• Malus sylvestris (L.) Mill. – metsäomenapuu
• Malus Mill. – omenapuut
• Rosaceae – ruusukasvit

Metsäomenapuu, Malus sylvestris, on pensas tai pieni puu, joka on yleensä leveä- ja matalalatvuksinen sekä tavallisesti noin 2-8 m korkea. Runko ja päähaarat ovat harmaanruskehtavat, nuorena sileät ja vanhemmiten kookkaiksi suomuiksi liuskoittuvat. Puumaisten yksilöiden rungon läpimitta on usein noin 10-20 cm ja tosinaan paksumpikin. Osa haaroista kehittyy siirottaviksi lyhytversoiksi, oraiksi eli oraoksiksi. Oksien vuosiversot ovat ohuet, puna- tai kellanruskeat, kiiltävät ja kaljuhkot. Edellisen vuoden versot ovat yleensä jo harmahtavanruskeat.

Silmut ovat yleensä punavihreän kirjavat, kiiltävät ja laidoiltaan lyhytkarvaiset mutta muuten kaljut. Lehdet ovat versojen kärjessä ja oksien sivulla olevissa lyhytversoissa kierteisesti. Ne ovat ruodilliset ja korvakkeelliset. Korvakkeet ovat rihmamaisen kapeat ja noin 3-7 mm pitkät sekä nystylaitaiset. Ne varisevat varhain. Lehtiruoti on täysikasvuisissa lehdissä yleensä noin 1,5-4 cm pitkä ja kalju. Se on noin puolet lehtilavan pituudesta. Lapa on ehyt, puikea tai leveän soikeahko, kärkinipukallinen ja tyveltään kiilamainen tai pyöreähkö. Se on laidoiltaan pyöristyneesti matalahampainen, päältä tummahkonvihreä ja alta vaaleanvihreä sekä molemmin puolin kalju tai nuorena alta suonia pitkin niukkakarvainen. Pituutta sillä on tavallisesti noin 3-8 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 2-5 cm. Edellä kuvatun mallisten ja kokoisten lehtien joukossa on usein myös pienempiä, lyhytruotisempia ja lavaltaan pyöreitä tai lähes pyöreitä lehtiä.

Kukat ovat useimmiten 2-6-kukkaisena sarjana. Kukkaperä on yleensä noin 20-30 mm pitkä, aluksi karvainen ja myöhemmin kaljuuntuva. Verholehtiä on 5. Ne ovat kapeanpuikeat tai kapean kolmiomaiset, ehytlaitaiset ja ulkopinnaltaan kaljut sekä sisäpinnaltaan tiheäkarvaiset. Pituutta niillä on tavallisesti noin 6-10 mm ja leveyttä tyveltä noin 2-3 mm.

Teriö on säteittäinen, nupussa punainen tai vaaleanpunainen, avoimena vaaleanpunainen tai valkoinen ja yleensä noin 30-40 mm leveä. Terälehtiä on 5. Ne ovat kärkiosastaan lähinnä leveänsoikeat ja kapenevat jyrkästi vain noin 0,5 mm leveäksi kynneksi. Pituutta terälehdillä on kynnen kanssa tavallisesti noin 13-20 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 8-12 mm. Terälehdet ovat rinnakkaiset eivätkä lomitu keskenään. Heteitä on 15-20. Niiden palhot ovat valkoiset ja noin 5-8 mm pitkät, ja keltaiset ponnet ovat noin 1,5-2 mm pitkät. Emejä on 3-5, ja niiden vartalot ovat vihreät sekä tyviosastaan yhtyneet. Luotit ovat pyöreähköt ja noin 0,5 mm läpimitaltaan. Emit luotteineen ovat noin 7-10 mm pitkät.

Hedelmä on sikiäimestä ja kukkapohjuksesta paisuva omena, joka on lähinnä pallomainen ja noin 10-20 mm läpimitaltaan. Omena on pitkän peränsä kärjessä pystyasennossa. Se on kypsänäkin yleensä puisevan kova ja vihreä, kellanvihreä tai suorassa auringossa hieman punertuva sekä kitkeränmakuinen. Verholehdet pysyvät omenan kärjessä ainakin jonkin aikaa. Hedelmämassan sisällä on lokeroihin jakautuva siemenkota. Siemenet ovat pisaramaiset, hieman litteät ja ruskeat sekä noin 4-5 mm pitkät ja leveämmältä sivultaan noin 2-2,5 mm leveät. Normaali kukinta-aika on touko-kesäkuu.

Metsäomenapuu on alkuperäinen laji Suomessa. Sen esiintymisalueena ovat Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen ja Uudenmaan eliömaakunnat. Valtaosa esiintymistä on Ahvenanmaalla ja lounaissaaristossa. Uudenmaan eliömaakunnassa laji on hyvin harvinainen. Tällä vuosituhannella on tehty havaintoja Ahvenanmaalta noin 60 kasvupaikalta ja Lounais-Suomen saaristosta noin 40 saarelta. Uudellamaalla voi olla puuyksilöitä vielä jäljellä ehkä viidellä paikalla. Kasvupaikkoina ovat lähinnä tuoreet ja kuivat lehdot, kivikkoiset rinne- ja kallionaluslehdot, rantalehdot ja -pensaikot, metsänreunat, lehto- ja lehdesniityt sekä kallioiset ketoalueet ja hakamaat. Laji on kalkinsuosija. Se on jo pitkään ollut rauhoitettu Suomessa Ahvenanmaan ulkopuolella. Ahvenanmaallakin on astunut rauhoitus voimaan 2023. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa metsäomenapuu on todettu vaarantuneeksi (VU). Luokkaan johtaneena kriteerinä on yksilöiden määrän merkittävä väheneminen ja pieni populaatiokoko. Uhkina ovat avoimien alueiden sulkeutuminen, metsien uudistamis- ja hoitotoimet, rakentaminen ja risteytyminen tarhaomenapuun M. domestica, kanssa. Muissa Pohjoismaissa metsäomenapuu kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Metsäomenapuu vaatii lisääntyäkseen ristipölytyksen eli toisen puuyksilön riittävän lähelle, jotta pölyttävät pistiäiset tulevat kuljettaneeksi siitepölyä puiden välillä. Kukinta vaihtelee vuosittain huomattavasti. Hyvät omenavuodet ovat harvakseen, ja niiden väli voi olla kymmenenkin vuotta. Laidunnuksen vähentymisen myötä tapahtuva umpeenkasvu ja lisääntyvä varjostus heikentävät voimakkaasti puukannan uusiutumista. Monilla kasvualueilla vanhat puut sinnittelevät vuosikymmenestä toiseen huonommissakin olosuhteissa, mutta taimet ja nuoret yksilöt saattavat puuttua kokonaan. Viime vuosina esiintymiä on alettu kuitenkin hoitaa ja poistaa ympäriltä liikaa varjostusta. Hyvin merkittävä uhka metsäomenapuulle on sen esteetön risteytyminen tarhaomenapuun kanssa. Vuosikymmenten myötä ja alueiden mökkiytymisen sekä omenanviljelyn lisäännyttyä tarhaomenapuita on villiytynyt monin paikoin lähelle metsäomenapuun kasvupaikkoja. On jo alueita, joissa lajien risteymäyksilöitä on puhtaita metsäomenapuita enemmän. Risteymä on täysin hedelmällinen ja sen erottaminen metsäomenapuusta on usein vaikeaa. Kuvasarjan lopussa on kaksi kuvaa myös risteymästä.

Metsäomenapuuta on aikojen saatossa käytetty myös hyödyksi. Sen puuaines on hyvin lujaa ja on siksi soveltunut erilaisten tarvekalujen valmistukseen. Saaristossa mm. soutuveneiden hankaimet tehtiin usein metsäomenapuusta. Kukinnoista ja lehdistä on valmistettu uutteita erilaisten vaivojen hoitoon. Kaarnasta saatavaa keltaista väriainetta on käytetty värjäykseen. Omenat kelpaavat ravinnoksi linnuille ja monille nisäkkäille. Samalla ne myös levittävät puun siemeniä. Vaikka ihmisravinnoksi kitkeristä omenoista ei sellaisenaan ole, niistä on kuitenkin valmistettu hilloa ja siideriä.

Metsäomenapuu on sukunsa ainoa luonnonlaji Pohjoismaissa. Tarhaomenapuu eroaa siitä lähinnä seuraavien tuntomerkkien perusteella. Sen nuoret oksat, silmut ja lehdet, ainakin alta, ovat tiheäkarvaiset. Teriö on useimmiten 40-60 mm leveä, ja terälehdet ovat noin 20-30 mm pitkät sekä leveydeltään osittain toisiaan peittävät. Omena on riippuva ja yleensä noin 30-100 mm läpimitaltaan.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle metsäomenapuun esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle tarhaomenapuun ja metsäomenapuun risteymän esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Malus sylvestris – metsäomenapuu on uhanalaisuusarvioinnissa vaarantuneeksi (VU) todettu ja rauhoitettu laji, jonka pääesiintymisalue on Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomen saaristossa. Lisäksi Uudellamaalla saattaa olla vielä muutama pieni esiintymä jäljellä. A, Lemland, eteläpää, Björkö, Herröskatanin luonnonsuojelualue, niemen keskiosan kallioketoalue ja eteläpään rantakallioalueen ylälaita 30.5.2013. Ellei toisin mainita, kuvat ovat tältä samalta kasvualueelta. Copyright Hannu Kämäräinen.

Malus sylvestris – metsäomenapuu on pensas tai pieni puu, joka on yleensä leveä- ja matalalatvuksinen ja tavallisesti noin 2-8 m korkea. Monilla kasvupaikoilla vanhat puut sinnittelevät vuosikymmenestä toiseen, mutta taimet ja nuoret yksilöt saattavat puuttua kokonaan. Laji onkin taantunut ja sen myötä uhanalaistunut. A, Sund, Bomarsund, linnoitusraunioalueen lounaispuolinen rinneniitty, 12.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.

Malus sylvestris – metsäomenapuun kasvupaikkoina ovat lähinnä tuoreet ja kuivat lehdot, kivikkoiset rinne- ja kallionaluslehdot, rantalehdot ja -pensaikot, metsänreunat, lehto- ja lehdesniityt sekä kallioiset ketoalueet ja hakamaat. Laji on kalkinsuosija. Uhanalaistumiseen on vaikuttanut keskeisesti kasvupaikkojen umpeutuminen mm. laidunnuksen loppumisen seurauksena. Toinen tärkeä tekijä on esteetön risteytyminen tarhaomenapuun, M. domestica, kanssa. Joillakin kasvupaikoilla lajien risteymäyksilöitä on jo puhtaita metsäomenapuita enemmän. 30.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Malus sylvestris – metsäomenapuun kukinta on parhaimmillaan todella näyttävä, mutta kukinnan määrä vaihtelee vuosittain huomattavasti. Laji vaatii lisääntymiskykyisten hedelmien kehittymiseen ristipölytyksen eli toisen puuyksilön riittävän lähelle, jotta pölyttävät pistiäiset tulevat kuljettaneeksi siitepölyä puiden välillä. 30.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Malus sylvestris – metsäomenapuun kukat ovat sarjana, jossa on useimmiten kahdesta kuuteen kukkaa. Oksiin kehittyy siirottavia lyhytversoja eli suippopäisiä, piikkimäisiä oria. Yksi sellainen näkyy kuvassa vasemmalla alhaalla. 30.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Malus sylvestris – metsäomenapuun teriö on säteittäinen, nupussa punainen tai vaaleanpunainen ja avoimena vaaleanpunainen tai valkoinen sekä yleensä noin 30-40 mm leveä. Terälehtiä on viisi. 30.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Malus sylvestris – metsäomenapuun terälehdet ovat kärkiosastaan lähinnä leveänsoikeat ja kapenevat jyrkästi vain noin 0,5 mm leveäksi kynneksi. Pituutta terälehdillä on kynnen kanssa tavallisesti noin 13-20 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 8-12 mm. Terälehdet ovat rinnakkaiset eivätkä lomitu keskenään. Niiden tyvi on niin väljä, että verholehtien karvainen sisäpinta on hyvin näkyvillä. Heteitä on 15-20. Niiden palhot ovat noin 5-8 mm pitkät ja ponnet noin 1,5-2 mm pitkät. Emejä on kolmesta viiteen, ja niiden vartalot ovat tyviosastaan yhtyneet. Emit luotteineen ovat noin 7-10 mm pitkät. 30.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Malus sylvestris – metsäomenapuun kukkaperä on yleensä noin 20-30 mm pitkä, aluksi karvainen ja myöhemmin kaljuuntuva. Verholehtiä on viisi. Ne ovat kapeanpuikeat tai kapean kolmiomaiset, ehytlaitaiset ja ulkopinnaltaan kaljut. Pituutta niillä on tavallisesti noin 6-10 mm ja leveyttä tyveltä noin 2-3 mm. 30.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Malus sylvestris – metsäomenapuun hedelmä on sikiäimestä ja kukkapohjuksesta paisuva omena, joka on lähinnä pallomainen ja noin 10-20 mm läpimitaltaan. Omena on pitkän peränsä kärjessä pystyasennossa. Se on kypsänäkin yleensä puisevan kova ja vihreä, kellanvihreä tai suorassa auringossa toisinaan hieman punertuva sekä kitkeränmakuinen. Verholehdet pysyvät omenan kärjessä ainakin jonkin aikaa. Hyvät omenasatovuodet ovat harvinaisia. Niiden väli voi olla kymmenenkin vuotta. A, Finström, Bastö, koilliskulma, Ekudden, tammi- ja saarnivaltainen niemi, 11.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.

Malus sylvestris – metsäomenapuun lehdet ovat versojen kärjessä ja oksien sivulla olevissa lyhytversoissa kierteisesti. Lehtiruoti on täysikasvuisissa lehdissä yleensä noin 1,5-4 cm pitkä. Se on noin puolet lehtilavan pituudesta. Oksien vuosiversot ovat ohuet, puna- tai kellanruskeat, kiiltävät ja kaljuhkot. Edellisen vuoden versot ovat yleensä jo harmahtavanruskeat. 30.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Malus sylvestris – metsäomenapuun lehtilapa on alta vaaleanvihreä ja kalju tai nuorena suonia pitkin niukkakarvainen. 30.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Malus sylvestris – metsäomenapuun lehdet ovat korvakkeelliset. Korvakkeet ovat rihmamaisen kapeat ja noin 3-7 mm pitkät sekä nystylaitaiset. Ne varisevat varhain. 30.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Malus sylvestris – metsäomenapuun vanhat yksilöt ovat tiheä- ja vankkahaaraisia. Puuaines on hyvin lujaa, ja siitä on aikojen saatossa valmistettu monenlaisia tarvekaluja. 30.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Malus domestica x sylvestris – tarhaomenapuun ja metsäomenapuun risteymä

Malus domestica x sylvestris – tarhaomenapuun ja metsäomenapuun risteymä on usein teriön malliltaan ja kooltaan puhtaan metsäomenapuun näköinen. Lehtien karvaisuus, erityisesti alapinnalla, kielii kuitenkin puun risteymäperäisyydestä. A, Lemland, Hellestorp, Södra Söderbyvägenin eteläpuoli Ängskärin ja Granskärin pikkusaarten välillä, niityn laide, 31.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Malus domestica x sylvestris – tarhaomenapuun ja metsäomenapuun risteymällä terälehdet saattavat olla puhtaan metsäomenapuun tavoin rinnakkaiset eli eivät lomitu keskenään. Kuvassa näkyy kuitenkin selvästi lehtien alapinnan huopakarvaisuus merkkinä tarhaomenapuulta tulleesta geenivirrasta. Vähäkarvaisten risteymien tunnistaminen on haasteellisempaa. A, Lemland, Hellestorp, Södra Söderbyvägenin eteläpuoli Ängskärin ja Granskärin pikkusaarten välillä, niityn laide, 31.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto