- Lepidium draba L. – kynsimökrassi
- aikaisemmin Suomessa käytetty nimi Cardaria draba (L.) Desv.
- Lepidium L. – (suomu)krassit
- Brassicaceae – ristikukkaiskasvit
Kynsimökrassi, Lepidium draba, on monivuotinen, yleensä pysty ja tavallisesti noin 20-50 cm korkea ruoho, jonka juurakko on vaakatasossa levittäytyvä ja haarova. Se synnyttää juurisilmuista monivartisia ja laajojakin kasvustoja. Varsi on erityisesti latvaosastaan tiheähaarainen, nelisärmäinen ja harmaanvihreä sekä hyvin lyhytkarvainen. Latvaosa voi olla myös kalju.
Varsilehdet ovat lukuisat, ja ne ovat varrella kierteisesti. Alimmat niistä ovat ruodilliset ja yleensä kapeansoikeat tai kapean vastapuikeat. Ruoti on useimmiten noin 0,5-2 cm pitkä. Ruodillisten lehtien lapa on tavallisesti noin 1,5-5 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,7-1,5 cm leveä. Alimmat varsilehdet ovat kukinta-aikaan usein jo lakastuneet. Muut lehdet ovat ruodittomat, nuolityvisesti sepivät ja soikean pitkulaiset, kapeanpuikeat tai kapean vastapuikeat sekä lyhyesti suippokärkiset. Ne ovat yleensä noin 2-9 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 0,7-3 cm leveät. Lehdet ovat laidoiltaan harvakseen terävähampaiset ja alimmat toisinaan myös epäsäännöllisen nirhalaitaiset tai laidoiltaan lähes ehyet. Lapa on vihreä tai harmaanvihreä ja erityisesti alapuolelta tiheästi hyvin lyhytkarvainen.
Latvan kukinto-osa on tiheä ja laajan huiskilomaiseksi levittäytyvä. Kukinto on varren ja haarojen kärjessä terttumaisesti. Terttu pitenee kukinnan edetessä yleensä noin 5-10 cm pitkäksi. Samaan aikaan, kun tertun kärkiosa kukkii, alemmat osat ovat jo eriasteisesti hedelmävaiheessa. Kukat ovat tukilehdettömät. Kukkaperä on yleensä noin 4-7 mm pitkä. Verholehtiä on 4. Ne ovat lähes pitkänpyöreät, kuperat ja vihreät sekä leveästi valkoisen kalvolaitaiset. Pituutta niillä on useimmiten noin 1,5 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1-1,2 mm. Teriö on valkoinen ja tavallisesti noin 4-5 mm leveä. Terälehtiä on ristikkäisesti 4. Ne ovat vastapuikeat, pyöreäkärkiset, kapeatyviset ja yleensä noin 2,5-3,5 mm pitkät sekä leveimmältä kohtaa noin 1,2-1,6 mm leveät.
Heteitä on 6, joista 4 on pitempää ja 2 hieman lyhyempää. Palhot ovat valkoiset ja hiukan alaspäin levenevät. Ponnet ovat keltaiset tai kellanvihreät, ja ponnenpuoliskot ovat tiiviisti yhdessä. Sikiäin on kehänpäällinen, 2-lokeroinen ja lähinnä pyöreähkö sekä litteähkö. Sen kärjessä on noin 1-1,5 mm pitkä, vihreä vartalo. Luotti on kookas, pyöreän nappimainen ja kellertävä. Heteiden ja sikiäimen tyvellä on mesiäisiä. Hedelmäperä on siirottava ja yleensä noin 8-12 mm pitkä. Hedelmä on lähinnä herttamainen, leveyttään selvästi kapeampi mutta pulleahko litu, joka on kypsänä keltainen tai ruskehtava. Se on tavallisesti noin 2-4 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 3-5 mm leveä. Lidun kärjessä on lisäksi kuivuneen emin vartalon ja luotin muodostama noin 1-2 mm pitkä ota. Välikalvo erottaa lidun kahteen osaan, joista molemmissa on 1 siemen. Litu on avautumaton. Siemenet ovat soikeahkot, ruskeat ja noin 1,5-2 mm pitkät. Normaali kukinta-aika on kesä-elokuu.
Kynsimökrassi on Suomessa hyvin harvinainen uustulokas, joka alun perin lienee saapunut purjelaivojen painolastimaan mukana satamakentille. Myöhemmin tuloväylänä ovat olleet erityisesti viljakuljetukset satamiin ja edelleen viljavarastoihin ja myllyille. Nykyään se kasvaa vakiintuneena muutamin paikoin Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen ja Uudenmaan eliömaakunnissa. Yksittäisiä, vanhoja tulokashavaintoja on etelästä päin Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntiin saakka. Kasvupaikkoina ovat lähinnä laiva- ja venesatamat lähialueineen, viljavarastot ja myllyalueet, radan- ja tienvarret sekä joutomaat. Vanhoilta painolastikentiltä laji lienee jo hävinnyt. Muissa Pohjoismaissa kynsimökrassi kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Carl von Linné kuvasi kynsimökrassin alunperin Lepidium-sukuun 1753. Ranskalainen Nicaise Desvaux siirsi lajin muodostamaansa sukuun Cardaria 1815 ilmeisesti lidun morfologisten seikkojen perusteella. Johdettiinhan suvun tieteellinen nimi kreikan sydäntä tarkoittavasta sanasta kardia, joka viittaa herttamaisiin lituhedelmiin. Nykyisten DNA-pohjaisten fylogeneettisten analyysien perusteella kynsimökrassi on siirretty takaisin alkuperäiseen sukuunsa.
Kynsimökrassin medentuoksuiset kukat houkuttelevat hyvin hyönteispölyttäjiä, ja lituja kehittyykin runsaasti. Laji säilyy sitkeästi kasvupaikoillaan ja myös levittäytyy kuitenkin parhaiten vaakatasossa kasvavan ja haarovan juurakkonsa avulla. Näin laajempikin kasvustolaikku voi alun perin olla yhtä ja samaa yksilöä. Yleishabitukseltaan kynsimökrassi muistuttaa jossain määrin hyvin harvinaista isokrassia, L. latifolium. Senkin lehdet ovat isohkot ja kukinto laajahko sekä tiheäkukkainen. Kukissa ovat myös normaalisti kehittyneet, valkoiset mutta vain noin 1,5 mm pitkät terälehdet. Laji on keskimäärin kookkaampi, jopa 100 cm pitkä. Sen lidut eivät ole herttamaiset vaan soikeat. Muiden Suomessa esiintyvien krassien yleisvaikutelma on erilainen. Niiden terälehdet ovat hyvin pienet ja lähes huomaamattomat tai puuttuvat kokonaan. Näin kasvit näyttävät parhaaseen kukinta-aikaankin lähinnä vain vihreäsävyisiltä.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle kynsimökrassin esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Lepidium draba – kynsimökrassi on Suomessa hyvin harvinainen uustulokas, joka alun perin lienee saapunut purjelaivojen painolastimaan mukana satamakentille. Myöhemmin tuloväylänä ovat olleet erityisesti viljakuljetukset satamiin ja edelleen viljavarastoihin ja myllyille. Nykyään se kasvaa vakiintuneena muutamin paikoin Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen ja Uudenmaan eliömaakunnissa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä laiva- ja venesatamat lähialueineen, viljavarastot ja myllyalueet, radan- ja tienvarret sekä joutomaat. 18.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lepidium draba – kynsimökrassin kukat ovat siirottavat ja kokoonsa nähden pitkäperäiset. Kukkaperä on yleensä noin 4-7 mm pitkä. Teriö on valkoinen ja tavallisesti noin 4-5 mm leveä. 18.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lepidium draba – kynsimökrassin kukinto saa lopulta kellanruskean sävyn. Tiheän runsasvartiseksi kasvupaikaksi näyttää riittävän kapea rakokin betonivalun ja metallilevyjen välissä. Nämäkin rajalliset juurensijat laji on sitkeästi pitänyt jo vuosikausien ajan. V, Naantali, sataman viljavarastoalue, itäisimmän siilorakennuksen seinusta ajorampin kohdalla, 12.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lepidium draba – kynsimökrassin kukinnan päättyessä kukintoterttu on kasvanut yleensä noin 5-10 cm pitkäksi. 3.8.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lepidium draba – kynsimökrassin lehdet ovat yleensä noin 2-9 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 0,7-3 cm leveät. Ne ovat vihreät tai harmaanvihreät ja laidoiltaan harvakseen terävähampaiset. Varsi on nelisärmäinen, harmaanvihreä ja ainakin alaosastaan hyvin lyhytkarvainen. 3.8.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lepidium draba – kynsimökrassin medentuoksuiset kukat houkuttelevat hyvin hyönteispölyttäjiä, ja lituja kehittyykin runsaasti. Laji säilyy sitkeästi kasvupaikoillaan ja myös levittäytyy kuitenkin parhaiten vaakatasossa kasvavan ja haarovan juurakkonsa avulla. Näin laajempikin kasvustolaikku voi alun perin olla yhtä ja samaa yksilöä. 18.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 