Vanamo, Linnaea borealis, on monivuotinen ja kasvutavaltaan rennon suikertava sekä ainavihanta varpu. Varret ovat haarovat ja nivelistään juurehtivat sekä tavallisesti noin 50-200 cm pitkät ja toisinaan paljon pitemmätkin. Sammalikkoa ja mättäikköä hyödyntäen ne voivat levittäytyä laajoiksikin kasvustoiksi. Varret ovat liereät, puna- tai kellanruskeat ja tiheästi lyhytkarvaiset. Suikertavista varsista nousee kukintoon päättyviä pystyversoja, jotka ovat yleensä noin 7-15 cm korkeita ja haarattomia tai haarovia. Talvehtivat lehdet ovat vaakavarsissa ja pystyversoissa vastakkain. Ruoti on noin 3-5 mm pitkä ja karvainen. Lehtilapa on lähes pyöreä tai leveänpuikea, tavallisesti noin 7-12 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 5-10 mm leveä. Sen tyvipuoli on ehytlaitainen ja tylppäpäisessä kärkipuoliskossa on yleensä 1-2 hammasparia. Lavan yläpinta on vihreä tai tummanvihreä ja karvainen. Alapinta on vaalean- tai harmaanvihreä ja kaljuhko.
Pystyversoissa on lehtiparien yläpuolella tavallisesti noin 50-80 mm pitkä kukintoperä, joka on hyvin ohut ja vihreä tai punaruskea. Kukintoperä haarautuu kahdeksi pienen, suikean ja noin 2-3 mm pitkän ylälehtiparin hangasta. Haarat ovat kukintoperän kaltaiset, yleensä noin 5-25 mm pitkät ja päättyvät suikeaan ja noin 1-1,5 mm pitkään ylälehtipariin. Tämän ylälehtiparin hangassa on kukka, jonka perä on enintään noin 1 mm pitkä. Useimmiten kukintoperä päättyy yhteen, nuokkuvaan kukkapariin. Harvoin kukkapareja voi olla kaksi allekkain. Kukan sikiäin on pyöreä tai pitkänpyöreä ja näkyvästi teriön ulkopuolella. Sen tyvellä on kaksi lehtiparia, joista alimmainen on kapea ja noin 1 mm pitkä ja ylempi lähes pyöreä ja hieman pitempi. Erityisesti ylempi lehtipari ympäröi noin 1,5 mm pitkän sikiäimen hyvin tiiviisti. Verhiö on vihreä tai punaruskehtava ja lähes tyveen saakka 5-liuskainen sekä tavallisesti noin 3 mm pitkä. Liuskat ovat kapeansuikeat ja leveimmältä kohtaa enintään 0,5 mm leveät. Kukintovarsi, haarat, ylälehdet, kukkaperä ja sikiäintä suojaavat lehdet sekä verhiö ovat tiheähkösti nystykarvaiset.
Kukka on tuoksuva ja sen teriö on kellomainen, lähes valkoinen tai vaaleanpunainen ja yhdislehtinen sekä kärjestään 5-liuskainen. Pituutta sillä on tavallisesti noin 5-9 mm ja leveyttä kärjestään noin 4-7 mm. Liuskat ovat pyöreämuotoiset, yleensä noin 2-4 mm pitkät ja noin 2-3 mm leveät. Teriön sisäpuoli on pitkä-, kähärä- ja vaaleakarvainen. Myös ulkopinnassa on lyhyempää karvoitusta. Sisäpinnassa on yleensä vaihtelevaa, kellertävää, punertavaa tai sinipunaista värikirjoa tai täpläisyyttä. Heteitä on 4, joista kaksi on pitempää ja kaksi lyhyempää. Ne ovat palhoiltaan valkoiset ja kiinnittyneet noin teriön torven puoliväliin. Pitemmät niistä yltävät noin kärkiliuskojen tyvelle saakka. Ponnet ovat kellertävät ja noin 1,5 mm pitkät. Emi on 1-vartaloinen ja -luottinen. Se on valkoinen ja ulottuu teriön kärjen tasalle tai hieman sitä ulommaksi. Vartalo on jouhimaisen ohut ja luotti on pallomainen. Hedelmä on lähes pyöreä ja tavallisesti noin 3 mm pitkä pähkylä, joka jää tiiviisti sen ympärille kietoutuneiden, nystykarvaisten ylälehtien sisään. Normaali kukinta-aika on kesä-heinäkuu.
Vanamo on alkuperäinen laji Suomessa. Se on yleinen kaikissa eliömaakunnissa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä kuivat ja tuoreet, sammaleiset kangasmetsät ja Lapissa myös tunturikoivikot, -kankaat ja -rinteet noin 950 metriin saakka merenpinnasta. Se kasvaa muissa Pohjoismaissa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Vanamo on siro ja herkänkaunis kasvi, jonka moni nostaa Suomen kauneimpien kasvien joukkoon. Sukunimensä se on saanut maailman merkittävimmältä luonnontieteilijältä, Carl von Linnéltä, jonka suosikkikasviksi sitä on sanottu. Kukkien tuoksu muistuttaa lehdokin ja syreenin tuoksua, joka houkuttelee erityisesti kukkakärpäsiä, kimalaisia ja perhosia. Vanamon rennot varret ”ratsastavat” sammalikossa upoten hiljalleen niiden sisään. Niinpä päälle päin ei useinkaan havaitse varsien todellista pituutta, joka voi toisinaan venyä useisiin metreihinkin. Laji viihtyy erityisesti vanhoissa metsissä ja kärsii metsien käsittelystä. Vielä 1900-luvun puolivälissä vanamo kuului Suomen kahdenkymmenen yleisimmän kasvin joukkoon. Kuitenkin vuosisadan loppuun mennessä kasvustojen määrä oli tippunut jo puoleen johtuen lähinnä vanhojen metsien hävittämisestä.
Linnaea borealis – vanamo on Suomessa yleinen kaikissa eliömaakunnissa. Se kasvaa lähinnä kuivissa ja tuoreissa, sammaleisissa kangasmetsissä ja Lapissa myös tunturikoivikoissa, -kankailla ja -rinteillä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounainen alarinne, tunturikoivikko, 585 m mpy, 16.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Linnaea borealis – vanamo on kasvutavaltaan rennon suikertava ja ainavihanta varpu. Varret ovat haarovat ja nivelistään juurehtivat sekä tavallisesti noin 50-200 cm pitkät. Ne voivat levittäytyä tiheiksi ja laajoiksikin kasvustoiksi. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan luoteisrinteen länsipuolinen tunturikoivikko, 555 m mpy, 16.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Linnaea borealis – vanamon suikertavista varsista nousee kukintoon päättyviä pystyversoja, jotka ovat yleensä noin 7-15 cm korkeita ja haarattomia tai haarovia. Lehtiparien yläpuolella on tavallisesti noin 5-8 cm pitkä kukintoperä, jonka kärjestä haarautuu useimmiten kaksikukkainen ja nuokkuva kukinto. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, rehevä kangasmetsä Tervaniemen ulkoilureitin varressa, Kolkanmäen ja Tervaniemen välillä, 4.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.Linnaea borealis – vanamon kukinto voi toisinaan olla myös nelikukkainen. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Kolkanmäen sivua kulkevan ulkoilureitin laitametsä, 4.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.Linnaea borealis – vanamon kukintoperä haarautuu pienen, noin 2-3 mm pitkän ja kapean ylälehtiparin hangasta. Haarat ovat yleensä noin 5-25 mm pitkät ja päättyvät noin 1-1,5 mm pitkään, kapeaan ylälehtipariin. Tämän lehtiparin hangassa on kukka, jonka perä on enintään noin 1 mm pitkä. Kukan sikiäin on pyöreä tai pitkänpyöreä. Sen tyvellä on kaksi lehtiparia, joista erityisesti ylempi, lähes pyöreä, ympäröi noin 1,5 mm pitkän sikiäimen hyvin tiiviisti. Verhiö on vihreä tai punaruskehtava ja lähes tyveen saakka viisiliuskainen sekä tavallisesti noin 3 mm pitkä. Kukintovarsi, haarat, ylälehdet, kukkaperä ja sikiäintä suojaavat lehdet sekä verhiö ovat tiheähkösti nystykarvaiset. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, rehevä kangasmetsä Tervaniemen ulkoilureitin varressa, Kolkanmäen ja Tervaniemen välillä, 2.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.Linnaea borealis – vanamon teriö on kellomainen, lähes valkoinen tai vaaleanpunainen ja yhdislehtinen. Pituutta sillä on tavallisesti noin 5-9 mm ja leveyttä kärjestään noin 4-7 mm. EH, Hämeenlinna, Majalahti, Hirsimäki, Näsiäntien ja Louhoksentien välinen metsäalue, 26.6.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.Linnaea borealis – vanamon kukkien tuoksu muistuttaa lehdokin ja syreenin tuoksua. Teriö on kärjestään viisiliuskainen. Liuskat ovat pyöreämuotoiset, yleensä noin 2-4 mm pitkät ja noin 2-3 mm leveät. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, rehevä kangasmetsä Tervaniemen ulkoilureitin varressa, Kolkanmäen ja Tervaniemen välillä, 2.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.Linnaea borealis – vanamon teriön sisäpuoli on pitkä-, kähärä- ja vaaleakarvainen. Myös ulkopinnassa on lyhyempää karvoitusta. Sisäpinnassa on yleensä vaihtelevaa, kellertävää, punertavaa tai sinipunaista värikirjoa. Emi on yksivartaloinen ja -luottinen. Se on valkoinen ja ulottuu teriön kärjen tasalle tai hieman sitä ulommaksi. Vartalo on jouhimaisen ohut ja luotti on pallomainen. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, rehevä kangasmetsä Tervaniemen ulkoilureitin varressa, Kolkanmäen ja Tervaniemen välillä, 4.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.Linnaea borealis – vanamon teriön sisäpinta voi olla laajempien väripintojen sijasta myös väripisteinen. Kukassa on neljä hedettä, joista kaksi on pitempää ja kaksi lyhyempää. Ne ovat palhoiltaan valkoiset ja kiinnittyneet noin teriön torven puoliväliin. Pitemmät niistä yltävät noin kärkiliuskojen tyvelle saakka. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, rehevä kangasmetsä Tervaniemen ulkoilureitin varressa, Kolkanmäen ja Tervaniemen välillä, 2.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.Linnaea borealis – vanamon hedelmä on lähes pyöreä ja tavallisesti noin 3 mm pitkä pähkylä, joka jää tiiviisti sen ympärille kietoutuneiden, nystykarvaisten ylälehtien sisään. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, rehevä kangasmetsä Tervaniemen ulkoilureitin varressa, Kolkanmäen ja Tervaniemen välillä, 25.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.Linnaea borealis – vanamon rennot ja suikertavat varret jäävät usein sammaleen peittoon ja huomio kiinnittyy vain vaakavarsista nouseviin, kukkiviin pystyversoihin. Kivenkyljessä riippuessaan varret näyttävät varsin koristeellisilta. Kivi- tai kalliopinnatkaan eivät aina estä lajin kasvullista levittäytymistä, sillä varret voivat joskus yltää jopa yli kymmeneen metriin. Kuten kuvan alalaidasta on nähtävillä, kiveltä riippuvien varsien kärjet ovat tavanneet jälleen metsäpohjan karikkeen ja suikertaneet sen joukkoon jatkamaan kasvuaan. EH, Hämeenlinna, Majalahti, Hirsimäki, Näsiäntien ja Louhoksentien välinen metsäalue, 3.9.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.Linnaea borealis – vanamon varret ovat liereät, puna- tai kellanruskeat ja tiheästi lyhytkarvaiset. Lehdet ovat varsissa vastakkain. Ne ovat talvehtivat. Ruoti on noin 3-5 mm pitkä ja karvainen. Lehtilapa on lähes pyöreä tai leveänpuikea, tavallisesti noin 7-12 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 5-10 mm leveä. Sen tyvipuoli on ehytlaitainen ja tylppäpäisessä kärkipuoliskossa on yleensä yksi tai kaksi hammasparia. Lavan yläpinta on vihreä tai tummanvihreä ja karvainen. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, rehevä kangasmetsä Tervaniemen ulkoilureitin varressa, Kolkanmäen ja Tervaniemen välillä, 2.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.Linnaea borealis – vanamon lehtien alapinta on vaalean- tai harmaanvihreä ja kaljuhko. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, rehevä kangasmetsä Tervaniemen ulkoilureitin varressa, Kolkanmäen ja Tervaniemen välillä, 2.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pohjolan kasvien pauloissa 