aikaisemmin Suomessa käytetty nimi Glaux maritima L.
Lysimachia L. – alvet
Primulaceae – esikkokasvit
Merirannikki, Lysimachia maritima, on monivuotinen, pysty tai koheneva ja haaraton tai tyviosasta haarova ruoho, joka on möyheä ja kalju sekä tavallisesti noin 3-25 cm korkea. Juurakko on lyhyehkö ja monijuurinen, mutta sen maarönsyt ovat pitkiä, suikertavia ja haaroittuvia. Rönsyjen avulla laji usein levittäytyy tiheiksi ja laajahkoiksikin kasvustoiksi. Varsi on liereä ja kasvin kokoon nähden tukeva sekä vaaleanvihreä tai tyviosiltaan punaruskea. Varren alimmat lehdet ovat usein suomumaisia ja ruskeita. Muut lehdet ovat enimmäkseen ristikkäisesti vastakkain ja tiheälehtisessä latvaosassa myös kierteisesti vuorottain. Ne ovat ruodittomat, hieman sepivät ja ehytlaitaiset sekä muun kasvin tavoin möyheät. Lehtien muoto vaihtelee suikeasta puikeaan ja soikeaan. Väriltään ne ovat vihreät tai sinertävänvihreät ja tummempipisteiset. Pituutta lehdillä on tavallisesti noin 5-15 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 2-7 mm.
Kukat ovat yksittäin lehtihangoissa. Ne ovat lähes perättömät, sillä perä on enimmilläänkin vain vajaa 1 mm pitkä. Kukan teriö puuttuu kokonaan, mutta verhiö on hyvin teriömäinen. Se on punainen, vaaleanpunainen tai lähes valkoinen ja kellomainen sekä yhdislehtinen ja noin puoleen väliin saakka 5-liuskainen. Pituutta sillä on tavallisesti noin 4-5 mm ja leveyttä avoimena noin 4-6 mm. Liuskat ovat yhdislehtistä tyviosaa vaaleammat, tummempipisteiset ja yleensä pyöreämuotoiset sekä noin 2 mm pitkät ja noin 1,5-2 mm leveät. Heteitä on 5. Ne ovat noin 4-5 mm pitkät ja keltaisten ponsien osuus pituudesta on noin 1 mm. Palhot ovat yleensä punertavat. Pallomaisen sikiäimen kärjessä oleva emi on 1-vartaloinen ja -luottinen sekä noin 2 mm pitkä. Hedelmä on pallomainen, kellanvihreä tai ruskehtava ja tavallisesti noin 3-4 mm pitkä kota, jonka kärkeen emin vartalo jää odaksi. Kota avautuu kärjestään 5-liuskaisesti. Siemenet ovat vielä kodan auettuakin viiden ryhminä möyheään solukkoon kiinnittyneinä. Siemen on kypsänä lähes musta, kuperan kartiomainen ja noin 1 mm pitkä. Normaali kukinta-aika on kesä-heinäkuu.
Merirannikki on alkuperäinen laji Suomessa. Se kasvaa yleisenä Ahvenanmaalla ja Manner-Suomen rannikkoa kiertäen Etelä-Karjalan eliömaakunnasta Oulun Pohjanmaan eliömaakuntaan saakka. Lisäksi se on harvinainen Perä-Pohjanmaan eliömaakunnan rannikolla. Kasvupaikkoina ovat nimen mukaisesti merenrannat, kuten rantaniityt, -hietikot, -kivikot ja -kallionraot. Laji viihtyy usein vesirajan tuntumassa niin, että kasvupaikkoja ajoittain kastelevat aallot ja korkean veden aikana pysyvämpikin matala vesi. Merirannikki kasvaa muissa Pohjoismaissa Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannin länsirannikolla.
Merirannikki on suolakkokasvi eli se sietää suolaa. Se on myös sen kilpailuetu meriveden vaikutuksille alttiilla rantakaistalla. Kauempana rannalla, sulkeutuneessa niitty-ympäristössä se ei kauan pärjää isommille kilpailijoilleen. Kukkia pölyttänevät ainakin muurahaiset ja lähes kaikista kukista kehittyy kota. Kasvullinen levittäytyminen rönsyjen avulla on kuitenkin sen tehokkain lisääntymistapa. Siementen ohella laji voi päätyä uusille kasvupaikoille myös myrskyjen ja jäiden irralleen repimistä juurakon- ja rönsynkappaleista.
Merirannikki oli aikaisemmin omassa suvussaan, Glaux, mutta uuden tutkimustiedon perusteella se yhdessä muutaman muun suvun kanssa sijoitettiin alpien sukuun, Lysimachia. Suvun kaikki muut lajit ovat niin täysin erinäköisiä, että sekaantumisvaaraa ei ole ainakaan merirannikin osalta.
Lysimachia maritima (Glaux maritima) – merirannikki on nimensä mukaisesti merenrantakasvi, joka suikertavien maarönsyjen avulla voi levittäytyä tiheiksi ja laajahkoiksikin kasvustoiksi. U, Hanko, Hangonkylä, Lillmärsan, uimaranta-alueen itäpuolen kallioinen ja kivikkoinen merenrantaniitty, 11.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.Lysimachia maritima (Glaux maritima) – merirannikki kykenee rönsyjen avulla kasvullisesti valtaamaan alaa silkalla rantahiekallakin, kunhan kasvupaikkaa aika ajoin huuhteleva merivesi pitää suolakkokasvia herkemmät kilpailijat riittävästi kurissa. Umpeutuneella rantaniityllä merirannikki usein häviää kilpailun elintilasta. Varsien alaosa on usein kuvan tavoin punaruskea ja siinä on ruskeita, suomumaisia lehtiä. U, Hanko, kaupunkialue, Kolavikenin uimaranta-alueen laita, 19.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.Lysimachia maritima (Glaux maritima) – merirannikki on monivuotinen, pysty tai koheneva ja haaraton tai tyviosasta haarova ruoho, joka on möyheä ja kalju sekä tavallisesti noin 3-25 cm korkea. Lehdet ovat enimmäkseen ristikkäisesti vastakkain. Ne ovat ruodittomat, hieman sepivät ja ehytlaitaiset. Lehtien muoto vaihtelee suikeasta puikeaan ja soikeaan. Pituutta niillä on tavallisesti noin 5-15 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 2-7 mm. U, Hanko, Hangonkylä, niemen kärkiosa, Kråkhamnsudden-niemen eteläpuolinen hiekkaranta, 19.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.Lysimachia maritima (Glaux maritima) – merirannikki pärjää hyvin myös korkean veden aikaan kokonaan veden valtaan joutuvilla kasvupaikoilla. St, Pori, Reposaari, lounaispuoli Linnakepuiston kohdalla, kivikkoinen ja osin veden vallassa oleva merenranta, 19.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.Lysimachia maritima (Glaux maritima) – merirannikin siemenistä tai rönsyistä alkunsa saaneet versot tarvitsevat ainakin pari vuotta kehittyäkseen kukkiviksi. Kukinta onkin sitten usein runsasta. Kukat ovat yleensä punaisen ja vaaleanpunaisen kirjavia tai harvemmin lähes valkoisia. U, Hanko, kaupunkialue, Kolavikenin uimaranta-alueen laita, 19.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.Lysimachia maritima (Glaux maritima) – merirannikin kukat sijaitsevat yksittäin lehtihangoissa. Ne ovat lähes perättömät, sillä perä on enimmilläänkin vain vajaa 1 mm pitkä. U, Hanko, Hangonkylä, niemen kärkiosa, Kråkhamnsudden-niemen eteläpuolinen hiekkaranta, 19.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.Lysimachia maritima (Glaux maritima) – merirannikin kukka on herttaisen pikkusievä siitä huolimatta, että siitä puuttuu kokonaan kukan yleisesti näyttävin osa, teriö. Verhiöstä onkin kehittynyt niin teriömäinen, ettei tätä erikoisuutta huomaa ilman asiantuntevaa, lähempää tarkastelua. Verhiö on kellomainen, yhdislehtinen ja noin puoleen väliin saakka viisiliuskainen. Pituutta sillä on tavallisesti noin 4-5 mm ja leveyttä avoimena noin 4-6 mm. U, Hanko, Hangonkylä, Lillmärsan, uimaranta-alueen itäpuolen kallioinen ja kivikkoinen merenrantaniitty, 11.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.Lysimachia maritima (Glaux maritima) – merirannikin teriömäisen verhiön liuskat ovat yhdislehtistä tyviosaa vaaleammat, tummempipisteiset ja pyöreämuotoiset sekä noin 2 mm pitkät ja noin 1,5-2 mm leveät. Heteitä on viisi. Ne ovat noin 4-5 mm pitkät. Pallomaisen sikiäimen kärjessä oleva emi on yksivartaloinen ja -luottinen sekä noin 2 mm pitkä. A, Lemland, Nåtö, Själskata, luonnonsuojelualue biologisen aseman itäpuolella, merenrantaniitty, 11.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.Lysimachia maritima (Glaux maritima) – merirannikin latva kukkii vielä samaan aikaan, kun alemmissa lehtihangoissa olevat kukat ovat jo hedelmillä. Lähes kaikki kukat kehittyvät kotahedelmiksi. St, Pori, Reposaari, lounaispuoli Linnakepuiston kohdalla, kivikkoinen ja osin veden vallassa oleva merenranta, 19.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.Lysimachia maritima (Glaux maritima) – merirannikin kota on pallomainen, kellanvihreä tai ruskehtava ja tavallisesti noin 3-4 mm pitkä. Emin vartalo jää odaksi sen kärkeen, josta kota myös avautuu viisiliuskaisesti. EP, Närpiö, Knåpnäs, Boviken-merenlahden länsipuolella oleva Korsgrundet, isokivinen merenranta, 18.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.Lysimachia maritima (Glaux maritima) – merirannikin varsi on liereä ja kasvin kokoon nähden tukeva sekä tyven yläpuolisilta osiltaan vaaleanvihreä. Lehdet pienenevät tyveä kohti. U, Hanko, Hangonkylä, Lillmärsan, uimaranta-alueen itäpuolen kallioinen ja kivikkoinen merenrantaniitty, 11.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.Lysimachia maritima (Glaux maritima) – merirannikin lehdet ovat vihreät tai sinertävänvihreät ja tummempipisteiset. Latvaosassa ne ovat tiheässä. St, Pori, Reposaari, lounaispuoli Linnakepuiston kohdalla, kivikkoinen ja osin veden vallassa oleva merenranta, 19.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pohjolan kasvien pauloissa 