• Lepidium neglectum Thell. – rikkakrassi
• aikaisemmin Suomessa käytetty nimi Lepidium densiflorum Schrad. subsp. neglectum (Thell.) P. Fourn.
• Lepidium L. – (suomu)krassit
• Brassicaceae – ristikukkaiskasvit

Rikkakrassi, Lepidium neglectum, on yksi- tai kaksivuotinen pysty ja lähes hajuton ruoho, joka on tavallisesti noin 15-30 cm korkea. Pääjuuri on pysty ja kaksivuotisilla yksilöillä aika vankka. Varsi on erityisesti latvaosastaan yläviistosti haarova, joskin hyvin avoimilla paikoilla myös tyviosaan voi kasvaa pitkiä, harittavia haaroja. Varsi on matalasärmäinen tai liereähkö, vihreä tai kellanvihreä ja tiheästi hyvin lyhytkarvainen.

Aluslehdet ja alimmat varsilehdet ovat ruodilliset ruodin ollessa useimmiten noin 0,5-2 cm pitkä. Lehtilapa on kärkiosaa lukuun ottamatta pariliuskainen tai liuskoja on vain muutama. Liuskat ovat ehytlaitaiset. Lehtilapa liuskoineen on yleensä noin 1,5-4 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-1 cm leveä. Aluslehdet ja alimmat varsilehdet kuihtuvat ja karisevat yleensä jo kukinnan alkuvaiheessa. Varsilehdet ovat kierteisesti. Alimpia lukuun ottamatta ne ovat ruodittomat, lähes tai aivan tasasoukat, ehytlaitaiset ja suippo- tai pyöreäpäiset. Pituutta niillä on yleensä noin 1-5 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 0,2-0,5 cm. Kukinnan jatkuessa kohti loppuaan varsien lehtiraja nousee yhä ylemmäksi, kun lehdet jatkavat kuihtumistaan ja karisemistaan. Kaikki lehdet ovat vihreät tai harmaanvihreät ja kaljut tai erittäin lyhytkarvaiset.

Kukinto on varren ja haarojen kärjessä terttumaisesti. Terttu pitenee kukinnan edetessä jopa 10-15 cm pitkäksi. Samaan aikaan, kun tertun kärki kukkii, alemmat osat ovat jo hedelmävaiheessa. Lyhyt, kukkiva kärkiosa on hyvin tiheä ja noin 5 mm leveä. Kukat ovat tukilehdettömät. Kukkaperä on tavallisesti noin 1-2 mm pitkä. Verholehtiä on 4. Ne ovat kapeanpuikeat, kuperat, kalvolaitaiset ja yleensä karvaiset sekä vihreäsävyiset tai hyvin vaaleat. Pituutta niillä on noin 1 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 0,4-0,5 mm. Kukka ei varsinaisesti avaudu, vaan pysyy supussa ja on noin 1 mm leveä. Valkoisia terälehtiä on ristikkäisesti 4. Niiden läsnäoloa ei kuitenkaan huomaa, koska ne ovat lähes surkastuneet rihmamaisen kapeiksi ja verholehtiä huomattavasti pienemmiksi jääden kokonaan niiden peittoon.

Heteitä on 2 tai harvemmin 4. Palhot ovat valkoiset ja ponnet vaaleankeltaiset. Sikiäin on kehänpäällinen, 2-lokeroinen ja lähinnä pyöreä sekä litteähkö. Sen kärjessä on alle 0,1 mm pitkä vartalo. Luotti on pyöreän nappimainen, hieman vartaloa leveämpi ja kellertävä. Hedelmävaiheinen terttu on harsuhko ja noin 13-17 mm leveä. Hedelmäperä on siirottava, yläpuolelta nystyinen ja alapuolelta kalju sekä yleensä noin 4-6 mm pitkä. Hedelmä on pyöreä ja litteä litu, joka on leveimmillään keskikohdasta. Se on vihreä, lopulta kellertävä ja kypsänä tavallisesti noin 3-3,5 mm läpimitaltaan. Litu on kaljuhko ja kärkiosastaan siipipalteinen. Palteen kärjessä on pieni lovi, jossa on kuivuneen emin vartalon ja luotin muodostama ota, joka on enintään 0,2 mm pitkä ja lovea lyhyempi. Välikalvo erottaa lidun kahteen osaan, joista molemmissa on 1 siemen. Siemenet ovat soikeahkot tai hieman pisaramaiset, vaaleanruskeat ja leveyttään litteämmät sekä noin 1,5-2 mm pitkät. Normaali kukinta-aika on kesä-elokuu.

Rikkakrassi on Suomessa lähinnä satunnaistulokas ja kotoisin Pohjois-Amerikasta. Siitä on yksittäisiä havaintoja ja keruita viime vuosikymmeniltä Etelä-Suomen eliömaakunnista ja Kainuun eliömaakunnasta. Muut Keski- ja Pohjois-Suomen harvat tiedot ovat huomattavasti vanhempia. Kasvupaikkoina ovat lähinnä rautatiet, tienvarret, joutomaakentät, puistonurmikot ja viljavarastoalueet. Muissa Pohjoismaissa rikkakrassi kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Rikkakrassin ja sen sukulaisten kukat kehittyvät säännöllisesti siemenellisiksi liduiksi pääosin itsepölytyksen kautta. Lähes huomaamattomat kukat eivät edes varsinaisesti avaudu, ja terälehdetkin ovat surkastuneet verholehtiä pienemmiksi tai puuttuvat kokonaan. Silti sikiäin lähes heti kukan ilmestyessä näkyviin työntyy esiin verholehtien keskeltä ja alkaa kehittyä liduksi.

(Suomu)krassien suku on tunnistamisen kannalta hankala, koska siitä on Suomessakin tavattu useita hyvin samankaltaisia lajeja, joiden määritys ei ilman lähempää tarkastelua onnistu. Rikkakrassin läheisin ja monin kerroin yleisempi sekä laaja-alaisempi laji on toinen pohjoisamerikkalainen uustulokas, ratakrassi, L. densiflorum. Rikkakrassia pidettiinkin pitkään ratakrassin alalajina, kunnes se taas nostettiin lajitasolle. Vieläkin se joissakin lähteissä sisällytetään ratakrassiin. Ratakrassin lituterttu on tiheämpi, ja lidut ovat pyöreän vastapuikeita sekä leveimmillään keskikohdasta hieman kärkeen päin. Lisäksi varsilehdet ovat enemmän tai vähemmän hammaslaitaiset. Toinen lähilaji, pihakrassi, L. ruderale, on Suomessa muinaistulokas ja ratakrassin jälkeen Suomen toiseksi yleisin krassi. Sen kukintohaarat eivät painotu vain yläosaan, vaan haarovat alhaalta asti sekavasti eri suuntiin. Tosin avoimilla paikoilla voi myös rikkakrassin tyviosaan kasvaa pitkiä, harittavia haaroja. Pihakrassin lidut ovat kuitenkin pitkulaisia ja niiden levein osa on tyvipuoliskossa. Lisäksi pihakrassi on voimakashajuinen. Erehdyttävästi rikkakrassia muistuttaa myös hyvin harvinainen tulokas, virginiankrassi, L. virginicum, joka ilmaisee lähtösijansa jo nimessään. Senkin lidut ovat pyöreät ja noin 3-3,5 mm halkaisijaltaan. Valkoiset terälehdet ovat kuitenkin verholehtiä pitemmät.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle rikkakrassin esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase). Kartassa rikkakrassi on edelleen sisällytetty ratakrassiin.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Lepidium neglectum – rikkakrassin kukinto on varren ja haarojen kärjessä terttumaisesti. Terttu pitenee kukinnan edetessä jopa 10-15 cm pitkäksi. Samaan aikaan, kun tertun kärki kukkii, alemmat osat ovat jo hedelmävaiheessa. 24.6.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lepidium neglectum – rikkakrassin kuvassa 1 oleva kukintotertun lyhyt, kukkiva kärkiosa on hyvin tiheä ja noin 5 mm leveä. Varsinainen litujen osuus tertusta on yleensä noin 10-15 mm leveä ja harsumpi kuin kuvassa 2 olevalla ratakrassilla. 24.6.2024. Ratakrassin kuvauspaikka: EH, Hämeenlinna, Keinusaari, ratapihan laita Pikkujärventien päässä, 21.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lepidium neglectum – rikkakrassin tyviosan yläpuoliset lehdet ovat lähes tai aivan tasasoukat, ehytlaitaiset ja suippo- tai pyöreäpäiset. Pituutta niillä on yleensä noin 1-5 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 0,2-0,5 cm. Kaikki lehdet ovat vihreät tai harmaanvihreät ja kaljut tai erittäin lyhytkarvaiset. Varsi on matalasärmäinen tai liereähkö, vihreä tai kellanvihreä ja tiheästi hyvin lyhytkarvainen. 24.6.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lepidium neglectum – rikkakrassin kasvustot ovat ratakrassin tavoin usein tiheät. Ne ovat kuitenkin, toisin kuin ratakrassilla, pienialaiset, harvinaiset ja vakiintumattomat. Rikkakrassi onkin Suomessa lähinnä satunnaistulokas. Siitä on vain yksittäisiä havaintoja ja keruita viime vuosikymmeniltä Etelä-Suomen eliömaakunnista ja Kainuun eliömaakunnasta. 24.6.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lepidium neglectum – rikkakrassin kasvupaikkoina ovat lähinnä rautatiet, tienvarret, joutomaakentät, puistonurmikot ja viljavarastoalueet. 24.6.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto