vaaleat. Pituutta niillä on noin 1 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 0,4-0,5 mm. Terälehdet puuttuvat tai niitä on ristikkäisesti neljä. Niitä ei voi huomata, koska ne ovat lähes rihmamaiset ja jäävät verholehtiä pienempinä niiden taakse piiloon. EH, Lahti, ratapiha-alue entisen tavara-aseman länsipuolella, 20.6.2010. Kuva näytteestä, copyright Hannu Kämäräinen.
Lepidium densiflorum – ratakrassin aluslehdet ja alimmat varsilehdet ovat ruodilliset ja ulkokehältään lähinnä kapean vastapuikeat. Ruoti on useimmiten noin 0,5-2 cm pitkä. Lehtilapa on kärkiosaa lukuun ottamatta, ruotia kohti lyheten, pariliuskainen. Liuskat ovat erityisesti kärkiosastaan hampaiset tai kokonaan ehytlaitaiset. Lavan kärkiosa on ehyehkö ja laidoiltaan hampainen. Lehtilapa liuskoineen on yleensä noin 1,5-4 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-1,3 cm leveä. Aluslehdet ja alimmat varsilehdet kuihtuvat ja karisevat jo kukinnan alkuvaiheessa. U, Helsinki, keskusta, Töölönlahti, lahden länsiranta n. 150 m ennen pohjoispäätä, rannan kivikkopenger kävelytien varressa, 15.6.1996. Kuva näytteestä, copyright Hannu Kämäräinen.
Lepidium densiflorum – ratakrassin varsilehdet ovat kierteisesti. Alimpia lukuun ottamatta ne ovat ruodittomat. Kukinnan jatkuessa kohti loppuaan varsien lehtiraja nousee yhä ylemmäksi, kun lehdet jatkavat kuihtumistaan ja karisemistaan. Varsi on harmaanvihreä, usein tyviosastaan ruskehtava ja tiheästi hyvin lyhytkarvainen. EH, Hämeenlinna, Majalahti, Louhoksentien varren maanläjitysalue, eteläpää, 18.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lepidium densiflorum – ratakrassin ylemmät varsilehdet ja kukintohaarojen lehdet ovat suikeat tai lähes tasasoukat. Ne ovat yleensä noin 1-5 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 0,1-0,6 cm leveät. EH, Hämeenlinna, Majalahti, Louhoksentien varren maanläjitysalue, eteläpää, 18.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lepidium densiflorum – ratakrassi on kotoisin Pohjois-Amerikasta ja saapunut Suomeen ilmeisesti tuontiviljan mukana 1900-luvun alussa. Tehokkaimmin se on levinnyt kuljetusten mukana rautateitä pitkin, ja edelleenkin sen löytää varmimmin rataympäristöstä. Muina kasvupaikkoina ovat mm. satamat, tien- ja kadunvarret, pihat, joutomaat ja maankäsittelyalueet. EH, Lahti, ratapiha-alue entisen tavara-aseman länsipuolella, 12.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lepidium densiflorum – ratakrassin kasvustot ovat toisinaan hyvinkin tiheät. Ne ovat lähes hajuttomat toisin kuin lähilajilla pihakrassilla, L. ruderale, jonka haju on voimakas ja epämiellyttävä. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, ratapihan ylittävän Viipurintien sillan kaakkoispuoli, sillan ali tulevan hiekkatien varsi ratapihan laidassa, 16.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 