• Lythrum salicaria L. – (pohjan)rantakukka
• Lythrum L. – rantakukat
• Lythraceae – rantakukkakasvit

(Pohjan)rantakukka, Lythrum salicaria, on monivuotinen, pysty ruoho, joka on tavallisesti noin 40-120 cm korkea. Tyvirunko ja pysty, vahva juurakko ovat puutuneet. Ne tuottavat joka vuosi yhden tai useamman varren. Varret kasvavatkin tavallisesti ryhminä, jotka voivat olla tiiviitä. Ne ovat tavallisesti keski- ja yläosastaan kertaalleen tai toistuvasti haarovia ja harvemmin lähes tai aivan haarattomiakin. Varsi on 4(-6)-suonisesti särmäinen, vihreä, vaaleanruskea tai punaruskea ja yleensä tiheästi lyhytkarvainen tai harvoin kalju. Lehdet ovat varrella pääsääntöisesti vastakkain tai säteittäisesti 3 lehden kiehkuroina. Toisinaan varren ja haarojen yläosassa lehdet voivat olla myös kierteisesti. Ne ovat ruodittomat, kapeanpuikeat tai suikeahkot ja yleensä suippokärkiset sekä hertta- tai pyöreätyviset. Lehdet ovat ehytlaitaiset, molemmin puolin vihreät ja yleensä lyhytkarvaiset. Yläpinta voi toisinaan olla myös lähes tai aivan kalju. Pituutta lehdillä on tavallisesti noin 4-11 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1-2,5 cm. Ylimmät lehdet voivat olla em. mittoja pienemmätkin.

Kukinto on varren ja haarojen latvaosassa oleva, kapeahko, yleensä noin 10-40 cm pitkä ja noin 3-4 cm leveä tähkämäinen latvaterttu, joka muodostuu lehtihankaisista, kiehkuramaisista kukkaviuhkoista. Ylemmätkin viuhkojen tukilehdet ovat varsilehtien kaltaisia mutta paljon pienempiä ja vihreitä tai punaruskeita. Yksittäisten kukkien tukilehdet ovat lähes äimämäiset, yleensä noin 4-9 mm pitkät ja tyven leveimmältä kohtaa enintään noin 1 mm leveät. Ne jäävät helposti huomaamatta ja kaiken lisäksi varisevat varhain. Kukkaperä on noin 1 mm pitkä. Verhiö on kärkiliuskoja lukuun ottamatta torvimainen ja torvi muodostaa samalla kukkapohjuksen. Torvi on 10- tai 12-suoninen, tavallisesti noin 5-8 mm pitkä ja noin 2 mm leveä. Kärkiliuskoja on 6 ja ne ovat lähes tasasivuisen kolmiomaiset ja noin 1 mm pitkät. Lisäksi verhiön ulkopinnalla, liuskojen väliin kiinnittyneinä on 6 lisäverhiön liuskaa, jotka ovat kapean äimämäiset ja teräväkärkiset sekä noin 2-3 mm pitkät. Kukkaperät ja verhiö kokonaisuudessaan ovat tiheästi lyhytkarvaiset.

Teriö on purppuranpunainen tai sinertävänpunainen ja yleensä noin 15-20 mm leveä. Terälehtiä on säteittäisesti useimmiten 6 ja harvemmin 5. Ne ovat kiinnittyneet verhiönliuskojen väleihin torven suulle. Terälehdet ovat  lähinnä kapean vastapuikeat ja pyöreä- tai suippopäiset sekä tavallisesti noin 8-13 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-4 mm leveät. Heteitä on 12 tai harvemmin 10. Ne ovat kahtena eripituisena 5-6 heteen kiehkurana. Pisimmät heteet ovat noin 9-13 mm pitkät ja niiden ponnet siitepölyineen ovat tummansiniset ja enintään noin 1 mm pitkät. Lyhimmät heteet puolestaan ovat noin 3-8 mm pitkät ja niiden ponnet sekä siitepöly ovat keltaiset. Palhojen väri vaihtelee valkoisesta punaiseen.  Emi on 1-vartaloinen ja -luottinen. Vartalo on valkoinen, kellertävä tai punertava ja luotti pallomainen, keltainen ja läpimitaltaan noin 1 mm. Vartalon pituuden suhteen yksilöt jakautuvat kolmeen tyyppiin: vartalo on vain noin 1,5-2 mm pitkä ja jää torven sisään, vartalo on noin 4-6 mm pitkä ja on hieman torvea pitempi, vartalo on noin 7-9,5 mm pitkä ja yltää huomattavasti torven yläpuolelle. Tällä ominaisuudella on merkitystä ristipölytyksen edistäjänä. Hedelmä on soikeahko, kapean munamainen ja kypsänä ruskehtava kota, joka on tavallisesti noin 3-4 mm pitkä ja noin 1,5 mm leveä. Se on tiiviisti verhiöntorven sisällä. Kota avautuu liiteluomaisesti eli pitkittäin kahtia emilehtien laitojen mukaisesti. Pieniä, soikeahkoja ja kellanruskeita siemeniä on runsaasti. Ne ovat noin 1 mm pitkiä ja noin 0,3-0,6 mm leveitä. Normaali kukinta-aika on heinä-elokuu.

(Pohjan)rantakukka on alkuperäinen laji Suomessa. Sen esiintymisalue yltää etelästä päin Koillismaan, Perä-Pohjanmaan ja Kittilän Lapin eliömaakuntien linjalle saakka. Yleinen se on Keski-Pohjanmaan, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan eliömaakuntiin saakka ja niiden pohjoispuolella harvinainen. Kasvupaikkoina ovat järvien, jokien ja meren rantaniityt, rantakivikot ja -kallionraot, luhdat, ojat ja lammikot. Laji voi kasvaa myös matalassa vedessä. Jonkin verran sitä käytetään näyttävyytensä vuoksi myös koristekasvina. Laji kasvaa muissa Pohjoismaissa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

(Pohjan)rantakukkaa on ennen käytetty yleisesti rohdoksena. Aikoinaan se tunnettiin mm. nimellä miehen usmaheinä. Versoista keitetyllä rohdolla hoidettiin ainakin ripulia ja suolistotulehduksia ja hauteella tyrehdytettiin verenvuotoa. Parkkihappoisena kasvina sitä käytettiin myös nahan parkitsemiseen. Nuoret versot soveltuvat keitettyinä myös vihannekseksi.

Suomessa ja em. Pohjoismaissa kasvaa suvusta luonnonvaraisena vain yksi toinen laji, ojakaali, L. portula. Se on rentovartinen ja hyvin pienet, teriöttömät kukat ovat yksittäin lehtihangoissa, joten sitä ei voi sekoittaa (pohjan)rantakukkaan.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle (pohjan)rantakukan esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto