• Lonicera involucrata (Richardson) Banks ex Spreng. – kehtokuusama
• Lonicera L. – (tuoksu)kuusamat
• Caprifoliaceae – kuusamakasvit

Kehtokuusama, Lonicera involucrata, on tavallisesti noin 1,5-3 m korkea, pysty ja kaareva- tai harittavahaarainen pensas, jonka varret, päähaarat ja vanhemmat oksat ovat harmaat tai harmaanruskeat ja täyteiset. Vanhat varret ja haarat ovat liuskoina hilseilevät. Nuoret oksat ja edellisen vuoden vuosikasvaimet ovat pitkät, vaaleanruskehtavat ja nelikulmaiset. Kuluvan vuoden vuosikasvaimet ovat oksissa yksittäin tai kaksittain. Ne ovat lähes nelikulmaiset, vihreät ja kaljut tai vaihtelevasti hapsi- ja nystykarvaiset. Vuosikasvaimet ruskistuvat loppuvuoteen mennessä.

Uusien vuosiversojen silmut ovat suipoksi kärjeksi kapenevat, monisuomuiset, ruskeat ja lyhyen nystykarvaiset sekä harvakseen hapsikarvaiset ja noin 5-8 mm pitkät. Lehdet ovat ruodilliset, korvakkeettomat ja vuosikasvaimissa vastakkain tai toisinaan kolmittain. Lehtiruoti on yleensä noin 8-10 mm pitkä, vaihtelevasti hapsikarvainen ja lyhyen nystykarvainen. Lehtilapa on sulkasuoninen, ohut, ehyt ja lähinnä soikea, soikean pitkulainen tai vastapuikea sekä suippo- tai nipukkakärkinen ja leveän kiilatyvinen. Lehtilaita on ehyt, litteä ja lyhytkarvainen. Lapa on yläpuolelta vihreä ja kalju sekä alapuolelta vihreä tai harmaanvihreä, vaihtelevasti lyhyen nystykarvainen ja erityisesti suonistaan hapsikarvainen. Se on tavallisesti noin 5-12 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 2-5 cm leveä.

Kukat ovat kaksineuvoiset. Ne ovat vuosikasvainten lehtihangoissa pareittain. Niillä on yhteinen kukintoperä, joka on kalju tai niukasti hapsi- ja nystykarvainen sekä yleensä noin 40-60 mm pitkä. Kukkaparin tyvellä on tieteellisen ja suomalaisen nimen mukaisesti kehtomainen tuki- ja ylälehtikiehkura. Alimpana on 2 vastakkaista, leveänpuikeaa, ruoditonta ja suippokärkistä sekä kourua tukilehteä, jotka ovat noin 10-20 mm pitkät ja noin 10-15 mm leveät. Ne ovat kukintavaiheessa vihreät sekä hapsi- ja nystykarvaiset. Lisäksi välittömästi kukkaparin tyvellä on 4 pyöreämuotoista, vihreää, hapsikarvaista ja ruskeanuppisen nystykarvaista esilehteä, jotka ovat noin 5-7 mm pitkät ja noin 5-6 mm leveät sekä pareittain alaosastaan hieman yhteenkasvaneet. Tuki- ja esilehdet muuttuvat hedelmävaiheeseen mennessä punaisiksi. Kukkaparin kukkapohjukset ovat pitkänpyöreät, vihreät, kaljuhkot tai hieman nystykarvaiset ja noin 2,5-3 mm pitkät sekä noin 2 mm leveät. Ne ovat tyveltään hieman yhdiskasvuiset ja jäävät kukintavaiheessa esilehtiparien taakse piiloon. Kukkapohjuksen kärjessä on lähes huomaamaton, noin 0,3-0,6 mm pitkä ja 5-hampainen verhiö.

Teriö on yhdislehtinen, torvimainen, keltainen ja kärjestään matalasti 5-liuskainen. Se on hapsi- ja nystykarvainen, tavallisesti noin 10-20 mm pitkä ja liuskakärjestään noin 6-7 mm leveä. Torvi on noin 3-4 mm paksu, ja sen ulkosivun tyvellä on mesiäispullistuma. Kärkiliuskat ovat pyöreä- tai tylpän suippopäiset, noin 2-3 mm pitkät ja noin 1,5-2 mm leveät. Teriön torveen kiinnittyneitä heteitä on 5, ja niiden keltaiset palhot yltävät ponsineen noin teriön kärjen tasolle. Ponnet ovat lähes tasasoukat, keltaiset ja noin 2-2,5 mm pitkät. Sikiäin on kehänalainen ja kukkapohjuksen sisäinen. Sen kärjessä olevan emin vartalo on keltainen ja yltää noin 1-3 mm teriön liuskojen yläpuolelle. Luotti on nuppimainen, vihertävä tai kellanvihreä ja halkaisijaltaan noin 1 mm.

Hedelmä on kukkapohjuksesta paisuva marja, joka on lähes pallomainen, aluksi vihreä ja kypsänä kiiltävän musta sekä tavallisesti noin 6-10 mm läpimitaltaan. Marjat ovat kukkien tavoin pareittain ja tyveltään yleensä paisuneen yhdiskasvuiset. Ne ovat ihmisravinnoksi kelpaamattomat ja jossain määrin myrkylliset. Siemeniä on runsaasti, ja ne ovat pyöreähköt tai pitkänpyöreät, ruskehtavat ja noin 2-3 mm läpimitaltaan. Normaali kukinta-aika on toukokuun loppupuolelta kesäkuulle.

Kehtokuusama on kotoisin Pohjois-Amerikasta. Sitä on tuotu koristekasviksi Eurooppaan ja myös Suomeen. Suomessa se menestyy etelästä ainakin keskiosiin saakka (vyöhykkeet I-V). Laji on muutamin paikoin levinnyt asutuksen lähiluontoon ja onnistunut ainakin kuvasarjan kasvupaikalla myös kotiutumaan sinne (vanhin havainto Kasviatlaksessa 1973). Kaikkiaan varmoja havaintoja on 2026 mennessä kuudesta eliömaakunnasta (Varsinais-Suomi, Uusimaa, Satakunta, Etelä-Häme, Keski-Pohjanmaa ja Pohjois-Karjala). Alkuperäisellä levinneisyysalueella lajista esiintyy myös muunnos var. ledebourii, jonka teriöt ovat osittain tai kokonaan punaiset tai kellanpunaiset ja lehdet paksut ja nahkeat. Mainoskuvista päätellen muunnosta saattaa olla myynnissä myös suomalaisilla taimitarhoilla, mutta sen luontoon villiytymisestä ei ole mitään tietoa. Kehtokuusaman karkulaiskasvupaikkoina ovat lähinnä kosteat, lehtoiset ranta- ym. metsät, metsänlaiteet, metsittyvät niityt ja pellot, asutuksen laiteet ja joutomaat sekä maankäsittelyalueet. Laji kasvaa karkulaisena muissa Pohjoismaissa Ruotsissa ja Norjassa.

Kehtokuusaman pölytys onnistuu riittävän pitkän imukärsän omaavilta perhosilta ja pistiäisiltä, jotka yltävät teriön torven tyvessä olevaan mesipullistumaan. Alkuperäisalueellaan Pohjois-Amerikassa lajia pölyttävät myös kolibrit. Suomessa kehtokuusamaa levittävät luonnonympäristöön marjalinnut. Juurensijan saatuaan laji voi lisätä elinpiiriään kasvullisesti vesojen avulla. Koristekasvikäyttö ei ole kovin yleistä, joten luontoon leviäminenkin on ollut vähäistä. Tämän vuoksi kehtokuusamaa ei ole noteerattu haitalliseksi vieraslajiksi.

Maailmanlaajuisesti suvun lajeja on Catalogue of Lifen (2026) mukaan noin 170, minkä lisäksi on toistakymmentä risteymäpohjaista taksonia. Euroopassa luonnonvaraisia lajeja on Euro+Med Plantbasen (2026) mukaan noin 25, joista valtaosa on hyvin pienialaisia. Lisäksi on suurehko joukko kehtokuusaman tavoin muualta tuotuja lajeja, jotka ovat karanneet istutuksista myös luontoon. Suomessa kasvaa kaksi luontaista kuusamalajia, lehtokuusama, L. xylosteum ja sinikuusama, L. caerulea.  Lehtokuusaman luontainen esiintymisalue yltää etelästä päin Kainuun, Oulun Pohjanmaan ja Perä-Pohjanmaan eliömaakuntiin saakka. Sen kukkaparin tyvellä ei ole laajan kehtomaista tuki- ja ylälehtikiehkuraa. Teriö on selvästi kaksihuulinen ylähuulen ollessa pysty ja matalasti neliliuskainen sekä alahuulen jyrkästi alaspäin suuntautunut ja liuskaton. Marjat ovat kiiltävän punaiset. Sinikuusama on rauhoitettu ja hyvin harvinainen Koillismaan ja Perä-Pohjanmaan eliömaakunnissa. Se on lisäksi suosittu koristepensas, josta on karkulaishavaintoja Ahvenanmaata ja pohjoisinta Suomea lukuun ottamatta kaikista muista eliömaakunnista. Sinikuusamankaan kukkaparin tyvellä ei ole laajan kehtomaista tuki- ja ylälehtikiehkuraa. Teriö on kapean kellomainen ja valkoinen tai kellanvalkoinen. Kukkaparilla on yksi täysin yhteenkasvettunut kukkapohjus. Marja on pitkulainen, kypsänä sininen ja vahapeitteinen sekä tavallisesti noin 13-16 mm pitkä.

