• Lonicera xylosteum L. – lehtokuusama
• Lonicera L. – (tuoksu)kuusamat
• Caprifoliaceae – kuusamakasvit

Lehtokuusama, Lonicera xylosteum, on tavallisesti noin 1-2 m korkea, harittavahaarainen ja yleensä tuuhea pensas, jonka varret, päähaarat ja oksat ovat harmaat tai ruskehtavanharmaat, hieman hilseilevät, kaljut ja ontot. Haarat ja vuosikasvaimet ovat varsissa ja oksissa vastakkain. Vuosikasvaimet ovat aluksi vihertävät, viininpunaiset tai punaruskeat ja siirottavakarvaiset sekä lyhyen nystykarvaiset. Ne harmaantuvat loppuvuoteen mennessä.

Uusien vuosiversojen silmut ovat suipoksi kärjeksi kapenevat, monisuomuiset, harmaanruskeat ja lyhytkarvaiset sekä aluksi noin 2-3 mm ja seuraavana keväänä noin 5-7 mm pitkät. Lehdet ovat ruodilliset, korvakkeettomat ja vuosikasvaimissa vastakkain. Lehtiruoti on yleensä noin 6-10 mm pitkä, tiheästi siirottavakarvainen ja nystykarvainen. Lehtilapa on sulkasuoninen, pehmeä, ehyt ja lähinnä soikea tai puikeahko sekä suippo- tai pyöreähkökärkinen ja leveän kiilatyvinen. Lehtilaita on ehyt ja litteä tai hieman alaspäin kiertynyt. Lapa on yläpuolelta vihreä tai sinivihreä ja alapuolelta harmaan- tai sinertävänvihreä sekä molemmin puolin karvainen ja nystykarvainen. Alapinnan karvoitus on yläpuolta tiheämpää. Lehtilapa on tavallisesti noin 3-7 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-4 cm leveä.

Kukat ovat kaksineuvoiset. Ne ovat vuosikasvainten lehtihangoissa pareittain. Niiden yhteinen kukintoperä on karvainen ja nystykarvainen sekä yleensä noin 6-12 mm pitkä. Kukkaparin tyvellä on 2 vastakkaista, rihmamaisen kapeaa tukilehteä, jotka ovat noin 1,5-2 mm pitkät. Lisäksi tyvellä on 4 pyöreämuotoista esilehteä, jotka ovat noin 1-1,5 mm pitkät ja pareittain alaosastaan hieman yhteenkasvaneet. Tuki- ja esilehdet ovat vihreät sekä jossain määrin karvaiset ja nystykarvaiset. Kukkaparin kukkapohjukset ovat pitkänpyöreät, vihreät, nystykarvaiset ja noin 2 mm pitkät sekä noin 1,5 mm leveät. Ne ovat tyveltään hieman yhdiskasvuiset. Kukkapohjuksen kärjessä on lähes huomaamaton verhiö, joka on noin 0,3-0,6 mm pitkä ja päästään 5-hampainen.

Teriö on yhdislehtinen, vastakohtainen, 2-huulinen ja valkoinen, kellanvalkoinen tai keltainen. Se on ulko- ja sisäpinnaltaan karvainen ja tavallisesti noin 10-15 mm pitkä. Torven osuus pituudesta on noin 4-5 mm. Sen etupuolella on mesiäispullistuma. Ylähuuli on pysty, lähes suora, noin 7-10 mm pitkä ja kärkiosastaan noin 6-8 mm leveä. Ylähuulen kärki on matalasti 4-liuskainen. Liuskat ovat pyöreäpäiset, noin 1,5-2,5 mm pitkät ja lähes pituutensa levyiset. Alahuuli on voimakkaasti alaspäin suuntautunut, liuskaton, noin 6-9 mm pitkä ja kärkiosastaan noin 2-3 mm leveä. Teriön torveen kiinnittyneitä heteitä on 5, ja ne ovat noin 8-12 mm pitkät pisimpien yltäessä noin ylähuulen liuskojen tyvelle saakka. Palhot ovat valkoiset tai kellanvalkoiset ja karvaiset. Ponnet ovat lähes tasasoukat, keltaiset, ja niiden osuus heteiden pituudesta on noin 2-2,5 mm. Sikiäin on kehänalainen ja kukkapohjuksen sisäinen. Sen kärjessä on yksi emi, jonka vartalo on valkoinen tai kellanvalkoinen, karvainen ja noin 7-10 mm pitkä. Luotti on nuppimainen, keltainen ja halkaisijaltaan noin 1 mm.

Hedelmä on kukkapohjuksesta paisuva marja, joka on lähes pallomainen, aluksi vihreä ja kypsänä kiiltävän punainen sekä tavallisesti noin 3-4 mm läpimitaltaan. Marjat ovat kukkien tavoin pareittain ja tyveltään yhdiskasvuiset. Ne ovat myrkylliset. Siemenet ovat pyöreät mutta litteät, punertavat ja leveämmältä sivultaan noin 3 mm läpimitaltaan. Normaali kukinta-aika on toukokuun loppupuolelta kesäkuulle.

Lehtokuusama on Suomessa alkuperäinen ja sen luontainen esiintymisalue yltää etelästä päin Kainuun, Oulun Pohjanmaan ja Perä-Pohjanmaan eliömaakuntiin saakka. Laji on sopivilla kasvupaikoilla yleinen tai yleisehkö Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan eliömaakuntien väliselle linjalle saakka ja harvinainen pohjoisempana. Kasvupaikkoina ovat lähinnä lehdot, lehtomaiset metsärinteet ja metsänreunat, lehtokorpilaiteet sekä Lounais-Suomen saaristossa ja Ahvenanmaalla myös kallioketojen reunat, rantakallioiden laiteet ja kivikkoiset katajikkorinteet. Lajia käytetään jossain määrin myös koristekasvina, ja se voi villiytyä istutuksista asutuksen lähiympäristöön. Lehtokuusama kasvaa muissa Pohjoismaissa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Lehtokuusaman pölytys onnistuu parhaiten pistiäisiltä ja perhosilta, joiden imukärsä yltää teriön torvessa olevaan mesiäiseen. Marjat ovat karvaanmakuisia ja sisältävät mm. myrkyllistä ksylosteiinia, johon tieteellinen lajinimikin viittaa. Marjojen syönti ärsyttää ruoansulatuskanavaa ja voi myrkytysoireina aiheuttaa oksentelua, hengitysvaikeuksia ja sydämen rytmihäiriöitä. Marjojen karvauden vuoksi lapsetkin korkeintaan maistavat niitä, joten vaaraa ei yleensä pääse syntymään. Linnut puolestaan voivat syödä marjoja vaivatta ja samalla levittävät lajia uusille kasvupaikoille.

Maailmanlaajuisesti suvun lajeja on Catalogue of Lifen (2026) mukaan noin 170, minkä lisäksi on toistakymmentä risteymäpohjaista taksonia. Euroopassa luonnonvaraisia lajeja on Euro+Med Plantbasen (2026) mukaan noin 25, joista valtaosa on hyvin pienialaisia. Lisäksi on suurehko joukko muualta tuotuja lajeja, jotka ovat karanneet istutuksista myös luontoon. Suomessa kasvaa lehtokuusaman lisäksi vain yksi luontainen kuusamalaji, sinikuusama, L. caerulea.  Se on rauhoitettu ja hyvin harvinainen Perä-Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakunnissa. Laji on lisäksi suosittu koristepensas, josta on karkulaishavaintoja Ahvenanmaata ja pohjoisinta Suomea lukuun ottamatta kaikista muista eliömaakunnista. Sinikuusaman teriö on kapean kellomainen ja lähes säteittäinen sekä marja tummansininen.

Suomessa käytetään myös muualta tuotuja kuusamalajeja koristekasveina, ja muutamat niistä ovat jossain määrin villiytyneet myös luontoon. Tällaisia ovat ainakin rusokuusama, L. tatarica, kehtokuusama, L. involucrata, tuoksuköynnöskuusama, L. caprifolium ja ruotsinköynnöskuusama, L. periclymenum. Rusokuusaman teriö on punainen tai vaaleanpunainen, ja sen liuskat siirottavat lähes säteittäisesti sivulle päin. Marja on punainen tai kellanpunainen. Kehtokuusaman kukkaparin tyvellä olevat tuki- ja esilehdet ovat kehtomaisen kookkaat, leveät ja noin 10-20 mm pitkät. Teriö on 10-20 mm pitkä, keltainen, torvimainen ja vain kärjestään liuskainen. Marja on musta. Tuoksuköynnöskuusama ja ruotsinköynnöskuusama ovat nimensä mukaisesti köynnöskasveja. Niiden kukinto ei ole lehtihankainen, vaan sen on monikukkaisena keskittynyt verson kärkeen.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle lehtokuusaman esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Lonicera xylosteum – lehtokuusama on yleensä noin 1-2 m korkea pensas. Kuvassa sen seuralaisina ovat mm. (koti)kataja, Juniperus communis, (koti)pihlaja, Sorbus aucuparia ja kevätesikko, Primula veris. A, Lemland, eteläpää, Björkö, Herröskatanin luonnonsuojelualue, eteläosan kallioketoalueen laide, 30.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lonicera xylosteum – lehtokuusama on harittavahaarainen ja yleensä tuuhea peittäen kasvualansa parhaimmillaan täysin. Normaali kukinta-aika on toukokuun loppupuolelta kesäkuulle. A, Lemland, eteläpää, Björkö, Herröskatanin luonnonsuojelualue, eteläosan kallioketoalueen laide, 30.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lonicera xylosteum – lehtokuusama on metsän varjossa kasvaessaan harvahaaraisempi. Varret, päähaarat ja oksat ovat harmaat tai ruskehtavanharmaat ja ontot. Haarat ovat varsissa vastakkain. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Viisari, Kahtoilammentien varressa olevan metsikön reunama, 1.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lonicera xylosteum – lehtokuusaman vuosikasvaimet ovat aluksi vihertävät, viininpunaiset tai punaruskeat ja ne harmaantuvat loppuvuoteen mennessä. Lehdet ovat ruodilliset ja vuosikasvaimissa vastakkain. Kukinnot ovat lehtihankaiset. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Viisari, Kahtoilammentien varressa olevan metsikön reunama, 25.5.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lonicera xylosteum – lehtokuusaman vuosikasvaimet ovat hieman hilseilevissä oksissa vastakkain kärkikasvainta lukuun ottamatta. Vuosikasvainten tyvellä näkyvät vielä versojen harmaanruskeat ja lyhytkarvaiset silmusuomut. Kukinnot ovat pystyt ja lehtihangoissa vierekkäin. A, Lemland, eteläpää, Björkö, Herröskatanin luonnonsuojelualue, eteläosan kallioketoalueen laide, 30.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lonicera xylosteum – lehtokuusaman teriön väri voi samassakin versossa olla valkoinen tai keltainen. Teriö, heteiden palhot ja emin vartalo ovat lyhytkarvaiset. Kukkaparin tyvellä on kaksi vastakkaista, rihmamaisen kapeaa tukilehteä, jotka ovat noin 1,5-2 mm pitkät. Lisäksi tyvellä on neljä pyöreämuotoista esilehteä, jotka ovat noin 1-1,5 mm pitkät ja pareittain alaosastaan hieman yhteenkasvaneet. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Viisari, Kahtoilammentien varressa olevan metsikön reunama, 25.5.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lonicera xylosteum – lehtokuusaman hedelmä on kukkapohjuksesta paisuva marja, joka on lähes pallomainen ja aluksi vihreä. Sen kärjessä säilyy jonkin aikaa marjavaiheessa paremmin erottuva verhiö, joka on vain noin 0,3-0,6 mm pitkä ja päästään viisihampainen. Lehdet ovat päältä harvemmin tai tiheämmin lyhytkarvaiset ja nystykarvaiset. A, Lemland, eteläpää, Björkö, Herröskatanin luonnonsuojelualue, eteläkärjen rantakallioalueen laita, 19.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lonicera xylosteum – lehtokuusaman marjat ovat tavallisesti noin 3-4 mm läpimitaltaan. Ne ovat kukkien tavoin pareittain ja tyveltään yhdiskasvuiset. Marjat ovat karvaanmakuiset ja myrkylliset sisältäen mm. ksylosteiinia, johon tieteellinen lajinimikin viittaa. Marjojen syönti ärsyttää ruoansulatuskanavaa ja voi myrkytysoireina aiheuttaa oksentelua, hengitysvaikeuksia ja sydämen rytmihäiriöitä. Marjojen karvauden vuoksi lapsetkin korkeintaan maistavat niitä, joten vaaraa ei yleensä pääse syntymään. Linnut puolestaan voivat syödä marjoja vaivatta ja samalla levittävät lajia uusille kasvupaikoille. V, Lohja, Haikari, Lohjanjärven Liessaari, kaakkoiskärki, rantametsä, 3.8.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lonicera xylosteum – lehtokuusaman lehtilapa on sulkasuoninen, pehmeä, ehyt ja lähinnä soikea tai puikeahko sekä suippo- tai pyöreähkökärkinen ja leveän kiilatyvinen. Lapa on yläpuolelta vihreä tai sinivihreä, tavallisesti noin 3-7 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-4 cm leveä. V, Lohja, Haikari, Lohjanjärven Liessaari, kaakkoiskärki, rantametsä, 3.8.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lonicera xylosteum – lehtokuusaman lehtilapa on alapuolelta harmaan- tai sinertävänvihreä, ja sen karvoitus on yläpuolta tiheämpää. Lehtilaita on ehyt ja litteä tai hieman alaspäin kiertynyt. Lehtiruoti on yleensä noin 6-10 mm pitkä. A, Lemland, eteläpää, Björkö, Herröskatanin luonnonsuojelualue, eteläosan kallioketoalueen laide, 30.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lonicera xylosteum – lehtokuusama on Suomessa alkuperäinen ja sen luontainen esiintymisalue yltää etelästä päin Kainuun, Oulun Pohjanmaan ja Perä-Pohjanmaan eliömaakuntiin saakka. Laji on sopivilla kasvupaikoilla yleinen tai yleisehkö Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan eliömaakuntien väliselle linjalle saakka ja harvinainen pohjoisempana. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Viisari, Kahtoilammentien varressa olevan metsikön reunama, 25.5.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lonicera xylosteum – lehtokuusaman kasvupaikkoina ovat lähinnä lehdot, lehtomaiset metsärinteet ja metsänreunat, lehtokorpilaiteet sekä Lounais-Suomen saaristossa ja Ahvenanmaalla myös kallioketojen reunat, rantakallioiden laiteet ja kivikkoiset katajikkorinteet. Lajia käytetään jossain määrin myös koristekasvina, ja se voi villiytyä istutuksista asutuksen lähiympäristöön. V, Lohja, Haikari, Lohjanjärven Liessaari, kaakkoiskärki, rantametsä, 3.8.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto