• Malus domestica (Suckow) Borkh. – tarhaomenapuu
• synonyyminimi Malus pumila Mill.
• Malus Mill. – omenapuut
• Rosaceae – ruusukasvit

Tarhaomenapuu, Malus domestica, on pieni puu, joka on yleensä leveä- ja matalalatvuksinen sekä tavallisesti noin 3-8 m korkea. Runko ja päähaarat ovat harmaanruskehtavat. Rungon läpimitta on usein noin 10-25 cm ja tosinaan paksumpikin. Haarat ja oksat ovat tavallisesti vankat. Oksiin ei yleensä kehity piikkimäisiä lyhytversoja eli oria. Oksien vuosiversot ovat ohuehkot, ruskeat ja karvaiset, toisinaan jopa huopakarvaiset. Edellisen vuoden versot ovat yleensä ruskeat tai harmahtavanruskeat.

Silmut ovat tiheästi karvaiset tai huopakarvaiset. Lehdet ovat vuosiversojen kärjessä ja oksien sivulla olevissa lyhytversoissa kierteisesti. Ne ovat ruodilliset ja korvakkeelliset. Korvakkeet ovat rihmamaisen kapeat ja noin 5-10 mm pitkät sekä karvaiset. Ne kuihtuvat ruskeiksi ja varisevat usein jo kukintavaiheessa. Lehtiruoti on täysikasvuisissa lehdissä yleensä noin 1-2,5 cm pitkä ja karvainen. Lapa on ehyt, lähinnä leveän soikeahko, kärkinipukallinen tai nipukaton ja tyveltään pyöreähkö tai kiilamainen. Se on laidoiltaan matalasti tylppä- tai terävähampainen, päältä tummahkonvihreä ja karvainen tai ikääntyessään kaljuuntuva sekä alta lähes harmaa tai harmaanvihreä ja huopakarvainen. Pituutta sillä on tavallisesti noin 5-12 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 3-6 cm. Edellä kuvatun mallisten ja kokoisten lehtien joukossa on usein myös pienempiä ja lavaltaan pyöreitä tai lähes pyöreitä lehtiä.

Kukat ovat useimmiten 2-6-kukkaisena sarjana. Kukkaperä on yleensä noin 15-25 mm pitkä ja tiheä- tai huopakarvainen. Verholehtiä on 5. Ne ovat kapeanpuikeat tai kapean kolmiomaiset, ehytlaitaiset ja molemmin puolin huopakarvaiset. Pituutta niillä on tavallisesti noin 5-8 mm ja leveyttä tyveltä noin 3-4 mm.

Teriö on säteittäinen, nupussa useimmiten vaaleanpunainen, avoimena valkoinen tai vaaleanpunainen ja yleensä noin 40-60 mm leveä. Terälehtiä on 5. Ne ovat kärkiosastaan lähinnä leveänsoikeat ja kapenevat jyrkästi vain noin 0,5-1 mm leveäksi kynneksi. Pituutta terälehdillä on kynnen kanssa tavallisesti noin 20-30 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 10-20 mm. Terälehdet ovat osittain toisiaan peittäviä. Heteitä on 15-20. Niiden palhot ovat valkoiset ja noin 5-10 mm pitkät, ja keltaiset ponnet ovat noin 1,5-2 mm pitkät. Emejä on 3-5, ja niiden vartalot ovat vihreät sekä tyviosastaan yhtyneet. Luotit ovat pyöreähköt ja noin 0,5 mm läpimitaltaan. Emit luotteineen ovat noin 7-12 mm pitkät.

Hedelmä on sikiäimestä ja kukkapohjuksesta paisuva omena, jonka muoto vaihtelee hieman litistyneen pallomaisesta pitkänpyöreään. Se on riippuva ja yleensä noin 30-100 mm läpimitaltaan. Tyvessä ja kärjessä on kuoppa. Omena on kypsänä vihreä, keltainen tai eriasteisesti punainen ja hyvin mehevä sekä tavallisimmin makea tai happaman makea. Verholehdet pysyvät omenan kärkikuopassa ainakin jonkin aikaa. Hedelmämassan sisällä on lokeroihin jakautuva siemenkota. Siemenet ovat pisaramaiset, hieman litteät ja ruskeat sekä noin 7-10 mm pitkät ja leveämmältä sivultaan noin 4-6 mm leveät. Normaali kukinta-aika on touko-kesäkuu.

Tarhaomenapuu lienee kotoisin jostain Keski-Aasian alueelta. Se on hyvin vanha viljelykasvi, josta on vuosisatojen saatossa jalostettu ainakin 7 500 lajiketta. Suomeen se on todennäköisesti tuotu Ruotsista jo 1100-1200 lukujen vaiheilla. Pitkän viljelyhistoriansa seurauksena laji on villiytynyt laajasti puutarhojen ja omenatarhojen ulkopuolelle. Pääosa villiytymistä on Etelä-Suomessa, mutta yksittäisiä havaintoja on pohjoisinta Lappia myöten. Kasvupaikkoina ovat lähinnä asutuksen lähialueet, pientareet, tienvarret, metsiköt ja niiden laiteet, niityt ja muut avoimet alueet sekä satunnaisemmin joutomaat ja maankäsittelyalueet. Muissa Pohjoismaissa metsäomenapuu kasvaa vakinaisesti villiytyneenä Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa sekä satunnaisempana Islannissa.

Vanhin varma tieto omenanviljelystä Suomessa on vuodelta 1539, jolloin valtaneuvos Erik Fleming perusti hedelmätarhan Paraisille Kuitian kartanoon. Turun hovioikeuden presidentti Juho Kurki perusti hedelmätarhansa Turkuun, Aurajoen rannalle 1635-40. Viljelijänä hän menestyi niin, että pääsi Tukholman hovin hedelmähankkijaksi. Vuoden 1709 kova pakkastalvi oli lähes totaalinen takaisku Pohjoismaiden omenanviljelylle, kun lähes kaikki omenapuut kuolivat. Viljely elpyi vähitellen mm. valtion kannusteiden tuella. Suomen valtionarkistossa säilytettävän tilaston mukaan 1820-luvulla toimi jo 3 942 hedelmätarhaa. Viljelymahdollisuuksien parantamiseksi Suomeen perustettiin erityinen valtionpomologin virka 1893. Pomologi Olavi Collanin tilaston mukaan 1920-luvulla oli viljelyssä vähintään 1 680 000 hedelmäpuuta. Vuoteen 1939 määrän arvioidaan nousseen jo kolmeen miljoonaan puuhun. Sota-ajan kylminä pakkastalvina suurin osa puista taas tuhoutui ja jäljelle jäi vain noin kolmasosa puutarhapuista. Vasta nykyisin on saavutettu uudelleen sotia edeltävä viljelytaso.

Omenaa pidetään merkittävänä terveydenedistäjänä erityisesti tuoreena ja kuorineen syötynä. Sanotaankin, että omena päivässä pitää lääkärin loitolla. Omena sisältää runsaasti vahvoja antioksidantteja, jotka estävät ns. vapaiden radikaalien negatiivista vaikutusta terveisiin soluihin. Nämä antioksidantit voivat ehkäistä riskiä sairastua syöpiin tai sydäntauteihin. Omena sisältää myös tanniinia, joka ehkäisee tulehduksia toimiessaan luonnollisen antibiootin tavoin. Omenan kuoren sisältämä kuitu vähentää kolesterolin imeytymistä ja auttaa pitämään suoliston toiminnan säännöllisenä. Hedelmäliha sisältää pektiiniä, joka tukee suoliston toimintaa ja ehkäisee mm. ripulia. Omenan sisältämät antioksidantit näyttävät vähentävän riskiä sairastua aivoja rappeuttavaan Alzheimerin tautiin. Omenan kuidut, kuten muukin kuitupitoinen ravinto saattaa ehkäistä myös Parkinsonin tautia. Lisäksi omenan liukenevat kuidut auttavat laskemaan verensokeria sellaisilla henkilöillä, joilla on korkea riski kakkostyypin diabetekseen. Sellaisenaan syömisen lisäksi omenasta valmistetaan mm. tuore- ym. mehuja, soseita, marmeladia ja siideriä. Se soveltuu erinomaisesti salaatteihin, leivontaan, jälkiruokiin ja kuivattunakin nautittavaksi.

Moninaisesta hyödystään huolimatta tarhaomenapuu on luontoon villiytyessään vieraslaji. Suurimmassa osassa Suomea sen yksittäiset puuyksilöt luonnonympäristössä eivät aiheuta haittaa muille lajeille, koska se ei ole millään tavoin aggressiivinen levittäytyjä. Poikkeuksena ovat kuitenkin Ahvenanmaa ja Lounais-saaristo, jotka ovat Suomen luonnonlajin, metsäomenapuun, M. sylvestris, pääesiintymisaluetta. Myös tarhaomenapuulle lounaisin Suomi on parasta viljelyaluetta, ja pääosa omenatarhoista sijoittuukin sinne. Eläimet levittävät siemeniä kauaksikin tarhoista ja pihoista. Lisäksi ihmiset heittelevät syötyjen eväsomenoiden kotia luontoon. Näin lajien kasvupaikat lähenevät toisiaan ja jopa lomittuvat sillä seurauksella, että lentävät hyönteiset vierailevat samalla kertaa molempien lajien kukilla. Lajit kykenevät esteettömästi risteytymään keskenään. On jo alueita, joissa risteymäyksilöitä on uhanalaisuusarvioinnissa vaarantuneeksi (VU) todetun metsäomenapuun yksilöitä enemmän. Risteymä on täysin hedelmällinen ja sen erottaminen metsäomenapuusta on usein vaikeaa.

Metsäomenapuu eroaa tarhaomenapuusta lähinnä seuraavien tuntomerkkien perusteella. Metsäomenapuun nuoret oksat, silmut (reunoja lukuun ottamatta) ja täysikasvuiset lehdet ovat kaljut. Teriö on useimmiten 30-40 mm leveä, ja terälehdet ovat noin 13-20 mm pitkät sekä rinnakkaiset eli eivät lomitu keskenään. Omena on pysty ja yleensä vain noin 10-20 mm läpimitaltaan.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle tarhaomenapuun esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase). Laji on nimellä Malus pumila.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Malus domestica – tarhaomenapuu voi toisinaan, ainakin aluksi, olla myös pensasmaisen monivartinen. Kukinnan määrä saattaa vaihdella vuosittain ja on parhaimmillaan näyttävä. V, Turku, Iso-Heikkilä, Härkämäki, mäen kaakkoistyvi, mäntymetsän laitaruohikko, 28.5.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.

Malus domestica – tarhaomenapuu on yleensä pieni puu, joka on tavallisesti leveä- ja matalalatvuksinen sekä tavallisesti noin 3-8 m korkea. Toisinaan, kuten kuvassa, oksat voivat yltää maahan saakka. Pääosa villiytymistä on Etelä-Suomessa, mutta yksittäisiä havaintoja on pohjoisinta Lappia myöten. EH, Hämeenlinna, Vanaja, Paikkalantien länsilaita 100 m hautausmaa-alueen pohjoispuolella ja noin 250 m lähimmästä asutuksesta, 29.8.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.

Malus domestica – tarhaomenapuun kukat ovat sarjana, jossa on useimmiten kahdesta kuuteen kukkaa. Kuvassa näkyvässä kahdessa sarjassa kukkia on tosin seitsemän. Teriö on nupussa yleensä vaaleanpunainen, avoimena valkoinen tai vaaleanpunainen. V, Turku, Iso-Heikkilä, Härkämäki, mäen kaakkoistyvi, mäntymetsän laitaruohikko, 28.5.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.

Malus domestica – tarhaomenapuun teriö on säteittäinen ja yleensä noin 40-60 mm leveä. Terälehtiä on viisi. Ne ovat osittain toisiaan peittäviä. V, Turku, Iso-Heikkilä, Härkämäki, mäen kaakkoistyvi, mäntymetsän laitaruohikko, 28.5.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.

Malus domestica – tarhaomenapuun terälehdet ovat kärkiosastaan lähinnä leveänsoikeat ja kapenevat jyrkästi vain noin 0,5-1 mm leveäksi kynneksi. Pituutta terälehdillä on kynnen kanssa tavallisesti noin 20-30 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 10-20 mm. Heteitä on 15-20. Niiden palhot ovat noin 5-10 mm pitkät ja ponnet noin 1,5-2 mm pitkät. Emejä on kolmesta viiteen, ja niiden vartalot ovat tyviosastaan yhtyneet. Emit luotteineen ovat noin 7-12 mm pitkät. V, Turku, Iso-Heikkilä, Härkämäki, mäen kaakkoistyvi, mäntymetsän laitaruohikko, 28.5.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.

Malus domestica – tarhaomenapuun kukkaperä on yleensä noin 15-25 mm pitkä ja tiheä- tai huopakarvainen. Verholehtiä on viisi. Ne ovat kapeanpuikeat tai kapean kolmiomaiset, ehytlaitaiset ja molemmin puolin huopakarvaiset. Pituutta niillä on tavallisesti noin 5-8 mm ja leveyttä tyveltä noin 3-4 mm. Kuvan ylälaidassa näkyvät myös lehtien korvakkeet, jotka ovat rihmamaisen kapeat ja noin 5-10 mm pitkät. Ne kuihtuvat ruskeiksi ja varisevat usein jo kukintavaiheessa. V, Turku, Iso-Heikkilä, Härkämäki, mäen kaakkoistyvi, mäntymetsän laitaruohikko, 28.5.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.

Malus domestica – tarhaomenapuun lehdet ovat vuosiversojen kärjessä ja oksien sivulla olevissa lyhytversoissa kierteisesti. Oksiin ei yleensä kehity piikkimäisiä lyhytversoja eli oria. Omenat ovat oksissa riippuvina. U, Inkoo, saaristo, Älgsjölandet, Älgsjö (Elisaari), saaren länsiosa, luonnonsuojelualue, kallioinen metsä, 19.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.

Malus domestica – tarhaomenapuun omena paisuu sikiäimestä ja kukkapohjuksesta. Sen muoto vaihtelee hieman litistyneen pallomaisesta pitkänpyöreään. Omena on yleensä noin 30-100 mm läpimitaltaan. Tyvessä ja kärjessä on kuoppa. Omena on kypsänä vihreä, keltainen tai eriasteisesti punainen ja hyvin mehevä sekä tavallisimmin makea tai happaman makea. EH, Hämeenlinna, Vanaja, Paikkalantien länsilaita 100 m hautausmaa-alueen pohjoispuolella ja noin 250 m lähimmästä asutuksesta, 29.8.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.

Malus domestica – tarhaomenapuun hedelmämassan sisällä on lokeroihin jakautuva siemenkota. Siemenet ovat pisaramaiset, hieman litteät ja ruskeat sekä noin 7-10 mm pitkät ja leveämmältä sivultaan noin 4-6 mm leveät. Siemenet sisältävät amygdaliinia, joka hajotessaan synnyttää hyvin myrkyllistä syanidia. Satunnaisesti kokonaisina niellyt siemenet kulkeutuvat yleensä ruoansulatuskanavan läpi hajoamatta. Siementen pureskelu kuitenkin vapauttaa myrkyn. Vaara on kuitenkin teoreettinen, sillä tappavan annoksen saamiseksi pitäisi pureskella sisuksiinsa noin 80-300 grammaa omenan siemeniä. EH, Hämeenlinna, 30.8.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.

Malus domestica – tarhaomenapuun lehtilapa on ehyt, lähinnä leveän soikeahko, kärkinipukallinen tai nipukaton ja tyveltään pyöreähkö tai kiilamainen. Pituutta sillä on tavallisesti noin 5-12 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 3-6 cm. Edellä kuvatun mallisten ja kokoisten lehtien joukossa on usein, kuten kuvassa, myös pienempiä ja lavaltaan pyöreitä tai lähes pyöreitä lehtiä. EH, Hämeenlinna, Vanaja, Paikkalantien länsilaita 100 m hautausmaa-alueen pohjoispuolella ja noin 250 m lähimmästä asutuksesta, 29.8.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto