• Lepidium latifolium L. – isokrassi
• Lepidium L. – (suomu)krassit
• Brassicaceae – ristikukkaiskasvit

Isokrassi, Lepidium latifolium, on monivuotinen, pysty ja tavallisesti noin 30-120 cm korkea ruoho, joka usein lakoaa kasvukauden aikana merituulten ja joskus aaltojenkin vaikutuksesta. Juurakko on vahva, vaakatasossa levittäytyvä, haarova ja silmuinen synnyttäen tiheitä ja laajojakin kasvustoja. Varret ovat vankat, alhaalta jopa 5-7 mm paksut, liereät ja sileät sekä kaljut ja vaaleanvihertävät tai sinertävät. Ne ovat alaosastaan haarattomat ja ylhäältä haarovat.

Alus- ja ruusukelehdet sekä alimmat varsilehdet ovat pitkähköruotiset. Niiden ruoti on usein noin 7-15 cm pitkä. Varsilehdet ovat kierteisesti, ja ruoti lyhenee latvaa kohti niin, että ylimmät lehdet ovat ruodittomat. Alus- ja ruusukelehtien sekä alempien varsilehtien lapa on ehyt, soikea – puikea, kiila-, pyöreä-, lähes suora- tai herttatyvinen ja suippo- tai pyöreähkökärkinen. Se on tavallisesti noin 10-30 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 3-16 cm leveä. Varsilehtien lapa pienenee ja kapenee latvaa kohti ja on usein noin 3-15 cm pitkä sekä leveimmältä kohtaa noin 1-5 cm leveä. Lehdet ovat paksuhkot, nahkeat, molemmin puolin vihreät ja kaljut. Alus- ja ruusukelehdet sekä alemmat varsilehdet ovat kokonaan tiheästi sahalaitaiset. Lehtien hampaisuus vähenee latvaa kohti, ja ylimmät lehdet ovat ehytlaitaiset.

Kukinto on laaja, monihaarainen ja toistamiseen haarova. Päähaarat ovat ylimpien varsilehtien hangassa. Muut haarat ovat tukilehdelliset. Uloimmat tukilehdet ovat suikeat – kapean vastapuikeat, otakärkiset ja usein noin 2-15 mm pitkät. Kukinnossa uloimpina ovat monikukkaiset, tiheät, palleromaiset ja kukkiessaan läpimitaltaan noin 8-15 mm olevat tertut. Kukat ovat tukilehdettömät. Kukkaperä on kalju ja yleensä noin 3-6 mm pitkä. Verholehtiä on 4. Ne ovat soikeahkot, pyöreäpäiset, kuperat ja vihreät – sinipunaiset sekä kalvolaitaiset ja kaljut tai karvaiset. Pituutta niillä on useimmiten noin 0,9-1,5 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 0,4-0,7 mm. Teriö on avoimimmillaan noin 4-5 mm läpimitaltaan. Valkoisia terälehtiä on ristikkäisesti 4. Ne ovat lusikkamaiset kärkiosan ollessa pyöreä tai pitkänpyöreä ja ehyt- tai lovikärkinen. Terälehden tyviosa on hyvin kapea. Pituutta terälehdillä on yleensä noin 1,8-2,5 mm, ja niiden kärkiosa on noin 0,8-1,2 mm leveä.

Heteitä on 6, joista 4 on pitempää ja 2 hieman lyhyempää. Palhot ovat valkoiset ja ponnet keltaiset. Sikiäin on kehänpäällinen, 2-lokeroinen, lähinnä soikea ja litteähkö sekä vihreä tai sinipunainen. Sen kärjessä on hyvin lyhyt, noin 0,2 mm pitkä vartalo. Luotti on pyöreän nappimainen, vähän vartaloa leveämpi ja kellertävä. Kukkaperä ei yleensä pitene hedelmävaiheessa. Hedelmä on lähinnä pyöreä tai soikeahko ja litteä litu, joka on siipipalteeton, vaihtelevasti karvainen ja vihreäsävyinen tai sinipunainen. Se on tavallisesti noin 2-2,5 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1,7-2 mm leveä. Lidun lovettomassa kärjessä on kuivuneen emin vartalon ja luotin muodostama ota, joka on noin 0,2 mm pitkä. Välikalvo erottaa lidun kahteen osaan, joista molemmissa on 1 siemen. Siemenet ovat soikeahkot, litteät, vaaleanruskeat ja matalasti nystermäiset sekä noin 1-1,5 mm pitkät. Normaali kukinta-aika on heinä-elokuu.

Isokrassi on Suomessa muinaistulokas, eli se on saapunut maahan ihmisen toiminnan avustamana ennen 1600-luvun puoltaväliä. Saapuminen on tapahtunut siemeninä tai juurakonkappaleina meriliikenteen mukana etelämpää Itämeren alueelta. Se on hyvin harvinainen Ahvenanmaan ja Varsinais-Suomen eliömaakuntien saaristossa. Ahvenanmaan Föglössä lajia kasvaa kahdella lähekkäisellä saarella ja Kemiönsaarella Örössä sekä ilmeisesti kolmella luodolla. Lisäksi laji on levinnyt joko luontaisesti tai veneilyn ja meriliikenteen myötä Uudenmaan eliömaakunnan länsireunaan, Hankoniemen rannikolle, josta se tavattiin ensimmäisen kerran 1989. Tämä kasvusto hävisi myöhemmin, mutta tällä vuosituhannella isokrassi sai uuden, tukevantuntuisen jalansijan Hangosta merenrannalta. Lajia on viime vuosikymmeninä muutaman kerran tavattu myös uustulokkaana luontaisten kasvupaikkojen ulkopuolelta pääkaupunkiseudulta ja Keski-Pohjanmaan eliömaakunnasta, Raahesta. Luontaisina kasvupaikkoina ovat lähinnä soraiset ja kivikkoiset merenrannat. Isokrassi on rauhoitettu. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa se on todettu silmälläpidettäväksi (NT). Luokitukseen ovat vaikuttaneet lähinnä suppea, pirstoutunut esiintymisalue, taantuminen ja yksilöiden määrän merkittävä väheneminen. Uhkatekijöinä ovat erityisesti avoimien alueiden sulkeutuminen, vieraslajien aiheuttamat vaikutukset ja ilmastonmuutos. Muissa Pohjoismaissa laji kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Isokrassi kasvaa usein lähellä vesirajaa. Sen vahva, vaakatasossa levittäytyvä juuristo synnyttää usein niin tiheän varsikon, että muut lajit joutuvat sen tieltä kokonaan väistymään. Tiukasti maaperään ankkuroituneen juuristonsa avulla laji kestää myös jäiden rynnistyksen ja aallokon voiman. Siemeniä kehittyy kasvustoista valtavasti, ja jäät voivat irrottaa myös yksittäisiä, silmuavia juurenkappaleita. Niin siemenet kuin juurenkappaleetkin voisivat helposti levitä veden mukana laajemmallekin. Jostain syystä laji ei ole kuitenkaan tunnetun, noin sadan vuoden esiintymishistoriansa aikana kyennyt levittäytymään löytöpaikoiltaan sopivillekaan lähisaarille tai luodoille. Muualla isokrassi on myös vanha salaatti- ja maustekasvi, jonka maussa on sekoitus sipulia, sinappia ja suolaa.

Isokrassi poikkeaa ulkomuodoltaan ja kooltaan suuresti muista krasseista, joihin sitä ei voi sekoittaa. Myöskään muissa ristikukkaiskasveissa ei ole sitä muistuttavia lajeja ehkä (mauste)piparjuuren, Armoracia rusticana, kukkivaa yleishabitusta lukuun ottamatta.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle isokrassin esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Lepidium latifolium – isokrassin parhaan kukinnan aikaan kasvustojen latvat ovat tiheästi valkopalleroiset. Kasvukauden aikana varsikot usein lakoavat merituulten ja joskus aaltojenkin vaikutuksesta. 4.8.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lepidium latifolium – isokrassin kukat ovat tukilehdettömät. Kukkaperä on kalju ja yleensä noin 3-6 mm pitkä. 4.8.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lepidium latifolium – isokrassin verholehtiä on neljä. Ne ovat soikeahkot, pyöreäpäiset, kuperat ja vihreät – sinipunaiset sekä kalvolaitaiset ja kaljut tai karvaiset. Pituutta niillä on useimmiten noin 0,9-1,5 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 0,4-0,7 mm. Teriö on avoimimmillaan noin 4-5 mm läpimitaltaan. Valkoisia terälehtiä on ristikkäisesti neljä. 4.8.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lepidium latifolium – isokrassin terälehdet ovat lusikkamaiset kärkiosan ollessa pyöreä tai pitkänpyöreä ja ehyt- tai lovikärkinen. Terälehden tyviosa on hyvin kapea. Pituutta terälehdillä on yleensä noin 1,8-2,5 mm, ja niiden kärkiosa on noin 0,8-1,2 mm leveä. Heteitä on kuusi. Palhot ovat valkoiset ja ponnet keltaiset. Sikiäin on kehänpäällinen, lähinnä soikea ja litteähkö sekä vihreä tai sinipunainen. Sen kärjessä on hyvin lyhyt, noin 0,2 mm pitkä vartalo. Luotti on pyöreän nappimainen, vähän vartaloa leveämpi ja kellertävä. 4.8.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lepidium latifolium – isokrassin kukintojen lopullinen laajuus näkyy parhaiten hedelmävaiheessa. Siemeniä kehittyy yleensä valtaisat määrät. 4.8.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lepidium latifolium – isokrassin litu on tavallisesti noin 2-2,5 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1,7-2 mm leveä. Lidun lovettomassa kärjessä on kuivuneen emin vartalon ja luotin muodostama ota, joka on noin 0,2 mm pitkä. Välikalvo erottaa lidun kahteen osaan, joista molemmissa on yksi siemen. Sauma kulkee pystysuoraan lidun leveällä sivulla. 4.8.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lepidium latifolium – isokrassin alus- ja ruusukelehdet voivat kuvan tavoin olla myös puikeat, lähes suora- tai herttatyviset, pyöreähkökärkiset ja noin 20-30 cm pitkät sekä leveimmältä kohtaa noin 8-16 cm leveät. 4.8.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lepidium latifolium – isokrassin lehdet ovat paksuhkot, nahkeat ja molemmin puolin vihreät. Alus- ja ruusukelehdet sekä alemmat varsilehdet ovat kokonaan tiheästi sahalaitaiset. Varsinkin alimmissa lehdissä hammastus on usein malliltaan epäsäännöllistä ja hampaiden keskinäinen koko vaihtelee. 4.8.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lepidium latifolium – isokrassi on Suomessa muinaistulokas, jonka saapuminen on tapahtunut siemeninä tai juurakonkappaleina meriliikenteen mukana etelämpää Itämeren alueelta. Se on hyvin harvinainen Ahvenanmaan ja Varsinais-Suomen eliömaakuntien saaristossa. Lisäksi laji on levinnyt joko luontaisesti tai veneilyn ja meriliikenteen myötä Uudenmaan eliömaakunnan länsireunaan, Hankoniemen rannikolle (kuvasarja). Lajia on viime vuosikymmeninä muutaman kerran tavattu myös uustulokkaana luontaisten kasvupaikkojen ulkopuolelta. 4.8.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto