- Lobelia dortmanna L. – nuottaruoho
- Lobelia L. – lobeliat
- Campanulaceae – kellokasvit
Nuottaruoho, Lobelia dortmanna, on monivuotinen, pysty ja tavallisesti noin 30-90 cm korkea, kalju vesikasvi, joka voi syvemmässä vedessä venyä jopa 150 cm pitkäksi. Juurakko on lyhyt ja mukulamainen, ja siitä kasvaa runsas kimppu pitkiä, valkoisia ja lähes haarattomia juuria. Yksilöt ovat yksivartisia, ja varret ovat vanamaisia sekä haarattomia. Varsi on liereä, ontto ja vihreä, kellanvihreä tai punertava sekä useimmiten noin 2-4 mm paksu.
Varren tyvellä pohjassa on monilehtinen ruusuke, jonka lehdet ovat ruodittomat, tasasoukat ja vihreät. Ne ovat päältä litteät ja alta jossain määrin pyöristyneet sekä kärjestä alaspäin koukistuneet ja tylpän pyöreät. Lavassa on kaksi pitkittäissuuntaista ilmaonteloa. Lehdet ovat tavallisesti noin 20-50 mm pitkät ja noin 2-4 mm leveät. Lisäksi varressa on yleensä muutama pieni, tasasoukka lehti, joka on useimmiten noin 2-7 mm pitkä ja noin 1 mm leveä.
Kukkivan kasvin latva nousee veden pinnan yläpuolelle. Kukinto on harsu terttu, jossa on yleensä 5-8 kukkaa, jotka ovat nuokkuvat tai sivulle siirottavat. Pitenevän tertun kärkeen puhkeaa uusia kukkia samaan aikaan, kun alimmat ovat jo täysin ohikukkineet. Kukat ovat pienten tukilehtien hangassa. Tukilehti on tasasoukka tai kapeanpuikea, pyöreähkökärkinen ja noin 2-3 mm pitkä sekä leveimmältä kohtaa noin 1-1,5 mm leveä. Kukkaperä on ohut ja useimmiten noin 3-6 mm pitkä. Kehänalaisen sikiäimen sisältävä kukkapohjus on vastakartiomainen, vihreä ja noin 3-4 mm pitkä. Se alkaa heti kukinnan jälkeen laajeta. Verholehtiä on 5, ja ne ovat tasasoukat tai hieman kärkeä kohti kapenevat, pyöreäpäiset, leveäväliset ja vihreät sekä noin 1-1,5 mm pitkät ja noin 0,5-0,8 mm leveät.
Teriö on vaaleansininen tai valkoinen, yhdislehtinen ja vastakohtaisesti 2-huulinen sekä tavallisesti noin 10-15 mm pitkä. Sen tyviosa on torvimainen mutta yläsivultaan avoin lähes tyveen asti ja noin 6-8 mm pitkä. Ylähuuli on 2-liuskainen. Liuskat ovat kapeat, ylöspäin suuntautuneet ja useimmiten noin 4-5 mm pitkät sekä noin 0,5-0,8 mm leveät. Alahuuli on 3-liuskainen. Liuskat ovat kutakuinkin torven suuntaiset, soikeansuikeat ja suippo- tai pyöreähkökärkiset sekä yleensä noin 5-8 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-3 mm leveät. Heteitä on 5. Ne ovat noin 7-8 mm pitkät ja ponsistaan sekä palhon kärkiosastaan yhteenkasvaneet. Ponnet ovat nielun suulle yltävät, kapeat ja kärjestään tai selästään karvaiset. Niiden osuus heteiden pituudesta on noin 2 mm. Emin tanakka vartalo on luotteineen noin 4-7 mm pitkä ja jää teriön nielun sisäpuolelle. Luotti on nuppimainen ja heikosti 2-liuskainen. Kukkapohjuksesta paisuva kota on 2-lokeroinen, lähes lieriömäinen, tyveltään kartiomainen ja kärjestään pyöreähkö sekä hieman litteä. Se on vihreä tai kellanruskea ja tavallisesti noin 7-10 mm pitkä sekä noin 4-5 mm leveä ja avautuu kärkisaumoistaan. Kodan kärkeen yltämättömät verholehdet säilyvät kodassa avautumiseen saakka. Siemenet ovat pitkulaiset, ruskeat ja nystermäpintaiset sekä noin 0,8 mm pitkät. Normaali kukinta-aika on kesä-elokuu.
Nuottaruoho on Suomessa alkuperäinen laji. Sen esiintymisalue yltää etelästä päin Perä-Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakuntiin. Se on yleinen tai suhteellisen yleinen sopivilla kasvupaikoilla lähes koko esiintymisalueellaan. Kasvupaikkoina ovat lähinnä karut, kirkasvetiset järvet ja erityisesti niiden hiekka- ja sorapohjaiset rantavedet noin 20 cm:n syvyydestä lähes 1,5 metriin saakka. Lisäksi laji voi kasvaa kukkimattomana uposkasvina jopa 3 metrin syvyydessä. Harvemmin nuottaruohon voi tavata myös hitaasti virtaavista vesistä ja jokisuiden vähäsuolaisesta murtovedestä. Muissa Pohjoismaissa laji kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa sekä Tanskan Färsaarilla.
Nuottaruoho menestyy vain kirkasvetisissä vesistöissä, koska sen pohjassa kasvava, vihreä lehtiruusuke tarvitsee riittävästi auringonvaloa yhteyttämistä varten. Kirkkaan veden läpi auringon valoenergia riittää kasville, jotta se kykenee tuottamaan hiilidioksidista ja vedestä happea ja kasvuun tarvittavaa sokeria, glukoosia. Rehevöityminen samentaa vesiä samalla leikaten valoenergiaa ja lisääntyvä, lahoava kasvimassa hautaa ruusukkeet alleen, jolloin nuottaruoho vääjäämättä häviää. Laji varmistaa siementuotantonsa sataprosenttisesti, sillä kukissa tapahtuu itsepölytys jo ennen niiden avautumista. Kukissa käy kyllä hyönteisiäkin, ainakin satunnaisesti, mutta niiden vierailuilla ei ole vaikutusta pölytystulokseen. Itsepölytyksen ansiosta lähes kaikki kukat kehittyvät kotavaiheeseen saakka.
Kellokasveihin kuuluva nuottaruoho on sukunsa ainoa luonnonkasvi Pohjoismaissa, eikä sitä ulkonäkönsä ja kasvupaikkansa vuoksi sekoita muihin lajeihin.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle nuottaruohon esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Lobelia dortmanna – nuottaruohon teriön torvimainen tyviosa on yläsivultaan lähes koko pituudeltaan avoin. Näytekuvassa prässäys on levittänyt ”aukileen” niin, että heteet ovat tulleet näkyviin. Viisi hedettä ovat noin 7-8 mm pitkät ja ponsistaan sekä palhon kärkiosastaan yhteenkasvaneet. Ponnet ovat kapeat ja kärjestään tai selästään karvaiset. Niiden osuus heteiden pituudesta on noin 2 mm. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Alajärvi, Tervaniemen tyvellä olevan vene- ja uimarannan välinen, vajaan metrin syvyinen rantavesi, 10.8.1985. Kuva näytteestä, copyright Hannu Kämäräinen.
Lobelia dortmanna – nuottaruohon kukkapohjuksesta paisuva kota on lähes lieriömäinen, tyveltään kartiomainen ja kärjestään pyöreähkö. Se on tavallisesti noin 7-10 mm pitkä ja noin 4-5 mm leveä sekä avautuu kärkisaumoistaan. Verholehdet säilyvät kodassa avautumiseen saakka. Kodan kärjessä viipyilee myös emin tanakka vartalo, joka on luotteineen noin 4-7 mm pitkä. Luotti on nuppimainen ja heikosti kaksiliuskainen. 26.7.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lobelia dortmanna – nuottaruoho menestyy vain kirkasvetisissä vesistöissä, joissa pohjaan saakka yltävä auringon valoenergia riittää yhteyttämisen ylläpitoon. Rehevöityminen samentaa vesiä samalla leikaten valoenergiaa, ja lisääntyvä, lahoava kasvimassa hautaa ruusukkeet alleen, jolloin nuottaruoho vääjäämättä häviää vesistöstä. Kasvupaikkoina ovat lähinnä karut, kirkasvetiset järvet ja erityisesti niiden hiekka- ja sorapohjaiset rantavedet. Harvemmin nuottaruohon voi tavata myös hitaasti virtaavista vesistä ja jokisuiden vähäsuolaisesta murtovedestä. 28.6.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lobelia dortmanna – nuottaruoho on Suomessa alkuperäinen laji. Sen esiintymisalue yltää etelästä päin Perä-Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakuntiin. Se on yleinen tai suhteellisen yleinen sopivilla kasvupaikoilla lähes koko esiintymisalueellaan. 28.6.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 