Suomessa käytetään kehtokuusaman ohella myös muita muualta tuotuja kuusamalajeja koristekasveina, ja muutamat niistä ovat jossain määrin villiytyneet myös luontoon. Tällaisia ovat ainakin rusokuusama, L. tatarica, tuoksuköynnöskuusama, L. caprifolium ja ruotsinköynnöskuusama, L. periclymenum. Rusokuusaman teriö on punainen tai vaaleanpunainen, ja sen noin 10-15 mm pitkät teriön liuskat siirottavat lähes säteittäisesti sivulle päin. Marja on punainen tai kellanpunainen. Tuoksuköynnöskuusama ja ruotsinköynnöskuusama ovat nimensä mukaisesti köynnöskasveja. Niiden kukinto ei ole lehtihankainen, vaan se on monikukkaisena ryhmittynyt verson kärkeen.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle kehtokuusaman esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Lonicera involucrata – kehtokuusaman varret, päähaarat ja vanhemmat oksat ovat harmaat tai harmaanruskeat ja täyteiset. Vanhat varret ja haarat ovat liuskoina hilseilevät. 9.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lonicera involucrata – kehtokuusama ei ole alunperin suomalainen eikä eurooppalainenkaan laji, vaan on kotoisin Pohjois-Amerikasta, josta se on tuotu koristekasviksi Eurooppaan ja myös Suomeen. Alkuperäisalueellaan se kasvaa merenpinnasta aina 2 900 metriin saakka ja viihtyy mm. kosteapohjaisissa metsissä sekä kosteikkojen laitamilla. Kuvasarjan karkulaiskasvupaikallaan, Glimsinjoen luonnonsuojelualueella, se tuntee elinympäristönsä varmasti hyvin ”kotoisaksi”. 9.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lonicera involucrata – kehtokuusaman lehdet ovat ruodilliset ja vuosikasvaimissa vastakkain tai toisinaan, kuten kuvassa, kolmittain. Lehtiruoti on yleensä noin 8-10 mm pitkä. Kukat ovat lehtihangoissa vastakkain tai harvoin kolmittain. 9.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lonicera involucrata – kehtokuusaman kukat ovat pareittain. Niillä on yhteinen kukintoperä, joka on yleensä noin 40-60 mm pitkä, kalju tai niukasti hapsi- ja nystykarvainen. 9.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lonicera involucrata – kehtokuusaman teriöiden varistua kukkapohjukset ja esilehdet näkyvät paremmin. Kukkapohjukset ovat pitkänpyöreät, vihreät, kaljuhkot tai hieman nystykarvaiset ja noin 2,5-3 mm pitkät sekä noin 2 mm leveät. Esilehdet ovat pyöreämuotoiset, vihreät, hapsikarvaiset ja ruskeanuppisen nystykarvaiset. Ne ovat noin 5-7 mm pitkät ja noin 5-6 mm leveät sekä pareittain alaosastaan hieman yhteenkasvaneet. 9.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lonicera involucrata – kehtokuusaman marja on lähes pallomainen, kypsänä kiiltävän musta ja tavallisesti noin 6-10 mm läpimitaltaan. Se on ihmisravinnoksi kelpaamaton ja jossain määrin myrkyllinen mutta kelpaava linnuille, jotka levittävät lajia uusille kasvupaikoille. Kuvassa on nähtävissä toisen marjan hedelmöittymättä jäänyt ja kuivuva kukkapohjus. Sen kärjessä erottuu kukan verhiö, joka on kukintavaiheessa näkymätön ja vain noin 0,3-0,6 mm pitkä sekä viisihampainen. 25.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lonicera involucrata – kehtokuusaman lehtilapa on ohut, ehyt ja lähinnä soikea, soikean pitkulainen tai vastapuikea sekä suippo- tai nipukkakärkinen ja leveän kiilatyvinen. Se on yläpuolelta vihreä ja kalju sekä tavallisesti noin 5-12 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 2-5 cm leveä. 9.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lonicera involucrata – kehtokuusaman lehtilapa on sulkasuoninen sekä laidoiltaan ehyt, litteä ja lyhytkarvainen. Lapa on alapuolelta vihreä tai harmaanvihreä, vaihtelevasti lyhyen nystykarvainen ja erityisesti suonistaan hapsikarvainen. 9.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lonicera involucrata – kehtokuusama on Suomessa ainakin vielä harvinainen koristekasvikarkulainen, josta on varmoja havaintoja 2026 mennessä kuudesta eliömaakunnasta (Varsinais-Suomi, Uusimaa, Satakunta, Etelä-Häme, Keski-Pohjanmaa ja Pohjois-Karjala). Karkulaiskasvupaikkoina ovat lähinnä kosteat, lehtoiset ranta- ym. metsät, metsänlaiteet, metsittyvät niityt ja pellot, asutuksen laiteet ja joutomaat sekä maankäsittelyalueet. 9.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto