Kotkansiipi, Matteuccia struthiopteris, on monivuotinen ja tavallisesti noin 50-150 cm pitkä saniainen ja itiökasvi, jolla ovat erikseen ja hyvin erinäköisinä itiöpesäkkeettömät lehdet ja itiöpesäkkeelliset lehdet. Sen maavarsi on lyhyt, pysty, paksu ja juurehtiva sekä rönsyllinen. Se on tiheästi vanhojen, mustanruskeiden lehdentyvien peittämä. Vihreät ja syksyllä lakastuvat, itiöpesäkkeettömät lehdet kasvavat maavarren kärjestä suppilomaisena kimppuna. Aluksi vihreät ja myöhemmin ruskeat, Itiöpesäkkeelliset lehdet nousevat lehtisuppilon keskustasta ja säilyvät pystyinä seuraavaan kasvukauteen saakka. Itiötuotannon lisäksi kotkansiipi voi maavarren rönsyjen avulla levittäytyä tiheiksi ja laajoiksikin kasvustoiksi.
Itiöpesäkkeettömien lehtien ruoti on yleensä enintään noin 10 cm pitkä ja tanakka. Sen tyviosa on noin 5-6 cm:n mitalta kouruinen, teräväreunainen, mustanruskea ja noin 10 mm leveä sekä laidoiltaan kapea- ja ruskeasuomuinen. Ylempää ruoti on liereähkö ja vaaleanvihreä. Lehtilapa on lähinnä vastapuikea ja hyvin pitkältä matkalta kapenevatyvinen sekä kärjestään lyhytsuippuinen. Se on leveimmältä kohtaa tavallisesti noin 20-25 cm leveä mutta tyviosastaan vain noin 1-2 cm leveä. Lapa on kertaalleen parilehdykkäinen ja sen keskiranka on vaalean- tai kellanvihreä ja tiheäkarvainen. Sivulehdykät ovat keskirangalla tiheästi vuoroittain tai kärki- ja tyviosassa myös vastakkain. Ne ovat teräväkärkiset, lavan leveimmällä kohtaa tyveltään noin 15-18 mm leveät ja hitaasti lehdykän kärkeä kohti kapenevat. Lehdykät ovat syvään parijakoiset, päältä kaljut ja alapuolelta lyhytkarvaiset. Tiheintä karvoitus on lehdykän keskirangassa. Lehdyköiden sivuliuskat ovat pitkulaiset, tylpähkö- tai pyöreäkärkiset, ehyt- tai hyvin matalasti nyhälaitaiset ja keskilehdyköiden tyvellä yleensä noin 6-8 mm pitkät ja noin 3 mm leveät.
Itiöpesäkkeelliset lehdet ovat kovat, paksut, pystyt ja tavallisesti noin 25-50 cm pitkät. Ruoti, kuten koko lehtikin, on aluksi vihreä ja myöhemmin ruskea sekä muuten samanlainen kuin itiöpesäkkeettömissä lehdissä, mutta usein noin yksi kolmasosa lehden pituudesta. Lapa on lähinnä suikea, leveimmältä kohtaa yleensä noin 4-6 cm leveä, pitkältä matkalta kapenevatyvinen ja kärjestään lyhytsuippuinen sekä parilehdykkäinen. Sivulehdykät ovat yläviistot, tasasoukat ja lehtilavan keskiosassa tavallisesti noin 3-4 cm pitkät. Ne ovat laidoiltaan pyöreähköliuskaiset, mutta sitä ei helposti huomaa laitojen voimakkaan alaspäin kiertymisen vuoksi. Lehdykät ovat kiertyneinä yleensä noin 5 mm leveät. Itiöpesäkeryhmät ovat kahdessa tiheässä rivissä sivulehdyköiden alapinnalla, kiertyneiden laitojen suojassa. Itiöpesäkeryhmä on pyöreä ja halkaisijaltaan noin 1 mm. Sitä suojaava katesuomu on pyöreä ja varisee varhain. Alkuvaiheessa itiöpesäkeryhmät ovat vihertävät, mutta muuttuvat kypsyessään ruskeiksi. Itiöpöly on ruskeaa. Itiöiden kypsymisaika on lähinnä elo-syyskuu. Kuivuneet itiöpesäkelehdet jäävät jäykkinä törröttämään talven yli ja häipyvät luonnon kiertoon vasta seuraavana kesänä.
Kotkansiipi on alkuperäinen laji Suomessa ja se kasvaa kaikissa eliömaakunnissa. Se on yleisehkö etelästä päin Satakunnan, Pohjois-Hämeen, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan eliömaakuntien linjalle saakka. Tätä pohjoisempana laji on harvinainen tai harvinaisehko. Kasvupaikkoina ovat lähinnä rehevät puronvarret, lehtoiset rantametsät, saniaislehdot ja lehtokorvet. Kotkansiipeä käytetään tai on käytetty jossain määrin myös koristekasvina. Se voi säilyä pysyvästi vanhoilla asuinpaikoilla ja levitä pihoista myös lähiluontoon. Muissa Pohjoismaissa kotkansiipi kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Matteuccia struthiopteris – kotkansiiven itiöpesäkkeettömät lehdet nousevat keväällä sauvamaisen kärkikierteisinä ja hennonvihreinä kimppuina. Kovat, jäykät ja ruskeat itiöpesäkkeelliset lehdet törröttävät pystyssä läpi talven ja notkistuvat maatumiselle vasta kesän kuluessa. EH, Hämeenlinna, Lammi, Vähä-Evo, Kallio- ja Ekojärven välinen puro Vähä-Evontien itäpuolella, tervaleppäkorpi, puronvarsi, 13.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.Matteuccia struthiopteris – kotkansiiven maavarsi on lyhyt ja pysty, mutta se kasvattaa myös rönsyjä, joiden avulla kasvustot levittäytyvät usein tiheiksi ja laajoiksi. EH, Hämeenlinna, Idänpää, Kihtersuo, Aulangonjärven eteläpuoli , lehtoisen sekametsän laide, 14.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.Matteuccia struthiopteris – kotkansiipi on helppo tunnistaa leveän suppilomaisesti kasvavista, itiöpesäkkeettömistä lehdistään, jotka usein venyttävät pituutensa jopa puoleentoista metriin. EH, Hämeenlinna, Lammi, Vähä-Evo, Kallio- ja Ekojärven välinen puro Vähä-Evontien itäpuolella, tervaleppäkorpi, puronvarsi, 21.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.Matteuccia struthiopteris – kotkansiiven lehtisuppiloon katsova viehättyy näkemästään. Itiöpesäkkeettömät lehdet muodostavat symmetrisen kokonaisuuden ja kapenevat tasaisen sopuisasti tyveään kohti. Juhannuksen tietämillä itiöpesäkkeelliset lehdet vasta kurkistelevat lehtisuppilon keskeltä. EH, Hämeenlinna, Lammi, Vähä-Evo, Kallio- ja Ekojärven välinen puro Vähä-Evontien itäpuolella, tervaleppäkorpi, puronvarsi, 21.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.Matteuccia struthiopteris – kotkansiiven Itiöpesäkkeettömät lehdet ovat pehmeät, lähinnä vastapuikeat ja hyvin pitkältä matkalta kapenevatyviset sekä kärjestään lyhytsuippuiset. Pituutta niillä on tavallisesti noin 50-150 cm. Lapa on leveimmältä kohtaa yleensä noin 20-25 cm leveä mutta tyviosastaan vain noin 1-2 cm leveä. Se on kertaalleen parilehdykkäinen. Sivulehdykät ovat keskirangalla tiheästi vuoroittain tai kärki- ja tyviosassa myös vastakkain. EH, Hattula, Sattula, Lehijärven etelärannan lehtometsä, Lehijärventien varressa, 12.8.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.Matteuccia struthiopteris – kotkansiiven Itiöpesäkkeettömien lehtien sivulehdykät ovat lavan leveimmällä kohtaa tyveltään noin 15-18 mm leveät ja hitaasti lehdykän kärkeä kohti kapenevat. Lehdykät ovat syvään parijakoiset ja päältä kaljut Niiden sivuliuskat ovat pitkulaiset, tylpähkö- tai pyöreäkärkiset, ehyt- tai hyvin matalasti nyhälaitaiset ja keskilehdyköiden tyvellä yleensä noin 6-8 mm pitkät ja noin 3 mm leveät. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Kuokkamaa, avoin sähkölinjakaista Myllyojan puron länsirannalla, 25.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.Matteuccia struthiopteris – kotkansiiven Itiöpesäkkeettömien lehtien keskiranka on vaalean- tai kellanvihreä ja erityisesti alapuoleltaan tiheän vaaleakarvainen. Myös sivulehdykät ovat alapuoleltaan lyhytkarvaiset. Tiheintä karvoitus on lehdykän keskirangassa. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Kuokkamaa, avoin sähkölinjakaista Myllyojan puron länsirannalla, 25.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.Matteuccia struthiopteris – kotkansiiven itiöpesäkkeelliset lehdet ovat kokonaan toisenlaiset kuin itiöpesäkkeettömät lehdet. Ne ovat pystyt, jäykät ja tiheästi kapean ja yläviiston parilehdykkäiset sekä yli keskikesään saakka vielä vihreät. EH, Hattula, Sattula, Lehijärven etelärannan lehtometsä, Lehijärventien varressa, 4.8.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.Matteuccia struthiopteris – kotkansiiven itiöpesäkkeelliset lehdet ovat huomattavasti itiöpesäkkeettömiä lehtiä pienemmät ja lähinnä suikeat. Niiden pituus on yleensä noin 25-50 cm. Ne alkavat loppukesällä itiöiden kypsyessä tummua. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Kuokkamaa, avoin sähkölinjakaista Myllyojan puron länsirannalla, 21.8.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.Matteuccia struthiopteris – kotkansiiven Itiöpesäkkeellisten lehtien sivulehdykät ovat tasasoukat ja lehtilavan keskiosassa tavallisesti noin 3-4 cm pitkät. Itiöpesäkeryhmät ovat kahdessa tiheässä rivissä sivulehdyköiden alapinnalla, niiden alaspäin kiertyneiden laitojen suojassa. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Viisari, Kahtoilammen pohjoisranta, 15.9.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.Matteuccia struthiopteris – kotkansiiven fertiileissä lehdissä ovat lähes aina kaikki sivulehdykät koko mitaltaan itiöpesäkkeellisiä ja niiden laidat ovat alaspäin kiertyneet. Joskus harvoin osa sivulehdyköistä voi jäädä kuvan tavoin osittain steriileiksi. Tällöin kiertymättömien lehdyköiden tylppä pariliuskaisuus tulee hyvin esille. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Kuokkamaa, avoin sähkölinjakaista Myllyojan puron länsirannalla, 30.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.Matteuccia struthiopteris – kotkansiiven lehdet kasvavat kimppuina maavarren kärjestä. Vanhojen itiöpesäkkeettömien lehtien kuihtuneet ruodit näkyvät kuvassa pitkin maata. Sen sijaan edellisvuotiset itiöpesäkkeelliset lehdet näkyvät ruskeavartisina uuden lehtisuppilon ulkolaidalla. Itiöpesäkkeettömien lehtien ruoti on lyhyt, yleensä enintään noin 10 cm pitkä. Usein pienet ja hennot lehtilavan sivulehdykät alkavat jo läheltä maanrajaa. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Kuokkamaa, avoin sähkölinjakaista Myllyojan puron länsirannalla, 25.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pohjolan kasvien pauloissa 